Unettomuus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy lääkäriltä. Eiköhän lääkäri tiedä, mitä sun kannattaisi tehdä?

Ei lääkäri näytä tietävän. Levittänyt kätensä jo aikapäiviä sitten. Mistä apua voi enää saada? ):

Maniassa voi valvoa tolkuttoman jopa vaarallisen pitkään. Onko poissuljettu ?

Kahvin juonti nollaan.

Ei ole poissuljettu. Voiko mania olla jatkuvaa?

Jos ei maniaa ole poisuljettu, on sulle kyllä tehty yhtä ja toista testiä. En ole ikinä kuullut jatkuvasta maniasta. Mulla on kakssuuntainen, joten puhun kokemuksesta. Kyllä bibo osataan epäillä perusterveydenhuollossakin, jos oireet täsmäävät. Mitä ihmettä sinä, AP, oikein sitten rupattelet hoitokontakteissasi? Niitä näitä???

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että millainen sun lääkitys on?

Aamulla valohoitoa, kesällä ulkona ja talvella lampulla. Paljon päivittäistä liikuntaa. Näillä keinoilla saat takuulla ainakin 10 min lisää syvää unta per yö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka eivät ole koskaan kokeneet maniatyyppistä tai muuta psyykeperäistä vakavaa unihäiriötä eivätkä tiedä asiasta mitään, voisivat pidättäytyä kommentoimasta ja antamasta neuvojaan tyyliin älä ajattele jne. Mun mielestäni se on yhtä törkeää kuin huutaa hukkuvalle, että yritä nyt vaan pysyä siellä pinnalla.

No mistä hitosta me tiedetään onko ap:llä manityyppinen unettomuus. Hän kysyy neuvoja ja niitä on tässä monipuolisesti annettu. Mikä auttaa yhdellä, ei välttämättä auta toisella. Kaikki vinkit ja ohjeet voi kokeilla ja yksi parhaimmista neuvoista on olla ajattelematta tai stressaamatta unettomuutta, koska stressi pahentaa sitä.

Maniassa ihminen ei ole köyhä eikä kipeä. AP on selvästi vain jumittunut aivojensa unikeskuksen tuhotumiseen, diagnoosin hän on itse tehnyt. Maniassa ei mietitä vastaavaa.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Aamulla valohoitoa, kesällä ulkona ja talvella lampulla. Paljon päivittäistä liikuntaa. Näillä keinoilla saat takuulla ainakin 10 min lisää syvää unta per yö.

Liikun jo paljon päivittäin. ):

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän mikään noista sun lääkkeistä mun ymmärtääkseni ole uni- tai nukahtamislääke? Ei ihme, jos ei oikeaan unihäiriöön auta, vaikka olisi millainen coctaili. Kun luontainen kyky nukkumiseen on mennyt, ei tilannetta välttämättä auta se, että rauhoitetaan mieli ja elimistö, vaan aivoille täytyy antaa oikea nukkumiskäsky, ja se tapahtuu ymmärtääkseni vain oikeilla uni/nukahtamislääkkeillä. Hoidetaanko tuota sun unettomuutta julkisella vai yksityisellä puolella? Unilääkekoukkukaan ei ole kiva (olen itse siinä nyt), mutta mieluummin olen selkeästi unilääkeriippuvainen ja nukun muutaman tunnin yössä kuin yritän aina vaan uusia pehmeämpiä komboja, joihin kaikkiin syntyy toleranssi ennen pitkää ja pettyneenä palaan vanhaan tuttuun unilääkkeeseen. Hakeuduin keväällä terveyskeskukseen aiheen tiimoilta, ja olen saanut tiputettua määriä ihan pikkuisen alemmas. Se on hyvä alku. Mun sympatiani ovat sun puolella, ja harmittaa, kun tällä palstalla tulee niin paljon idioottimaisuutta vastaan. Kyllä tästä maasta täytyy löytyä keinot, joilla sinäkin saat helpotusta tähän pirulliseen vaivaan!

