En tiedä pettikö kumppani, asia stressaa ihan älyttömästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo turhien epäilyjen kohteeksi joutunut. 

Taustalla oli varmaan ainakin voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Ja jotain epävakautta, tuskin sentään narsismia, vaikka eron jälkeen paljastuikin se klassinen, että oli itse viestitellyt toiselle naiselle. Sanoisin, että tuossakin oli taustalla sama hylätyksi tulemisen pelko. Jos oli varma, että petän ja jätän, niin piti ns. verkkoja vesillä. 

En tiedä, miten mun ois pitänyt asia selvittää. Uuvuin ja väsyin täysin kun mikään määrä vakuutteluja, rakkauden tunnustuksia tms ei vaan riittänyt. Ja rakastin tätä ihmistä kyllä ihan aidosti enkä muita nähnyt. Se ei vaan riittänyt. 

Eihän toisille viestittely ole aina mitään pettämistä. Mulla oli miespuolisia kavereita, joille viestittelin. Ei kavereita jätä, jos seurustelee. [/quote

Kirjoitin vissiin vähän epäselvästi, mutta ei siis ollut kaverillista tuo viestittely. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Entä jos olisi jokin tilanne, josta voisi hyvinkin epäillä sinua pettämisestä, etkö edes vaivautuisi avoimesti selittämään asiaa naisellesi ja rauhoittamaan häntä?

Olisiko sinusta okei, että hän joutuu stressaamaan ja vatvomaan asiaa epätietoisuudessa?

Oletko itse niin yksioikoinen että luotat 150 % vaimoosi aina ja ikuisesti oli tilanne mikä vaan? Et koskaan vaan selityksiä mistään?

Olen eri, mutta jäin tätä kysymystä miettimään ja pakko vastata oma näkemys näin sivusta:

Lähtökohtaisesti tasapainoisessa parisuhteessa ei käyttäydytä niin, että syntyy epäilyksiä pettämisestä; mitä tarkoitat tällaisella tilanteella? Tuon määrittely lienee hyvin subjektiivista, ja joillekin se voi olla vaikka puhelimeen vastaamattomuus.

Tämän kokemusristiriidan vuoksi, me emme voi vaatia toista parisuhteen osapuolta taipumaan meidän mielen oikkuihin ja käyttäytymään jotenkin vähemmän epäilyttävästi - voimme edelleen vain valita, onko se ihminen luonteineen päivineen meille oikean oloinen, ja tarjoaako se parisuhde meille turvallisen ja tasapuolisen paikan, jossa haluamme elää arkea jakaen.

Eli summa summarum,

Kun olet sinulle oikean ihmisen kanssa, ei pettämistä pitäisi joutua epäilemään, vaikka toinen olisi pitkiäkin aikoja tavoittamattomissa. Jos aina vaan löytää itsensä kyynisenä nuuskimassa johtolankoja jostain puhelimen taustaäänistä tmv, on ihan oikeasti syytä tarkastella omaa mieltä ja itsetuntemusta, ja olisiko siellä vähän työnsarkaa.

Kukaan ei voi rakastaa sinua ehjäksi ja vahvaksi, vaan sinun pitää itse tehdä se. Kun olet riittävän tasapainossa itsesi ja maailman kanssa, et hätkähdä jokaisesta epäilyttävästä rasahduksesta, ja voit luottaa siihen, että olet parisuhteessa jossa molemmat ovat vapaasta tahdostaan, ja voivat halutessaan ilmoittaa myös eroaikeistaan. Ikäviä asioita tapahtuu elämässä ja suhteissa toisinaan, mutta sille me emme etukäteen murehtimalla voi mitään.

Pitkä sepustus, sori siitä. :)

Entäs jos se pettävä kumppani onkin ollut oikeasti täysin valheellinen kuva itsestään koko suhteen ajan. Pelkällä olemassaolollaan valehdellut sinulle. Pitäisikö sellaista ihmistä kenenkään arvostaa millään tavalla?

Tuollaisesta ihmisestä kannattaisi hankkiutua eroon eikä jäädä selvittelemään, onko se pettänyt vai ei.

Kyllä. Tuollaiset jätteet pitää heittää kaatopaikalle omasta elämästä.

Kyllä syö ihmistä sisältä ja paljon kun luottamusta ei enää ole. Se tunne on täysin käsittämätöntä kidutusta kun epäilet toista että taaskohan se valehtelee. Missä se on ja kenen kanssa? Mitenkä tämmöisestä voi päästä eroon? Ei kait muuten kuin lopettamalla suhteen huijariin!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syö ihmistä sisältä ja paljon kun luottamusta ei enää ole. Se tunne on täysin käsittämätöntä kidutusta kun epäilet toista että taaskohan se valehtelee. Missä se on ja kenen kanssa? Mitenkä tämmöisestä voi päästä eroon? Ei kait muuten kuin lopettamalla suhteen huijariin!

