Mummola-elokuva

Kunpa meidän suvun holistit oliskin olleet tuommoisia itekseen möllättäviä paskoajia.

Mä kyllä diggasin leffasta. Hyvä kässäri, näyttely, ohjaus, ehkä vähän tumma.

En normaalisti pidä tämän tyyppisistä elokuvista, mutta tästä tykkäsin. Itselläni ei ole onneksi kokemusta alkoholismista lapsuuden jouluissa, mutta muuten monikin keskustelu ja aihe tuntui kuin suoraan menneisyydestä. Lahtelaisena erityismaininta, että kivasti otettiin huomioon tapahtumapaikkojen kuvaaminen realistisesti ja totuudenmukaisesti. Mutta näköjään Tia Kouvo olikin kotoisin Lahdesta.

Voi taivas miten pitkäveteinen ja mitäänsanomaton elokuva. Odotin kyllä jotain ihan erilaista. Taas aivan tyhjästä hehkutusta. No, ainakin lopussa tajusin miksi se pappa juo, kun merikarhu kaveri oli kylässä ja istuivat kahvittelemassa ja mummo saapui paikalle ja alkoi selittää puheripulimaisesti lääkkeistä ja sairauksista. Mitään muuta hauskaa koko leffassa ei sitten ollutkaan.

Miksi Riia Katajan hahmolle on laitettu teennäinen, pikkutyttömäinem puhetyyli? Menee kyllä vähän yli. :D Ei todellakaan puhu noin missään muussa roolissa missä olen hänet nähnyt.

Aivan karsea elokuva. Siinä Suomi-kuvaa taas parannetaan. Miksi ei voisi tehdä elokuvaa mukavasta joulunvietosta. Uskon kuitenkin, että näitä matolle paskomisjouluja on vähemmän kuin niitä lämminhenkisiä, hauskoja jouluja. Mutta sehän on vaan niin kivaa rypöä kaikessa negatiivisuudessa, se niin katsojia kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli surkea elokuva,huonoa ja mautonta huumoria.

Huumori oli hyvinkin realistista. Tuollaistakin elämää oikeasti on.

Oliko tuossa teidän mielestä huumoria? Missä kohti elokuvaa? 

Nauroin muna pystyssä!

Leena on hyvä missä vaan, muuten huonoinpia näkemiäni elokuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se homohomma oli. Lapsenlapsi laittoi tietokonetta kuntoon ja mummo sanoi että siihen levähtää kikkelin kuvia. Tähän nuorukainen totesi että vaarin pitäisi opetella sulkemaan ruutu ruksista eikä viivasta. 

Nykyään homous ja homot ovat jatkuvasti näytillä ja aiheena? Kääntyy itseään vastaan, epänormaaliksi muuttuu mitä enemmän näytetään. Antaa ihmisten olla mitä ovat, älkää tyrkyttäkö koko aikaa kuin ei muuta puheenaihetta enää olisi. Ymmärtäkää, että näin se muuttuu joksikin erikoiseksi ja sitä mukaan epänormaaliksi. 

Mä samaistun tuohon kuvaukseen, ikävä kyllä. Ei silti ahdistanut, koska olen käsitellyt oman menneisyyteni ja lapsuuteni aika hyvin. Mutta juuri noin olisi voinut käydä, että joku juoppo paskoo matolle ja joku siihen säntää siivoamaan. On meillä kuuset menneet nurin ja joulu pilattu monella tavoin aikuisten juomisen takia. Lapset siinä yrittää viettää mukavaa joulua, ilman kenenkään aikuisen myötäeloa. Kukaan ei pyrkinyt tekemään lapsille kivaa joulua, vaan aikuiset keskenään vetäytyi omiin kiistoihinsa. Eikä kukaan mitenkään suojaa lapsia, kun vaari paskoo matolle ja joulupukki siivoaa sitä. 

Tämän elokuvan koskettavuus tuli samaistumisesta, siitä että siitä näet, miten kukaan ei kohtaa toisiaan. Miten kukaan ei välitä siitä mummosta, jonka mies on just kuollut ja jonka patja viedään saman tien pois. Ei siitä juovasta vaarista, joka on vaan haittana. Se yksi aviomies on vaan statisti vaimonsa suvussa. Juttelee niitä näitä, mutta ei mitään oikeaa asiaa. Hän kuitenkin ehkä liikuttuu, kun äitinsä yksin viettää joulua ja soittavat "onko sinulla mitään ohjelmaa siellä", kyselee äidiltä. Äiti nyt ei halua haitaksi olla, "soitetaan paremmalla ajalla". 

