Mummola-elokuva

Vierailija kirjoitti:

Oli surkea elokuva,huonoa ja mautonta huumoria.

Huumori oli hyvinkin realistista. Tuollaistakin elämää oikeasti on.

Ahdistava elokuva,tuollaisia ne lapsuuden joulut oli enimmäkseen,isä aina kännissä ja riehui...ahdistava,tuntui tosi pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava elokuva,tuollaisia ne lapsuuden joulut oli enimmäkseen,isä aina kännissä ja riehui...ahdistava,tuntui tosi pahalta.

Paskoiko lattialle? 💩🥺

Vierailija kirjoitti:

Katsoin Mummolan Areenasta eilen ja hämmästyin: olipa epäelokuvallinen elokuva. Siitä puuttuivat elokuvalliset elementit lähes täysin kuten visuaaliset kamera-ajot, lähikuvat kasvoista, maisemien kuvaaminen jotenkin orgaanisesti yhteydessä musiikkiin. Elokuva oli näkyvistä paloista tehty, se liikkui töksähdellen, ei liukuen. Tämä olisi voinut olla kuunnelma, eikä mitään olisi menetetty.

Esim. jouluateriaa kamera kuvasti vain yhdestä asemasta, aika etäältä. Miksi katsoja kiinnostuisi näistä ihmisistä? Puhujia ei kertaakaan zoomattu esiin, ainakaan muistaakseni.

Se että hahmoista ei ollut lähikuvia, vaikeutti heihin samaistumista. Jäin välinpitämättömäksi heille. Vanhan avioparin suhteen pitkiä juonteita ei kaivettu esiin ja osoitettu. Tosin naisen puheen hallitseva rooli kyllä tuotiin ilmi. Esim. kun mies oli kahvilla menneisyydestä tutun ja harvinaisen yllätysvieraansa kanssa ja vaimo tuli kotiin, keskustelu siirtyi naisen hall

Tuo ahdistavankin suljettu tila ja kuvaamisen jähmeys tai sanotaanko dynamiikan puute minusta ainakin tuki tarinaa loistavasti. Jumissa ja ahtaissa nurkissa vankina oli myös päähenkilöt.

Tää elokuva jakaa selkeästi mielipiteet. Kalle Kinnunenkin sanoi leffaa esitellessään, että huomaa selkeästi, että Tia Kouvo ei ole "perinteisen" elokuvan tekijä, kuvakulma on eri.

Must oli oivallinen se alkukohtaus, kun ovi käy, puhe kuuluu, mutta kuva on puolikas korkeudeltaan, naamoja ei näy.

Ja se lataus, mitä jouluun liittyy. Kaikki pitäisi olla niin sopuisaa ja tunnelmallista. No ei ole!

Nuori mies ei halua riisipuuroa, juo jotain energiajuomaa! Syö hampurilaista! Jouluna!!!

Jotenkin se sairauksien kuvaaminen (ventovieraista) oli niin hupaisaa. Monella vanhemmalla on tapana kertoa suut, silmät täyteen muiden asioista, kun käy kylässä. Kummitätille joskus sanoinkin, että puhutaan mielummin niistä ihmisistä, jotka  m o l e m m a t tuntee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin Mummolan Areenasta eilen ja hämmästyin: olipa epäelokuvallinen elokuva. Siitä puuttuivat elokuvalliset elementit lähes täysin kuten visuaaliset kamera-ajot, lähikuvat kasvoista, maisemien kuvaaminen jotenkin orgaanisesti yhteydessä musiikkiin. Elokuva oli näkyvistä paloista tehty, se liikkui töksähdellen, ei liukuen. Tämä olisi voinut olla kuunnelma, eikä mitään olisi menetetty.

Esim. jouluateriaa kamera kuvasti vain yhdestä asemasta, aika etäältä. Miksi katsoja kiinnostuisi näistä ihmisistä? Puhujia ei kertaakaan zoomattu esiin, ainakaan muistaakseni.

Se että hahmoista ei ollut lähikuvia, vaikeutti heihin samaistumista. Jäin välinpitämättömäksi heille. Vanhan avioparin suhteen pitkiä juonteita ei kaivettu esiin ja osoitettu. Tosin naisen puheen hallitseva rooli kyllä tuotiin ilmi. Esim. kun mies oli kahvilla menneisyydestä tutun ja harvinaisen yllätysvieraansa kanssa

Kommentti tähän: Tuo ahdistavankin suljettu tila ja kuvaamisen jähmeys tai sanotaanko dynamiikan puute minusta ainakin tuki tarinaa loistavasti. Jumissa ja ahtaissa nurkissa vankina oli myös päähenkilöt.