Viimeinen lause on totisen tosi. Kyllä ihminen nukahtamaan saadaan nykylääketieteen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän mikään noista sun lääkkeistä mun ymmärtääkseni ole uni- tai nukahtamislääke? Ei ihme, jos ei oikeaan unihäiriöön auta, vaikka olisi millainen coctaili. Kun luontainen kyky nukkumiseen on mennyt, ei tilannetta välttämättä auta se, että rauhoitetaan mieli ja elimistö, vaan aivoille täytyy antaa oikea nukkumiskäsky, ja se tapahtuu ymmärtääkseni vain oikeilla uni/nukahtamislääkkeillä. Hoidetaanko tuota sun unettomuutta julkisella vai yksityisellä puolella? Unilääkekoukkukaan ei ole kiva (olen itse siinä nyt), mutta mieluummin olen selkeästi unilääkeriippuvainen ja nukun muutaman tunnin yössä kuin yritän aina vaan uusia pehmeämpiä komboja, joihin kaikkiin syntyy toleranssi ennen pitkää ja pettyneenä palaan vanhaan tuttuun unilääkkeeseen. Hakeuduin keväällä terveyskeskukseen aiheen tiimoilta, ja olen saanut tiputettua määriä ihan pikkuisen alemmas. Se on hyvä alku. Mun sympatiani ovat sun puolella, ja harmittaa, kun tällä palstalla tulee niin paljon idioottimaisuutta vastaan. Kyllä tästä maasta täytyy löytyä keinot, joilla sinäkin saat helpotusta tähän pirulliseen vaivaan!

Julkisella puolella hoidetaan unettomuuttani. Saanko kysyä, että mikä lääke sulla on ja millä annostuksella?

Mulla on tsolpideemi (sitä löytyy eri nimisinä valmisteina) ja annos on tällä hetkellä alle suositellun maksimin, välillä tukilääkkeenä muita lääkkeitä. Kaikki lääkärit ei tsolpideemia suostu määräämään jatkuvaan käyttöön, mutta mulla on päädytty tähän. Se voi myös olla vaarallinen joihinkin muihin lääkkeisiin tai alkoholiin yhdistettynä. Se voi myös aiheuttaa hallusinaatioita ym. hankaluuksia ellei sitä ota vasta juuri sänkyyn mennessä. Toleranssia on 10 vuodessa selvästi tullut, ja se olikin mun pääsyy ruveta asteittain tiputtamaan annosta ja siirtymään (takaisin) satunnaiskäyttöön, Aloitin myös estrogeenihoidon, koska unihäiriön paheneminen on osin voinut olla kytköksissä myös vaihdevuosiin, mutta unen suhteen en vielä ole huomannut mitään parannusta hormonihoidon myötä. Fiksu nuori tk-lääkäri arvioi sopivaksi alasajoajaksi mun jatkuvalle unilääkitykselle noin yhden vuoden. Senkin jälkeen varmasti käyttö jatkuu silloin tällöin. Lääkityksen avulla olen pysynyt työkykyisenä enkä joudu kärsimään jatkuvasta valvomisesta johtuvista hermostollisista oireista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten unilääkkeistä vierottautuminen onnistuu, jos sitten valvon esimerkiksi 10 vrk tai enemmän täysin ilman unta? ):

Olen äärimmäisen vaikea tapaus ):

Tuntuu, ettei kukaan edes kykene ymmärtämään, missä jamassa olen?

No mitä ihmettä siellä sun hoidossasi sitten tehdään??? Toteaako lääkärisi (jolta reseptisi saat), että olet niin vaikea tapaus, ettei sille mitään voi? Suomen lääketiede on kansainvalisestikin mitattuna niin korkeatasoista, että kyllä unettomuus selätettyä saadaan ihan varmasti. Sun ongelmasi kuulostaa pakkomielteeltä, siihenkin löytyy apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän mikään noista sun lääkkeistä mun ymmärtääkseni ole uni- tai nukahtamislääke? Ei ihme, jos ei oikeaan unihäiriöön auta, vaikka olisi millainen coctaili. Kun luontainen kyky nukkumiseen on mennyt, ei tilannetta välttämättä auta se, että rauhoitetaan mieli ja elimistö, vaan aivoille täytyy antaa oikea nukkumiskäsky, ja se tapahtuu ymmärtääkseni vain oikeilla uni/nukahtamislääkkeillä. Hoidetaanko tuota sun unettomuutta julkisella vai yksityisellä puolella? Unilääkekoukkukaan ei ole kiva (olen itse siinä nyt), mutta mieluummin olen selkeästi unilääkeriippuvainen ja nukun muutaman tunnin yössä kuin yritän aina vaan uusia pehmeämpiä komboja, joihin kaikkiin syntyy toleranssi ennen pitkää ja pettyneenä palaan vanhaan tuttuun unilääkkeeseen. Hakeuduin keväällä terveyskeskukseen aiheen tiimoilta, ja olen saanut tiputettua määriä ihan pikkuisen alemmas. Se on hyvä alku. Mun sympatiani ovat sun puolella, ja harmittaa, kun tällä palstalla tulee niin paljon idioottimaisuutta vastaan. Kyllä tästä maasta täytyy löytyä keinot, joilla sinäkin saat helpotusta tähän pirulliseen vaivaan!

