Kun lapsille ei saa enää pitää kuria, niin tarvitaan kouluvalmentajia houkuttelemaan lapsia kouluun

Suomalaiset ovat paskoja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Mä teen tuota työtä pienenä osana muuta toimenkuvaa. 4 todennäköistä asiaa toistaa näissä tapauksissa.

1. Vanhempien elämänhallinnan ja mielenterveydenongelmat. Vanhempi ei kykene saamaan itseäänkään ovesta ulos aamulla, niin eipä löydy kykyä tukea lastaankaan samaan. Lapsi saattaa olla perheen ainoa henkilö, jolla aamulla paikka mihin pitäisi lähteä. Lapsi ei ole mallioppinut aamun rutiineita, eikä miltä lähteminen näyttää. Eikä hän näe siihen mitään syytä, hän näkee vain syitä jäädä, sillä siihen löytyy malli kotoa.

2. Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöt. Jotka muuten usein korreloivat korkean älykkyyden kanssa, joten oppiminen on usein pienin ongelma näille tyypeille. Se on aidosti hankalaa löytää (hetkittäin vaihteleva!) määrä altistusta ja ettei mene painostuksen puolelle. Ellei lasta vaadita haastamaan itseään, hän hiljalleen taantuu, jos painostetaan liikaa, tulee joskus isokin takapakki. Kylppärissä täriseviä sikiöasennossa makaavia ihmisiä, jotka ovat lamaantuneina kauhusta, oksentelua, yö valvottu, mitään ei aamulla pysty syömään... Ja nämähän on geneettisiä, että ahdistusherkät vanhemmat ahdistuvat myös lapsensa tilanteesta.

3. Nepsyt. Menisinkö haukuttavaksi vai enkö menisi haukuttavaksi..? No en varmaan menisi. Teen palveluksen kaikille jäämällä kotiin. Opettajilla on helpompaa, vanhemmat eivät saa Wilma-viestejä eikä palaverikutsuja, ongelma ratkaistu. Sen sijaan voin pelata, saan reaaliaikaisen palautteen onnistumisestani, sillä irl ei sitä mulle ikinä tarjoa.

4. Yksinäiset. Menisinkö seisomaan seinustalle ja arpomaan, kenen viereen istuisin ruokalassa vai yksinkö taas. Kuka huokaa raskaasti, kun opettaja laittaa mut hänen pariksi.. Yksinäisyys on kuolema, joten parempi jäädä kotiin, sillä millään ei ole mitään väliä muutenkaan.

Että haukkukaa vaan nämä lapset. Minä näen ongelman kulttuurina ongelmana ja isona sellaisena. Tämän palstan meininki on yksi todiste siitä, että terve tämä maailma ei ole. En ihmettele, jos älykkäät lapset ei tunne vetoa tällaista maailmaa kohtaan.

Ehdotuksia ongelmakohtiin

1) vanhempien mt-ongelmat: huostaanotto? Suomessa annetaan liikaa painoarvoa biologisille vanhemmille. Jos omat vanhemmat eivät kykene hoitamaan lapsiaan, niin miksi lapset jätetään vanhemmilleen? Se, että lapsi otetaan huostaan, ei tarkoita, että se olisi lopullista tai että ei voisi olla säännöllisiä tapaamisia.

2) ahdistuneisuus: kuulostaa siltä, että lapsella on liian suuret vaatimukset/ täydellisyyden tavoittelu itsensä suhteen. Jos tämän korjaaminen laitetaan ensisijaiseksi asiaksi eikä koulunkäynti tai oppiminen, niin asian korjaannuttua varmaan se koulukin alkaa sujua??

3) nepsyt ja muutkin: koulun täytyy tarjota oppilaille heidän oppimistyyliin sopivaa opetusta. Tavoitehan on, että lapset oppivat, miten oppivat - onko sillä väliä?

4) yksinäiset: miten auttaa huomaamaan, että oma arvo ei riipu toisten hyväksynnästä? Voisiko huokaista takaisin: en mäkään halua tehdä ryhmiksiä, mutta en voi valita. Voisiko kannustaa etsimään parempia kokemuksia koulun ulkopuolelta?

Muita ideoita?

Onko kouluissa kohta opettajia ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat paskoja vanhempia.

