Mummola-elokuva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uteliaisuuttani trailerin. Koko ajan oli synkkää, pimeää, ankeaa ja ilotonta. Kaikki näyttelijät ylipainoisia. 

Onko tänne määrätty koko tuotantoryhmä kehumaan elokuvaa vai mistä tämä ylistäminen tulee? 

Kannattaa katsoa muutakin kuin traileri. Olen katsonut elokuvan kaksi kertaa, Finnairin koneessa pitkällä lennolla. Ihan hyvä leffa minusta, kuvaa hyvin suomalaisen perhe-elämän ankeutta. 

Onko sinun oma perheesi tällainen? Monen ei ole. 

Ei minunkaan ole. Silti tykkäsin leffasta. Moniulotteinen. Erityisesti Leena Uotila Ellana. Loistava

Up

Kuulin Sodankylässä Tia Kouvon tarinaa elokuvasta. Oli tosi antoisaa. Harvoin leffa saa niin paljon keskustelua, kuin tämä.

On todellakin koskettanut monia, monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin Sodankylässä Tia Kouvon tarinaa elokuvasta. Oli tosi antoisaa. Harvoin leffa saa niin paljon keskustelua, kuin tämä.

On todellakin koskettanut monia, monella eri tavalla.

Mitä hän sanoi?

Matka Sodankylään varattu, 40. Juhlavuosi

Puutarhuri

Onko kaikki jo analysoit?

Löytyisikö vielä hyviä pointteja? Tämä oli kiva ketju:)

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki jo analysoit?

Löytyisikö vielä hyviä pointteja? Tämä oli kiva ketju:)

On kyl ketjujen parhautta, terkut Tia Kouvolle, jos vielä luet ketjua :)

Uusien kommenttia viel vois tulla, tuntuu et ite on kirjottanu jo kaikki.

Mummola 2 odottaessa

Puutarhuri

En tajua mikä tässä elokuvassa on niin ihmeellistä. En koe että oivallukset olisi mitään erikoista. Elokuva lie hyvä taltiomokan aikansa hengestä, ja elokuvan kieli vaikuttaa autenttiselta. Muuten en käsitä miten joku voi kokea tässä oivalluksia. Kursailematon ja kaunistelematon todellisuus on ok, mutten minä sitä jaksa tuntitolkulla seurata.

Arvostan elokuvan hienovaraista kerrontaa, mutta jo tavallisen elämän seuraaminen on tuollaista samaa, ja siksi rasittavaa.

Ok huomaan että tekijä seuraa ketjua. Ei ollut tarkoitus lytätä elokuvaa. Se on hyvin tehty ja loistava ajankuva, kuin dokumentti. Hienovarainen kerronta vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta.

Ehkä monille tällainen tuo oivalluksia. On tärkeää, että pinnan alla tapahtuvaa manipulointia aletaan huomata.

En katsonut elokuvaa kokonaan, koska tosiaan en välitä osallistua tuollaiseen arkeenkaan. Sukulaisiaan tietysti ei voi valita.

En tiedä oivalluksista sinänsä, mutta on kiinnostavaa yhdessä pohtia selityksiä ihmisten toiminnalle perheessä, jossa todella on paljon pinnan alla. Ja kun itsekin on toimimattomasta perhesysteemistä kotoisin, saa tähän elokuvaan juuri TUNNEkokemuksen, mitä harvoin elokuviin saa. Sen myötä tämä yhteinen analysointi käy melkein terapiasta, kun voi pohtia erilaisista näkökulmista ihmisten ( ja omaakin) toimintaa.

Kyllä. Minusta elokuva oli loistava. Katsoin nyt toisen kerran. Löysin siitä perheeni piirteitä paljon. Ei ehkä noin överiä, mutta pinnan alla samaa. Hössötys ja ohipuhuminen - ah niin tuttua. Tosi hienosti kuvattu ja leikattu. 

Iso poika oli aito ja tajusi tosiaan asioita enemmän kuin hössöt. Alussa jo sanoi mummon kommentoimaan olet tullut isääsi, että ei, vaan vaariin olen tullut.

Mun teini tekisi kans saman, lähtisi vielä jouluna ostamaan joululahjoja. Kun sitten ajeli yksin kaupunkiin, kadulla hoiperteli joulupukki änkyräkännissä. Huoltsikan autiossa salissa se kärryjen rämistely läpi salin oli hyvin kuvattu.

Toinen hyvä kohtaus oli Ella supermarketissa. Siinä kaikessa värikkyydessä ja yltäkylläisyydessä, jota Ella niin ihaili. Kuitenkin se on vaan ruokakauppa. Tuli mieleen, että ollaanko me ihmiset ihan tolloja. Ajan kuva.

Ja se sairauksista, etenkin naapureiden ja tuttujen sairauksista puhuminen, juoruileminen ja niiden päivittely, kun mitään omakohtaista puhuttavaa ei ole. Ts. ei osata tai uskalleta puhua mitään henkilökohtaista. Tommosia tyyppejä on niin paljon. Jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska eihän ne ole kiinnostavia asioita.

Äidin ja pojan muuttoruljanssi oli minusta just niin kuin täällä aiemmin tulkittu. Poika asetti rajan, kuitenkin niin, että äiti saattoi nauraa. 

Kiva se mors lilla grisar -kohtaus, jossa poika ei laulanut yhtään, mutta Risto tökkäs lopulta häntäkin olkavarteen, jolloin hänkin vähän hymähti. Vähäeleistä, mutta sympaattista.

Risto ja perhe ruokapöydässä: se loppulause, että opettaja taitaa olla vähän idiomaattinen, oli hyvä lopetus. Pieni, hauska, osuva kuitti, mutta ei kuitenkaan lähtenyt opea mollaamaan, vaan säilytti aikuisen arvokkuuden.

