Unettomuus!

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illalla nukkumaan mennessä voisi kuunnella vaikka äänikirjaa tai jotain podcasteja, ne voivat auttaa rentoutumiseen. Liikunta päivällä on tärkeää.

Tiedän ):

Tiedät, mutta teetkö noita? Liikutko päivällä tarpeeksi? Tunnin kävelylenkki esim tai jotain raskasta salitreeniä, johon voisit purkaa energiaa. Kuunteletko podcasteja tai kirjaa illalla? Sua on aika vaikea neuvoa, kun olet niin voimakkaasti päättänyt, että sulla on vaikea ongelma ja olet mahdoton tapaus. Jos nyt vaan et ajattelisi niin dramaattisesti, niin olosi voisi helpottua.

Mä oon yrittänyt parhaani tehdä kaiken voitavani. ):

Sitten lääkärisi ei ole tehnyt kaikkea voitavaansa. Miksi et vastaa, mitä mieltä hoitotahosi on tilanteestasi?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten unilääkkeistä vierottautuminen onnistuu, jos sitten valvon esimerkiksi 10 vrk tai enemmän täysin ilman unta? ):

Olen äärimmäisen vaikea tapaus ):

Tuntuu, ettei kukaan edes kykene ymmärtämään, missä jamassa olen?

Olet  todella äärimmäisen vaikea ja rasittava tapaus monellakin tapaa.

): Olen vain hädissäni.

Olet hädissäsi juu; miksi et sen takia hakeudu/tukeudu alan asiantuntijoihin? Mitä apua arvelet saavasi anonyymeilta keksustelupalstoilta?

Vaihda terveysasemaa ja siten lääkäritkin vaihtuu. Joskus sama/samat lääkärit ovat jotenkin vastaan koko hoitosuunnitelmaasi. Vaihto jos mahdollista, niin voi tulla uutta näkökulmaa asioihin. Ja tuo mindfulness on todella toimiva asia. Itselläni toimii sellainen, että ajattelen jotain turvallista asiaa lapsuudenkodistani. Se voi olla jokin rutiini sieltä, tuoksu ääni mikä vaan. Palaa siihen, ja koe olevasi taas tuo lapsi siellä huolettomana ja turvassa tuttujen äänien ympäröimänä. Tämä toimii hyvin välillä, nukkuu tosiaan kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illalla nukkumaan mennessä voisi kuunnella vaikka äänikirjaa tai jotain podcasteja, ne voivat auttaa rentoutumiseen. Liikunta päivällä on tärkeää.

Tiedän ):

Tiedät, mutta teetkö noita? Liikutko päivällä tarpeeksi? Tunnin kävelylenkki esim tai jotain raskasta salitreeniä, johon voisit purkaa energiaa. Kuunteletko podcasteja tai kirjaa illalla? Sua on aika vaikea neuvoa, kun olet niin voimakkaasti päättänyt, että sulla on vaikea ongelma ja olet mahdoton tapaus. Jos nyt vaan et ajattelisi niin dramaattisesti, niin olosi voisi helpottua.

Mä oon yrittänyt parhaani tehdä kaiken voitavani. ):

Sitten lääkärisi ei ole tehnyt kaikkea voitavaansa. Miksi et vastaa, mitä mieltä hoitotahosi on tilanteestasi?????

Eivät enää tiedä, mitä tekisivät mun kanssa, kun muodostan sietokyvyn lääkkeisiin niin nopeasti. Enempää apua en saa, sillä en ole psykoottinen.

Kokeillut lääkkeet: Stella, Imovane, Ketipinor, Olanzapin, Atarax, Opamox ja Levozin. Että niin ):

Vähän hirvittää, sillä en tiedä kestänkö henkisesti yli 5vrk valvomista. ):

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy lääkäriltä. Eiköhän lääkäri tiedä, mitä sun kannattaisi tehdä?

Ei lääkäri näytä tietävän. Levittänyt kätensä jo aikapäiviä sitten. Mistä apua voi enää saada? ):

Maniassa voi valvoa tolkuttoman jopa vaarallisen pitkään. Onko poissuljettu ?

Kahvin juonti nollaan.

