Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten mulle käy?
06.08.2023 |
5.8 (eilen) lopetin kaikki lääkkeet (Olanzapin 5mg ja Opamox 15mg).
Nyt pelottaa, että monenkohan päivän kuluttua nukahdan ilman lääkkeitä (valvoin jo viime yön). Voiko siinä mennä yli 10 päivää. Joskus jostain luin, että jollain olisi mennyt 3 vk:kin.🙃.
Onko AV:lla kokemusta tai tietoa?
Kommentit (191)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu toivottomalta. 😭. Olenko mä se toivoton tapaus, jonka kohdalla vain levitellään käsiä. Olenko matkalla kohti henk. koht. helvettiä.
Miksi alat lietsomaan itseäsi toivottamaan oloon? Voithan valita myös sen vaihtoehdon, että hetken on hankalaa nukahtaa, mutta onnistut pääsemään lääkkeistä irti ja nukutkin hyvin. Ihan turhaa alkaa maalailemaan psykooseja tulille.
Mulla ei ole kovin suuria toiveita asian suhteen. Olisin tyytyväinen, jos nukkuisin edes jonkun verran kerran (pari) kertaa viikossa. Nyt mua vaan pelottaa, että elimistö ei opikaan ns. "sammumaan" ilman lääkkeitä ollenkaan, ja pian huomaan olleeni 10 päivää kokonaan nukahtamatta (nukkumatta).
Ei sitä kannata etukäteen pelätä. Kunhan elimistösi tottuu uuteen tilaan, niin nukut kyllä ihan varmasti. Ihmiset vain pelkää unettomuutta, koska se on toden totta pahimmillaan aivan kamalaa. Mutta siihenkin voi opetella uusia tapoja suhtautua. Jos et pelkää unettomuutta vaan otat sen vaikka supervoimana (sulla on enemmän aikaa vuorokaudessa kuin ihmisillä yleensä) niin unettomuus ei enää ole ongelma.
Sulla menee muutamia päiviä, ehkä max kk kun nukut miten sattuu ja vähiä määriä, mutta kyllä se siitä sitten palaa se uni, koska niin vaan lopulta käy kun ihminen tarvitsee unta.
Mä taidan olla poikkeuksellisen vaikea tapaus 😭. Mutta mulle käy lainaamani tekstin tavoin aina kun lopetan lääkkeitä. Mä taidan olla aika harvinainen tapaus.
Luin jostain henkilöstä, joka lopetti unilääkkeen, valvoi 10 vuorokautta, ja joutui uudelleen aloittamaan lääkkeen jne.
Ihmisillä on erilaisia luontaisia unentarpeita. Tiedän yhden älykön, joka nukkuu vain 4 tuntia yössä ja hän voi vallan hyvin. Myös unimäärä vaihtelee elämäntilanteen ja iän mukaan. Ap, sun luontainen unen tarve palautuu muutamassa viikossa. Alussa on hankalaa, mutta se on kaiken sen vaivan arvoista, että pääset lääkkeistä irti. Se uni minkä saat sitten on aivan ihanaa ja hyvin palauttavaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla poikkeuksellisen vaikea tapaus 😭. Mutta mulle käy lainaamani tekstin tavoin aina kun lopetan lääkkeitä. Mä taidan olla aika harvinainen tapaus.
Luin jostain henkilöstä, joka lopetti unilääkkeen, valvoi 10 vuorokautta, ja joutui uudelleen aloittamaan lääkkeen jne.
10 vuorokautta on vielä vähän. Ei kannata luovuttaa liian aikaisin. Muuten kaikki vaiva valuu ihan hukkaan. Ja todennäköisesti hänkin on torkahdellut noiden 10 vuorokauden aikana ja sehän riittää. Tietysti jos pitää tehdä jotain skarppia työkseen, niin ehkä lopettaisin lääkkeen vaikka lomalla ollessa tai hakisin alkuun saikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu toivottomalta. 😭. Olenko mä se toivoton tapaus, jonka kohdalla vain levitellään käsiä. Olenko matkalla kohti henk. koht. helvettiä.
Miksi alat lietsomaan itseäsi toivottamaan oloon? Voithan valita myös sen vaihtoehdon, että hetken on hankalaa nukahtaa, mutta onnistut pääsemään lääkkeistä irti ja nukutkin hyvin. Ihan turhaa alkaa maalailemaan psykooseja tulille.
Mulla ei ole kovin suuria toiveita asian suhteen. Olisin tyytyväinen, jos nukkuisin edes jonkun verran kerran (pari) kertaa viikossa. Nyt mua vaan pelottaa, että elimistö ei opikaan ns. "sammumaan" ilman lääkkeitä ollenkaan, ja pian huomaan olleeni 10 päivää kokonaan nukahtamatta (nukkumatta).
