En tiedä pettikö kumppani, asia stressaa ihan älyttömästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Entä jos olisi jokin tilanne, josta voisi hyvinkin epäillä sinua pettämisestä, etkö edes vaivautuisi avoimesti selittämään asiaa naisellesi ja rauhoittamaan häntä?

Olisiko sinusta okei, että hän joutuu stressaamaan ja vatvomaan asiaa epätietoisuudessa?

Oletko itse niin yksioikoinen että luotat 150 % vaimoosi aina ja ikuisesti oli tilanne mikä vaan? Et koskaan vaan selityksiä mistään?

Avoimuus ja empatiakyky näissä asioissa eivät kuulu pettäjien luonteenpiirteisiin. Erityisesti silloin kun oikeasti salasuhde on käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi epäilet että on pettänyt?

Miehen käytöksestä. Meillä oli suunnitelmia joita oli pitkään odotettu, kysyin että koska niin mies sanoikin vaan "en tiedä". Tähän sanoi syyn olleen raha-asia, jota ei halunnut kertoa ennenkuin on ratkaissut sen. Lisäksi puhelun taustalla kuului naisen ääniä aikana, jolloin oli outoa käytöstä, hän tosin asuu siten että tähän voi olla luonnollinen selitys. Kuulin myös kerran (puhelussa ollessa) seksin ääniä, kun puhelu oli auki, sehän olisi aivan selvä MUTTA äänet oli toisaalta vain naisen ja vähän teennäisen kuuloista, joten voisi olla pornoa. Mies muutamana päivänä oli tyly mielestäni ilman syytä ja ei sanonut yhtä paljon rakastan sinua ym. mitä normaalisti. Ja, kun mies huomasi että olin itkenyt tilanteen takia, lähetti minulle randomisti rahaa (syyllisyys?).

Vaikea selittää kun en pysty kertomaan koko suhteen ja tilanteen kontekstia, kuulosta varmaan hullulta tämä. Itse menen ihan edes takas sen kanssa, että aivan selkeä pettäminen ja itse kiellän tilanteen, tai sitten että kaikkeen voi olla joku muu syy ja asiat kasaantui samaan kohtaan sattumalta.

Ei kai mies nyt kesken seksin vastaisi sulle puhelimeen, sehän oisi heti jäänyt kiinni pettämisestä!

Taustalta kuuluva naisen ääni voi olla kuka tahansa, jos hän on ollut ulkona, tai ääni telkkarista.

Mikään tossa ei mun mielestä viittaa pettämiseen.

Olen tuo turhien epäilyjen kohteeksi joutunut. 

Taustalla oli varmaan ainakin voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Ja jotain epävakautta, tuskin sentään narsismia, vaikka eron jälkeen paljastuikin se klassinen, että oli itse viestitellyt toiselle naiselle. Sanoisin, että tuossakin oli taustalla sama hylätyksi tulemisen pelko. Jos oli varma, että petän ja jätän, niin piti ns. verkkoja vesillä. 

En tiedä, miten mun ois pitänyt asia selvittää. Uuvuin ja väsyin täysin kun mikään määrä vakuutteluja, rakkauden tunnustuksia tms ei vaan riittänyt. Ja rakastin tätä ihmistä kyllä ihan aidosti enkä muita nähnyt. Se ei vaan riittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo turhien epäilyjen kohteeksi joutunut. 

Taustalla oli varmaan ainakin voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Ja jotain epävakautta, tuskin sentään narsismia, vaikka eron jälkeen paljastuikin se klassinen, että oli itse viestitellyt toiselle naiselle. Sanoisin, että tuossakin oli taustalla sama hylätyksi tulemisen pelko. Jos oli varma, että petän ja jätän, niin piti ns. verkkoja vesillä. 

En tiedä, miten mun ois pitänyt asia selvittää. Uuvuin ja väsyin täysin kun mikään määrä vakuutteluja, rakkauden tunnustuksia tms ei vaan riittänyt. Ja rakastin tätä ihmistä kyllä ihan aidosti enkä muita nähnyt. Se ei vaan riittänyt. 

Kyllähän tuollaiseen uupuu.

Ilkein versio ihmisestä on kuitenkin sellainen joka ulosannillaan luo jatkuvan uhan sille että käy pettämässä.

