Uudet äidit, kertokaa asioita mitä vanhat äidit luultavasti ovat jo unohtaneet tai lapsettomat eivät tienneet

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla äideillä on usein aika kullannut muistot. Ihmetellään miten joku asia voi olla pienen kanssa hankalaa, ei minun lapseni vaan kiukutellut koskaan vaan totteli kuin enkeli aina.

Itseasiassa kyllä lapset tottelivat ennen äitiään ilman sen kummempia jäkätyksiä. Elämä kaikinpuolin oli yksinkertaisempaa eikä telkkarissa ollut näitä typeriä piirroshahmoja näyttämässä huonoa esimerkkiä.

Monesti se on tv, joka näyttää käyttäytymisen mallin lapsille, eikä väsyneet vanhemmat jaksa tai eivät osaa ottaa vastuuta kasvatuksesta.

Kaikki tämä kostautuu aikanaan ja se on surullista: Miksi lapset ei käy, miksi he eivät pidä yhteyttä, miksi eivät välitä tai auta........?

Vierailija kirjoitti:

Että lapset voi vaan opettaa syömään mitä tahansa kunhan vaan sitkeästi maistattaa uusia ruokia.

Ei voi.

Tämä!!! Kiitos, että sanoit ääneen

Kysymys on väärin muotoiltu:

On paljon asioita joita entiset äidit eivät edes tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on aseteltu väärin. Kyllä vanhat äidit tietävät paljon enemmän. Siitä huolimatta, että jotain on unohtunut ja aika kullannut muistot. Uutena äitinä on pihalla vähän kaikesta ennen kuin kokemus opettaa.

Niskakakka on tuttu juttu täälläkin. Ei onneksi kovin usein mutta muutaman kerran kuitenkin.

Kyllä ne vanhatkin äidit hyvin pihalla tuntuvat olevan esimerkiksi uusista ohjeistuksista ja suosituksista. Ja normaalia se onkin, maailma muuttuu ja uusia tutkimuksia tehdään koko ajan. Eri juttu sitten, kun aletaan tuoreita vanhempia arvostelemaa ties mistä "vanhemman oikeudella".

Esimerkkejä näistä uusista tutkimuksista.

No, aika paljon on esimerkiksi eroa 80-luvun ja 2023 ohjeistuksissa. Esimerkiksi nukuttamisissa ja ruokailusuosituksissa.

kuten?

Sivusta: sain aikoinani näitä hoito- ja kasvatusohjeiden helmiä 70-luvun äideiltä (kasvatuksen hedelmille on oma, todella pitkä vertaistukiketjukin). Nämä esimerkiksi luulivat, että lusikan voi mainiosti laittaa omasta suusta vauvan suuhun. Tai että vauvaa ei saa ruokkia, kun huomaa vauvan olevan nälkäinen, koska sitä pitää ensin kunnolla huudattaa. Liinaan ei vauvaa saa nostaa, koska sitten vauva tottuu olemaan sylissä, ja se on paha se. Kuulemma ne kantamisasennotkin ovat takuulla huonoja, vauvahan pitää suoristaa. Pienen vauvan voi antaa nukkua pitkiä öitä, vaikka verensokeri romahtaisi, sitten tosin vauva ei kasva - siitä sopii päätellä, ettei kukaan muukaan voi täysimettää. Lisääkin varmaan tulisi mieleen, mutta antaa olla.

Minun äiti ei ole ohjeitaan antanut. On ylpeä siitä miten olen osannut lapseni hoitaa. Ja sylistä on kilpailtu, kun ovat tulleet kylään 😅

Nyt olen itse mummu ja äitini isomummu. Annetaan tilaa vanhemmuuteen, vastataan, jos kysytään. Emme tuputa, annamme vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla äideillä on usein aika kullannut muistot. Ihmetellään miten joku asia voi olla pienen kanssa hankalaa, ei minun lapseni vaan kiukutellut koskaan vaan totteli kuin enkeli aina.

Itseasiassa kyllä lapset tottelivat ennen äitiään ilman sen kummempia jäkätyksiä. Elämä kaikinpuolin oli yksinkertaisempaa eikä telkkarissa ollut näitä typeriä piirroshahmoja näyttämässä huonoa esimerkkiä.