Pelkkä haukkuminen ei auta yhtään. Miten parantaisit tilannetta? Mitä niitten vanhempien pitäs tehdä, jotta olisivat hyviä vanhempia? Mitä itse olet tehnyt tai kokenut, josta olisi hyötyä muillekin?

Luulin otsikkoa vitsiksi tai provoksi mutta eipäs ollutkaan. Jotain on kyllä päässyt menemään pahasti pieleen, kun Suomessa on menty tähän pisteeseen että tarvitaan jo kouluvalmentajiakin(!). Anteeksi mitä??

Vapaan kasvatuksen saaneita pershedelmiä. Inho se kun kasvaa kohdatessani metelöiviä ja rääkyviä kakaroita alhaisen koulutustason senkin alitason suorittaneen mamman ja isin kera. Kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat paskoja vanhempia.

Pelkkä haukkuminen ei auta yhtään. Miten parantaisit tilannetta? Mitä niitten vanhempien pitäs tehdä, jotta olisivat hyviä vanhempia? Mitä itse olet tehnyt tai kokenut, josta olisi hyötyä muillekin?

En ole lisääntynyt. Sen olen tehnyt.

Ihan naurettavaksi ja sairaaksi mennyt tämä koulumaailma ja lasten (erilaisuuden) paapominen. On sitä ja tätä ja tuota, joku on nepsy, joku ahdistuu kun pyydetään tekemään jotain. Ihan karseaa p*skaa. Ei ollut tuollaista 90- ja 2000-lukujen taitteessa, jolloin itse kävin peruskoulun alemmat luokat. Edes yläasteella ei ollut moisia ongelmalapsia. Erityisluokat tottakai hitaammille ja oppimisvaikeuksista kärsiville.

Vierailija kirjoitti:

Tuo työ ei sopisi minulle. En jaksaisi tsemppailla iloisesti jotain vässykkää menemmän kouluun.

sanoisin kerran nätisti ja sitten korotetulla äänellä: nyt sinne kouluun ja saassin, niinku olis jo.

En jaksa myötäelää, kun ilmainen koulutus ja kouluruoka on tarjolla teiniameeboille.

(saa alapeukuttaa)

Ei mullekaan. Kerran sanoisin nätisti. Sitten sanoisin että: "Nyt lätty lätisee, jos et mee jo! Olisit paska onnellinen, että ne HUOLII SUT sinne. Mä en huolisi - minnekään."

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olla melkoinen sekametelisoppa. Omien lasten koulussa on psyk. sairaanhoitajaa, hyvinvointikoordinaattoria, mielen hyvinvoinnin tukihenkilöä, koulutsempparia ym. Päälle perus opetushenkilöstö sekä kuraattori ja psykologi ja terveydenhoitaja. Ihmettelen, jos yhteistyö toimii tuolla porukalla.

Silti kun kuuntelee lasten kertomuksia koulupäivistä, ei meno tunnu paljoa paranevan lisääntyvästä henkilökunnasta huolimatta. Keväällä yhden lapsen luokalta kolme oppilasta oli karannut ikkunasta kesken päivän ja opettaja oli jahdannut heitä pitkin pihaa, muut olivat odottaneet luokassa. Toinen taas kertoi, miten pihalle hankittu uusi koripallopylväs oli hajonnut ensimmäisen välitunnin aikana ja kori revennyt alas, kun porukka oli kiivennyt roikkumaan ja istumaan korissa.

Ennen oppilas joutui korvaamaan hajottamansa. Mun kaveri joutui korvaamaan koulun kellon ulkoseinästä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaksi ja sairaaksi mennyt tämä koulumaailma ja lasten (erilaisuuden) paapominen. On sitä ja tätä ja tuota, joku on nepsy, joku ahdistuu kun pyydetään tekemään jotain. Ihan karseaa p*skaa. Ei ollut tuollaista 90- ja 2000-lukujen taitteessa, jolloin itse kävin peruskoulun alemmat luokat. Edes yläasteella ei ollut moisia ongelmalapsia. Erityisluokat tottakai hitaammille ja oppimisvaikeuksista kärsiville.

Asiaa. Ennen tehtiin kun sanottiin. Valmista tuli eikä käynyt kuinkaan. Ongelma on liika ymmärtäminen ja joka lumihiutaleen tarpeiden erityishuomioiminen. Olen huolissani ns. normioppilaiden työrauhasta kouluissa.