Tuo uhka ilmentyy jatkuvina normaalin selvästi ylittävinä vaatimuksina vakuuttelusra, huomioinnista, kosketuksista ja rakkauden tunnustuksista. Eli sun pitää pysyä täysin samana kuin alkuhuumassa tai muuten pettää.

Ei tuollaisten kanssa kukaan voi pidemmän päälle elää ja sitoutua.

Tuo ylläkuvattu kuulostaa jo narsistiselta käytökseltä. Jos et huomioi mua jatkuvasti, niin etsin jonkun joka huomioi! 

Ainakin todella toksinen tollanen on. Kenen täysjärkisen pää kestäisi tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Entä jos olisi jokin tilanne, josta voisi hyvinkin epäillä sinua pettämisestä, etkö edes vaivautuisi avoimesti selittämään asiaa naisellesi ja rauhoittamaan häntä?

Olisiko sinusta okei, että hän joutuu stressaamaan ja vatvomaan asiaa epätietoisuudessa?

Oletko itse niin yksioikoinen että luotat 150 % vaimoosi aina ja ikuisesti oli tilanne mikä vaan? Et koskaan vaan selityksiä mistään?

Olen eri, mutta jäin tätä kysymystä miettimään ja pakko vastata oma näkemys näin sivusta:

Lähtökohtaisesti tasapainoisessa parisuhteessa ei käyttäydytä niin, että syntyy epäilyksiä pettämisestä; mitä tarkoitat tällaisella tilanteella? Tuon määrittely lienee hyvin subjektiivista, ja joillekin se voi olla vaikka puhelimeen vastaamattomuus.

Tämän kokemusristiriidan vuoksi, me emme voi vaatia toista parisuhteen osapuolta taipumaan meidän mielen oikkuihin ja käyttäytymään jotenkin vähemmän epäilyttävästi - voimme edelleen vain valita, onko se ihminen luonteineen päivineen meille oikean oloinen, ja tarjoaako se parisuhde meille turvallisen ja tasapuolisen paikan, jossa haluamme elää arkea jakaen.

Eli summa summarum,

Kun olet sinulle oikean ihmisen kanssa, ei pettämistä pitäisi joutua epäilemään, vaikka toinen olisi pitkiäkin aikoja tavoittamattomissa. Jos aina vaan löytää itsensä kyynisenä nuuskimassa johtolankoja jostain puhelimen taustaäänistä tmv, on ihan oikeasti syytä tarkastella omaa mieltä ja itsetuntemusta, ja olisiko siellä vähän työnsarkaa.

Kukaan ei voi rakastaa sinua ehjäksi ja vahvaksi, vaan sinun pitää itse tehdä se. Kun olet riittävän tasapainossa itsesi ja maailman kanssa, et hätkähdä jokaisesta epäilyttävästä rasahduksesta, ja voit luottaa siihen, että olet parisuhteessa jossa molemmat ovat vapaasta tahdostaan, ja voivat halutessaan ilmoittaa myös eroaikeistaan. Ikäviä asioita tapahtuu elämässä ja suhteissa toisinaan, mutta sille me emme etukäteen murehtimalla voi mitään.

Pitkä sepustus, sori siitä. :)

Erittäin hyvin sanottu! :) 

Täällä kans tosi ikävät fiilikset kun epäilen puolisoa pettämisestä. Kun yritän saada vastauksia ja toinen jää kiinni valehtelusta niin mitä tekee puolisoni! Hän haukkuu minua hulluksi, käskee ottamaan lääkkeeni?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tottakai saa ja pitää keskustella. Mutta digitaalinen väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tottakai saa ja pitää keskustella. Mutta digitaalinen väkivalta ei ole koskaan oikeutettua.

Pelkkä kysyminen että haluatko näyttää kenelle viestittelit ei ole väkivaltaa. Mutta reaktio kysymykseen paljastaa hyvin usein totuuden. Ja nyt en puhu mistään suhteessa aina olevasta ilmiöstä jossa ikäänkuin kontrolloidaan koko ajan vaan selvästä muutoksesta pettäjän aiempaan käyttäytymiseen. Ja kyllä, yksi varmin merkki pettämisestä ja salasuhteesta on selkeä muutos käytöksessä.