Ei sitä kannata etukäteen pelätä. Kunhan elimistösi tottuu uuteen tilaan, niin nukut kyllä ihan varmasti. Ihmiset vain pelkää unettomuutta, koska se on toden totta pahimmillaan aivan kamalaa. Mutta siihenkin voi opetella uusia tapoja suhtautua. Jos et pelkää unettomuutta vaan otat sen vaikka supervoimana (sulla on enemmän aikaa vuorokaudessa kuin ihmisillä yleensä) niin unettomuus ei enää ole ongelma.
Sulla menee muutamia päiviä, ehkä max kk kun nukut miten sattuu ja vähiä määriä, mutta kyllä se siitä sitten palaa se uni, koska niin vaan lopulta käy kun ihminen tarvitsee unta.
Eli voinko mä luottaa siihen, että lopulta "sammun" ilman lääkettä esimerkiksi viikon kuluttua? Ja sitten kun elimistö on kerran nukahtanut, niin saatan aluksi nukkua esimerkiksi kerran viikossa, sitten pari kertaa viikossa jne. Mä en ole vielä kertaakaan onnistunut nukahtamaan ilman lääkkeitä. Siksi mua huolettaa.
Kaikki keinot käyttöön. Vyöhyketerapiaa, hypnoosia, liikuntaa, meditointia, akupunktiota. Kaikkea kannattaa kokeilla, eikä vaipua epätoivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu toivottomalta. 😭. Olenko mä se toivoton tapaus, jonka kohdalla vain levitellään käsiä. Olenko matkalla kohti henk. koht. helvettiä.
Miksi alat lietsomaan itseäsi toivottamaan oloon? Voithan valita myös sen vaihtoehdon, että hetken on hankalaa nukahtaa, mutta onnistut pääsemään lääkkeistä irti ja nukutkin hyvin. Ihan turhaa alkaa maalailemaan psykooseja tulille.
Mulla ei ole kovin suuria toiveita asian suhteen. Olisin tyytyväinen, jos nukkuisin edes jonkun verran kerran (pari) kertaa viikossa. Nyt mua vaan pelottaa, että elimistö ei opikaan ns. "sammumaan" ilman lääkkeitä ollenkaan, ja pian huomaan olleeni 10 päivää kokonaan nukahtamatta (nukkumatta).
Ei sitä kannata etukäteen pelätä. Kunhan elimistösi tottuu uuteen tilaan, niin nukut kyllä ihan varmasti. Ihmiset vain pelkää unettomuutta, koska se on toden totta pahimmillaan aivan kamalaa. Mutta siihenkin voi opetella uusia tapoja suhtautua. Jos et pelkää unettomuutta vaan otat sen vaikka supervoimana (sulla on enemmän aikaa vuorokaudessa kuin ihmisillä yleensä) niin unettomuus ei enää ole ongelma.
Sulla menee muutamia päiviä, ehkä max kk kun nukut miten sattuu ja vähiä määriä, mutta kyllä se siitä sitten palaa se uni, koska niin vaan lopulta käy kun ihminen tarvitsee unta.Eli voinko mä luottaa siihen, että lopulta "sammun" ilman lääkettä esimerkiksi viikon kuluttua? Ja sitten kun elimistö on kerran nukahtanut, niin saatan aluksi nukkua esimerkiksi kerran viikossa, sitten pari kertaa viikossa jne. Mä en ole vielä kertaakaan onnistunut nukahtamaan ilman lääkkeitä. Siksi mua huolettaa.
Voit luottaa siihen, että jossain vaiheessa sammut ja nukut. Et ehkä pitkiä pätkiä aluksi, mutta lyhytkin on ok.
Itse söin jokin aika sitten olantsapiinia 10mg mutta päätin lopettaa seinään kun epäilin virtsaongelmien johtuvan siitä (loppuivat kun lopetin). Nukahdin kyllä hyvin mutta heräsin jo 4 aamuyöstä enkä saanut enää unta, tätä jatkui noin kuukauden ennen kuin uni palasi viimein normaaliksi. Meinasi iskeä epätoivo useasti mutta päätin vain kestää, tsemppiä sullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut molemmat kanssa samaan aikaan. Suosittelisin että jatkat sen opamoxin syömistä kun se taas auttaa olantsapiinin lopettamisen tuomiin ahdistus oireisiin. Sitten viikon parin päästä vasta lopetat myös sen opamoxin, annoksia puolitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu toivottomalta. 😭. Olenko mä se toivoton tapaus, jonka kohdalla vain levitellään käsiä. Olenko matkalla kohti henk. koht. helvettiä.
Miksi alat lietsomaan itseäsi toivottamaan oloon? Voithan valita myös sen vaihtoehdon, että hetken on hankalaa nukahtaa, mutta onnistut pääsemään lääkkeistä irti ja nukutkin hyvin. Ihan turhaa alkaa maalailemaan psykooseja tulille.