Julkisella puolella hoidetaan unettomuuttani. Saanko kysyä, että mikä lääke sulla on ja millä annostuksella?

Mulla on tsolpideemi (sitä löytyy eri nimisinä valmisteina) ja annos on tällä hetkellä alle suositellun maksimin, välillä tukilääkkeenä muita lääkkeitä. Kaikki lääkärit ei tsolpideemia suostu määräämään jatkuvaan käyttöön, mutta mulla on päädytty tähän. Se voi myös olla vaarallinen joihinkin muihin lääkkeisiin tai alkoholiin yhdistettynä. Se voi myös aiheuttaa hallusinaatioita ym. hankaluuksia ellei sitä ota vasta juuri sänkyyn mennessä. Toleranssia on 10 vuodessa selvästi tullut, ja se olikin mun pääsyy ruveta asteittain tiputtamaan annosta ja siirtymään (takaisin) satunnaiskäyttöön, Aloitin myös estrogeenihoidon, koska unihäiriön paheneminen on osin voinut olla kytköksissä myös vaihdevuosiin, mutta unen suhteen en vielä ole huomannut mitään parannusta hormonihoidon myötä. Fiksu nuori tk-lääkäri arvioi sopivaksi alasajoajaksi mun jatkuvalle unilääkitykselle noin yhden vuoden. Senkin jälkeen varmasti käyttö jatkuu silloin tällöin. Lääkityksen avulla olen pysynyt työkykyisenä enkä joudu kärsimään jatkuvasta valvomisesta johtuvista hermostollisista oireista.

Mikä on tsolpideemin suositeltu maksimi? Saanko kysyä esimerkkejä muista tukilääkkeistä? Onko nykyinen suositus silloin tällöin käytöstä max. 2x viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää nuku ollenkaan edes lääkkeillä. Olen hyvin epätoivoinen. ):

Päivystyksen kautta psykiatriselle, kyllä siellä saavat sinut nukkumaan.

Oletko käynyt jo päivystyksessä? Sinun tilassassi olisi syytä kiireen vilkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten unilääkkeistä vierottautuminen onnistuu, jos sitten valvon esimerkiksi 10 vrk tai enemmän täysin ilman unta? ):

Olen äärimmäisen vaikea tapaus ):

Tuntuu, ettei kukaan edes kykene ymmärtämään, missä jamassa olen?

No mitä ihmettä siellä sun hoidossasi sitten tehdään??? Toteaako lääkärisi (jolta reseptisi saat), että olet niin vaikea tapaus, ettei sille mitään voi? Suomen lääketiede on kansainvalisestikin mitattuna niin korkeatasoista, että kyllä unettomuus selätettyä saadaan ihan varmasti. Sun ongelmasi kuulostaa pakkomielteeltä, siihenkin löytyy apua.

Mun annostukset on jo korkeat, mulle kehittyy aina nopeasti toleranssi kaikkiin lääkkeisiin. Olen aika toivoton tapaus. ):

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää nuku ollenkaan edes lääkkeillä. Olen hyvin epätoivoinen. ):

Päivystyksen kautta psykiatriselle, kyllä siellä saavat sinut nukkumaan.

Oletko käynyt jo päivystyksessä? Sinun tilassassi olisi syytä kiireen vilkkaa.