Sadistisimmat pettäjät jatkavat vielä puolisolleen kiinnijäätyään. Heidän kohtalonaan on usein tulla sitten seuraavassa suhteessaa dumpatuksi mutta kaverien ja muidenkin silmissä arvostus mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Entä jos olisi jokin tilanne, josta voisi hyvinkin epäillä sinua pettämisestä, etkö edes vaivautuisi avoimesti selittämään asiaa naisellesi ja rauhoittamaan häntä?

Olisiko sinusta okei, että hän joutuu stressaamaan ja vatvomaan asiaa epätietoisuudessa?

Oletko itse niin yksioikoinen että luotat 150 % vaimoosi aina ja ikuisesti oli tilanne mikä vaan? Et koskaan vaan selityksiä mistään?

Olen eri, mutta jäin tätä kysymystä miettimään ja pakko vastata oma näkemys näin sivusta:

Lähtökohtaisesti tasapainoisessa parisuhteessa ei käyttäydytä niin, että syntyy epäilyksiä pettämisestä; mitä tarkoitat tällaisella tilanteella? Tuon määrittely lienee hyvin subjektiivista, ja joillekin se voi olla vaikka puhelimeen vastaamattomuus.

Tämän kokemusristiriidan vuoksi, me emme voi vaatia toista parisuhteen osapuolta taipumaan meidän mielen oikkuihin ja käyttäytymään jotenkin vähemmän epäilyttävästi - voimme edelleen vain valita, onko se ihminen luonteineen päivineen meille oikean oloinen, ja tarjoaako se parisuhde meille turvallisen ja tasapuolisen paikan, jossa haluamme elää arkea jakaen.

Eli summa summarum,

Kun olet sinulle oikean ihmisen kanssa, ei pettämistä pitäisi joutua epäilemään, vaikka toinen olisi pitkiäkin aikoja tavoittamattomissa. Jos aina vaan löytää itsensä kyynisenä nuuskimassa johtolankoja jostain puhelimen taustaäänistä tmv, on ihan oikeasti syytä tarkastella omaa mieltä ja itsetuntemusta, ja olisiko siellä vähän työnsarkaa.

Kukaan ei voi rakastaa sinua ehjäksi ja vahvaksi, vaan sinun pitää itse tehdä se. Kun olet riittävän tasapainossa itsesi ja maailman kanssa, et hätkähdä jokaisesta epäilyttävästä rasahduksesta, ja voit luottaa siihen, että olet parisuhteessa jossa molemmat ovat vapaasta tahdostaan, ja voivat halutessaan ilmoittaa myös eroaikeistaan. Ikäviä asioita tapahtuu elämässä ja suhteissa toisinaan, mutta sille me emme etukäteen murehtimalla voi mitään.

Pitkä sepustus, sori siitä. :)

Entäs jos se pettävä kumppani onkin ollut oikeasti täysin valheellinen kuva itsestään koko suhteen ajan. Pelkällä olemassaolollaan valehdellut sinulle. Pitäisikö sellaista ihmistä kenenkään arvostaa millään tavalla?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Tämä. Ennen kuin alkaa vaatia toista näyttämään laitteidensa sisältöä, kannattaa googlettaa digitaalinen väkivalta. Koska se on väkivaltaa.

Jos luottamusta ei ole, silloin on aika erota.

Joopa.

Mutta pettämistä tai ei, jos toinen vastaisi aivan mihin tahansa asiaan, joka minua vaivaa tai varsinkaan jos ihan ahdistaa,  että asia on näin, uskot tai erotaan sitten pois, niin tietysti lähtisin. Koska sekin on väkivaltaa, että ohittaa toisen tunteet, olivat ne sitten hulluja tai viisaita.

Kyllä siinäkin kohtaa pitäisi kyetä keskustelemaan, miksi toisessa on herännyt nämä ajatukset, mitä on tapahtunut. 

Aivan yhtä kohtuutonta kuin epäillä toista on vaatia sokeaa luottamusta kaikissa tilanteissa, tuntui se toisesta miten pahalta hyvänsä.

Jos sitten keskustelu ei johda mihinkään, se toinen asia, mutta kyllä se suhteessa pitää käydä eikä sanella toiselle, mitä tunteita saa ilmaista tai muuten ero.

Tietysti pitää keskustella, mutta keskustelu on täysin eri asia kuin vaatia toista näyttämään viestejänsä tai muutoin joutua todistamaan syyttömyyttään (jota on mahdotonta todistaa, vaikka olisikin syytön).

