Mummola-elokuva

Tykkäsin. Oli hauskoja ja surullisia kohtauksia. Lähes puhumattoman isoisän tarina ehkä alkoi avautua loppua kohden, rivien väleissä.

Omaa perhejouluani elokuva ei kaiken kaikkiaan muistuttanut, mutta joitain tutun oloisia arkisia tilanteita oli, lähinnä äänimaailmassa. Yhdet koristelevat kuusta ja kuvaavat harrasta joulunviettoa videolle ja toiset taustalla kiistelevät jostain käytännön asiasta, kuten margariinista. Tuli mieleen että ehkä elokuvan tekijä oli kuunnellut perheiden kotivideoita oikeanlaista äänimaailmaa luodessaan.

Leena Uotila oli tosi hyvä roolissaan.

Faith kirjoitti:

Tykkäsin. Oli hauskoja ja surullisia kohtauksia. Lähes puhumattoman isoisän tarina ehkä alkoi avautua loppua kohden, rivien väleissä.

Omaa perhejouluani elokuva ei kaiken kaikkiaan muistuttanut, mutta joitain tutun oloisia arkisia tilanteita oli, lähinnä äänimaailmassa. Yhdet koristelevat kuusta ja kuvaavat harrasta joulunviettoa videolle ja toiset taustalla kiistelevät jostain käytännön asiasta, kuten margariinista. Tuli mieleen että ehkä elokuvan tekijä oli kuunnellut perheiden kotivideoita oikeanlaista äänimaailmaa luodessaan.

Leena Uotila oli tosi hyvä roolissaan.

Kerrotko, mitä isoisän tarinasta sait selville. Mulla meni osa elokuvasta eilen vähän ohi niin pitää kattoa vielä Areenasta uudelleen.

Hyvä elokuva, katsoin eilen. Tuollaistahan se on ollut ja on edelleen monessa perheessä. Mies kittaa kaljaa tylsyyteen, nainen täyttää tilan jonninjoutavalla jaarituksella. Erota ei jaksa kun ikäkin painaa. 

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Tykkäsin. Oli hauskoja ja surullisia kohtauksia. Lähes puhumattoman isoisän tarina ehkä alkoi avautua loppua kohden, rivien väleissä.

Omaa perhejouluani elokuva ei kaiken kaikkiaan muistuttanut, mutta joitain tutun oloisia arkisia tilanteita oli, lähinnä äänimaailmassa. Yhdet koristelevat kuusta ja kuvaavat harrasta joulunviettoa videolle ja toiset taustalla kiistelevät jostain käytännön asiasta, kuten margariinista. Tuli mieleen että ehkä elokuvan tekijä oli kuunnellut perheiden kotivideoita oikeanlaista äänimaailmaa luodessaan.

Leena Uotila oli tosi hyvä roolissaan.

Kerrotko, mitä isoisän tarinasta sait selville. Mulla meni osa elokuvasta eilen vähän ohi niin pitää kattoa vielä Areenasta uudelleen.

Puolivälin jälkeen oli kohtaus, jossa isoisä oli yksin kotona ja hänelle tuli vieras, Seppo, nuoruuden ystävä meriltä. He halasivat pitkään eteisessä. Kun isoäiti tuli kotiin, isoisä ja Seppo istuivat vaitonaisina pöydän ääressä. Ajattelen niin että elokuvissa ei ole ns. turhia, randomeja kohtauksia, vaan että jokainen kohtaus on valittu siksi että se kertoo henkilöhahmojen tarinasta jotain olennaista. Minusta tuo kohtaus kertoi, että isoisä oli jäänyt kaipaamaan nuoruuden vapaata elämäntyyliään eikä ollut ehkä koskaan kokenut omakseen sitä johon oli lähtenyt, tavallisen perheenisän elämää siis. Siinä saattoi olla syy hänen poissaolevuuteensa ja alkoholisoitumiseensa.

Toisen kerran nyt katsottu. Aika tylsä, oli kuin suomalainen keskinkertainen arkielämäproosakirja. Maalaiset ja maalaistaustaiset varmaan pitävät. Näyttelijät silti aika hyviä, emäntä ja pikkutyttö parhaita.

