Mummola-elokuva

Vierailija kirjoitti:

Surullista, miten edes papan kuolema ei saanut heitä pysähtymään ja kohtaamaan toisiaan. Heti hautajaisten jälkeen tyttäret touhotti vaan arkisia askareita, laitellaan ylijäämäruuat siististi tuppereihin, viedään papan patja pois ym ihan ilman mitään tunteita. Pieni tyttö jäi hetkeksi pohtimaan  papan verstaaseen. 

Tämähän oli täysin selvää. Tapahtunut oli vain helpotus, eikä enää jaksettu esittää, että olisi ikävä tai jotain positiivisia tunteita. Mitään varsinaista tarvetta suremiselle ei vaan ollut kun tiedettiin, että kyseessä ei ollut mikään hyvä ihminen. Suurempaa kulissia ja teeskentelyä olisi ollut yllättävä tarve ylenpalttiselle suremiselle ja holtittomalle itkukohtaukselle. Toki hautajaiset ja adressit olivat vielä sitä vaadittua kulissia ja näytelmää, jota muille, juurikin ulkopuolisille piti esittää, että juorut eivät tässäkään vaan lähde liikkeelle tai leimata huonoksi ihmiseksi kun ei ole varsinaista tarvetta surra miehen/isän/isoisän poismenoa. Ei ollut surua, oli vaan hämmennys ja toisaalta se helpotus.

Paras joululeffa

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapsenlapsi Simo oli selkeästi incelin tyyppinen, mutta kuitenkin rento, joka ei pahemmin stressannut, mutta ei vaikuttanut kuitenkin omaavan ihan täyttä tilannetajua. Hilla oli taas neuroottinen täydellisyyttä tavoitellut, joka varmasti sairastuu uupumukseen jo hyvin nuorena. Molemmilla sekä Simolla, että Hillalla oli selkeästi nepsypiirteitä ja ADHD:ta/ autismia voisi näillä diagnosoida.

Kasvanut nepsytietoisuus on sinänsä hyvä asia mutta siinä tehdään karhunpalvelus, että nepsyyttä ruvetaan tunkemaan ja tuputtamaan joka väliin. Fiktiiviset hahmotkaan eivät saa olla rauhassa omia itsejään ilman, että heille pitää lyödä jokin diagnoosi.

Mielestäni Hilla oli harvinaisen uskottava ja hyvin kirjoitettu lapsihahmo. Suomalaisissa sarjoissa ja elokuvissa lapsihenkilöt ovat usein olleet yksiulotteisia ja jotenkin aneemisia, ikään kuin vain muodon vuoksi mukaan kirjoitettuja. Toisessa ääripäässä ovat amerikkalaisten elokuvien varhaiskypsät ja valaistuneet ihmelapset, jotka aikuismaisesti artikuloivat paulocoelhomaisia elämänviisauksia. Hehkuva aura ympäriltä vain puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talokin oli ihan kamala, ahtaita käytäviä, ihmiset ei mahtuneet pöytään kunnolla, tilaa ei ollut edes hengittää. En tiedä oliko seuraavakaan sukupolvi esitetty erityisen toiveikkaassa valossa, ainakin tyttö sanoi rehellisesti mitä ajatteli.

 

Se muuten oli ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvon isovanhempien kesämökki. Kuvausten päätyttyä talo purettiin.

 

Aivan. Ja se, että vaari hengaili nähtävästi ulkorakennuksessa aina voidessaan kuvasi myös hyvin sitä, miten talossa ei ollut tilaa olla ja hengittää, paitsi mummolle.

Kyllä kai paappakin vois laittaa avioeron vireille, jos haluaa? Mikä pakottaa roikkumaan mummon talutusnuorassa?

Tämä on hyvä pointti. Nolotti, kun tajusin automaattisesti ihmetelleeni, että miksi mummo ei vain eroa. Aivan kuin vaarilla itsellään ei olisi mitään vastuuta elämästään. Hänhän se tästä parista oli se, jolla oli kovemmat kulissit pystyssä ja joka oli pariutunut vastoin oikeaa seksuaalista suuntautumistaan.

Ups, en oikein ymmärrä tuollaista elokuvaa, katoin mummolan, mutta ei se oikein uponnu.

Ainoa hyvä asia oli hyvät näyttelijät. Mikä siinä niin joitain nauratti? Ja itketti?

