Unettomuus!
Mulla on nyt lääkkeenä unettomuuteen Atarax 50mg ja Levoxin 50mg, ei auta. Olen ottanut lisäksi vielä 30mg Opamoxia vaikka oli sovittu lääkärin kanssa että en sitä enää käyttäisi. Olen vaan niin epätoivoinen ja valvonut jo 2 yötä putkeen. Onko jotain lääkettä vielä jota voisin pyytää lääkäriltä. Nyt tulossa kolmas yö ilman unta, en kestä kun olen niin väsynyt!
Kommentit (4056)
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikki unettomat ovat? Vai eivätkö he vain jaksa jakaa tarinoitaan unettomuudestaan.
Muutaman unettoman olen täältä löytänyt esimerkiksi kommentoijan, joka nukkui 10 tuntia parissa viikossa. Ja henkilön joka valvoi viikon ja parhaimmillaan nukkui 14 tuntia viikossa. Myös yksi kommentoija valvoi kolme viikkoa ainoastaan lyhyin torkahduksin.
Mulla on vain sellaista unettomuutta että nukun huonosti, mutta silti nukun jonkin verran. Esim viime yönä heräiin ainakin 3 kertaa ja nukuin 2 tunnin pätkissä. Nyt tokkurainen olo. Ja sitten viivästynyt unirytmi.
Taisit kuitenkin nukkua viime yönä, vai mitä?
Niitä unipillereitä pitää vetää kokoajan vain enemmän että ne tehoaa. Etkä edes nuku hyvälaatuista unta lääkekoomassa. Been there done that. Toleranssikin on todellinen ilmiö. Enemmän lääkkeitä ei meinaa enemmän hyvälaatuista unta. Asia voi olla ihan päinvastoin, pillerit tuhoaa untasi pitkällä aikavälillä ja vieroittuessa, uni on kemiallinen prosessi jossa eri välittäjäaineet näyttelee omaa rooliaan ja se voi sotkeentua näiden pillerien seurauksena. Nykyään menee muru unilääkettä ja siitäkin varmaan päästän irti kokonaan. Vähensin murusina lääkkeet pois tosi pitkällä aikavälillä,satsaan elintapoihin (jopa ruokavaliolla on merkitystä uneen, hyvä uni vaatii kokonaisvaltaista otetta unettomuuden hoitoon), unettomuuden lääkkeettömiin hoitokeinoihin ja psykofyysiseen fysioterapiaan missä opettelen elämään niin ettei sympaattinen hermosto vedä kierroksilla stressin takia.
Jos joku väittää etten ole kärsinyt kunnon unettomuudesta puhuu höpöhöpöä. Vieroittuessa sitä vasta paha unettomuus onkin. Päivät oli kidutusta hereillä. Kroppa eritti stressihormoneita, pää sumussa, olo oli kuin kroppa olisi fyysisesti kiduttanut minua univajeissa. Joskus jäi unetkin väliin kokonaan. Pää tuntui sumulta.
Oma unettomuus lähti stressavasta elämänvaiheesta jossa jäin lääkkeisiin "koukkuun" unettomuuden hoitamisessa.
Tosi usein määrätään ketipinoria. Elkää sitä syökö, se rikkoo aivot. Eläinkokeiden mukaan neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen laaja-alaiseen surkastumiseen. Esimerkiksi makakiapinoilla olantsapiini ja haloperidol olivat yhteydessä keskimäärin 20 % surkastumiseen ja se ilmeni kaikilla aivojen osa-alueilla. Muutokset korostuivat kuitenkin erityisesti otsalohkon ja päälaen lohkon alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Niitä unipillereitä pitää vetää kokoajan vain enemmän että ne tehoaa. Etkä edes nuku hyvälaatuista unta lääkekoomassa. Been there done that. Toleranssikin on todellinen ilmiö. Enemmän lääkkeitä ei meinaa enemmän hyvälaatuista unta. Asia voi olla ihan päinvastoin, pillerit tuhoaa untasi pitkällä aikavälillä ja vieroittuessa, uni on kemiallinen prosessi jossa eri välittäjäaineet näyttelee omaa rooliaan ja se voi sotkeentua näiden pillerien seurauksena. Nykyään menee muru unilääkettä ja siitäkin varmaan päästän irti kokonaan. Vähensin murusina lääkkeet pois tosi pitkällä aikavälillä,satsaan elintapoihin (jopa ruokavaliolla on merkitystä uneen, hyvä uni vaatii kokonaisvaltaista otetta unettomuuden hoitoon), unettomuuden lääkkeettömiin hoitokeinoihin ja psykofyysiseen fysioterapiaan missä opettelen elämään niin ettei sympaattinen hermosto vedä kierroksilla stressin takia.