Junnu Vainion laulu Albatrossi voisi kuvata tuon isoisän tarinaa.

Paska leffa.

Mä pystyin tuosta kuvauspaikasta liki haistamaan sen mummolan hajun, sen pikkuisen vanhan vesivaurioisen talon imelän maakellarin ja mummon käsivoiteen hajun. 

Mulle jäi käsitys että se vaari oli ilmeisesti bi, kun viitattiin että katseli netistä kikkelinkuvia ja toisaalta sitten toisessa osassa kävi se ystävä jota varten se laittautui niin viimeisen päälle. Ja ymmärsin että mummu tiesi asiasta vaan siitä ei puhuttu, puhui vain uskollisesta joutsenparista ja että "jokaisella meistä on ristinsä kannettavanaan"  

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen kotimainen elokuva, jonka katsomisesta olen nauttinut sitten Häiriötekijän. Hieno elokuva, kiitos tekijöille.

Sarjassa ihan katsottava elokuva. Ihmettelen kuin paljon tätä elokuvaa hehkutetaan? Sen vuoksi odotukset oli itsellä korkeat, ja katsomisen jälkeen fiilikset lätsähtivät. 

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Tykkäsin. Oli hauskoja ja surullisia kohtauksia. Lähes puhumattoman isoisän tarina ehkä alkoi avautua loppua kohden, rivien väleissä.

Omaa perhejouluani elokuva ei kaiken kaikkiaan muistuttanut, mutta joitain tutun oloisia arkisia tilanteita oli, lähinnä äänimaailmassa. Yhdet koristelevat kuusta ja kuvaavat harrasta joulunviettoa videolle ja toiset taustalla kiistelevät jostain käytännön asiasta, kuten margariinista. Tuli mieleen että ehkä elokuvan tekijä oli kuunnellut perheiden kotivideoita oikeanlaista äänimaailmaa luodessaan.

Leena Uotila oli tosi hyvä roolissaan.

Kerrotko, mitä isoisän tarinasta sait selville. Mulla meni osa elokuvasta eilen vähän ohi niin pitää kattoa vielä Areenasta uudelleen.

Puolivälin jälkeen oli kohtaus, jossa isoisä oli yksin kotona ja hänelle tuli vieras, S

He's gay Harold.

Isoisä oli oikeasti ilmeisesti homo ja kiinnostunut tuosta vanhasta ystävästään ja ehkä noilla oli ehkä ollutkin merillä jotain juttua, mutta asiaa ei oltu koskaan suoraan myönnetty. Isoisä oli joutunut kulissielämään, elämään, jota ei oikeasti halunnut, eikä puhunut todellisista tunteistaan, joten joi ahdistukseen ja helpottaakseen oloaan ja tuskaansa. Isoisä ei tainnut oikeasti kamalasti edes pitää mummosta, mutta sieti kuitenkin jotenkin ja alkoholi ja yksin esim. tuohon vajaan ryyppäämään vetäytyminen auttoivat oman elämän ja mummon sietämisessä.

Tätä tyyppiä olevissa inhorealistisissa ja pelkistetyissä tuotoksissa jätetään tosiaan paljon kertomatta ja katsojan pitää osata itse tulkita se, mitä jätetään kertomatta ja rivien välistä halutaan kertoa.

Kahdesti katsoin. Yhtä tyhjänpäiväistä. Ei mitään eeikoista, ei edes juonta. Höh.

Katsottava elokuva paremman puutteessa. Ei kummonen, juoneton. 

Elokuvan loppu oli karmiva. Luulin, että lapsi sytyttää tuon rojua täynnä olevan isoisän vajan tuleen. Se sen toisen sisaruksen jo täysi-ikäinen lapsi oli selkeästi ES-Jonne ja ainakin vähän incel ja potentiaalinen syrjäytymisuhkainen, eikä tuon lapsen olisi pitänyt vielä muuttaa omilleen äitinsä luota. Se toisen naisen mies ja lasten isä vaikutti taas vähän väsykkäinsinööriltä, jonka suhde omaankin äitiinsä vaikutti puhelun perusteella vähän ongelmalliselta tai tuo äiti marttyyriksi heittäytyvältä. Heräsi kysymyksiä siitä, miksi tuo äiti oli jätetty jouluksi yksi, eikä tuo äiti pystynyt liikkumaan, oliko hankala ihminen, vai miksi ei oltu kutsuttu tuonne samaan paikkaan jouluksi. 

