Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsille ei saa enää pitää kuria, niin tarvitaan kouluvalmentajia houkuttelemaan lapsia kouluun
07.08.2023 |
Kouluvalmentaja yrittää saada lapsen tulemaan kouluun, pysymään siellä sekä viihtymään ja pärjäämään.
Kommentit (134)
Jos nykymeno ei tuota hyvää tulosta, niin mikä sitten? Vanhat hyvät ajatko? Kun opettaja oli autoritäärinen diktaattori? Huom. kävin kouluni 80-luvulla.
Kurilla eli pakottamalla ja uhkailemalla lapset ja aikuiset pidetään ruodussa. Mitä hyvää siinä on? Eihän koiriakaan enää kouluteta rankaisemalla vaan palkitsemisella. Miksi emme halua lapsillemme parempaa?
Itse opin tekemään läksyt ja työskentelemään hyvien arvosanojen takia, mutta kääntöpuoli on se, että opiskelin itselleni tutkinnon hampaat irvessä tervaa juoden. Menin koulutustani vastaavaan töihin. Vasta parin terveysongelman takia pysähdyin miettimään, mitä mä oikeen teen. Tajusin, että suoritan elämää jo koulussa opitun mallin mukaan: tee ja tee hyvin äläkä kyseenalaista, sinun haluillasi ei ole merkitystä. TÄTÄ en toivo kenellekään nuorelle.
Oletteko miettineet, mistä mielipiteenne kunnon kansalaisesta tulevat?
Olen muuten myös sitä mieltä, että lapset laitetaan kouluun liian aikaisin, ja vanhemmat ottavat vastuuta lapsistaan liian vähän (esim tekevät liikaa töitä - kuka väsyneenä jaksaa kasvattaa?). Lisäksi aikuiset eivät lasten edessä vedä yhtäköyttä, vaan riitelevät. Ei tartte olla samaa mieltä opettajien tai pk-hoitajien kanssa, mutta ne keskustelut tulee käydä erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saisi alkaa jättää luokalle. Ei mitään armovitosia vaan kesän pakollinen tukiopetus ja kouluvuosi uudelleen. Vanhemmille tarvittaessa korvatillikka.
Ekana armovitosista tulee mieleen, että opettajat haluavat lapsista eroon: ei tätä kakaraa kestä sissikään, en opeta ensi vuonna, siispä 5.
Mä teen tuota työtä pienenä osana muuta toimenkuvaa. 4 todennäköistä asiaa toistaa näissä tapauksissa.
1. Vanhempien elämänhallinnan ja mielenterveydenongelmat. Vanhempi ei kykene saamaan itseäänkään ovesta ulos aamulla, niin eipä löydy kykyä tukea lastaankaan samaan. Lapsi saattaa olla perheen ainoa henkilö, jolla aamulla paikka mihin pitäisi lähteä. Lapsi ei ole mallioppinut aamun rutiineita, eikä miltä lähteminen näyttää. Eikä hän näe siihen mitään syytä, hän näkee vain syitä jäädä, sillä siihen löytyy malli kotoa.
2. Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöt. Jotka muuten usein korreloivat korkean älykkyyden kanssa, joten oppiminen on usein pienin ongelma näille tyypeille. Se on aidosti hankalaa löytää (hetkittäin vaihteleva!) määrä altistusta ja ettei mene painostuksen puolelle. Ellei lasta vaadita haastamaan itseään, hän hiljalleen taantuu, jos painostetaan liikaa, tulee joskus isokin takapakki. Kylppärissä täriseviä sikiöasennossa makaavia ihmisiä, jotka ovat lamaantuneina kauhusta, oksentelua, yö valvottu, mitään ei aamulla pysty syömään... Ja nämähän on geneettisiä, että ahdistusherkät vanhemmat ahdistuvat myös lapsensa tilanteesta.
3. Nepsyt. Menisinkö haukuttavaksi vai enkö menisi haukuttavaksi..? No en varmaan menisi. Teen palveluksen kaikille jäämällä kotiin. Opettajilla on helpompaa, vanhemmat eivät saa Wilma-viestejä eikä palaverikutsuja, ongelma ratkaistu. Sen sijaan voin pelata, saan reaaliaikaisen palautteen onnistumisestani, sillä irl ei sitä mulle ikinä tarjoa.
