Kommunikoin lapseni kanssa lähinnä whatsapin avulla
Poika lähti äsken ulos ja hetken päästä mulle tuli ääniviesti häneltä joka loppui "en sit haluu puhuu tästä ku tuun kotiin". Lähetin hänelle viestin takasin jossa kerroin muun muassa siitä, miten rakas hän on. En saanut mitään vastausta. En yhtään tykkää kommunikoida näin, mutta ilmeisesti tämä hänelle helpoin tapa ja arvostan että uskaltaa edes viestillä mulle kertoa että kaikki ei oo ok. Silti vaihtaisin tämän milloin tahansa kasvokkain tapahtuvaan keskusteluun.
Kommentit (12)
Juuri näin kun sanoit, hyvä että puhuu edes noin. Se on hänelle sopiva tapa juuri nyt. Voihan olla, että se vielä jossain vaiheessa muuttuu.
Ahdistavaa tuollainen että pitää olla koko ajan tavoitettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastiko?
Ap on ilmeisesti niin huono äiti että lapsi ei uskalla kertoa murheitaan suoraan. Ehkä hän huutaa, syyllistää tai heittäytyy marttyyriksi.
Tuo on hyvä, että pystyy edes viestein kertomaan pahasta olosta.
Oma lapseni on kärsinyt masennuksesta ja hänelle myös oli todella vaikeaa puhua kasvokkain. Huomasin kyllä aina, että kaikki ei ole hyvin, mutta lapsi vakuutteli aina ettei mitään hätää.
Jossain vaiheessa rupesi wapin kautta kertomaan ongelmistaan ja keskusteltiin sen kautta paljon. Ja sen jälkeen pystyi jo kasvokkainkin juttelemaan.
Nyt pari vuotta myöhemmin on asiat jo mallillaan, terapiat ja muut on käyty läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa tuollainen että pitää olla koko ajan tavoitettavissa.
On ihan hyvä olla lapsensa tavoitettavissa.
Kun oltiin itse lapsia ja nuoria, me taidettiin käydä samoja keskusteluja kynän ja paperin kanssa. Meillä ainakin jätettiin joskus viestejä keittiön pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa tuollainen että pitää olla koko ajan tavoitettavissa.
Olen omalle lapselleni aina tavoitettavissa. Aina.
Ja ehkä olen sinusta huono äiti, joka niin sanoit. Itse kuitenkin ajattelen, että olen pirun hyvä, kun lapseni uskaltaa mulle kertoa tuollaisenkin asian. Edes viestillä. Toivottavasti sunkin lapsi sulle. AP
Kannattaisi opettaa lapselle maailmankuvan kehittämistä niin teininä ei sitten vaeltele psykoosissa luulojensa ahdistelemana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa tuollainen että pitää olla koko ajan tavoitettavissa.
Olen omalle lapselleni aina tavoitettavissa. Aina.
Ja ehkä olen sinusta huono äiti, joka niin sanoit. Itse kuitenkin ajattelen, että olen pirun hyvä, kun lapseni uskaltaa mulle kertoa tuollaisenkin asian. Edes viestillä. Toivottavasti sunkin lapsi sulle. AP
Miten sitten toimit jos sun pitää oikeasti reagoida johonkin asiaan ja sun lapsi kieltää siitä puhumisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa tuollainen että pitää olla koko ajan tavoitettavissa.
Olen omalle lapselleni aina tavoitettavissa. Aina.
Ja ehkä olen sinusta huono äiti, joka niin sanoit. Itse kuitenkin ajattelen, että olen pirun hyvä, kun lapseni uskaltaa mulle kertoa tuollaisenkin asian. Edes viestillä. Toivottavasti sunkin lapsi sulle. AP
Miten sitten toimit jos sun pitää oikeasti reagoida johonkin asiaan ja sun lapsi kieltää siitä puhumisen?
No sitten sanoisin hänelle että hänen ei tarvitse sanoa mitään, mutta kertoisin oman huoleni ja tarvittaessa sen että haetaan hänelle apua. Yksin en jätä. AP
Vierailija kirjoitti:
Oliko tullu bänät? 😂
Ja mitä hauskaa siinä on?
Ap hyvä että lapsesi kommunikoi kuitenkin jotenkin sulle!
Ihan oikeastiko?