Kyllä silti esim koulukiusaaminen vaikuttaa siihen haluaako lapsi tai nuori mennä kouluun. Osa niistä lapsista jotka jäävät kotiin voivat olla kiusattuja. Osa tietysti voi laiskuuttaakin jäädä kotiin, mutta osalla voi olla muut syyt. Itsekään en olisi kiusattuna mennyt enää jos olisin uskaltanut jäädä pois. Kiusaaminen yms tuo vielä monelle mielenterveysongelmia. Minullekin ja monesti koulussa oli ihan hilkulla, että pystyin siellä olemaan. Eivät kaikki siis ole mitään laiskoja tai ikäviä. Moni syrjäytyy kiusaamisenkin takia. Sitten on vaikeaa enää saada muita kiinni. Suomi on kiusaajien luvattu maa.

Vierailija kirjoitti:

"Liisa Taini saattaa neuvoa oppilaalle esimerkiksi arjen asioita: että kannattaa heti kotiin tultua ottaa välipala, tehdä läksyt ja vasta sitten lähteä viettämään aikaa kavereiden kanssa hyvillä mielen. Silloin läksyt eivät odota enää illalla kotona, vaan pääsee ajoissa nukkumaan ja voi tulla levänneenä aamulla kouluun vailla turhaa kiukkua."

Surullista. Vanhempien pitäisi olla kertomassa nuo asiat. Mutta jos ei vanhemmat niin hyvä että edes joku

Ei tuo mitenkään sulje pois vanhempien kasvatusta! Päinvastoin, mitä useampi aikuinen sanoo samat neuvot, sitä enemmän toistoa ja uskottavuutta! Omien vanhempien ja koulun henkilökunnan lisäksi myös kavereitten vanhempien olisi hyvä näistä mainita. Vai eikö lasten kavereitten läsnäollessa istuta yhdessä juttelemassa ikinä? Tai pidetä lättykestejä tms.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä vapaata kasvatusta.

No ei ole. Vapaan kasvatuksen yksi tärkeä elementti on vastuu. Omavastuu ikätasoisesti, saa kokeilla ja saa erehtyä, mutta mokista otetaan opiksi eli otetaan vastuuta tyhmistä päätöksistä.

Tuntuu niin paljon muuttuneen asiat siitä, kun itse kävin koulua.

Lapsia oli paljon ja häiriökäyttäytymistä, kuten kiusaamista tapahtui lähinnä välitunneilla ja silloin, kun ei opettaja nähnyt.

Ne koulun käyttäytymissäännöt.

Niistä taidettiin me oppilaat pitää huolta itse paheksumalla näitä liikaa innostuvia.

Opettajat olivat auktoriteetteja, joita jotkut aina välillä uhmasivat.

Jotkut opet olivat veemäisiä ja oikein nauttivat siitä vallastaan he osallistuivat joidenkin oppilaiden kiusaamiseen luokassa. Naurattamalla muita toisen kustannuksella. Silti ei oppilailla ollut mahdollisuutta, kuin koittaa kestää.

Jotkut opettajat omasivat luontaisen karisman sellaisen, jota kaikki yrittivät miellyttää.

Nämä kohtelivat lapsia jokaista ikäänkuin tuttavanaan. Kätellen muodollisesti ja asiallisesti tiedustellen vanhempien vointia jne. Se ei ollut näyteltyä, vaan luontaista.

Jos joku opettaja ilmestyi jonkun kotiin vanhemmille puhumaan se oli jo äärimmäisen noloa.

Kaikkea ilkeyttä kyllä koitettiin salaa tehdä ei sillä, mutta ehkä se auktoriteettiasema oli se juju ja se mitä koulu määräsi se piti. Ei siinä tarvinnut eduskunnan kokoontua näitä pohtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko kouluissa kohta opettajia ollenkaan?

Ei, mutta mihin niitä opettajia kohta enää tarvitaankaan.

Kun on isolle osalle hyvinvointisitäjatätä, psykologia, kuraattoria, lässytiä ja mussutia, niin sehän riittää.

Lähes kaikki loput huumataan lääkkeillä hiljaiseksi. Pieni osa osaa itsenäisesti vinkumatta opiskella ja selviää elämässä

Vierailija kirjoitti:

Jos se olisi noin helppoa, kurilla ja alistamalla lapset saataisiin motivoiduksi ja parempiin suorituksiin, miksi sama ei sitten toimi aikuisilla työelämässä, kun on huono työilmapiiri ja alhainen suoritustaso?