4. Yksinäiset. Menisinkö seisomaan seinustalle ja arpomaan, kenen viereen istuisin ruokalassa vai yksinkö taas. Kuka huokaa raskaasti, kun opettaja laittaa mut hänen pariksi.. Yksinäisyys on kuolema, joten parempi jäädä kotiin, sillä millään ei ole mitään väliä muutenkaan.
Että haukkukaa vaan nämä lapset. Minä näen ongelman kulttuurina ongelmana ja isona sellaisena. Tämän palstan meininki on yksi todiste siitä, että terve tämä maailma ei ole. En ihmettele, jos älykkäät lapset ei tunne vetoa tällaista maailmaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos nykymeno ei tuota hyvää tulosta, niin mikä sitten? Vanhat hyvät ajatko? Kun opettaja oli autoritäärinen diktaattori? Huom. kävin kouluni 80-luvulla.
Kurilla eli pakottamalla ja uhkailemalla lapset ja aikuiset pidetään ruodussa. Mitä hyvää siinä on? Eihän koiriakaan enää kouluteta rankaisemalla vaan palkitsemisella. Miksi emme halua lapsillemme parempaa?
Itse opin tekemään läksyt ja työskentelemään hyvien arvosanojen takia, mutta kääntöpuoli on se, että opiskelin itselleni tutkinnon hampaat irvessä tervaa juoden. Menin koulutustani vastaavaan töihin. Vasta parin terveysongelman takia pysähdyin miettimään, mitä mä oikeen teen. Tajusin, että suoritan elämää jo koulussa opitun mallin mukaan: tee ja tee hyvin äläkä kyseenalaista, sinun haluillasi ei ole merkitystä. TÄTÄ en toivo kenellekään nuorelle.
Oletteko miettineet, mistä mielipiteenne kunnon kansalaisesta tulevat?
Olen muuten myös sitä mieltä, että lapset laitetaan kouluun liian aikaisin, ja vanhemmat ottavat vastuuta lapsistaan liian vähän (esim tekevät liikaa töitä - kuka väsyneenä jaksaa kasvattaa?). Lisäksi aikuiset eivät lasten edessä vedä yhtäköyttä, vaan riitelevät. Ei tartte olla samaa mieltä opettajien tai pk-hoitajien kanssa, mutta ne keskustelut tulee käydä erikseen.
Ihan vaan heitän kysymyksenä, että osaatko yhtään miettiä, miksi tänä päivänä tässä maassa alkaa olla ongelmakoiria vain enää luultavasti pikkaisen vähemmän, kuin koiria koko maasta löytyy? Ongelmakoirakouluttajia on joka oksalla.
Kun kävelet kadulla, jossa vastaan tulee 40 koiraa tunnin aikana, niin kuinka moni niistä käyttäytyy kauniisti? Ei rähjää, ei kisko hihnassa eikä edes provosoidu äkkitilanteesta. Jos jokaiselle sanottaisiin, että kuljeta koira irrallaan koko lenkki, niin miten kävisi?
Niinpä.
Kaikki asiat eivät ratkea pelkällä palkitsemisella tässä maailmassa. Enkä nyt tarkoita mitään alistamista ja väkivaltaa, kun joku on siitä kohta inisemässä.
Vika on aina siellä hihnan toisessa päässä ja kasvatustavoissa. Ei koirassa tai lapsessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä teen tuota työtä pienenä osana muuta toimenkuvaa. 4 todennäköistä asiaa toistaa näissä tapauksissa.
1. Vanhempien elämänhallinnan ja mielenterveydenongelmat. Vanhempi ei kykene saamaan itseäänkään ovesta ulos aamulla, niin eipä löydy kykyä tukea lastaankaan samaan. Lapsi saattaa olla perheen ainoa henkilö, jolla aamulla paikka mihin pitäisi lähteä. Lapsi ei ole mallioppinut aamun rutiineita, eikä miltä lähteminen näyttää. Eikä hän näe siihen mitään syytä, hän näkee vain syitä jäädä, sillä siihen löytyy malli kotoa.
2. Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöt. Jotka muuten usein korreloivat korkean älykkyyden kanssa, joten oppiminen on usein pienin ongelma näille tyypeille. Se on aidosti hankalaa löytää (hetkittäin vaihteleva!) määrä altistusta ja ettei mene painostuksen puolelle. Ellei lasta vaadita haastamaan itseään, hän hiljalleen taantuu, jos painostetaan liikaa, tulee joskus isokin takapakki. Kylppärissä täriseviä sikiöasennossa makaavia ihmisiä, jotka ovat lamaantuneina kauhusta, oksentelua, yö valvottu, mitään ei aamulla pysty syömään... Ja nämähän on geneettisiä, että ahdistusherkät vanhemmat ahdistuvat myös lapsensa tilanteesta.
3. Nepsyt. Menisinkö haukuttavaksi vai enkö menisi haukuttavaksi..? No en varmaan menisi. Teen palveluksen kaikille jäämällä kotiin. Opettajilla on helpompaa, vanhemmat eivät saa Wilma-viestejä eikä palaverikutsuja, ongelma ratkaistu. Sen sijaan voin pelata, saan reaaliaikaisen palautteen onnistumisestani, sillä irl ei sitä mulle ikinä tarjoa.
4. Yksinäiset. Menisinkö seisomaan seinustalle ja arpomaan, kenen viereen istuisin ruokalassa vai yksinkö taas. Kuka huokaa raskaasti, kun opettaja laittaa mut hänen pariksi.. Yksinäisyys on kuolema, joten parempi jäädä kotiin, sillä millään ei ole mitään väliä muutenkaan.
Että haukkukaa vaan nämä lapset. Minä näen ongelman kulttuurina ongelmana ja isona sellaisena. Tämän palstan meininki on yksi todiste siitä, että terve tämä maailma ei ole. En ihmettele, jos älykkäät lapset ei tunne vetoa tällaista maailmaa kohtaan.
No onko sulla ehdotuksia, mitä meidän yhteiskuntana pitäs tehdä, että tilanne ainakin parantuisi ellei jopa korjaantuisi? Nimittäin tämmöistä ei pitäs meidän sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykymeno ei tuota hyvää tulosta, niin mikä sitten? Vanhat hyvät ajatko? Kun opettaja oli autoritäärinen diktaattori? Huom. kävin kouluni 80-luvulla.
Kurilla eli pakottamalla ja uhkailemalla lapset ja aikuiset pidetään ruodussa. Mitä hyvää siinä on? Eihän koiriakaan enää kouluteta rankaisemalla vaan palkitsemisella. Miksi emme halua lapsillemme parempaa?
Itse opin tekemään läksyt ja työskentelemään hyvien arvosanojen takia, mutta kääntöpuoli on se, että opiskelin itselleni tutkinnon hampaat irvessä tervaa juoden. Menin koulutustani vastaavaan töihin. Vasta parin terveysongelman takia pysähdyin miettimään, mitä mä oikeen teen. Tajusin, että suoritan elämää jo koulussa opitun mallin mukaan: tee ja tee hyvin äläkä kyseenalaista, sinun haluillasi ei ole merkitystä. TÄTÄ en toivo kenellekään nuorelle.
Oletteko miettineet, mistä mielipiteenne kunnon kansalaisesta tulevat?
Olen muuten myös sitä mieltä, että lapset laitetaan kouluun liian aikaisin, ja vanhemmat ottavat vastuuta lapsistaan liian vähän (esim tekevät liikaa töitä - kuka väsyneenä jaksaa kasvattaa?). Lisäksi aikuiset eivät lasten edessä vedä yhtäköyttä, vaan riitelevät. Ei tartte olla samaa mieltä opettajien tai pk-hoitajien kanssa, mutta ne keskustelut tulee käydä erikseen.
Ihan vaan heitän kysymyksenä, että osaatko yhtään miettiä, miksi tänä päivänä tässä maassa alkaa olla ongelmakoiria vain enää luultavasti pikkaisen vähemmän, kuin koiria koko maasta löytyy? Ongelmakoirakouluttajia on joka oksalla.