Kyllä minä voin kysyttäessä kertoa, kenelle viestittelen, mutta en näytä viestejä tai muutakaan sisältöä. Esimerkiksi jos vaimo nyt kysyisi, kenen kanssa viestittelen, vastaisin että kirjoitan yhdelle keskustelufoorumille.

Jos vaimo ei jostain syystä uskoisi vastausta, niin meidän suhde olisi vakavissa ongelmissa. Ei siksi, että minä en suostu näyttämään henkilökohtaista viestinvaihtoani, vaan siksi että vaimo ei luottaisi ja kokisi tarvetta kytätä ja kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo turhien epäilyjen kohteeksi joutunut. 

Taustalla oli varmaan ainakin voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Ja jotain epävakautta, tuskin sentään narsismia, vaikka eron jälkeen paljastuikin se klassinen, että oli itse viestitellyt toiselle naiselle. Sanoisin, että tuossakin oli taustalla sama hylätyksi tulemisen pelko. Jos oli varma, että petän ja jätän, niin piti ns. verkkoja vesillä. 

En tiedä, miten mun ois pitänyt asia selvittää. Uuvuin ja väsyin täysin kun mikään määrä vakuutteluja, rakkauden tunnustuksia tms ei vaan riittänyt. Ja rakastin tätä ihmistä kyllä ihan aidosti enkä muita nähnyt. Se ei vaan riittänyt. 

Eihän toisille viestittely ole aina mitään pettämistä. Mulla oli miespuolisia kavereita, joille viestittelin. Ei kavereita jätä, jos seurustelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se selviää. Jos on pettänyt, se jollain tapaa paljastuu ja sitten kumppani sen myöntää, kun tarpeeksi jankkaat asiasta. 

Itse erosin jankkaajasta. En ollut pettänyt.

Näin se pitää tehdä, ei huonosta tule enää hyvää.

En jotenkin jaksa uskoa näihin kirjoittelijoihin, jotka antaa kaikkiin ongelmiin ratkaisuksi eron samantien. Tai toisaalta, nykyään tuntuu ettei kenenkään suhteet kestä, niin onko syy tässä? Mitään ei haluta enää selvittää tai tehdä töitä suhteen eteen, ero vaan ja uutta putkeen.

Itselläni oli tuo tilanne pitkässä parisuhteessani, aloin epäillä puolisoani. Jonkin aikaa mietin asiaa kunnes otin sen esiin hänen kanssaan. Puhuimme ja puhuimme, epäluottamusta oli mutta kummatkin olimme sitä mieltä että koitetaan parantaa asioita. Puoliso kertoi avoimesti kaiken mitä kysyin, näytti viestejään ja valokuvia, laittoi jopa kuvia kun oli yksin jossain vain näyttääkseen, että puhui totta. Ja nyt parisuhteemme voi paremmin kuin vuosiin. Pettämistä ei ollut tapahtunut, mutta puoliso myönsi kohdelleensa minua itsestäänselvyytenä ja tehneensä virheitä. No en ole syytön tuohon minäkään, kaksihan meitä tässä suhteessa on.

Vain ap voi tietää, mitä haluaa suhteeltaan ja puolisoltaan. Avoin keskustelu on aina parasta. Toivon että asiat selviytyvät.

Tuskin täällä kukaan tosissaan sitä tarkoittaa, että se olisi kirjaimellisesti ero samantien.

Ap:tä yritetään lähinnä herätellä siihen, että epäilemällä ja jankkaamalla ei saa mitään aikaan. Ja tuo todisteiden hakeminen on oikeastaan se ensimmäinen askel tuohon spiraaliin. Jos asialliset keskustelut pidemmän ajan kuluessa eivät auta, niin vaikea nähdä syitä olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se selviää. Jos on pettänyt, se jollain tapaa paljastuu ja sitten kumppani sen myöntää, kun tarpeeksi jankkaat asiasta. 

Itse erosin jankkaajasta. En ollut pettänyt.

Näin se pitää tehdä, ei huonosta tule enää hyvää.

En jotenkin jaksa uskoa näihin kirjoittelijoihin, jotka antaa kaikkiin ongelmiin ratkaisuksi eron samantien. Tai toisaalta, nykyään tuntuu ettei kenenkään suhteet kestä, niin onko syy tässä? Mitään ei haluta enää selvittää tai tehdä töitä suhteen eteen, ero vaan ja uutta putkeen.