Kenelle kirjoitat? Miten siellä päivystyksessä voidaan auttaa muuta kuin kerrataan uudestaan unihygienia-vinkit, ja päivitellään kuinka kaikkea on jo kokeiltu.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän mikään noista sun lääkkeistä mun ymmärtääkseni ole uni- tai nukahtamislääke? Ei ihme, jos ei oikeaan unihäiriöön auta, vaikka olisi millainen coctaili. Kun luontainen kyky nukkumiseen on mennyt, ei tilannetta välttämättä auta se, että rauhoitetaan mieli ja elimistö, vaan aivoille täytyy antaa oikea nukkumiskäsky, ja se tapahtuu ymmärtääkseni vain oikeilla uni/nukahtamislääkkeillä. Hoidetaanko tuota sun unettomuutta julkisella vai yksityisellä puolella? Unilääkekoukkukaan ei ole kiva (olen itse siinä nyt), mutta mieluummin olen selkeästi unilääkeriippuvainen ja nukun muutaman tunnin yössä kuin yritän aina vaan uusia pehmeämpiä komboja, joihin kaikkiin syntyy toleranssi ennen pitkää ja pettyneenä palaan vanhaan tuttuun unilääkkeeseen. Hakeuduin keväällä terveyskeskukseen aiheen tiimoilta, ja olen saanut tiputettua määriä ihan pikkuisen alemmas. Se on hyvä alku. Mun sympatiani ovat sun puolella, ja harmittaa, kun tällä palstalla tulee niin paljon idioottimaisuutta vastaan. Kyllä tästä maasta täytyy löytyä keinot, joilla sinäkin saat helpotusta tähän pirulliseen vaivaan!

Julkisella puolella hoidetaan unettomuuttani. Saanko kysyä, että mikä lääke sulla on ja millä annostuksella?

Mulla on tsolpideemi (sitä löytyy eri nimisinä valmisteina) ja annos on tällä hetkellä alle suositellun maksimin, välillä tukilääkkeenä muita lääkkeitä. Kaikki lääkärit ei tsolpideemia suostu määräämään jatkuvaan käyttöön, mutta mulla on päädytty tähän. Se voi myös olla vaarallinen joihinkin muihin lääkkeisiin tai alkoholiin yhdistettynä. Se voi myös aiheuttaa hallusinaatioita ym. hankaluuksia ellei sitä ota vasta juuri sänkyyn mennessä. Toleranssia on 10 vuodessa selvästi tullut, ja se olikin mun pääsyy ruveta asteittain tiputtamaan annosta ja siirtymään (takaisin) satunnaiskäyttöön, Aloitin myös estrogeenihoidon, koska unihäiriön paheneminen on osin voinut olla kytköksissä myös vaihdevuosiin, mutta unen suhteen en vielä ole huomannut mitään parannusta hormonihoidon myötä. Fiksu nuori tk-lääkäri arvioi sopivaksi alasajoajaksi mun jatkuvalle unilääkitykselle noin yhden vuoden. Senkin jälkeen varmasti käyttö jatkuu silloin tällöin. Lääkityksen avulla olen pysynyt työkykyisenä enkä joudu kärsimään jatkuvasta valvomisesta johtuvista hermostollisista oireista.

Mikä on tsolpideemin suositeltu maksimi? Saanko kysyä esimerkkejä muista tukilääkkeistä? Onko nykyinen suositus silloin tällöin käytöstä max. 2x viikossa?