Kun kävelet kadulla, jossa vastaan tulee 40 koiraa tunnin aikana, niin kuinka moni niistä käyttäytyy kauniisti? Ei rähjää, ei kisko hihnassa eikä edes provosoidu äkkitilanteesta. Jos jokaiselle sanottaisiin, että kuljeta koira irrallaan koko lenkki, niin miten kävisi?
Niinpä.
Kaikki asiat eivät ratkea pelkällä palkitsemisella tässä maailmassa. Enkä nyt tarkoita mitään alistamista ja väkivaltaa, kun joku on siitä kohta inisemässä.
Vika on aina siellä hihnan toisessa päässä ja kasvatustavoissa. Ei koirassa tai lapsessa.
Aivan! Mitä meidän siis pitäs tehdä, jotta asiat olis paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykymeno ei tuota hyvää tulosta, niin mikä sitten? Vanhat hyvät ajatko? Kun opettaja oli autoritäärinen diktaattori? Huom. kävin kouluni 80-luvulla.
Kurilla eli pakottamalla ja uhkailemalla lapset ja aikuiset pidetään ruodussa. Mitä hyvää siinä on? Eihän koiriakaan enää kouluteta rankaisemalla vaan palkitsemisella. Miksi emme halua lapsillemme parempaa?
Itse opin tekemään läksyt ja työskentelemään hyvien arvosanojen takia, mutta kääntöpuoli on se, että opiskelin itselleni tutkinnon hampaat irvessä tervaa juoden. Menin koulutustani vastaavaan töihin. Vasta parin terveysongelman takia pysähdyin miettimään, mitä mä oikeen teen. Tajusin, että suoritan elämää jo koulussa opitun mallin mukaan: tee ja tee hyvin äläkä kyseenalaista, sinun haluillasi ei ole merkitystä. TÄTÄ en toivo kenellekään nuorelle.
Oletteko miettineet, mistä mielipiteenne kunnon kansalaisesta tulevat?
Olen muuten myös sitä mieltä, että lapset laitetaan kouluun liian aikaisin, ja vanhemmat ottavat vastuuta lapsistaan liian vähän (esim tekevät liikaa töitä - kuka väsyneenä jaksaa kasvattaa?). Lisäksi aikuiset eivät lasten edessä vedä yhtäköyttä, vaan riitelevät. Ei tartte olla samaa mieltä opettajien tai pk-hoitajien kanssa, mutta ne keskustelut tulee käydä erikseen.
Ihan vaan heitän kysymyksenä, että osaatko yhtään miettiä, miksi tänä päivänä tässä maassa alkaa olla ongelmakoiria vain enää luultavasti pikkaisen vähemmän, kuin koiria koko maasta löytyy? Ongelmakoirakouluttajia on joka oksalla.
Kun kävelet kadulla, jossa vastaan tulee 40 koiraa tunnin aikana, niin kuinka moni niistä käyttäytyy kauniisti? Ei rähjää, ei kisko hihnassa eikä edes provosoidu äkkitilanteesta. Jos jokaiselle sanottaisiin, että kuljeta koira irrallaan koko lenkki, niin miten kävisi?
Niinpä.
Kaikki asiat eivät ratkea pelkällä palkitsemisella tässä maailmassa. Enkä nyt tarkoita mitään alistamista ja väkivaltaa, kun joku on siitä kohta inisemässä.
Vika on aina siellä hihnan toisessa päässä ja kasvatustavoissa. Ei koirassa tai lapsessa.
Aivan! Mitä meidän siis pitäs tehdä, jotta asiat olis paremmin?
No miten olisi lähtö sanasta EI, ihan noin kasvatuksessa. ihan pienestä kun oppii, että on asioita, jotka eivät muutu kiukkuamalla tai kunnon raivarillakaan, niin on huomattavasti helpompaa.
Ja jo vauvasta alkaen uni, terveellinen ruoka, rakkaus, ulkoilu, liikunta ja johdonmukainen kasvatus. Jos nämä asiat ovat kunnossa, on melko hyvä pohja läpi elämän.