Lapsi yrittää luoda suhdetta vaariin, joka juo, haluaisi vetää tämän yhteyteen, mutta ei pysty, kun on "aikuisten murheita", käy katsomassa vaarin kuoltua tämän vajaa, jossa vaari istuskeli, jotenkin aistimassa vielä sitä vaarin elämän aikaa, mutta myöhäistä enää tehdä mitään.

Sisarusten välinen kontakti on naljailua, kisailua työstä. Ei kohdata toista lämpimästi. Kukaan ei lohduta ketään vaikka isä on kuollut. 

Realistinen ja hyvä leffa. En tarvinnut juonta, kun tiedän tuon tarinan aivan hyvin ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli surkea elokuva,huonoa ja mautonta huumoria.

Huumori oli hyvinkin realistista. Tuollaistakin elämää oikeasti on.

Onko? Miksi en ole tuollaista nähnyt perheissä, joissa olen jouluna vieraillut. Olen kyllä aika monta joulua ja perhettä nähnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdesti katsoin. Yhtä tyhjänpäiväistä. Ei mitään eeikoista, ei edes juonta. Höh.

Taidat olla hieman yksinkertainen tai et kykene pohtimaan ja keskittymään asioihin. Asiat pitää olla rautalangasta väännettyä tai sitten jotain hirveää älämölöä ja räiskintää.

Tylsä elokuva minun mielestäni. Yritä kestää tämäkin mielipide. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä elokuva, katsoin eilen. Tuollaistahan se on ollut ja on edelleen monessa perheessä. Mies kittaa kaljaa tylsyyteen, nainen täyttää tilan jonninjoutavalla jaarituksella. Erota ei jaksa kun ikäkin painaa. 

Samaistut siis kaappihomoon vaariin, joka juo koska ei uskalla olla oma itsensä.

Itse asiassa en samastu kumpaakaan, kunhan vain totean. Tottumuksen (ja alkon) voimalla jatketaan olemista, kunnes kuolo korjaa. 

Vaari oli hetken elämäniloinen, tapasi pitkästä aikaa hyvän ystävän. Tunnelma muuttui leikaten, kun vaimo palasi ja täytti tilan hössötyksellään. 

Ja kyllä, tajusin minkälaisesta ystävästä oli kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Kertooko puheripuli seksuaalisesta tyydyttämättömyydestä? Onko tutkittu tieto?

Se on metafora sille. Sekoitat kaksi asiaa: taiteen ja tieteen.

Ja totta kai tämän tulkintani tuosta metaforasta saa kyseenalaistaa.

Pidän kuitenkin miehen salailua ja kulissien rakentamista raakana vaimoa kohtaan, joka ei koskaan saanut kokea oikeaa heteroseksuaalista intohimoa miehensä kanssa. Kyllä minusta tuon naisen henkilökuvassa on turhautuneisuutta, eikö sinusta?

Varmasti onkin, mutta kenellä ei olisi? Ihmiset ovat usein turhautuneita milloin mistäkin syystä. Itse en ymmärrä, miksi jotkut pitävät juuri seksuaalisuutta kovin tärkeänä asiana elämässä noin yleensä. Turhautua voi muustakin syystä kuin siitä. Ei seksuaalinen intohimo välttämättä tuo elämään mitään erityistä onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mä samaistun tuohon kuvaukseen, ikävä kyllä. Ei silti ahdistanut, koska olen käsitellyt oman menneisyyteni ja lapsuuteni aika hyvin. Mutta juuri noin olisi voinut käydä, että joku juoppo paskoo matolle ja joku siihen säntää siivoamaan. On meillä kuuset menneet nurin ja joulu pilattu monella tavoin aikuisten juomisen takia. Lapset siinä yrittää viettää mukavaa joulua, ilman kenenkään aikuisen myötäeloa. Kukaan ei pyrkinyt tekemään lapsille kivaa joulua, vaan aikuiset keskenään vetäytyi omiin kiistoihinsa. Eikä kukaan mitenkään suojaa lapsia, kun vaari paskoo matolle ja joulupukki siivoaa sitä. 