Ei ole poissuljettu. Voiko mania olla jatkuvaa?

Jos ei maniaa ole poisuljettu, on sulle kyllä tehty yhtä ja toista testiä. En ole ikinä kuullut jatkuvasta maniasta. Mulla on kakssuuntainen, joten puhun kokemuksesta. Kyllä bibo osataan epäillä perusterveydenhuollossakin, jos oireet täsmäävät. Mitä ihmettä sinä, AP, oikein sitten rupattelet hoitokontakteissasi? Niitä näitä???

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että millainen sun lääkitys on?

En sitä selvittele täällä tarkemmin. Ei kuitenkaan Atarax eikä Opamox, huomattavasti "rajumpaa" . Huomattavasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän mikään noista sun lääkkeistä mun ymmärtääkseni ole uni- tai nukahtamislääke? Ei ihme, jos ei oikeaan unihäiriöön auta, vaikka olisi millainen coctaili. Kun luontainen kyky nukkumiseen on mennyt, ei tilannetta välttämättä auta se, että rauhoitetaan mieli ja elimistö, vaan aivoille täytyy antaa oikea nukkumiskäsky, ja se tapahtuu ymmärtääkseni vain oikeilla uni/nukahtamislääkkeillä. Hoidetaanko tuota sun unettomuutta julkisella vai yksityisellä puolella? Unilääkekoukkukaan ei ole kiva (olen itse siinä nyt), mutta mieluummin olen selkeästi unilääkeriippuvainen ja nukun muutaman tunnin yössä kuin yritän aina vaan uusia pehmeämpiä komboja, joihin kaikkiin syntyy toleranssi ennen pitkää ja pettyneenä palaan vanhaan tuttuun unilääkkeeseen. Hakeuduin keväällä terveyskeskukseen aiheen tiimoilta, ja olen saanut tiputettua määriä ihan pikkuisen alemmas. Se on hyvä alku. Mun sympatiani ovat sun puolella, ja harmittaa, kun tällä palstalla tulee niin paljon idioottimaisuutta vastaan. Kyllä tästä maasta täytyy löytyä keinot, joilla sinäkin saat helpotusta tähän pirulliseen vaivaan!

Julkisella puolella hoidetaan unettomuuttani. Saanko kysyä, että mikä lääke sulla on ja millä annostuksella?

Mulla on tsolpideemi (sitä löytyy eri nimisinä valmisteina) ja annos on tällä hetkellä alle suositellun maksimin, välillä tukilääkkeenä muita lääkkeitä. Kaikki lääkärit ei tsolpideemia suostu määräämään jatkuvaan käyttöön, mutta mulla on päädytty tähän. Se voi myös olla vaarallinen joihinkin muihin lääkkeisiin tai alkoholiin yhdistettynä. Se voi myös aiheuttaa hallusinaatioita ym. hankaluuksia ellei sitä ota vasta juuri sänkyyn mennessä. Toleranssia on 10 vuodessa selvästi tullut, ja se olikin mun pääsyy ruveta asteittain tiputtamaan annosta ja siirtymään (takaisin) satunnaiskäyttöön, Aloitin myös estrogeenihoidon, koska unihäiriön paheneminen on osin voinut olla kytköksissä myös vaihdevuosiin, mutta unen suhteen en vielä ole huomannut mitään parannusta hormonihoidon myötä. Fiksu nuori tk-lääkäri arvioi sopivaksi alasajoajaksi mun jatkuvalle unilääkitykselle noin yhden vuoden. Senkin jälkeen varmasti käyttö jatkuu silloin tällöin. Lääkityksen avulla olen pysynyt työkykyisenä enkä joudu kärsimään jatkuvasta valvomisesta johtuvista hermostollisista oireista.

Mikä on tsolpideemin suositeltu maksimi? Saanko kysyä esimerkkejä muista tukilääkkeistä? Onko nykyinen suositus silloin tällöin käytöstä max. 2x viikossa?