Itselläni oli tuo tilanne pitkässä parisuhteessani, aloin epäillä puolisoani. Jonkin aikaa mietin asiaa kunnes otin sen esiin hänen kanssaan. Puhuimme ja puhuimme, epäluottamusta oli mutta kummatkin olimme sitä mieltä että koitetaan parantaa asioita. Puoliso kertoi avoimesti kaiken mitä kysyin, näytti viestejään ja valokuvia, laittoi jopa kuvia kun oli yksin jossain vain näyttääkseen, että puhui totta. Ja nyt parisuhteemme voi paremmin kuin vuosiin. Pettämistä ei ollut tapahtunut, mutta puoliso myönsi kohdelleensa minua itsestäänselvyytenä ja tehneensä virheitä. No en ole syytön tuohon minäkään, kaksihan meitä tässä suhteessa on.

Vain ap voi tietää, mitä haluaa suhteeltaan ja puolisoltaan. Avoin keskustelu on aina parasta. Toivon että asiat selviytyvät.

Tuskin täällä kukaan tosissaan sitä tarkoittaa, että se olisi kirjaimellisesti ero samantien.

Ap:tä yritetään lähinnä herätellä siihen, että epäilemällä ja jankkaamalla ei saa mitään aikaan. Ja tuo todisteiden hakeminen on oikeastaan se ensimmäinen askel tuohon spiraaliin. Jos asialliset keskustelut pidemmän ajan kuluessa eivät auta, niin vaikea nähdä syitä olla yhdessä.

...edellinen vielä jatkaa...

Onhan tuo tietenkin kiva ele epäilyksenalaiselta tarjota noita "todisteita" ja kyllähän suoraan kysymykseen pitää antaa suora vastaus, mutta tuossakin on omat ongelmansa. Mihin vedetään raja? Mitä jos kuvat eivät riitä, vaan pitää olla kuitteja tms.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Entä jos olisi jokin tilanne, josta voisi hyvinkin epäillä sinua pettämisestä, etkö edes vaivautuisi avoimesti selittämään asiaa naisellesi ja rauhoittamaan häntä?

Olisiko sinusta okei, että hän joutuu stressaamaan ja vatvomaan asiaa epätietoisuudessa?

Oletko itse niin yksioikoinen että luotat 150 % vaimoosi aina ja ikuisesti oli tilanne mikä vaan? Et koskaan vaan selityksiä mistään?

En osaa kuvitella tuollaista tilannetta. En anna aihetta epäilyihin. Mutta tuollaisessa tilanteessa se varsinainen ongelma suhteen kannalta ei ole oletettu pettäminen, vaan luottamuksen puute. Riippumatta siitä onko pettänyt vai ei, suhteella ei ole enää edellytyksiä jatkua.

Meillä on vaimon kanssa molemmilla työ, johon kuuluu säännöllisesti työmatkoja ulkomaille. Jos siis haluaisi pettää, niin se onnistuisi helposti. Jos on taipuvainen epäilemään, kuten joku tässä ketjussa, niin varmasti jo pelkkä työmatka olisi aihe epäillä.

Yritän sanoa tämän nyt niin selvästi kuin osaan: jos ylipäätään pitää tivata toiselta jotain selityksiä tai todisteita, luottamus on jo mennyt eikä sitä enää voi elvyttää. Luottamuksen menon myötä suhde on ohi. Luottamuksen voi menettää vain kerran, eikä sitä enää saa takaisin.

Eli vastauksena kysymykseen: tottakai luotan vaimooni ja jos jonain päivänä en enää luota, niin suhde on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans tosi ikävät fiilikset kun epäilen puolisoa pettämisestä. Kun yritän saada vastauksia ja toinen jää kiinni valehtelusta niin mitä tekee puolisoni! Hän haukkuu minua hulluksi, käskee ottamaan lääkkeeni?!

Tässä on hyvä esimerkki. Jos kumppani valehtelee merkityksellisistä asioista, niin voiko tuollaisen ihmisen kanssa rakentaa parisuhdetta? Voiko tuollaiseen luottaa?

Ei voi, joten suhde on jo ohi. Suhteen jatkumisen edellytysten kannalta on samantekevää, onko pettänyt vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten on tapahtunut? Ellet periaatteessa ole mustasukkainen luonne, niin omaan intuitioon kannattaa luottaa. Sarjapettäminen on mahdollista vain, jos kumppani totuttautuu vaientamaan intuitionsa. 