Jos joku väittää etten ole kärsinyt kunnon unettomuudesta puhuu höpöhöpöä. Vieroittuessa sitä vasta paha unettomuus onkin. Päivät oli kidutusta hereillä. Kroppa eritti stressihormoneita, pää sumussa, olo oli kuin kroppa olisi fyysisesti kiduttanut minua univajeissa. Joskus jäi unetkin väliin kokonaan. Pää tuntui sumulta.
Oma unettomuus lähti stressavasta elämänvaiheesta jossa jäin lääkkeisiin "koukkuun" unettomuuden hoitamisessa.
Suosittelen myös Matthew Walkerin kirjaa "Why we sleep" eli miksi nukumme. Hyvä kirja unijutuista.
Mua auttoi myös
- säännöllinen päivärytmi
- kaiken samanlaisessa rytmissä teko joka päivä (liikunta, ruokavalio)
- kroppani tarvii alkaa nollaamaan ajoissa koska jään herkästi kierroksille
- kevyt liikunta rankan liikunnan sijaan koska rankka liikunta on liian aktivoivaa sellaiselle jolla hermosto vetää univajeessa ja kierroksilla
- pienet päikkärit pitää minulla ylikierroksia aisoissa joten suosin powernappeja
- liian kuormittavasta työstä luopuminen joka poti kroonisessa stressissä
- alkoholista ja kofeiinista luopuminen
- huolien kirjoittaminen ylös pois päästä
- painopeitto
- silmien liikuttelu toiselta puolelta toiselle silmät kiinni kuin rem-unessa mikä yllättäen voi helpottaa nukahtamista
- hermostoa rauhoittavat harjoitteet säännöllisesti ja syvähengittelyt ennen nukkumaan menoa
Vierailija kirjoitti:
Taisit kuitenkin nukkua viime yönä, vai mitä?
En nukkunut. ):
Vierailija kirjoitti:
Niitä unipillereitä pitää vetää kokoajan vain enemmän että ne tehoaa. Etkä edes nuku hyvälaatuista unta lääkekoomassa. Been there done that. Toleranssikin on todellinen ilmiö. Enemmän lääkkeitä ei meinaa enemmän hyvälaatuista unta. Asia voi olla ihan päinvastoin, pillerit tuhoaa untasi pitkällä aikavälillä ja vieroittuessa, uni on kemiallinen prosessi jossa eri välittäjäaineet näyttelee omaa rooliaan ja se voi sotkeentua näiden pillerien seurauksena. Nykyään menee muru unilääkettä ja siitäkin varmaan päästän irti kokonaan. Vähensin murusina lääkkeet pois tosi pitkällä aikavälillä,satsaan elintapoihin (jopa ruokavaliolla on merkitystä uneen, hyvä uni vaatii kokonaisvaltaista otetta unettomuuden hoitoon), unettomuuden lääkkeettömiin hoitokeinoihin ja psykofyysiseen fysioterapiaan missä opettelen elämään niin ettei sympaattinen hermosto vedä kierroksilla stressin takia.
Jos joku väittää etten ole kärsinyt kunnon unettomuudesta puhuu höpöhöpöä. Vieroittuessa sitä vasta paha unettomuus onkin. Päivät oli kidutusta hereillä. Kroppa eritti stressihormoneita, pää sumussa, olo oli kuin kroppa olisi fyysisesti kiduttanut minua univajeissa. Joskus jäi unetkin väliin kokonaan. Pää tuntui sumulta.
Oma unettomuus lähti stressavasta elämänvaiheesta jossa jäin lääkkeisiin "koukkuun" unettomuuden hoitamisessa.