Edelliselle; nauratti ja itketti samaistuttavuus, omat tunteet puski pintaan. Kuinka tragikoomista perheessä voi olla -ja on ollutkin-, kuinka ahdistava tunnelma, jota esim. Simo lähti purkamaan autoajelulleen. Kaikki on hyvin yksinäisiä ja eivät tuontoisilleen turvaa. Ainoa turva on perinne, asiat tehdään ennakoidusti, miten aina ennenkin, vaikkei se tunnu turvalta. 

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle; nauratti ja itketti samaistuttavuus, omat tunteet puski pintaan. Kuinka tragikoomista perheessä voi olla -ja on ollutkin-, kuinka ahdistava tunnelma, jota esim. Simo lähti purkamaan autoajelulleen. Kaikki on hyvin yksinäisiä ja eivät tuontoisilleen turvaa. Ainoa turva on perinne, asiat tehdään ennakoidusti, miten aina ennenkin, vaikkei se tunnu turvalta. 

 

Tässä varmaan piilee syy jouluperinteiden väkinäiseen noudattamiseen: kun aitoa yhteyttä ei ole, yritetään sitä etsiä perinteiden noudattamisen kautta. Osa kuvittelee, että pelkkä joulunvietto yhdessä auttaa saamaan kontaktin omiin sukulaisiin eikä näe sitä, että yhteydettömyyden syyt ovat paljon syvemmällä. Joulu ei niitä syitä paranna vaan ainoastaan nostaa ne pintaan. Kun toisilleen vieraat ja tunnetaidoiltaan vajavaiset ihmiset yrittävät sitten luovia niiden syiden kanssa, ei ole ihme, että tilanteet kärjistyvät niin usein.

Katsoin elokuvan viikko sitten, ja pyörii mielessä päivittäin, on siis herättänyt ajatuksia.

Vaikka elokuvan teemat olivat varsin masentavia, niin mulle ne toivat helpotusta. Jotenkin se kaikki häpeä mikä liittyy oman lapsuuden perheen dynamiikkaan, lapsuuden jouluken kokemukseen, parisuhteeseen .. Se häpeä ja sielun musta-aukko tarjosi hunajaa haavoille; en ole yksin, jos tästä ja näistä aiheista tehdään elokuva, ilmiö on todellinen ja yleinen. Hyvä muistutus, että kaikilla on kulisseja, joka varsinkin näin somen aikakautena usein unohtuu kun ihmiset kilvan esittelevät täydellisiä ihmissuhteitaan ja kotejaan.

Elokuvassa tapahtui samaan aikaan vähän ja paljon. Jokainen kohtaus, liikehdintä ja lause oli tarkoin valittu. Jos niiden sanomaa ei ymmärrä tai halua keskittyä, niin varmasti elokuva tuntuu tylsältä. 

Oi miten tykkään tästä keskustelusta. Olin 30v elokuvakerhossa, olen niin toivonut että olisin vielä ja Tia Kouvo tulisi esittelemään tätä elokuvaa ja saisi esittää kysymyksiä...

Puutarhuri

Tää on mahtava keskustelu!

Vierailija kirjoitti:

Tää on mahtava keskustelu!

Ehdottomasti. Palstan parhaimmistoa. Kruunun paikka?

Jospa Tia Kouvo tietäis !!!

Vinkatkaa joku Tia Kouvolle tästä!

Parit hautajaiset järjestäneenä mieleeni tuli vain, että kuoleman jälkeen omaisilla tosiaan on oikeastikin yhtä ja toista järjesteltävää ja hössötettävää. Itkemiseen ei yleensä kulu pitkää aikaa. Usein se tapahtuu kirkossa tai haudalla, jos sielläkään. Osa ei itke toisten nähden, koska eivät halua.

"Huonon" omaisen jälkeen voidaan surra sitäkin asiaa, ettei koskaan saatu sen parempaa isää tai vaaria.

Vierailija kirjoitti:

Parit hautajaiset järjestäneenä mieleeni tuli vain, että kuoleman jälkeen omaisilla tosiaan on oikeastikin yhtä ja toista järjesteltävää ja hössötettävää. Itkemiseen ei yleensä kulu pitkää aikaa. Usein se tapahtuu kirkossa tai haudalla, jos sielläkään. Osa ei itke toisten nähden, koska eivät halua.