Mulla ei ole kovin suuria toiveita asian suhteen. Olisin tyytyväinen, jos nukkuisin edes jonkun verran kerran (pari) kertaa viikossa. Nyt mua vaan pelottaa, että elimistö ei opikaan ns. "sammumaan" ilman lääkkeitä ollenkaan, ja pian huomaan olleeni 10 päivää kokonaan nukahtamatta (nukkumatta).
Ei sitä kannata etukäteen pelätä. Kunhan elimistösi tottuu uuteen tilaan, niin nukut kyllä ihan varmasti. Ihmiset vain pelkää unettomuutta, koska se on toden totta pahimmillaan aivan kamalaa. Mutta siihenkin voi opetella uusia tapoja suhtautua. Jos et pelkää unettomuutta vaan otat sen vaikka supervoimana (sulla on enemmän aikaa vuorokaudessa kuin ihmisillä yleensä) niin unettomuus ei enää ole ongelma.
Sulla menee muutamia päiviä, ehkä max kk kun nukut miten sattuu ja vähiä määriä, mutta kyllä se siitä sitten palaa se uni, koska niin vaan lopulta käy kun ihminen tarvitsee unta.Eli voinko mä luottaa siihen, että lopulta "sammun" ilman lääkettä esimerkiksi viikon kuluttua? Ja sitten kun elimistö on kerran nukahtanut, niin saatan aluksi nukkua esimerkiksi kerran viikossa, sitten pari kertaa viikossa jne. Mä en ole vielä kertaakaan onnistunut nukahtamaan ilman lääkkeitä. Siksi mua huolettaa.
Nyt mä siis olen vain tottunut tavallaan odottamaan sitä, että kun otan lääkkeen, niin noin tunnin kuluttua lääke ehkä sammuttaa minut. Nyt mulle tulee tunne, etten voi mitenkään nukahtaa, kun lääkesignaalit eivät säätele nukahtamistani. Toisaalta lääkkeiden lopetus on paikallaan, sillä tarvitsen aina enemmän ja enemmän lääkettä (lääkkeitä), jotta "sammuisin". Saatteko kiinni mun epäselvästä sepustuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut molemmat kanssa samaan aikaan. Suosittelisin että jatkat sen opamoxin syömistä kun se taas auttaa olantsapiinin lopettamisen tuomiin ahdistus oireisiin. Sitten viikon parin päästä vasta lopetat myös sen opamoxin, annoksia puolitellen.
Kiitän vinkistä. Millä annostuksella sulla oli Opamox?
Olepa armollinen itsellesi. Sun teksteistäsi huokuu suuri hätääntyminen, mikä nyt ei todellakaan luo sijaa sille unelle. Sun ajatukset ja kroppa käy kierroksilla, stressaat ja samalla nostat kortisolitasojasi, mikä puolestaan vaikuttaa nukkumiseesi - tai nukkumattomuuteesi.
Rauhoitu. On ymmärrettävää, että ajatusmaailma roikkuu unessa, nukkumisessa mutta nyt siitä pitäisi päästä irti. Fokusoidu muuhun, esim. päivän tekemisiisi (malttia siihenkin, ei mitään tekemistä tekemisen perään ja yli suorittamista) , kiinnitä huomiota ruokavalioosi, liiku ja tiedosta omaa hengitystäsi. Ota koppia vaikka joogasta tai pilateksesta, venytykset sekä hengitykseen keskittyminen tuovat rauhaa ja levollisuutta, mitä tarvitset nyt.
Uni ei tule käskemällä kuten tiedät. Ja silloin kun se tulee, niin anna sille lupa tulla. Torkahtelet varmaan nytkin mutta yhtälailla varmaan myös säpsähdät hereille, säikähdät - että enhän mä nukkunut, enhän. Ole myötämielinen unelle, salli väsymys itsellesi. Älä panikoi, hätäänny. Rauhoitu, hengitä ja yritä pysyä rentona, optimistisena.
Hetki kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse söin jokin aika sitten olantsapiinia 10mg mutta päätin lopettaa seinään kun epäilin virtsaongelmien johtuvan siitä (loppuivat kun lopetin). Nukahdin kyllä hyvin mutta heräsin jo 4 aamuyöstä enkä saanut enää unta, tätä jatkui noin kuukauden ennen kuin uni palasi viimein normaaliksi. Meinasi iskeä epätoivo useasti mutta päätin vain kestää, tsemppiä sullekin!
Kiitos tsempeistä!