Tämän elokuvan koskettavuus tuli samaistumisesta, siitä että siitä näet, miten kukaan ei kohtaa toisiaan. Miten kukaan ei välitä siitä mummosta, jonka mies on just kuollut ja jonka patja viedään saman tien pois. Ei siitä juovasta vaarista, joka on vaan haittana. Se yksi aviomies on vaan statisti vaimonsa suvussa. Juttelee niitä näitä,

Tämä! Hyvä kuvaus. Näin itsekin koin tämän elokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdesti katsoin. Yhtä tyhjänpäiväistä. Ei mitään eeikoista, ei edes juonta. Höh.

Taidat olla hieman yksinkertainen tai et kykene pohtimaan ja keskittymään asioihin. Asiat pitää olla rautalangasta väännettyä tai sitten jotain hirveää älämölöä ja räiskintää.

Tylsä elokuva minun mielestäni. Yritä kestää tämäkin mielipide. 

Samaa mieltä kanssasi ja mä annoin ihan rehellisen kommentin ilman lyttäilyjä. Jotain positiivista myös sanoin elokuvasta. "Onpa hyväksyvää" porukkaa täällä, kun kaikkien pitäisi vain kehua elokuvaa. Seitsemän alanuolta ja ei yhtään ylänuolta kommenttini sai. Mua huvittaa miten riitaa haastamaton kommentti voi olla noin lytätty. Odotan vielä alanuolten kasvua kommenttiini, sillä niin absurdia.

Toisen osan kuvaus oli vähän erikoinen ratkaisu. Yhtäkkiä.mummolan joulusta hypättiin roolihahmojen arkeen. Sinällään avasi hahmoja vähän enemmän. En oikein saanut kiinni, mitä Knihtilän roolihahmon ja poikansa suhteen ja pojan muutolla haluttiin kuvata.

Sekin oli silti tosi realistista.

Arjen kohtaamisethan on oikeasti tosi vähäeleisiä.

Alanuolet eivät tarkoita, etteikö jotain mieltä saisi olla, vaan että alanuolittajat ovat itse eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Toisen osan kuvaus oli vähän erikoinen ratkaisu. Yhtäkkiä.mummolan joulusta hypättiin roolihahmojen arkeen. Sinällään avasi hahmoja vähän enemmän. En oikein saanut kiinni, mitä Knihtilän roolihahmon ja poikansa suhteen ja pojan muutolla haluttiin kuvata.

Sekin oli silti tosi realistista.

Arjen kohtaamisethan on oikeasti tosi vähäeleisiä.

Minä käsitin Knihtilän roolihahmon niin, että siinä oli tyypillinen lapsensa kautta elävä (tai sitä yrittävä) vanhempi, joka ei ollenkaan näe lapsensa tympääntymistä jatkuvaan päällepäsmäröintiin. Yritti jopa alkaa sisustamaan pojan asuntoa mieleisekseen. Se kampiakselin iskeminen pöytään taisi lopulta havahduttaa äidin siihen, että kyseessä on tosiaan nyt hänen poikansa koti ja poika päättää, miten asuntonsa sisustaa. Samalla sen voi tulkita eleenä siitä, että poika otti myös oman elämänsä haltuun eikä anna enää äidin ohjailla sitä mielensä mukaan.

Mielestäni oli kiinnostavaa huomata se, että tämä Simo vaikutti olevan näennäisestä sulkeutuneisuudestaan ja nuoresta iästään huolimatta paljon kypsempi ja tilannetajuisempi kuin perheen muut aikuiset. Muut paheksuivat kovaan ääneen vaarin tietokoneelta löytyneitä kikkelikuvia niin poika vain totesi siihen rauhallisesti, että ikkunat pitää tosiaan sulkea painamalla ruksia eikä viivaa. Kun vaari järjesti "välikohtauksen" kesken tytön lauluesityksen, niin Simo alkoi vaivihkaa ohjata perheen nuorempien lasten huomiota heidän saamiinsa joululahjoihin, koska näki näiden olevan järkyttyneitä tilanteesta. Vaikutti myös siltä, että hän tajusi, mitä salaisuutta vaari peitteli ja muun muassa sen takia näpäytti äitiään sillä, että saattaahan hän tuoda poikaystävänkin näytille.

Siis olipa todella huono . Ei naurattanut yhtään ja pakotin itseni katsomaan loppuun , tosin kahtena päivänä . Paskannetun maton olisi voinut heittää ovesta ulos eikä ruveta putsaamaan.