Lue "Käypä hoito". Lääkärisi suosittelee juuri sulle sopivan määrän.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda terveysasemaa ja siten lääkäritkin vaihtuu. Joskus sama/samat lääkärit ovat jotenkin vastaan koko hoitosuunnitelmaasi. Vaihto jos mahdollista, niin voi tulla uutta näkökulmaa asioihin. Ja tuo mindfulness on todella toimiva asia. Itselläni toimii sellainen, että ajattelen jotain turvallista asiaa lapsuudenkodistani. Se voi olla jokin rutiini sieltä, tuoksu ääni mikä vaan. Palaa siihen, ja koe olevasi taas tuo lapsi siellä huolettomana ja turvassa tuttujen äänien ympäröimänä. Tämä toimii hyvin välillä, nukkuu tosiaan kuin lapsi.

Mulla on sängyssäni pehmobulldoggi ja pehmotiikeri lapsuusajoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda terveysasemaa ja siten lääkäritkin vaihtuu. Joskus sama/samat lääkärit ovat jotenkin vastaan koko hoitosuunnitelmaasi. Vaihto jos mahdollista, niin voi tulla uutta näkökulmaa asioihin. Ja tuo mindfulness on todella toimiva asia. Itselläni toimii sellainen, että ajattelen jotain turvallista asiaa lapsuudenkodistani. Se voi olla jokin rutiini sieltä, tuoksu ääni mikä vaan. Palaa siihen, ja koe olevasi taas tuo lapsi siellä huolettomana ja turvassa tuttujen äänien ympäröimänä. Tämä toimii hyvin välillä, nukkuu tosiaan kuin lapsi.

Kaikki eivät ole olleet lapsuudenkodissaan huolettomana ja turvallisena tuttujen äänien ympäröimänä. Esim. minulla unettomuus liittyy nimenomaan lapsuuden turvattomuuteen ja traumataustaan.

Eri

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten unilääkkeistä vierottautuminen onnistuu, jos sitten valvon esimerkiksi 10 vrk tai enemmän täysin ilman unta? ):

Olen äärimmäisen vaikea tapaus ):

Tuntuu, ettei kukaan edes kykene ymmärtämään, missä jamassa olen?

No mitä ihmettä siellä sun hoidossasi sitten tehdään??? Toteaako lääkärisi (jolta reseptisi saat), että olet niin vaikea tapaus, ettei sille mitään voi? Suomen lääketiede on kansainvalisestikin mitattuna niin korkeatasoista, että kyllä unettomuus selätettyä saadaan ihan varmasti. Sun ongelmasi kuulostaa pakkomielteeltä, siihenkin löytyy apua.

Mun annostukset on jo korkeat, mulle kehittyy aina nopeasti toleranssi kaikkiin lääkkeisiin. Olen aika toivoton tapaus. ):

Muitakin keinoja löytyy pahoihin masennuksiin, pakko-oireisiin jne. Mm sähköshokit ja ketamiini-infuusiot ja neuromodulaatiohoidot. Älä höpötä tuota: "olen toivoton tapaus"....et sinä sen toistolla ongelmistasi pääse.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illalla nukkumaan mennessä voisi kuunnella vaikka äänikirjaa tai jotain podcasteja, ne voivat auttaa rentoutumiseen. Liikunta päivällä on tärkeää.

Tiedän ):

Tiedät, mutta teetkö noita? Liikutko päivällä tarpeeksi? Tunnin kävelylenkki esim tai jotain raskasta salitreeniä, johon voisit purkaa energiaa. Kuunteletko podcasteja tai kirjaa illalla? Sua on aika vaikea neuvoa, kun olet niin voimakkaasti päättänyt, että sulla on vaikea ongelma ja olet mahdoton tapaus. Jos nyt vaan et ajattelisi niin dramaattisesti, niin olosi voisi helpottua.

Mä oon yrittänyt parhaani tehdä kaiken voitavani. ):

Sitten lääkärisi ei ole tehnyt kaikkea voitavaansa. Miksi et vastaa, mitä mieltä hoitotahosi on tilanteestasi?????

Eivät enää tiedä, mitä tekisivät mun kanssa, kun muodostan sietokyvyn lääkkeisiin niin nopeasti. Enempää apua en saa, sillä en ole psykoottinen.