Yhdessä tekemistä vanhempien kanssa ja ymmärrys siitä, että lapsi ei ole tyhmä. Hänelle voi kyllä kertoa jo pienenä, miksi vaikka veljeä tai koiraa ei voi kopsauttaa vasaralla.
Ruutuaika minimiin ja valikoiden silloinkin ohjelmat. Sokerit ja riehumiset minimiin. Älyluurit kokonaan pois alle 12v voisi myös olla ihan hyvä juttu.
Lapsille pitäisi lukea. Näin mielikuvitus ja keskittyminen kasvaisivat terveesti.
Leikkipuistojen sijaan metsään temmeltämään.
Turha "palkitseminen" pois. Se vie pohjan kaikelta, kun hetkessä palkinnolla ei ole enää mitään arvoa.
Ja varsinkin teinien kohdalla niin, että hyvillä teoilla he hankkivat niitä etuja. Ei niin, että koko maailma lyödään syliin ja uhkaillaan, mitä heiltä viedään, kun tekevät typeryyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehdoittain ei ole pelkkä positiivinen lepsuilu tai karjuminen ja väkivalta. Huomaa että iso osa vanhemmista on niin kujalla. Kun ei ymmärretä että voi vain sanoa jämptisti EI. Ja ohjeistaa selkeästi miten tehdään. Iso osa lapsista (ja koirista) oppii tavoille ihan ilman minkäänlaista riehumista kun aikuinen on vaan määrätietoinen ja antaa selkeät toimintaohjeet, niin monta toistoa kuin tarvitaan että asia on sisäistetty. Ja lapselle on paljon helpompaa kun tietää kuinka kuuluu toimia eikä asiaa tarvitse edes pohtia, kuin että joutuu riekkumaan ja hakemaan rajojaan eikä niitä löydy mistään. Lisäksi se että joutuu kieltämään ja komentamaan ei myöskään tarkoita sitä, ettei lasta voisi vastapainoksi kehua kun asiat sujuu hyvin. Ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta aikuiselta. Lyhyellä tähtäimellä vaikeampaa kuin mukava lässyttely, mutta pitkällä tähtäimellä huomattavasti helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdoittain ei ole pelkkä positiivinen lepsuilu tai karjuminen ja väkivalta. Huomaa että iso osa vanhemmista on niin kujalla. Kun ei ymmärretä että voi vain sanoa jämptisti EI. Ja ohjeistaa selkeästi miten tehdään. Iso osa lapsista (ja koirista) oppii tavoille ihan ilman minkäänlaista riehumista kun aikuinen on vaan määrätietoinen ja antaa selkeät toimintaohjeet, niin monta toistoa kuin tarvitaan että asia on sisäistetty. Ja lapselle on paljon helpompaa kun tietää kuinka kuuluu toimia eikä asiaa tarvitse edes pohtia, kuin että joutuu riekkumaan ja hakemaan rajojaan eikä niitä löydy mistään. Lisäksi se että joutuu kieltämään ja komentamaan ei myöskään tarkoita sitä, ettei lasta voisi vastapainoksi kehua kun asiat sujuu hyvin. Ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta aikuiselta. Lyhyellä tähtäimellä vaikeampaa kuin mukava lässyttely, mutta pitkällä tähtäimellä huomattavasti helpompaa.
Tuo on totta. Nykyvanhemmilla on ajatus, että kaikessa on on/off -kytkin. Joko karkkia tai keppiä.
Eihän se niin mene. Kasvatuksen jana on todella pitkä. Sen alkupään lässytyksen ja loppupään koivuniemenherran väliin mahtuu melko monta eri vaihetta. Sitä vaan harva tuntuu tajuavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Liisa Taini saattaa neuvoa oppilaalle esimerkiksi arjen asioita: että kannattaa heti kotiin tultua ottaa välipala, tehdä läksyt ja vasta sitten lähteä viettämään aikaa kavereiden kanssa hyvillä mielen. Silloin läksyt eivät odota enää illalla kotona, vaan pääsee ajoissa nukkumaan ja voi tulla levänneenä aamulla kouluun vailla turhaa kiukkua."