Mitä nopeammin ero sen parempi sun henkiselle hyvinvoinnille. Älä jää jos koet kituvasi.

Kysyin mieheltä, että petitkö ja tämä vastasi, että kyllä. Ei selittänyt sen enempää, vaikka miten vaadin vastauksia. Pakkasi tavaransa ja lähti.

Vuotta myöhemmin kuulin veljeltään, että ei pettänyt, kunhan suuttui jo kysymyksestäkin.

Nyt miehellä on vaimo ja perhe, minä olen edelleen sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin mieheltä, että petitkö ja tämä vastasi, että kyllä. Ei selittänyt sen enempää, vaikka miten vaadin vastauksia. Pakkasi tavaransa ja lähti.

Vuotta myöhemmin kuulin veljeltään, että ei pettänyt, kunhan suuttui jo kysymyksestäkin.

Nyt miehellä on vaimo ja perhe, minä olen edelleen sinkku.

Jaahas, Narskun mielikuvitus on vilkas taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin mieheltä, että petitkö ja tämä vastasi, että kyllä. Ei selittänyt sen enempää, vaikka miten vaadin vastauksia. Pakkasi tavaransa ja lähti.

Vuotta myöhemmin kuulin veljeltään, että ei pettänyt, kunhan suuttui jo kysymyksestäkin.

Nyt miehellä on vaimo ja perhe, minä olen edelleen sinkku.

Jaahas, Narskun mielikuvitus on vilkas taas.

Miten niin? Monelle käy noin. Jatkuvaa syyttelyä ja perusteettomia epäilyjä, helppo tapa päästä miehestä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tottakai saa ja pitää keskustella. Mutta digitaalinen väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Älä nyt jaksa sössöttää. Se että pyytää toista näyttämään kännykkänsä ei ole mitään digitaalista väkivaltaa, koska siinä toisella on mahdollisuus näyttää tai olla näyttämättä. Se, että menee ilman lupaa tonkimaan toisen laitteita onkin sitten jo rikollista.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin mieheltä, että petitkö ja tämä vastasi, että kyllä. Ei selittänyt sen enempää, vaikka miten vaadin vastauksia. Pakkasi tavaransa ja lähti.

Vuotta myöhemmin kuulin veljeltään, että ei pettänyt, kunhan suuttui jo kysymyksestäkin.

Nyt miehellä on vaimo ja perhe, minä olen edelleen sinkku.

Hienoja nämä pettäjien pienet kostofantasiat. 

Kai nyt jokainen tajuaa, että jos toinen ihminen on niin epävakaa, että pelkästä kysymyksestä "petitkö?" oikeasti pakkaisi kamppeensa ja lähtisi, niin kyseessä olisi todellinen luodin väistö jätetylle. 

Ja sinkkuna on kyllä paljon parempi olla kuin umpihullun puolisona, vielä pahempaa jos siihen suhteeseen on lapsiakin tehtynä, vielä pahemmin olisi kus pään kynsissä.

Oleellista onkin, onko se tosiaan vapaaehtoista, näyttääkö puhelintaan? Jos ei halua näyttää, niin toteaako toinen, että ok, vai pillastuuko ja alkaa syytellä, epäillä ja uhkailla erolla?

Mitäs sitten jos näyttää, niin riittäkö se kerta? Vai herääkö joskus toisella taas epäilys ja taas vaaditaan puhelinta näytille. Lopulta ollaankin siinä tilanteessa, että kaikista viesteistä on tilivelvollinen toiselle eikä ole enää yksityisyyttä ja se tosiaan on digiväkivaltaa. 

Myöskään kaverien henkilökohtaiset viestit eivät kuulu kumppanille eikä niitä ole kirjoitettu hänen nähtäväkseen. 

Eri kuin se joka alunperin otti esille digitaalisen väkivallan. 

Vierailija kirjoitti:

Oleellista onkin, onko se tosiaan vapaaehtoista, näyttääkö puhelintaan? Jos ei halua näyttää, niin toteaako toinen, että ok, vai pillastuuko ja alkaa syytellä, epäillä ja uhkailla erolla?

Mitäs sitten jos näyttää, niin riittäkö se kerta? Vai herääkö joskus toisella taas epäilys ja taas vaaditaan puhelinta näytille. Lopulta ollaankin siinä tilanteessa, että kaikista viesteistä on tilivelvollinen toiselle eikä ole enää yksityisyyttä ja se tosiaan on digiväkivaltaa. 