Monesti se on tv, joka näyttää käyttäytymisen mallin lapsille, eikä väsyneet vanhemmat jaksa tai eivät osaa ottaa vastuuta kasvatuksesta.

Kaikki tämä kostautuu aikanaan ja se on surullista: Miksi lapset ei käy, miksi he eivät pidä yhteyttä, miksi eivät välitä tai auta........?

Nykykodeissa ei katsota televisiota ollenkaan🤗

Se nimenomaan on muittinut entisajoista jolloin se toosa pauhasi aina. Minunkin äitini panee sen heti aamulla päälle ja se huutaa koko ajan.

Minä olen viimeksi katsonut telkkaria syksyllä 2018 kun katsoin Maikkarilla Harry Potter -leffan kuopuksen kanssa.

Esikoisen tv-kokemuksesta on vielä pidempi aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on aseteltu väärin. Kyllä vanhat äidit tietävät paljon enemmän. Siitä huolimatta, että jotain on unohtunut ja aika kullannut muistot. Uutena äitinä on pihalla vähän kaikesta ennen kuin kokemus opettaa.

Niskakakka on tuttu juttu täälläkin. Ei onneksi kovin usein mutta muutaman kerran kuitenkin.

Kyllä ne vanhatkin äidit hyvin pihalla tuntuvat olevan esimerkiksi uusista ohjeistuksista ja suosituksista. Ja normaalia se onkin, maailma muuttuu ja uusia tutkimuksia tehdään koko ajan. Eri juttu sitten, kun aletaan tuoreita vanhempia arvostelemaa ties mistä "vanhemman oikeudella".

Esimerkkejä näistä uusista tutkimuksista.

No, aika paljon on esimerkiksi eroa 80-luvun ja 2023 ohjeistuksissa. Esimerkiksi nukuttamisissa ja ruokailusuosituksissa.

Ruokailusuositukset on täysin poliittinen esitys, ei niillä ole mitään tekemistä lapsen terveyden kanssa. Nythän suositus on sellainen, että ruokien lisäksi on otettava purkkivitamiineja.

D-vitamiini on ainoa mitä meidän vauvalle annetaan.

Ja sinä vuoden ikäiseksi vauvaasi täysimettävä et itse syö lisävitamiineja?

Miksi pitäisi, kun syö monipuolisesti ja terveellisesti? D-vitamiinia syön talvella, kesällä, mikäli aurinko ei paista.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla äideillä on usein aika kullannut muistot. Ihmetellään miten joku asia voi olla pienen kanssa hankalaa, ei minun lapseni vaan kiukutellut koskaan vaan totteli kuin enkeli aina.

Itseasiassa kyllä lapset tottelivat ennen äitiään ilman sen kummempia jäkätyksiä. Elämä kaikinpuolin oli yksinkertaisempaa eikä telkkarissa ollut näitä typeriä piirroshahmoja näyttämässä huonoa esimerkkiä.

Monesti se on tv, joka näyttää käyttäytymisen mallin lapsille, eikä väsyneet vanhemmat jaksa tai eivät osaa ottaa vastuuta kasvatuksesta.

Kaikki tämä kostautuu aikanaan ja se on surullista: Miksi lapset ei käy, miksi he eivät pidä yhteyttä, miksi eivät välitä tai auta........?

Nykykodeissa ei katsota televisiota ollenkaan🤗

Se nimenomaan on muittinut entisajoista jolloin se toosa pauhasi aina. Minunkin äitini panee sen heti aamulla päälle ja se huutaa koko ajan.

Minä olen viimeksi katsonut telkkaria syksyllä 2018 kun katsoin Maikkarilla Harry Potter -leffan kuopuksen kanssa.

Esikoisen tv-kokemuksesta on vielä pidempi aika.

Nyt katsotaan alle minuutin mittaisia pätkiä puhelimella. Lasten keskittymiskyky ei ole enää edes 5 min mittainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on aseteltu väärin. Kyllä vanhat äidit tietävät paljon enemmän. Siitä huolimatta, että jotain on unohtunut ja aika kullannut muistot. Uutena äitinä on pihalla vähän kaikesta ennen kuin kokemus opettaa.

Niskakakka on tuttu juttu täälläkin. Ei onneksi kovin usein mutta muutaman kerran kuitenkin.