En mielelläni avaa enää tämän tarkemmin näitä lääkitysasioitani täällä julkisella foorumilla. Varsinkin, kun nämä ovat kovin yksilöllisiä asioita ja se, mikä sopii toiselle, voi olla katastrofi jollekin toiselle. Tsolpideemin annostelusuositus naisille on käsittääkseni joissain maissa pienempi kuin miehille. Tuo silloin tällöin -käyttötiheys on toistaiseksi vielä vähän määrittelemätön. Ennen säännöllistä käyttöä mulla saattoi olla monen viikon pätkä kokonaan ilman lääkettä, sitten taas vaikeammassa vaiheessa vähän tiheämmin. Eli enemmänkin tarpeen kuin jonkin ennalta määritellyn tiheyden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän mikään noista sun lääkkeistä mun ymmärtääkseni ole uni- tai nukahtamislääke? Ei ihme, jos ei oikeaan unihäiriöön auta, vaikka olisi millainen coctaili. Kun luontainen kyky nukkumiseen on mennyt, ei tilannetta välttämättä auta se, että rauhoitetaan mieli ja elimistö, vaan aivoille täytyy antaa oikea nukkumiskäsky, ja se tapahtuu ymmärtääkseni vain oikeilla uni/nukahtamislääkkeillä. Hoidetaanko tuota sun unettomuutta julkisella vai yksityisellä puolella? Unilääkekoukkukaan ei ole kiva (olen itse siinä nyt), mutta mieluummin olen selkeästi unilääkeriippuvainen ja nukun muutaman tunnin yössä kuin yritän aina vaan uusia pehmeämpiä komboja, joihin kaikkiin syntyy toleranssi ennen pitkää ja pettyneenä palaan vanhaan tuttuun unilääkkeeseen. Hakeuduin keväällä terveyskeskukseen aiheen tiimoilta, ja olen saanut tiputettua määriä ihan pikkuisen alemmas. Se on hyvä alku. Mun sympatiani ovat sun puolella, ja harmittaa, kun tällä palstalla tulee niin paljon idioottimaisuutta vastaan. Kyllä tästä maasta täytyy löytyä keinot, joilla sinäkin saat helpotusta tähän pirulliseen vaivaan!

Julkisella puolella hoidetaan unettomuuttani. Saanko kysyä, että mikä lääke sulla on ja millä annostuksella?

Mulla on tsolpideemi (sitä löytyy eri nimisinä valmisteina) ja annos on tällä hetkellä alle suositellun maksimin, välillä tukilääkkeenä muita lääkkeitä. Kaikki lääkärit ei tsolpideemia suostu määräämään jatkuvaan käyttöön, mutta mulla on päädytty tähän. Se voi myös olla vaarallinen joihinkin muihin lääkkeisiin tai alkoholiin yhdistettynä. Se voi myös aiheuttaa hallusinaatioita ym. hankaluuksia ellei sitä ota vasta juuri sänkyyn mennessä. Toleranssia on 10 vuodessa selvästi tullut, ja se olikin mun pääsyy ruveta asteittain tiputtamaan annosta ja siirtymään (takaisin) satunnaiskäyttöön, Aloitin myös estrogeenihoidon, koska unihäiriön paheneminen on osin voinut olla kytköksissä myös vaihdevuosiin, mutta unen suhteen en vielä ole huomannut mitään parannusta hormonihoidon myötä. Fiksu nuori tk-lääkäri arvioi sopivaksi alasajoajaksi mun jatkuvalle unilääkitykselle noin yhden vuoden. Senkin jälkeen varmasti käyttö jatkuu silloin tällöin. Lääkityksen avulla olen pysynyt työkykyisenä enkä joudu kärsimään jatkuvasta valvomisesta johtuvista hermostollisista oireista.

Mikä on tsolpideemin suositeltu maksimi? Saanko kysyä esimerkkejä muista tukilääkkeistä? Onko nykyinen suositus silloin tällöin käytöstä max. 2x viikossa?

En mielelläni avaa enää tämän tarkemmin näitä lääkitysasioitani täällä julkisella foorumilla. Varsinkin, kun nämä ovat kovin yksilöllisiä asioita ja se, mikä sopii toiselle, voi olla katastrofi jollekin toiselle. Tsolpideemin annostelusuositus naisille on käsittääkseni joissain maissa pienempi kuin miehille. Tuo silloin tällöin -käyttötiheys on toistaiseksi vielä vähän määrittelemätön. Ennen säännöllistä käyttöä mulla saattoi olla monen viikon pätkä kokonaan ilman lääkettä, sitten taas vaikeammassa vaiheessa vähän tiheämmin. Eli enemmänkin tarpeen kuin jonkin ennalta määritellyn tiheyden mukaan.