Surullista. Vanhempien pitäisi olla kertomassa nuo asiat. Mutta jos ei vanhemmat niin hyvä että edes joku
Koulussa lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin jo 1800-luvulla.
Jotain suomalaisessa koulussa on vialla, verrattuna Eurooppalaisiin kouluihin, sillä tutkimusten mukaan Suomi pitää ykkössijaa, koulun huonosta ilmapiiristä ja lapset eivät viihty koulussa.
Jostakin syystä päivähoidossa ei ole samaa ongelmaa, vaan lapset ovat motivoituneita varhaiskasvatukseen ja viihtyvät päiväkodissa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/25/koulu-stressaa-nuoria-entista-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on sitä vapaata kasvatusta.
Ei tarvita valmentajia. Saattaa vaan kuormittaa lapsia lisää, roikkuu lapsissa vaativana(?) ja yhdet tehtävät lisää. Puheopetus olisi tärkeämpää ja ääni. Myös hampaiden oikominen jos on helläkätinen hammaslääkäri ja ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se olisi noin helppoa, kurilla ja alistamalla lapset saataisiin motivoiduksi ja parempiin suorituksiin, miksi sama ei sitten toimi aikuisilla työelämässä, kun on huono työilmapiiri ja alhainen suoritustaso?
Kyllä keinot pitää löytyä muualta, kuin kurista ja alistamisesta esim. opiskelutavoista, tukemisesta, kannustamisesta jne. Jo vanhakansa ymmärsi, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä pakkokeinot, tästä hyvä esimerkki on kieltolaki. Tottelivatko ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä vapaata kasvatusta.
Eikös tämä vapaan kasvatuksen tulokset ole jo eläkeläisiä? Vapaakasvatus oli "muotia" 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykymeno ei tuota hyvää tulosta, niin mikä sitten? Vanhat hyvät ajatko? Kun opettaja oli autoritäärinen diktaattori? Huom. kävin kouluni 80-luvulla.
Kurilla eli pakottamalla ja uhkailemalla lapset ja aikuiset pidetään ruodussa. Mitä hyvää siinä on? Eihän koiriakaan enää kouluteta rankaisemalla vaan palkitsemisella. Miksi emme halua lapsillemme parempaa?
Itse opin tekemään läksyt ja työskentelemään hyvien arvosanojen takia, mutta kääntöpuoli on se, että opiskelin itselleni tutkinnon hampaat irvessä tervaa juoden. Menin koulutustani vastaavaan töihin. Vasta parin terveysongelman takia pysähdyin miettimään, mitä mä oikeen teen. Tajusin, että suoritan elämää jo koulussa opitun mallin mukaan: tee ja tee hyvin äläkä kyseenalaista, sinun haluillasi ei ole merkitystä. TÄTÄ en toivo kenellekään nuorelle.
Oletteko miettineet, mistä mielipiteenne kunnon kansalaisesta tulevat?
Olen muuten myös sitä mieltä, että lapset laitetaan kouluun liian aikaisin, ja vanhemmat ottavat vastuuta lapsistaan liian vähän (esim tekevät liikaa töitä - kuka väsyneenä jaksaa kasvattaa?). Lisäksi aikuiset eivät lasten edessä vedä yhtäköyttä, vaan riitelevät. Ei tartte olla samaa mieltä opettajien tai pk-hoitajien kanssa, mutta ne keskustelut tulee käydä erikseen.
Ihan vaan heitän kysymyksenä, että osaatko yhtään miettiä, miksi tänä päivänä tässä maassa alkaa olla ongelmakoiria vain enää luultavasti pikkaisen vähemmän, kuin koiria koko maasta löytyy? Ongelmakoirakouluttajia on joka oksalla.
Kun kävelet kadulla, jossa vastaan tulee 40 koiraa tunnin aikana, niin kuinka moni niistä käyttäytyy kauniisti? Ei rähjää, ei kisko hihnassa eikä edes provosoidu äkkitilanteesta. Jos jokaiselle sanottaisiin, että kuljeta koira irrallaan koko lenkki, niin miten kävisi?
Niinpä.