Kyllä ne vanhatkin äidit hyvin pihalla tuntuvat olevan esimerkiksi uusista ohjeistuksista ja suosituksista. Ja normaalia se onkin, maailma muuttuu ja uusia tutkimuksia tehdään koko ajan. Eri juttu sitten, kun aletaan tuoreita vanhempia arvostelemaa ties mistä "vanhemman oikeudella".

Esimerkkejä näistä uusista tutkimuksista.

No, aika paljon on esimerkiksi eroa 80-luvun ja 2023 ohjeistuksissa. Esimerkiksi nukuttamisissa ja ruokailusuosituksissa.

Ruokailusuositukset on täysin poliittinen esitys, ei niillä ole mitään tekemistä lapsen terveyden kanssa. Nythän suositus on sellainen, että ruokien lisäksi on otettava purkkivitamiineja.

D-vitamiini on ainoa mitä meidän vauvalle annetaan.

Ja sinä vuoden ikäiseksi vauvaasi täysimettävä et itse syö lisävitamiineja?

Miksi pitäisi, kun syö monipuolisesti ja terveellisesti? D-vitamiinia syön talvella, kesällä, mikäli aurinko ei paista.

-eri

No sitten et syö ravintosuositusten mukaan eli olet hyvää vauhtia tuhoamassa sikiötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla äideillä on usein aika kullannut muistot. Ihmetellään miten joku asia voi olla pienen kanssa hankalaa, ei minun lapseni vaan kiukutellut koskaan vaan totteli kuin enkeli aina.

Itseasiassa kyllä lapset tottelivat ennen äitiään ilman sen kummempia jäkätyksiä. Elämä kaikinpuolin oli yksinkertaisempaa eikä telkkarissa ollut näitä typeriä piirroshahmoja näyttämässä huonoa esimerkkiä.

Monesti se on tv, joka näyttää käyttäytymisen mallin lapsille, eikä väsyneet vanhemmat jaksa tai eivät osaa ottaa vastuuta kasvatuksesta.

Kaikki tämä kostautuu aikanaan ja se on surullista: Miksi lapset ei käy, miksi he eivät pidä yhteyttä, miksi eivät välitä tai auta........?

Nykykodeissa ei katsota televisiota ollenkaan🤗

Se nimenomaan on muittinut entisajoista jolloin se toosa pauhasi aina. Minunkin äitini panee sen heti aamulla päälle ja se huutaa koko ajan.

Minä olen viimeksi katsonut telkkaria syksyllä 2018 kun katsoin Maikkarilla Harry Potter -leffan kuopuksen kanssa.

Esikoisen tv-kokemuksesta on vielä pidempi aika.

Nyt katsotaan alle minuutin mittaisia pätkiä puhelimella. Lasten keskittymiskyky ei ole enää edes 5 min mittainen.

Äsken jauhoit televisiosta. Etkö osaa keskittyä sen vertaa että muistaisit mitä viimeksi syydit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä muuten on niskakakka? Olen vanha äiti enkä ole kuullut tuota sanaa aiemmin.

Eihän kakka koskaan niskaan asti mene...

Nykyvaipoissa menee. Siksi me vanhat äidit emme muista moista, koska omien lasten käytössä olleet vaipat oli parempia ja imukykyisempiä ja kaiken lisäksi me vaihdoimme vaippoja useammin.

Sehän riippui siitä, miten usein vauva kakkasi. Meillä pestiin kakkapyllyä useamman kerran päivässä, kaveriperheessä kävi niin muutaman päivän välein. Kerran he joutuivat hakemaan vauvalle apua neuvolasta ja sitten kun vauva vatsa alkoi toimia, oli vauvalla niskahiuksetkin kakassa.

Me vanhat äidit emme hakeneet vauvan ulostukseen apua neuvolasta, perusjutut osattiin vanhaan aikaan itsekin.

no kerropa sitten niin viisaana, mitä esim 1kk vanhalle imetettävälle vauvalle olisi pitänyt ummetukseen antaa? Mun esikoinen kakkasi noin kerran viikossa......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtaneet kuinka omat vanhemmat ja appivanhemmat auttoivat lasten kanssa.