Kyllä keinot pitää löytyä muualta, kuin kurista ja alistamisesta esim. opiskelutavoista, tukemisesta, kannustamisesta jne. Jo vanhakansa ymmärsi, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä pakkokeinot, tästä hyvä esimerkki on kieltolaki. Tottelivatko ihmiset.

Siinä taas yksi järjen riemuvoitto.

Ei kuri ja alistaminen kuulu samaan lauseeseen.

Kuria on mm. se, että huone pysyy siistinä, läksyt tehdään, kokeisiin luetaan, tiskit menee koneeseen, pyykit pyykkikoriin, kengät paikalleen, sanotaan kiitos ja anteeksi.

Alistamista on vaikka nyt se, että huone putsataan vanupuikolla aikuisen veetuillessa ja kaikki muukin tehdään niin, että ihmisarvo viedään.

Kuria on myös se, jos esim. huone jää siivoamatta, niin sovitusti siitä lähtee vaikkapa puhelin viikonlopuksi. Alistamista taas se, jos toinen tekee hommansa, mutta aikuinen on näkevinään yhden pölyhipun ja vie sitten sen puhelimen.

Eikö aikuisilla ole enää aivoja, kun kaikki on noin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä silti esim koulukiusaaminen vaikuttaa siihen haluaako lapsi tai nuori mennä kouluun. Osa niistä lapsista jotka jäävät kotiin voivat olla kiusattuja. Osa tietysti voi laiskuuttaakin jäädä kotiin, mutta osalla voi olla muut syyt. Itsekään en olisi kiusattuna mennyt enää jos olisin uskaltanut jäädä pois. Kiusaaminen yms tuo vielä monelle mielenterveysongelmia. Minullekin ja monesti koulussa oli ihan hilkulla, että pystyin siellä olemaan. Eivät kaikki siis ole mitään laiskoja tai ikäviä. Moni syrjäytyy kiusaamisenkin takia. Sitten on vaikeaa enää saada muita kiinni. Suomi on kiusaajien luvattu maa.

Tässä on yksi asia, mikä pitäisi muuttaa. Olen kiusattu ja joka kerran sain kuulla, miten "pitää ymmärtää, että kiusaajalla on vaikeampaa". He saivat siis apua, minä en.

Miten kiusaajalla voi olla vaikeampaa? Lähtökohdat ovat samat, toinen tyrkkii, huutelee, kastelee repun sisällön ja räkäisee naamalle. Miten tuon kaiken tekeminen on vaikeampaa, kuin kestää kipu, häpeä huudoista, joutua puhutteluun märistä kirjoista ja viedä niistä lasku karjuville juoppovanhemmille, kun ensin on pyyhkinyt kuvottavan räkämällin kasvoiltaan?

Eli resurssit niihinkin, joita kiusataan. Nyt usein he jäävät täysin unholaan. Miksi ihmeessä ei ole ns. erityisluokkaa, johon saa hakeutua turvaan, rauhaan ja hiljaisuuteen opiskelemaan. Eikö tämäkin ole jo syrjintää?

Jotkut ovat täällä marmattaneet siitä, kun opettajat eivät osaa pitää kuria. Minä haluaisin sanoa vastalauseen sille, että opettajien oletetaan olevan jotain superihmisiä. Kaikki eivät ole äänekkäitä, karismaattisia, nopeaälyisiä, sosiaalisia ja itsevarmoja ihmisiä koko ajan. Joillakin lapsilla on peruskäytöstavat ja itsensä hallinta täysin hukassa. Harva ihminen pysty hallitsemaan luokallista tällaisia oppilaita ihan yksinään. Annetaan opettajien keskittyä opettamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Luulin otsikkoa vitsiksi tai provoksi mutta eipäs ollutkaan. Jotain on kyllä päässyt menemään pahasti pieleen, kun Suomessa on menty tähän pisteeseen että tarvitaan jo kouluvalmentajiakin(!). Anteeksi mitä??

Ihan tiedoksi, olen hakenut oppilaitani kouluun jo vuodesta 2000, joten ei ole mikään uusi juttu. Silloin ihmeteltiin miksi vaivauduin omalla ajalla. Siksi, että jos lapsi ei ilmesty kouluun on jotain pahasti vialla. Ja syy pitää selvittää.