Sama tarina. Mulla on nyt enää ihan pieni murunen imovanea ja opamoxia iltaisin. Siis ihan sellainen niin pieni kuin niistä pillereistä voi pilkkoa. Jossain vaiheessa lopetan senkin, en ehkä ihan vielä kun on turbulenssia elämässä. Jotkut tekee tuon vieroituksen niin, että liuottaa pillerin desilliseen vettä ja ottaa siitä aina pois jonkun osan. Näin saa aina sen tasaisen määrän, kun tuossa murustamisessa saattaa tulla eri määriä. Harmi kun apteekista ei saa valmiina pienen pieniä määriä vieroittautumiseen.
Aikamoinen matka tässä on tullut tehtyä. Kun pääsen noista myrskyistä eroon, niin en enää ikinä suostu niitä syömään. Unen laatu on parantunut huimasti kun olen saanut lääkkeitä vähennettyä. Toki aina pienentämisen aikaan on unettomuutta ja kaikenlaisia vieroitusoireita ja kun lopetan noi kokonaan, niin taas sitä valvomista on. Mutta tiedän, että sitten se siitä paranee ja unet on parempia kuin koskaan. Nyt tiedän kaikki luontaiset konstit nukkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit kuitenkin nukkua viime yönä, vai mitä?
En nukkunut. ):
Yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Tosi usein määrätään ketipinoria. Elkää sitä syökö, se rikkoo aivot. Eläinkokeiden mukaan neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen laaja-alaiseen surkastumiseen. Esimerkiksi makakiapinoilla olantsapiini ja haloperidol olivat yhteydessä keskimäärin 20 % surkastumiseen ja se ilmeni kaikilla aivojen osa-alueilla. Muutokset korostuivat kuitenkin erityisesti otsalohkon ja päälaen lohkon alueilla.
Söin pienen ajan ketipinoria ja kyllä sen huomasi miten tyhmeni sinä aikana. Aivot jumitti todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Niitä unipillereitä pitää vetää kokoajan vain enemmän että ne tehoaa. Etkä edes nuku hyvälaatuista unta lääkekoomassa. Been there done that. Toleranssikin on todellinen ilmiö. Enemmän lääkkeitä ei meinaa enemmän hyvälaatuista unta. Asia voi olla ihan päinvastoin, pillerit tuhoaa untasi pitkällä aikavälillä ja vieroittuessa, uni on kemiallinen prosessi jossa eri välittäjäaineet näyttelee omaa rooliaan ja se voi sotkeentua näiden pillerien seurauksena. Nykyään menee muru unilääkettä ja siitäkin varmaan päästän irti kokonaan. Vähensin murusina lääkkeet pois tosi pitkällä aikavälillä,satsaan elintapoihin (jopa ruokavaliolla on merkitystä uneen, hyvä uni vaatii kokonaisvaltaista otetta unettomuuden hoitoon), unettomuuden lääkkeettömiin hoitokeinoihin ja psykofyysiseen fysioterapiaan missä opettelen elämään niin ettei sympaattinen hermosto vedä kierroksilla stressin takia.
Jos joku väittää etten ole kärsinyt kunnon unettomuudesta puhuu höpöhöpöä. Vieroittuessa sitä vasta paha unettomuus onkin. Päivät oli kidutusta hereillä. Kroppa eritti stressihormoneita, pää sumussa, olo oli kuin kroppa olisi fyysisesti kiduttanut minua univajeissa. Joskus jäi unetkin väliin kokonaan. Pää tuntui sumulta.
Oma unettomuus lähti stressavasta elämänvaiheesta jossa jäin lääkkeisiin "koukkuun" unettomuuden hoitamisessa.
Kuinka nopeasti sulla helpotti totaalinen unettomuus? Voinko mä luottaa siihen, että viimeistään kuukauden kuluessa (3-4 viikkoa), nukahdan ensimmäisen kerran ilman lääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit kuitenkin nukkua viime yönä, vai mitä?
En nukkunut. ):
Yhtään?
En yhtään. ):
Eilen nukahdin kahdella opamoxilla ja kahdella imovanella.
En nyt stressaa siitä, koska nukun ilman lääkkeitä. Tuit kun alan vähentämään, niin keksin jotain muuta tekemistä öiksi joka pitää ajatukset muualla.
Olet pahassa kehässä ja lietsot paniikkia itsellesi.
Mikä oli sun pakkomielle silloin kun vielä sait nukuttua?
Ala vaikka virkkaamaan tai lukemaan tai jotain.
up