On hyvin harvinaista, että pettäjä tunnustaa itse. Jos tunnustaisi heti, olisi kyseessä oikea vahinko ja rehellinen ihminen.

Tämäpä juuri. Sarjapettäjä kiistää aina. Lisäksi syyttää sinua vainoharhaiseksi ja kontrolloivaksi.

Hyvä keino jos epäilet että pettäminen jatkuu on kysyä toiselta juuri sillä hetkellä kun epäilet että pettäjä viestittelee puhelimellaan sille toiselle että haluatko näyttää kenelle viestittelit juuri.

Toisen puhelimeen ei kannata mennä vaan ainoastaan kysyä. Jos miehesi on rehellinen niin hän näyttää sen kenelle viestitteli, jos taas suuttuu ja alkaa syyttelemään luottamuspulasta niin on aika erota samantien.

Ei näin.

Mulla ei ole toista naista, enkä petä, eikä muutenkaan ole mitään salailtavaa, mutta en todellakaan näyttäisi vaimolle kenelle viestittelen ja mitä. En vaan suostuisi tuollaiseen, että vaimo vaatisi saada tonkia yksityisasioitani aina, kun epäilee jotain. Tuollainen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.

Yrittäkää nyt ymmärtää: jos luottamusta ei ole, suhde on jo kuollut. Jos taas luottaa toiseen, ei tarvitse kytätä ja kontrolloida.

Entä jos olisi jokin tilanne, josta voisi hyvinkin epäillä sinua pettämisestä, etkö edes vaivautuisi avoimesti selittämään asiaa naisellesi ja rauhoittamaan häntä?

Olisiko sinusta okei, että hän joutuu stressaamaan ja vatvomaan asiaa epätietoisuudessa?

Oletko itse niin yksioikoinen että luotat 150 % vaimoosi aina ja ikuisesti oli tilanne mikä vaan? Et koskaan vaan selityksiä mistään?

Olen eri, mutta jäin tätä kysymystä miettimään ja pakko vastata oma näkemys näin sivusta:

Lähtökohtaisesti tasapainoisessa parisuhteessa ei käyttäydytä niin, että syntyy epäilyksiä pettämisestä; mitä tarkoitat tällaisella tilanteella? Tuon määrittely lienee hyvin subjektiivista, ja joillekin se voi olla vaikka puhelimeen vastaamattomuus.

Tämän kokemusristiriidan vuoksi, me emme voi vaatia toista parisuhteen osapuolta taipumaan meidän mielen oikkuihin ja käyttäytymään jotenkin vähemmän epäilyttävästi - voimme edelleen vain valita, onko se ihminen luonteineen päivineen meille oikean oloinen, ja tarjoaako se parisuhde meille turvallisen ja tasapuolisen paikan, jossa haluamme elää arkea jakaen.

Eli summa summarum,

Kun olet sinulle oikean ihmisen kanssa, ei pettämistä pitäisi joutua epäilemään, vaikka toinen olisi pitkiäkin aikoja tavoittamattomissa. Jos aina vaan löytää itsensä kyynisenä nuuskimassa johtolankoja jostain puhelimen taustaäänistä tmv, on ihan oikeasti syytä tarkastella omaa mieltä ja itsetuntemusta, ja olisiko siellä vähän työnsarkaa.

Kukaan ei voi rakastaa sinua ehjäksi ja vahvaksi, vaan sinun pitää itse tehdä se. Kun olet riittävän tasapainossa itsesi ja maailman kanssa, et hätkähdä jokaisesta epäilyttävästä rasahduksesta, ja voit luottaa siihen, että olet parisuhteessa jossa molemmat ovat vapaasta tahdostaan, ja voivat halutessaan ilmoittaa myös eroaikeistaan. Ikäviä asioita tapahtuu elämässä ja suhteissa toisinaan, mutta sille me emme etukäteen murehtimalla voi mitään.

Pitkä sepustus, sori siitä. :)

Entäs jos se pettävä kumppani onkin ollut oikeasti täysin valheellinen kuva itsestään koko suhteen ajan. Pelkällä olemassaolollaan valehdellut sinulle. Pitäisikö sellaista ihmistä kenenkään arvostaa millään tavalla?

Tuollaisesta ihmisestä kannattaisi hankkiutua eroon eikä jäädä selvittelemään, onko se pettänyt vai ei.