Selvä. (:

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka eivät ole koskaan kokeneet maniatyyppistä tai muuta psyykeperäistä vakavaa unihäiriötä eivätkä tiedä asiasta mitään, voisivat pidättäytyä kommentoimasta ja antamasta neuvojaan tyyliin älä ajattele jne. Mun mielestäni se on yhtä törkeää kuin huutaa hukkuvalle, että yritä nyt vaan pysyä siellä pinnalla.

No mistä hitosta me tiedetään onko ap:llä manityyppinen unettomuus. Hän kysyy neuvoja ja niitä on tässä monipuolisesti annettu. Mikä auttaa yhdellä, ei välttämättä auta toisella. Kaikki vinkit ja ohjeet voi kokeilla ja yksi parhaimmista neuvoista on olla ajattelematta tai stressaamatta unettomuutta, koska stressi pahentaa sitä.

Siis maniatyyppinen, ei mani.

Eiköhän tuosta aloituksesta jo selvinnyt, että on vakava paikka eikä mikään pienellä ajattelusäädöllä hoidettavissa oleva.

Ei tässä kukaan pelkästään ajattelua tarjoa, vaan erilaisia vaihtoehtoja, joita kaikkia voi yrittää toteuttaa. Ajattelu on vain yksi niistä kaikista. Ruokavalio, liikunta, mielen rentous, kunnollinen unihygienia, monta eri kohtaa mitä voi parantaa. Ap vaikuttaa kireältä ja vihaiselta. Ei silloin nukuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka eivät ole koskaan kokeneet maniatyyppistä tai muuta psyykeperäistä vakavaa unihäiriötä eivätkä tiedä asiasta mitään, voisivat pidättäytyä kommentoimasta ja antamasta neuvojaan tyyliin älä ajattele jne. Mun mielestäni se on yhtä törkeää kuin huutaa hukkuvalle, että yritä nyt vaan pysyä siellä pinnalla.

No mistä hitosta me tiedetään onko ap:llä manityyppinen unettomuus. Hän kysyy neuvoja ja niitä on tässä monipuolisesti annettu. Mikä auttaa yhdellä, ei välttämättä auta toisella. Kaikki vinkit ja ohjeet voi kokeilla ja yksi parhaimmista neuvoista on olla ajattelematta tai stressaamatta unettomuutta, koska stressi pahentaa sitä.

Siis maniatyyppinen, ei mani.

Eiköhän tuosta aloituksesta jo selvinnyt, että on vakava paikka eikä mikään pienellä ajattelusäädöllä hoidettavissa oleva.

Ei tässä kukaan pelkästään ajattelua tarjoa, vaan erilaisia vaihtoehtoja, joita kaikkia voi yrittää toteuttaa. Ajattelu on vain yksi niistä kaikista. Ruokavalio, liikunta, mielen rentous, kunnollinen unihygienia, monta eri kohtaa mitä voi parantaa. Ap vaikuttaa kireältä ja vihaiselta. Ei silloin nukuta.

Olen ahdistunut ja peloissani. ):

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten unilääkkeistä vierottautuminen onnistuu, jos sitten valvon esimerkiksi 10 vrk tai enemmän täysin ilman unta? ):

Olen äärimmäisen vaikea tapaus ):

Tuntuu, ettei kukaan edes kykene ymmärtämään, missä jamassa olen?

No mitä ihmettä siellä sun hoidossasi sitten tehdään??? Toteaako lääkärisi (jolta reseptisi saat), että olet niin vaikea tapaus, ettei sille mitään voi? Suomen lääketiede on kansainvalisestikin mitattuna niin korkeatasoista, että kyllä unettomuus selätettyä saadaan ihan varmasti. Sun ongelmasi kuulostaa pakkomielteeltä, siihenkin löytyy apua.

Mun annostukset on jo korkeat, mulle kehittyy aina nopeasti toleranssi kaikkiin lääkkeisiin. Olen aika toivoton tapaus. ):

Olet nyt ihan itse luonut ongelmasi. Miksi aloitat lääkkeitä jos tiedät, että joudut niiden kanssa vaikeuksiin? Lopeta lääkkeet, äläkä aloita enää uusia. Ihan 100 varmasti nukahdat kun olet valvonut muutaman päivän. Nyt vaan ruikutat ja ruikutat, eikä mikään ohje kelpaa.