Myöskään kaverien henkilökohtaiset viestit eivät kuulu kumppanille eikä niitä ole kirjoitettu hänen nähtäväkseen. 

Eri kuin se joka alunperin otti esille digitaalisen väkivallan. 

Hyvä pointti,

Lisäisin vielä: jos ajattelisin omalle kohdalleni, että pyytäisin miestäni näyttämään viestinsä/puhelintaan, joutuen samalla kertomaan että epäilen pettämistä tmv., ja hän näyttäisi eikä siellä olisikaan mitään, niin miten homma jatkuisi siitä? Kiittäisin, ja olisin iloinen, jatkettaisiin kymppiuutisten katsomista?

Olisin juuri epäillyt häntä törkeimmästä teosta puolisoaan kohtaan, ja pyytänyt häntä epäluulojeni takia todistamaan syyttämyyttään näyttämällä hänen yksityisiä asioitaan, ja edessä olisikin ollut tyhjä kortti?

Luulenpa, että siinä menisi rikki molemmin puolin jotain, mitä ei voisi kokonaan enää korjata. Itseäni hävettäisi, mille tielle olisin lähtenyt. Ja tuo edellisen pointti, että tuleeko siitä sitten tapa aina, kun epäilyttää?

Itsellä tuli kerran tilanne, että minua epäiltiin ja vaadittiin näyttämään yksityinen keskustelu toisen henkilön kanssa, mihin en suostunut. Kyseinen vaatija on joskus jakanut minulle pyytämättäni kuvakaappauksia keskusteluistaan muiden kanssa (ilman näiden lupaa) mutta itsellä ei ole tapana. Se oli vaatijan mielestä ironisesti riittävä todiste sille että olen epäluotettava ja valehtelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Mun mielestä oli outoa, kun sanoi melko suoriltaan et jos en luota ei edes pitäisi olla yhessä. Jos mun kumppani syyttäis mua niin loukkaantuisin mutta en ehdottais eroa ennenkuin tilanne en niin raskas että oon aivan kyllästynyt. Eli tuli olo että haluaa hiljentää mut "uhkaamalla" erolla, koska on tehnyt jotain väärää ja ei halua puhua siitä enää. Ja että ei niin hirveästi edes välitä jos suhde päättyy, ehkä just siksi että voi olla seuraava katottuna. Ap

Naulan kantaan! Se on just noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oleellista onkin, onko se tosiaan vapaaehtoista, näyttääkö puhelintaan? Jos ei halua näyttää, niin toteaako toinen, että ok, vai pillastuuko ja alkaa syytellä, epäillä ja uhkailla erolla?

Mitäs sitten jos näyttää, niin riittäkö se kerta? Vai herääkö joskus toisella taas epäilys ja taas vaaditaan puhelinta näytille. Lopulta ollaankin siinä tilanteessa, että kaikista viesteistä on tilivelvollinen toiselle eikä ole enää yksityisyyttä ja se tosiaan on digiväkivaltaa. 

Myöskään kaverien henkilökohtaiset viestit eivät kuulu kumppanille eikä niitä ole kirjoitettu hänen nähtäväkseen. 

Eri kuin se joka alunperin otti esille digitaalisen väkivallan. 

Hyvä pointti,

Lisäisin vielä: jos ajattelisin omalle kohdalleni, että pyytäisin miestäni näyttämään viestinsä/puhelintaan, joutuen samalla kertomaan että epäilen pettämistä tmv., ja hän näyttäisi eikä siellä olisikaan mitään, niin miten homma jatkuisi siitä? Kiittäisin, ja olisin iloinen, jatkettaisiin kymppiuutisten katsomista?

Olisin juuri epäillyt häntä törkeimmästä teosta puolisoaan kohtaan, ja pyytänyt häntä epäluulojeni takia todistamaan syyttämyyttään näyttämällä hänen yksityisiä asioitaan, ja edessä olisikin ollut tyhjä kortti?

Luulenpa, että siinä menisi rikki molemmin puolin jotain, mitä ei voisi kokonaan enää korjata. Itseäni hävettäisi, mille tielle olisin lähtenyt. Ja tuo edellisen pointti, että tuleeko siitä sitten tapa aina, kun epäilyttää?

Vanha sarjapettäjän vuodatus. Ei uppoa. Katso peiliin.

Pettäjän ei ikinä kannata myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tottakai saa ja pitää keskustella. Mutta digitaalinen väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Älä nyt jaksa sössöttää. Se että pyytää toista näyttämään kännykkänsä ei ole mitään digitaalista väkivaltaa, koska siinä toisella on mahdollisuus näyttää tai olla näyttämättä. Se, että menee ilman lupaa tonkimaan toisen laitteita onkin sitten jo rikollista.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

"Digitaalinen väkivalta voi olla esimerkiksi sitä, että toinen...