Kokeillut lääkkeet: Stella, Imovane, Ketipinor, Olanzapin, Atarax, Opamox ja Levozin. Että niin ):

Vähän hirvittää, sillä en tiedä kestänkö henkisesti yli 5vrk valvomista. ):

nosto

nosto

Unettomuutta ei oajoa Suomessa hoideta. Toistuvasti ala-asteikisestä asti olen vaivan kanssa lääkärin puoleen kääntynyt, vastaus aina samaa käsien pyörittelyä, vähättelyä ja liikunnasta puhumista. Vippaskonstit kyllä kokeiltu. Nyt kipujen noustessa pintaan iän myötä asenne onkin kääntynyt suuntaan "unettomuutesi on niin kroonistunutta ettei hoideta" :D. Ai, neljä vuottakaan sitten ette kuunnelleet vaivasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää nuku ollenkaan edes lääkkeillä. Olen hyvin epätoivoinen. ):

Päivystyksen kautta psykiatriselle, kyllä siellä saavat sinut nukkumaan.

Oletko käynyt jo päivystyksessä? Sinun tilassassi olisi syytä kiireen vilkkaa.

Kenelle kirjoitat? Miten siellä päivystyksessä voidaan auttaa muuta kuin kerrataan uudestaan unihygienia-vinkit, ja päivitellään kuinka kaikkea on jo kokeiltu.

AP:lle kirjoitan. Psykiatrin päivystyksessä voidaan ottaa osastolle ja siellä on käytössä alkuun kaikkea muuta kuin unihygieniavinkit....ei siellä päivitellä, että jaa, on kokeiltu jo liikunta, ravinto,.... niiden opastus tulee huomattavasti myöhemmin, jos tarve. Olen ollut mm vaikean mm unettomuuden takia psykan osastolla, joten tiedän. Ja kyllä vaan minutkin saatiin nukahtamaan. Yleislääkärikin voi tehdä psykan päivystykseen kiireellisen lähetteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihda terveysasemaa ja siten lääkäritkin vaihtuu. Joskus sama/samat lääkärit ovat jotenkin vastaan koko hoitosuunnitelmaasi. Vaihto jos mahdollista, niin voi tulla uutta näkökulmaa asioihin. Ja tuo mindfulness on todella toimiva asia. Itselläni toimii sellainen, että ajattelen jotain turvallista asiaa lapsuudenkodistani. Se voi olla jokin rutiini sieltä, tuoksu ääni mikä vaan. Palaa siihen, ja koe olevasi taas tuo lapsi siellä huolettomana ja turvassa tuttujen äänien ympäröimänä. Tämä toimii hyvin välillä, nukkuu tosiaan kuin lapsi.

Kaikki eivät ole olleet lapsuudenkodissaan huolettomana ja turvallisena tuttujen äänien ympäröimänä. Esim. minulla unettomuus liittyy nimenomaan lapsuuden turvattomuuteen ja traumataustaan.

Eri

Vastasit vastaukseeni. Eli vaikka itse käytän tuota metodia, ei se poissulje sitä että kotini olisi ollut joku ihannekoti. Ei. Isäni joi ja toi kotiini vieraita ihmisiä välillä aiheutti turvattomuutta. Mutta, silti löydän sieltä myös hyviä muistoja. Kuten se, miten isä ja veljeni katsoivat televisiota myöhään, kun itse olin saunan jälkeen jo pedissä. Tuo äänimaisema oli mukava. Ja muitakin. Ikävää, jos koko lapsuus ollut turvatonta sinulla. Mutta tämä esimerkkinä vain, että jostain joku kiva tunnemuisto voi löytyä.

Unettomuus voi aiheutua myös siitä pitkälti, että kantaa kaunaa lapsuuden asioista. Yritä muuttaa suhtautumistapaa muistoihin, ja hyväksyä ne sellaisina kun olivat. Olit itse niihin syytön. Jonkinlaisen rauhan saavuttaminen auttaa elämään ja rauhoittumaan tässä ajassa. Mennyt on mennyttä ja ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä päivä ja tuleva yö.

Kun voisikin vaan vaihtaa terveysasemaa yhtä usein kuin olisi tarvis. Tai edes yhtä usein kuin "hoitava" lääkäri vaihtuu :D

nosto