Mä pelkään sitä, etten nukahda alle viikossa lainkaan ilman lääkkeitä. Pelkään, että joudun luovuttamaan, kun olen valvonut esimerkiksi 7-8 vuorokautta. Toisaalta, kun kerran nukahdan (pelko totaalisesta nukahtamattomuudesta häipyy), niin sitten voin taas varmaan nukahtaa esim. ensin kerran viikossa, sitten pari kertaa viikossa jne. Lääkkeet ovat siis tavallaan vaikeuttaneet mun uniongelmia entisestään (nukuin 2-3 h per vuorokausi).
Vierailija kirjoitti:
Olepa armollinen itsellesi. Sun teksteistäsi huokuu suuri hätääntyminen, mikä nyt ei todellakaan luo sijaa sille unelle. Sun ajatukset ja kroppa käy kierroksilla, stressaat ja samalla nostat kortisolitasojasi, mikä puolestaan vaikuttaa nukkumiseesi - tai nukkumattomuuteesi.
Rauhoitu. On ymmärrettävää, että ajatusmaailma roikkuu unessa, nukkumisessa mutta nyt siitä pitäisi päästä irti. Fokusoidu muuhun, esim. päivän tekemisiisi (malttia siihenkin, ei mitään tekemistä tekemisen perään ja yli suorittamista) , kiinnitä huomiota ruokavalioosi, liiku ja tiedosta omaa hengitystäsi. Ota koppia vaikka joogasta tai pilateksesta, venytykset sekä hengitykseen keskittyminen tuovat rauhaa ja levollisuutta, mitä tarvitset nyt.
Uni ei tule käskemällä kuten tiedät. Ja silloin kun se tulee, niin anna sille lupa tulla. Torkahtelet varmaan nytkin mutta yhtälailla varmaan myös säpsähdät hereille, säikähdät - että enhän mä nukkunut, enhän. Ole myötämielinen unelle, salli väsymys itsellesi. Älä panikoi, hätäänny. Rauhoitu, hengitä ja yritä pysyä rentona, optimistisena.
Hetki kerrallaan.
Kiitän vaivannäöstä (pitkä teksti). Mä en ole vielä kertaakaan torkahtanut ilman lääkkeitä (muun muassa eilenkään, 5.8), siksi pelkään, etten torkahda koskaan. Makaan vain jäykkänä sängyssä yö toisensa perään.
Mä taidan olla aika omituinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia luontaisia unentarpeita. Tiedän yhden älykön, joka nukkuu vain 4 tuntia yössä ja hän voi vallan hyvin. Myös unimäärä vaihtelee elämäntilanteen ja iän mukaan. Ap, sun luontainen unen tarve palautuu muutamassa viikossa. Alussa on hankalaa, mutta se on kaiken sen vaivan arvoista, että pääset lääkkeistä irti. Se uni minkä saat sitten on aivan ihanaa ja hyvin palauttavaa. Tsemppiä!
Kiitän tsempeistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla poikkeuksellisen vaikea tapaus 😭. Mutta mulle käy lainaamani tekstin tavoin aina kun lopetan lääkkeitä. Mä taidan olla aika harvinainen tapaus.
Luin jostain henkilöstä, joka lopetti unilääkkeen, valvoi 10 vuorokautta, ja joutui uudelleen aloittamaan lääkkeen jne.10 vuorokautta on vielä vähän. Ei kannata luovuttaa liian aikaisin. Muuten kaikki vaiva valuu ihan hukkaan. Ja todennäköisesti hänkin on torkahdellut noiden 10 vuorokauden aikana ja sehän riittää. Tietysti jos pitää tehdä jotain skarppia työkseen, niin ehkä lopettaisin lääkkeen vaikka lomalla ollessa tai hakisin alkuun saikkua.
Mä en ole vielä kertaakaan torkahtanut ilman lääkkeitä (muun muassa eilenkään, 5.8), siksi pelkään, etten torkahda koskaan. Makaan vain jäykkänä sängyssä yö toisensa perään.
Mä taidan olla aika omituinen tapaus.
Kun mä otin (vähennettyjä) lääkkeitä joka toinen päivä, niin valvoin aina lääkkeettöminä päivinä (ja osana lääkkeellisistäkin). Olen ajatellut, että kun lopetan lääkkeet, niin unen on lopulta pakko tulla (pakottaen) ilman lääkkeitä. Voinkohan mä luottaa siihen?
Mä odotan sitä päivää, että lopulta torkahdan ilman lääkettä. Kuinkakohan monta päivää siihen menee? 🙃
Mä pelkään sitä, etten edes torkahda alle 7-8 päivässä (jopa 10 päivässä) ja joudun luovuttamaan. 😭. En ole vielä kertaakaan torkahtanut ilman lääkkeitä (esim. en eilenkään, 5.8).
Jos vain onnistuisin edes kerran torkahtamaan niin tietäisin, että mulla on edes hypoteettinen mahdollisuus nukkua. Aluksi mulla olisi mahdollisuus nukkua edes kerran pari viikossa jne.
Mitä mieltä olette?
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen alapeukkua tälle.