Seminaarisalin no signal -ruutu ja fläppitaulun raahaus muistutti vähän huoltsikan yöllistä kärryjen raahausta. Ja luennoitsijan sisältö oli kans ajan kuva, ihan huttua.

Lopussa se patjan kanto oli kans niin hyvä. Ellan epätoivoinen huuto perään, että te ootte sukupolvea, joka vaan haluaa uutta. Tytär piti päänsä, mikä oli ihan oikein. Mä tekisin ihan saman, sillä oma äitini on kans hössö päsmäri. Täyttää tilan. 

Mä näin tossa niin paljon perhettäni ja appivanhempiani, että en voi sanoa kuin että naulan kantaan osui ja upposi. Mahtava ketju! Ja kiitos Tia!

Pitkään jatkunut värikäs keskustelu :)

Onneksi avasin ketjun, on loistavia kommentteja kerännyt.

Samanlaista kokemusta en tämän vuoden Sodiksesta osaa odottaa, mutta siellä Lapinsuussa tai isossa teltassa leffat saa jotain niin isoa (Lapin)lisää... reilu kuukausi, ja siellä taas ollaan :)

Puutarhuri

Ihana oli löytää muutama lisäkommentti siihen,mitä viimeksi kävin lukemassa.

Onko kukaan katsonut vastikään?

Up siis.

Up

Ketju uuteen nousuun!

Ensin mietin elokuvan jälkeen, mitä ihmettä juuri katsoin, kuinka leimi leffa ja mihin haaskasin aikaani. Kuitenkin teemat jäivät mietityttämään ja erityisesti tämän ketjun myötä elokuva avautui ihan uudella tavalla. 

Tunnistin perheestä paljon omaa lapsuuden perhettäni. Äiti touhottaa ja höpöttää kaikesta turhanpäiväisestä mutta ei vahingossakaan omista tunteistaan, ei edes oikein tunnista niitä. Isä naukkailee nurkassa. Onneksi meillä äiti lähti juopon matkasta, mutta siihenkin oli suurena syynä veljeni, joka puhui järkeä äidille ja yllytti lähtemään. Ehkä elokuvan hahmoillakin tilanne olisi kääntynyt paremmaksi, jos tyttärillä olisi ollut rohkeutta puhua järkeä vanhemmilleen ja rohkaista eroamaan. Olisiko Ella muuttanut kaupunkiin ja päässyt vilkkaisiin sosiaalisiin piireihin toteuttamaan itseään ja Lasse löytänyt uudelleen lapsuudenystävänsä ja sitä kautta vapautunut pidäkkeistään, löytänyt voimaa irrottautua alkoholista. Koko perhe oli pahoin terapian tarpeessa.

Ihmettelin hautajaisten jälkeistä kohtausta: miksi kukaan ei lohduttanut Ellaa? Kukaan ei ottanut katsekontaktia, ei puristanut olkapäästä? Oliko kaikilla vain kiire pois tästä ahdistavasta ilmapiiristä eikä kukaan halunnut ajatella mitä tästä seuraa? Vai oliko tytärten kiintymyssuhde äitiinsä niin vinksallaan, että he eivät tunteneet myötätuntoa äitiään kohtaan.

Tunnistin tuostakin omaa lapsuuden perhettäni, on helpompi puhua käytännön asioista ja toimia kuin oikeasti kohdata toista ja kysyä, mitä kuuluu. Ottaa se riski että vastaus herättää vaikeita tunteita. Toiminnalla ja touhotuksella voi peittää hankalia aiheita.

Lopun patjan vientiepisodi kuvasti mielestäni sitä, kuinka Ella oli mielestään toiminut oikein kun oli sietänyt ja kannatellut juoppoa miestään, mutta jälkipolvi ei ymmärrä arvostaa hänen uhraustaan. Hänen ponnistelunsa valui hiekkaan eikä jäljellä ollut enää edes sitä kahviseuraa. Tuo yksinäisyys puristi sydäntä.

Tuntuu että tuohon Ellan ja Lassen sukupolveen on kiteytynyt ahkeruus, kunnollisuus muiden silmissä ja omien tunteiden piilottaminen. Niitä ei ehkä edes tunnisteta. Se auttaa varmaankin sopeutumaan olosuhteisiin ja antamaan itsestään paljon, mutta silti tunteet taustalla pyrkivät esiin ja padottuina saattavat aiheuttaa paljon pahaa monen sukupolven mitalle.

En jaksanut katsoa loppuun.

Terveisiä Sodis 40v juhlafestarilta :)

Puutarhuri

Vierailija kirjoitti:

Terveisiä Sodis 40v juhlafestarilta :)

Puutarhuri

Oliko hyviä pätkiä?

Elokuvaa katsoessa tuli mieleen, että se on ikään kuin Kassun näkökulmasta kerrottu. Kassuhan ei paljoa puhunut mutta kuvasi mummolan tapahtumia puhelimensa kameralla ja osallistui joulunviettoon enemmän tarkkailijana. Pitkät otot, joissa osa henkilöistä jää kuvaruudun ulkopuolelle ja montaa eri keskustelua käydään samanaikaisesti, ovat aivan kuin oikeista kotivideoista, joissa kuvakulmat ovat vähän sitä sun tätä eikä ole niin tarkkaa, kuuluuko jostakusta vain ääni. Tässä keskustelussa on mainittu, että Kassu jäi elokuvassa taustahahmoksi mutta ehkä roolin näennäinen vähäisyys oli vain hämäystä: nyt katsoja pääsee näkemään, miltä vinksahtanut perhedynamiikka näyttää perheen nuorimmaisen silmin.