Ymmärrän pointtisi ja muotoilet sen hyvin. Ajattelin sitä itsekin elokuvaa katsoessani, että nämä taiteelliset ratkaisut ovat harkittuja, ohjaaja haluaa tehdä dokumentaristisella otteella. Sama näkyi tasaisessa juonessa, jossa ei juurikaan ollut kohokohtia, sellaistahan on useimpien elämäkin.

Mutta miksi katsoa "yksi -yhteen" -kuvausta? Mitä uutta tai elämyksellistä se tuo katsojalle?Tässäkin ketjussa ihmiset vaan kertoo siitä, miten se muistuttaa oman elämän jouluja. Siinäkö kaikki? Tunnistaa oikeasta elämästä tuttuja elementtejä?

Minua kiinnosta enemmän esim. David Lynchin tapa kuvata keskiluokan ahdistusta. Symboliset ulottuvuudet.

 

Siis niin paska ku olla voi

Isoisä oli joutunut kulissielämään, elämään, jota ei oikeasti halunnut, eikä puhunut todellisista tunteistaan, joten joi ahdistukseen ja helpottaakseen oloaan ja tuskaansa. Isoisä ei tainnut oikeasti kamalasti edes pitää mummosta, mutta sieti kuitenkin jotenkin ja alkoholi ja yksin esim. tuohon vajaan ryyppäämään vetäytyminen auttoivat oman elämän ja mummon sietämisessä.

Teet isoisästä uhrin, vaikka mummo joutui tuhlaamaan naisen elämänsä kaappihomon kanssa, joka otti vaimon, koska ei uskaltanut tunnustaa itselleen kiinnostustaan miehiin. Uskoisinpa, että mummolta ei nuorena kysytty, haluatko tulla pitämään yllä mun kulisseja, vaan harhautti mummon naimisiin kanssaan. Ehkä itsekään ei silloin tajunnut. Oli niin heikko.

Mummon loputon puhevirta kertoo juuri seksuaalisesta tyydyttämättömyydestä.

Näinkin voi tulkita...

Ihme mainostamista

Vierailija kirjoitti:

Isoisä oli joutunut kulissielämään, elämään, jota ei oikeasti halunnut, eikä puhunut todellisista tunteistaan, joten joi ahdistukseen ja helpottaakseen oloaan ja tuskaansa. Isoisä ei tainnut oikeasti kamalasti edes pitää mummosta, mutta sieti kuitenkin jotenkin ja alkoholi ja yksin esim. tuohon vajaan ryyppäämään vetäytyminen auttoivat oman elämän ja mummon sietämisessä.

Teet isoisästä uhrin, vaikka mummo joutui tuhlaamaan naisen elämänsä kaappihomon kanssa, joka otti vaimon, koska ei uskaltanut tunnustaa itselleen kiinnostustaan miehiin. Uskoisinpa, että mummolta ei nuorena kysytty, haluatko tulla pitämään yllä mun kulisseja, vaan harhautti mummon naimisiin kanssaan. Ehkä itsekään ei silloin tajunnut. Oli niin heikko.

Mummon loputon puhevirta kertoo juuri seksuaalisesta tyydyttämättömyydestä.

Näinkin voi tulkita...

Kertooko puheripuli seksuaalisesta tyydyttämättömyydestä? Onko tutkittu tieto?

🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli surkea elokuva,huonoa ja mautonta huumoria.

Huumori oli hyvinkin realistista. Tuollaistakin elämää oikeasti on.

Se ei mun mielestäni ollut sellaista huumoria, jolle nauretaan kuuluvasti suu auki, vaikka katsomossa jotkut tekivät niinkin.

Mun mielestäni se oli hyvä leffa juuri siksi, ettei se ollut mikään ylimakea jouluidyllin kuvaus eikä mikään äänekäs, huutava ja rymistelevä joulupukkiseikkailu erikoisefektein "Kun mummo joulupukin pelasti".

Tykkäsin juuri siitä realismin tunnusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli surkea elokuva,huonoa ja mautonta huumoria.

Huumori oli hyvinkin realistista. Tuollaistakin elämää oikeasti on.

Se ei mun mielestäni ollut sellaista huumoria, jolle nauretaan kuuluvasti suu auki, vaikka katsomossa jotkut tekivät niinkin.

Mun mielestäni se oli hyvä leffa juuri siksi, ettei se ollut mikään ylimakea jouluidyllin kuvaus eikä mikään äänekäs, huutava ja rymistelevä joulupukkiseikkailu erikoisefektein "Kun mummo joulupukin pelasti".

Tykkäsin juuri siitä realismin tunnusta.

Ei ollut oikein kiinnostavia henkilöhahmoja.