Elokuvan mummo oli selkeästi olosuhteiden uhri ja toki marttyyri, mutta veti tuota omaa rooliaan selviytyäkseen itse. Mummo osasi kuitenkin ajaa autoa ja mummon käytössä oli auto, joten odotin turhaan mummon vain häipyvän, mutta mummo ylläpiti selvästi jotakin kulisseja ja oli läheisriippuvainenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Isoisä oli oikeasti ilmeisesti homo ja kiinnostunut tuosta vanhasta ystävästään ja ehkä noilla oli ehkä ollutkin merillä jotain juttua, mutta asiaa ei oltu koskaan suoraan myönnetty. Isoisä oli joutunut kulissielämään, elämään, jota ei oikeasti halunnut, eikä puhunut todellisista tunteistaan, joten joi ahdistukseen ja helpottaakseen oloaan ja tuskaansa. Isoisä ei tainnut oikeasti kamalasti edes pitää mummosta, mutta sieti kuitenkin jotenkin ja alkoholi ja yksin esim. tuohon vajaan ryyppäämään vetäytyminen auttoivat oman elämän ja mummon sietämisessä.

Tätä tyyppiä olevissa inhorealistisissa ja pelkistetyissä tuotoksissa jätetään tosiaan paljon kertomatta ja katsojan pitää osata itse tulkita se, mitä jätetään kertomatta ja rivien välistä halutaan kertoa.

Joo, näinpä ounastelin, että tällainen tarina on tähän elokuvaan kätkettynä. Lopussa automatkalla isoisä sanoi mummolle jotenkin näin: Kyllä minä sinua raaakastan tms. eli ennen kuolemaansa.

Kahdesti katsoin. Yhtä tyhjänpäiväistä. Ei mitään eeikoista, ei edes juonta. Höh.

Niin, oliko mummo saanut olla rakastettu, jos isoisä haikaili elämänsä merimiesystävänsä perään ja haki pullosta lohtua?

Miksi se alkoholismiin liittyvä kohtaus olisi pitänyt sensuroida? Se on realistinen ja valitettavan tavallista.

Hyvä vain, että nekin näkevät, joiden perheissä ei sitä ongelmaa ole.

Juoppous opitaan. Juopottelun ihannoijia on tälläkin alustalla. Erityisesti heidän pitäisi katsoa tämä leffa selvin päin alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella, todella hyvä elokuva. 

Kiva kohta oli kun mummo antoi kakkuvispilät nuoltavaksi vävylleen ja hänen kaverilleen, jolla ei ollut mitään sairauksia :D

Siis mitä? Mummo toi kakkuvispilät vaarille ja itselleen, kun vaarin kaveri oli lähtenyt. 

 

Vaari haaveili nuolevansa ihan jotain muuta

Ja se muuta ei ole mummo :D

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Tykkäsin. Oli hauskoja ja surullisia kohtauksia. Lähes puhumattoman isoisän tarina ehkä alkoi avautua loppua kohden, rivien väleissä.

Omaa perhejouluani elokuva ei kaiken kaikkiaan muistuttanut, mutta joitain tutun oloisia arkisia tilanteita oli, lähinnä äänimaailmassa. Yhdet koristelevat kuusta ja kuvaavat harrasta joulunviettoa videolle ja toiset taustalla kiistelevät jostain käytännön asiasta, kuten margariinista. Tuli mieleen että ehkä elokuvan tekijä oli kuunnellut perheiden kotivideoita oikeanlaista äänimaailmaa luodessaan.

Leena Uotila oli tosi hyvä roolissaan.

Kerrotko, mitä isoisän tarinasta sait selville. Mulla meni osa elokuvasta eilen vähän ohi niin pitää kattoa vielä Areenasta uudelleen.

Vanhalla parilla oli kulissiliitto. Isoisä oli homo. Poikaystävä kävi kylässä.