...

lukee salaa viestejäsi tai vaatii näyttämään niitä"

Kenenkään ei tule alistua digitaalisen väkivallan uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tottakai saa ja pitää keskustella. Mutta digitaalinen väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Älä nyt jaksa sössöttää. Se että pyytää toista näyttämään kännykkänsä ei ole mitään digitaalista väkivaltaa, koska siinä toisella on mahdollisuus näyttää tai olla näyttämättä. Se, että menee ilman lupaa tonkimaan toisen laitteita onkin sitten jo rikollista.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

"Digitaalinen väkivalta voi olla esimerkiksi sitä, että toinen...

...

lukee salaa viestejäsi tai vaatii näyttämään niitä"

Kenenkään ei tule alistua digitaalisen väkivallan uhriksi.

Voi olla mutta ei aina. Tilanneriippuvaista. Pettäminen sen sijaan on henkistä väkivaltaa. Aina.

Käytös muuttuu jos pettää. Esim. alkaa kumppanin arvostelu, viettää hirveästi aikaa puhelimella eikä halua että kumppani koskee puhelimeen,suuttuu/ärsyyntyy jos kumppani tulee lähelle,viileys/epäkiinto,alkaa epäillä omaa kumppania ja syyttelee,tykkää viettää paljon aikaa muualla yms. Kuinka moni sopii teidän tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tottakai saa ja pitää keskustella. Mutta digitaalinen väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Älä nyt jaksa sössöttää. Se että pyytää toista näyttämään kännykkänsä ei ole mitään digitaalista väkivaltaa, koska siinä toisella on mahdollisuus näyttää tai olla näyttämättä. Se, että menee ilman lupaa tonkimaan toisen laitteita onkin sitten jo rikollista.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

"Digitaalinen väkivalta voi olla esimerkiksi sitä, että toinen...

...

lukee salaa viestejäsi tai vaatii näyttämään niitä"

Kenenkään ei tule alistua digitaalisen väkivallan uhriksi.

Voi olla mutta ei aina. Tilanneriippuvaista. Pettäminen sen sijaan on henkistä väkivaltaa. Aina.

Kyllä se on digitaalista väkivaltaa aina, sellaista tilannetta ei olekaan, mikä sen oikeuttaisi.

Vaaditteko te pettämistä epäilevät näyttämään myös mahdollisen työsuhdepuhelimen sisällön? Vaikka siitä voi seurata jopa potkut, jos työnantaja saa sen tietoonsa? Koska ettehän te muuten voi olla varmoja, ettei puoliso petä, eikö niin? Ja tietysti työsähköpostitkin pitää lukea? Ei kai kukaan, jolla on käytössään työsuhdepuhelin, käyttäisi omaa puhelintaan yhteydenpitoon. Tai henkilökohtaista sähköpostiaan ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tottakai saa ja pitää keskustella. Mutta digitaalinen väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Älä nyt jaksa sössöttää. Se että pyytää toista näyttämään kännykkänsä ei ole mitään digitaalista väkivaltaa, koska siinä toisella on mahdollisuus näyttää tai olla näyttämättä. Se, että menee ilman lupaa tonkimaan toisen laitteita onkin sitten jo rikollista.

https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/

"Digitaalinen väkivalta voi olla esimerkiksi sitä, että toinen...

...

lukee salaa viestejäsi tai vaatii näyttämään niitä"

Kenenkään ei tule alistua digitaalisen väkivallan uhriksi.

Voi olla mutta ei aina. Tilanneriippuvaista. Pettäminen sen sijaan on henkistä väkivaltaa. Aina.

Kyllä se on digitaalista väkivaltaa aina, sellaista tilannetta ei olekaan, mikä sen oikeuttaisi.

Vaaditteko te pettämistä epäilevät näyttämään myös mahdollisen työsuhdepuhelimen sisällön? Vaikka siitä voi seurata jopa potkut, jos työnantaja saa sen tietoonsa? Koska ettehän te muuten voi olla varmoja, ettei puoliso petä, eikö niin? Ja tietysti työsähköpostitkin pitää lukea? Ei kai kukaan, jolla on käytössään työsuhdepuhelin, käyttäisi omaa puhelintaan yhteydenpitoon. Tai henkilökohtaista sähköpostiaan ;-)

Sinä et edes voisi pettää kun ei ole kumppania eikä ketään jonka kanssa pettää. Jatka vaan pikku munan hakkaamista jatkossakin. Inkkeli Veeti.