Vierailija kirjoitti:

Isoisä oli oikeasti ilmeisesti homo ja kiinnostunut tuosta vanhasta ystävästään ja ehkä noilla oli ehkä ollutkin merillä jotain juttua, mutta asiaa ei oltu koskaan suoraan myönnetty. Isoisä oli joutunut kulissielämään, elämään, jota ei oikeasti halunnut, eikä puhunut todellisista tunteistaan, joten joi ahdistukseen ja helpottaakseen oloaan ja tuskaansa. Isoisä ei tainnut oikeasti kamalasti edes pitää mummosta, mutta sieti kuitenkin jotenkin ja alkoholi ja yksin esim. tuohon vajaan ryyppäämään vetäytyminen auttoivat oman elämän ja mummon sietämisessä.

 

Tämä selittää Vuoden parhaan elokuvan palkinnon ja sen saamat tuotantotuet. Kun nimittäin jokainen elokuvatukea hakeva tekijä joutuu nykyään täyttämään kyselyn, jota kutsutaan Tasa-arvotyökaluksi (löytyy suomalaisten feminististen elokuvantekijöiden yhdistyksen WIFTin eli Women in Film and Televison sivuilta, Knihtilä taitaa olla pomoja). Tasa-arvotyökalussa eli tässä kyselyssä kysytään tarkkaan, edustavatko henkilöt jotain vähemmistöjä, jos niin mitä, ja jopa taustahenkllöiden seksúaalisesta suuntautuneisuudesta kysytään. Plussaa tulee tietysti, jos edustaa jotain vähemmistöä jne. jne,

Kertooko puheripuli seksuaalisesta tyydyttämättömyydestä? Onko tutkittu tieto?

Se on metafora sille. Sekoitat kaksi asiaa: taiteen ja tieteen.

Ja totta kai tämän tulkintani tuosta metaforasta saa kyseenalaistaa.

Pidän kuitenkin miehen salailua ja kulissien rakentamista raakana vaimoa kohtaan, joka ei koskaan saanut kokea oikeaa heteroseksuaalista intohimoa miehensä kanssa. Kyllä minusta tuon naisen henkilökuvassa on turhautuneisuutta, eikö sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisä oli joutunut kulissielämään, elämään, jota ei oikeasti halunnut, eikä puhunut todellisista tunteistaan, joten joi ahdistukseen ja helpottaakseen oloaan ja tuskaansa. Isoisä ei tainnut oikeasti kamalasti edes pitää mummosta, mutta sieti kuitenkin jotenkin ja alkoholi ja yksin esim. tuohon vajaan ryyppäämään vetäytyminen auttoivat oman elämän ja mummon sietämisessä.

Teet isoisästä uhrin, vaikka mummo joutui tuhlaamaan naisen elämänsä kaappihomon kanssa, joka otti vaimon, koska ei uskaltanut tunnustaa itselleen kiinnostustaan miehiin. Uskoisinpa, että mummolta ei nuorena kysytty, haluatko tulla pitämään yllä mun kulisseja, vaan harhautti mummon naimisiin kanssaan. Ehkä itsekään ei silloin tajunnut. Oli niin heikko.

Mummon loputon puhevirta kertoo juuri seksuaalisesta tyydyttämättömyydestä.

Näinkin voi tulkita...

<

Oi. Olen aika puhelias... jukupätkä :)

Haluan nähdä! Leena Uotila on niin loistava näyttelijä, yksi suosikeistani.

Vierailija kirjoitti:

Haluan nähdä! Leena Uotila on niin loistava näyttelijä, yksi suosikeistani.

Häneltä loistava rooli. Näyttelijä paranee vanhetessaan...

Loistavasti näytelty mahdollisimman realistinen elokuva. Katsoin Yle-areenasta tuon. Ei ollut makuuni, sillä pakkopullana katsoin tuon loppuun. Odotin elokuvalla olevan jokin juoni, mutta peruselämää vain sisälsi.

Oi. Olen aika puhelias... jukupätkä :)

Jollain lailla se naisen tyydyttämättömyys ja turhautuneisuus täytyi tekemisenä ilmaista tuossa elokuvassa, eikä tätä metaforaa voi yleistää tietenkään, sikäli vitsisi meni vähän ohi. :)

Jokainen purkaa turhaumansa omalla laillaan, mutta tässä elokuvassa se esitettiin näin. Olihan tuon parin väleissä paljon piilevää vihaakin, tekoina ja sanoina ilmenevää.

Sitäpaisti vaimon puhevirtahan oli aika sisällyksetöntä. Mutta voi puheliaskin ihminen puhua hauskasti ja mielenkiintoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tuommoista sairauksista puhumista ihmisten kanssakäyminen on oikeastikin.

En jaksa kuunnella sitä livenä enkä elokuvassa.