Onko kaikkien isät oikeasti hyviä?
Oma isä hitusen huijari, varmasti omasta lapsuudesta kantautuvien epävarmuuksien kanssa. Eli ihan aiheesta ja asiat vuosikymnenien takaa. Mutta kurjalta tuntuu, ja olen kateellinen kavereitten vanhempien yhdessäololle. Onko yleensä niin, että vanhemmt on onnellisina yhdessä 60-70+v?
Kommentit (26)
Niin no, oma isäni oli väkivaltainen juoppo, eli ei
Toisaalta lasteni äiti paljastui myös samanlaiseksi.
Juu varmasti on kaksi puolta, mutta silti ja toiset naiset ja myöhemmin omaisuuden hupulointi on semmoinen juttu, että en osaa etsiä syitä äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei aina mutta monesti sen etäällä pysyttelevän isän syys on se erittäin v-mäinen äiti, että näillä on aina 2 puolta ja näkemystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei aina mutta monesti sen etäällä pysyttelevän isän syys on se erittäin v-mäinen äiti, että näillä on aina 2 puolta ja näkemystä.
Toisen syyttely on helpompaa kuin vastuunotto. Suomessa kaikki sosiaalitantat ja neuvolantädit sun muut on koulutettu kehumaan lasten etävanhempaa (usein isä) jokaisesta pienestäkin yhteydenpitoyrityksestä. Jos etävanhempi aidosti haluaa olla lastensa elämässä, niin se kyllä onnistuu. Jos lähivanhempi yrittää estää tapaamisia, niin ei muuta kuin lastenvalvojaan yhteyttä. Kenenkään ei tartte pelätä menettävänsä lapsiaan vmäisen exän takia. Apua saa, jos sitä hankkii.
Eihän se vanhempien yhdessäolo vaikuta siihen itse isyyteen mitenkään.
Omat vanhempani ei ole ikinä olleet yhdessä ja silti isäni on todella hyvä isä.