Kaikki asiat eivät ratkea pelkällä palkitsemisella tässä maailmassa. Enkä nyt tarkoita mitään alistamista ja väkivaltaa, kun joku on siitä kohta inisemässä.
Vika on aina siellä hihnan toisessa päässä ja kasvatustavoissa. Ei koirassa tai lapsessa.
Aivan! Mitä meidän siis pitäs tehdä, jotta asiat olis paremmin?
No miten olisi lähtö sanasta EI, ihan noin kasvatuksessa. ihan pienestä kun oppii, että on asioita, jotka eivät muutu kiukkuamalla tai kunnon raivarillakaan, niin on huomattavasti helpompaa.
Ja jo vauvasta alkaen uni, terveellinen ruoka, rakkaus, ulkoilu, liikunta ja johdonmukainen kasvatus. Jos nämä asiat ovat kunnossa, on melko hyvä pohja läpi elämän.
Yhdessä tekemistä vanhempien kanssa ja ymmärrys siitä, että lapsi ei ole tyhmä. Hänelle voi kyllä kertoa jo pienenä, miksi vaikka veljeä tai koiraa ei voi kopsauttaa vasaralla.
Ruutuaika minimiin ja valikoiden silloinkin ohjelmat. Sokerit ja riehumiset minimiin. Älyluurit kokonaan pois alle 12v voisi myös olla ihan hyvä juttu.
Lapsille pitäisi lukea. Näin mielikuvitus ja keskittyminen kasvaisivat terveesti.
Leikkipuistojen sijaan metsään temmeltämään.
Turha "palkitseminen" pois. Se vie pohjan kaikelta, kun hetkessä palkinnolla ei ole enää mitään arvoa.
Ja varsinkin teinien kohdalla niin, että hyvillä teoilla he hankkivat niitä etuja. Ei niin, että koko maailma lyödään syliin ja uhkaillaan, mitä heiltä viedään, kun tekevät typeryyksiä.
Tää kuulostaa tosi hyvältä ja järkevältä! Miten tää saadaan toteutettua käytännössä? Miten saadaan kaikki vanhemmat sitoutumaan tämmöseen kasvatukseen?
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi noin helppoa, kurilla ja alistamalla lapset saataisiin motivoiduksi ja parempiin suorituksiin, miksi sama ei sitten toimi aikuisilla työelämässä, kun on huono työilmapiiri ja alhainen suoritustaso?
Kyllä keinot pitää löytyä muualta, kuin kurista ja alistamisesta esim. opiskelutavoista, tukemisesta, kannustamisesta jne. Jo vanhakansa ymmärsi, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä pakkokeinot, tästä hyvä esimerkki on kieltolaki. Tottelivatko ihmiset.
Juuri näin! Naulan kantaan. Nyt vaan pitäs löytyä ne resurssit toteukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä vapaata kasvatusta.
Eikös tämä vapaan kasvatuksen tulokset ole jo eläkeläisiä? Vapaakasvatus oli "muotia" 60-luvulla.
Ja 70-luvulla. Tunnen yhden -73 syntyneen, jota vanhemmat yrittivät kasvattaa vapaalla kasvatuksella. Kuulemma joutuivat lopettamaan sen mahdottomuuden ja toimimattomuuden takia.
Olen syntynyt 60 luvun alussa. Kouluun menin v. - 70. Yksi eläkeiän kynnyksellä oleva naisopettaja piti kurissa 32 oppilasta. Ei ollut melua luokassa eikä mitään häiriköintiä. Elämä oli kaukana vapaasta kasvatuksesta.
Ei kyllä millään mahdu omaankaan päähän ajatus, että "kunhan jotenkin selviää pakollisista, niin tehkööt mitä lystää".
Eikö ihan oikeasti aikuinen ymmärrä, mitä on menettää koko nuoruus vetelyyteen ja hölmöilyyn? Eikö riitä järki, että jos peruskoulun menee rajoja hipoen (jos sitäkään) läpi, niin tulevaisuus ei ole kovinkaan helppo?
Kyllä saisi alkaa jättää luokalle. Ei mitään armovitosia vaan kesän pakollinen tukiopetus ja kouluvuosi uudelleen. Vanhemmille tarvittaessa korvatillikka.