Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikkien isät oikeasti hyviä?
05.08.2023 |
Oma isä hitusen huijari, varmasti omasta lapsuudesta kantautuvien epävarmuuksien kanssa. Eli ihan aiheesta ja asiat vuosikymnenien takaa. Mutta kurjalta tuntuu, ja olen kateellinen kavereitten vanhempien yhdessäololle. Onko yleensä niin, että vanhemmt on onnellisina yhdessä 60-70+v?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraissa ja rahojen pimittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat että on huijari?
Eivät. - Hyvään vanhemmuuteen tai tässä erityiseen isyyteen muutakin kuin vain se, että tullut siittäneeksi lapsensa.
Uskovainen mies
Ajattelen vaan, että olis niin hienoa, jos olis isä, jolla olis elämä hallussa, ja jota vois kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni on umpirasisti ja juntti, jolla aika tuntuu pysähtyneen jonnekin vuoteen 1974. On vain Hurriganes, lihansyönti, ulkohommat ja piirun tarkat rutiinit, joihin kuuluu kympin uutiset, minkä jälkeen kaikki menevät nukkumaan. Isänä oli omana aikakautenaan ihan jees. Yritti viettää tehdä parhaansa, mutta hyvät teot peittyivät katkeruuteen erosta äidin kanssa, josta epäsuorasti syytti minua koko lapsuuteni ajan.
Oma isä tosi hauska ja mukava. Mutta velkoja näköjään hitokseen. Ja moni ei ees arvaa. Mut olisin niin toivonu vaikka vmäisesti ärsyttävää ja neuvovaa isää kuin ....sensuroitu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan. Isäni on alkoholisti ja hyvä, jos pari kertaa vuodessa vaivautui tapamaan mua, kun olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Eivät. - Hyvään vanhemmuuteen tai tässä erityiseen isyyteen muutakin kuin vain se, että tullut siittäneeksi lapsensa.
Uskovainen mies
Mä pidän sun kommenteista, uskovainen mies. olet järjen ääni tällä tyhmyyden taistelutantereella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa tähän vastata. Kipuilen vaan tuota isä suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikkien äidit oikeasti hyviä? Mietitäänpä tätä mysteeriä hetki.
Eivät kaikkien, mutta jotkut ovat. Omani on niin kaikin puolin hyvä ja arvostettava, että kaikki muut miehet tuntuvat jäävän kauas taakse. Näinkään ei ole ihan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun ollut. Mutta en sitä jäänyt ihmettelemään. Se vaan nyt meni silleen, omien lasteni isä on maailman paras isä heille ja siitä olen iloinen. Joskus pitää vaan ottaa askel eteenpäin eikä jäädä pohtimaan mitä olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun ollut. Mutta en sitä jäänyt ihmettelemään. Se vaan nyt meni silleen, omien lasteni isä on maailman paras isä heille ja siitä olen iloinen. Joskus pitää vaan ottaa askel eteenpäin eikä jäädä pohtimaan mitä olisi ollut.
Tämä on niin totta, ei voi kaikkia auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olen asunut lapsuudessani viidessä eri sijaisperheessä ja laitoksessa. Olen kolmannen polven alkoholisti. 10 vuotta ollut nyt kuivilla.
En tiedä. Olin 19v, kun äitini kertoi kuka isäni oli. Äiti oli kuullut, että tällä oli syöpä ja isä kuoli reilun vuoden päästä. Isän muut lapset kertoi sen olleen läsnäoleva ja aina valmis auttamaan.
Mun edesmennyt isäni oli tosi ihana. Muistan häntä aina lämmöllä. En varmaan ollut helppo nuori nainen mutta hän kyllä teki kaikkensa tukeakseen minua.
Jopa lapsenlapset sitten myöhemmin sanoivat rakastavansa häntä.
Minun isäni oli heikko, itsekäs ja viinaan menevä laiskimus. Oli hänessä hyviäkin puolia, mutta nuo jäivät hänestä päällimmäisiksi mieleeni, valitettavasti.
Ei aina mutta monesti sen etäällä pysyttelevän isän syys on se erittäin v-mäinen äiti, että näillä on aina 2 puolta ja näkemystä.
Isäni on ollut aina umpirakastunut äitiini, jolla on persoonallisuushäiriö. Äidin hallitsevan elämäntyylin takia isä on hiipunut mieheksi, joka elää täysin vaimonsa mielialojen mukaan. Luulen, että hän olisi halunnut olla toisenlainen isä ja isoisä, mutta hänelle helpompaa on ollut alistua. Nyt sairastaa alkavaa muistisairautta.
Appi oli taas aika ilkeä mies. Mulle tuli aina mieleen hänestä muumien haisuli. Teki kepposia, yritti nolata muita ja nauroi päälle. Teki myös oikeita rikoksia (velallisen epärehellisyyttä yms) ja sotkut jäi perikunnan selvitettäväksi, kun menehtyi. Piti toista naista 8 vuotta, lopulta anoppi sai tarpeekseen ja erosivat.
Oma mieheni on laosillemme ihana isä. Tekee heidän hyväkseen kaiken ja tukee aina. Toimii myös pojan harrastusjoukkueessa vastuullisena aikuisena ja mahdollistaa joukkueen toimintaa. Koko joukkue arvostaa häntä ja taitaa ne hänestä tykätäkin. Olemme olleet naimisissa 25v ja meillä on hyvä liitto.
Onko kaikkien äidit oikeasti hyviä? Mietitäänpä tätä mysteeriä hetki.