"Huonon" omaisen jälkeen voidaan surra sitäkin asiaa, ettei koskaan saatu sen parempaa isää tai vaaria.

 

Minulle jäi loppukohtauksesta sellainen olo, että Hilla suri siinä vaaria omalla tavallaan. Vaarista ei ollut jäljellä kuin verstas, jossa ei sattuneesta syystä hänen viimeisinä vuosinaan enää nikkaroitu mitään. Ympärilleen vajassa katselemalla Hilla yritti ikään kuin tavoittaa jotain etäiseksi jääneestä vaaristaan, jota hän ei koskaan oppinut oikeasti tuntemaan.

Monesti parhaat kotimaiset leffat tulee puskista, niin tämäkin. Huomiota saavat Louhimiehen tyyppiset tekeleet, joissa rooleihin valitaan näyttelijätkin muista kuin sopivuus syistä vrt esim Odotus.

Vierailija kirjoitti:

Monesti parhaat kotimaiset leffat tulee puskista, niin tämäkin. Huomiota saavat Louhimiehen tyyppiset tekeleet, joissa rooleihin valitaan näyttelijätkin muista kuin sopivuus syistä vrt esim Odotus.

Tässä oli kyllä harvinaisen onnistunut ja toimiva roolitus. Kiva yksityiskohta oli se, että monet sivurooleissa nähdyt näyttelijät olivat amatöörejä. Seppoa näytellyt Matti Onnismaa taisi olla yksi harvoista ammattinäyttelijöistä, joka nähtiin sivuosassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti parhaat kotimaiset leffat tulee puskista, niin tämäkin. Huomiota saavat Louhimiehen tyyppiset tekeleet, joissa rooleihin valitaan näyttelijätkin muista kuin sopivuus syistä vrt esim Odotus.

Tässä oli kyllä harvinaisen onnistunut ja toimiva roolitus. Kiva yksityiskohta oli se, että monet sivurooleissa nähdyt näyttelijät olivat amatöörejä. Seppoa näytellyt Matti Onnismaa taisi olla yksi harvoista ammattinäyttelijöistä, joka nähtiin sivuosassa.

Niin, ja olivathan pääosanäyttelijöissä Hillaa näytellyt Elli Paajanen ja Kassuna nähty Toomas Talikka, jotka eivät ammattilaisia olleet. Simoa näytelleestä Sakari Topista en osaa sanoa.

Susannalle pienikin ylennys ja muutos oli positiivista. Perheelle se oli täysin yhdentekevää ja työpaikallakin pikkujuttu. Mies yritti myötäelää hymistelemällä.

Näitä pieniä muutoksen askeleita hän puski perheessäkin eteenpäin, kantoi sen patjankin lopussa väkisin pois. Se oli oikea ongelman ytimen symboli. Jopa alkoholistin virtsaamaan patjaankin jäädään kiinni roikkumaan, sekin oli tärkeämpää kuin läheisten hyvinvointi. Kunhan vain asiat ei muutu.. 

Minua satuttaa, että täällä palstallakin Susannaa mollataan. Mollaajat tuntuu sen sairaan perhedynamiikan puolustajilta. 

Vierailija kirjoitti:

Susannalle pienikin ylennys ja muutos oli positiivista. Perheelle se oli täysin yhdentekevää ja työpaikallakin pikkujuttu. Mies yritti myötäelää hymistelemällä.

Näitä pieniä muutoksen askeleita hän puski perheessäkin eteenpäin, kantoi sen patjankin lopussa väkisin pois. Se oli oikea ongelman ytimen symboli. Jopa alkoholistin virtsaamaan patjaankin jäädään kiinni roikkumaan, sekin oli tärkeämpää kuin läheisten hyvinvointi. Kunhan vain asiat ei muutu.. 

Minua satuttaa, että täällä palstallakin Susannaa mollataan. Mollaajat tuntuu sen sairaan perhedynamiikan puolustajilta. 

Olen nähnyt elokuvan kerran ja koin, että Susanna oli hahmona melko vaikeasti lähestyttävä. Huomiosi ovat kyllä hyviä ja ehkä seuraavalla katsomiskerralla löydän Susannasta sellaisia puolia, joita en ensimmäisellä kerralla hoksannut. Hän lienee aika ristiriitainen persoona, jota on helppo tulkita väärin.