Tämä! Turha kaikkien on vedota myöskään ikään. Esimerkiksi minä ja veljeni oltiin miltei päivittäin +50v. mummon hoivissa, kun asuttiin lähellä. Vanhemmilla oli ties mitä kissanristiäisiä, niin mummo tuli meille yöksi tai me hänen luo.

Minun äiti ja isä on ihan toista maata. Ei kiinnosta lapsenlapset juurikaan, ei oteta edes lääkärireissun ajaksi hoitoon kesälomalla, on niin raskasta ja huhhuijaa... Välimatkaa 10 km eli ei tosiaan paljon meilläkään. Eipä tulisi mieleenkään kysyä, että ottaisivatko yökylään ystävän häiden vuoksi.

Olen oikeasti ihan järkyttynyt millaisia ovat.

Mulla samanlaiset vanhemmat. Itse hoidattivat lapsensa muilla, rohmusivat ahneena kaiken tuen itselleen suvust (aika, talkootyö, raha, lastenhoito) ja itse oikein ylpeilevät että he ei omia lapsiaan auta sitten sekuntiakaan koskaan ja se on heille periaatekysymys!

Olen myös järkyttynyt. Vanhemmat eivät viitsi edes pitää yhteyttä tai soitella tai nähdä, ja he itse silti halusivat lapsenlapsia (jotta voi leuhkia muille uudella statuksellaan).

En voi käsittää. Me olimme kesällä mummolassa sen ajan, kunnes vanhemmilla alkoi loma. Tämä, kun olimme pieniä. Kasvaessamme saimme halutessamme mennä mummolaan. Mummu ei ollut töissä. Nyt olen itse äiti ja mummu. Töissä käyvä mummu. Tapaan lapsenlapsia niin paljon kuin mahdollista. En leuhki, olen ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on aseteltu väärin. Kyllä vanhat äidit tietävät paljon enemmän. Siitä huolimatta, että jotain on unohtunut ja aika kullannut muistot. Uutena äitinä on pihalla vähän kaikesta ennen kuin kokemus opettaa.

Niskakakka on tuttu juttu täälläkin. Ei onneksi kovin usein mutta muutaman kerran kuitenkin.

Kyllä ne vanhatkin äidit hyvin pihalla tuntuvat olevan esimerkiksi uusista ohjeistuksista ja suosituksista. Ja normaalia se onkin, maailma muuttuu ja uusia tutkimuksia tehdään koko ajan. Eri juttu sitten, kun aletaan tuoreita vanhempia arvostelemaa ties mistä "vanhemman oikeudella".

Esimerkkejä näistä uusista tutkimuksista.

No, aika paljon on esimerkiksi eroa 80-luvun ja 2023 ohjeistuksissa. Esimerkiksi nukuttamisissa ja ruokailusuosituksissa.

kuten?

Vaikka siitä, nukutetaanko vauvaa selällään vai vatsallaan.

eri

No ennen ei vauvaa edes nukutettu, vauva sai nukahtaa itsekseen. Ei suositeltu nykyisiä huojuta-taputa-hyräile-keikuta -systeemejä, vauvan annettiin nukahtaa itse. Monen isoäidin on hankala ymmärtää, miksi nykylapsia pitää nukuttaa 3 tuntia, ei heidän aikanaan ollut moista suositusta.

Eli itkeä itsensä uneen?

Miksi vauvan pitäisi itkeä itsensä uneen? Kun kaikki on kunnossa, ei vauva itke.

Nykyvauvat itkevät siksi, että heiltä sitä odotetaan. Vanhemmat hösäävät ympärillä koko ajan, nukahtamisesta on tehty pelottava asia, jota isä ja äiti huolestuneina seuraavat. Ennen vauvat ihan oikeasti nukahti, kun vaippa oli kuiva ja vatsa täynnä, nyt vauva ei uskalla nukahtaa ennen sen kolmetuntisen nukutushössötyksen päättymistä, koska hänet on siihen opetettu. Jos yrittää nukahtaa kesken kaiken, herättää nukuttava vanhempi lapsen huolestuneena siitä, että nyt siinä on vikaa, se yrittää nukahtaa liian aikaisin.

En tiedä mitä selität, mutta ihannehan tuo on, että vauva nukahtaa heti. En tiedä miksi pitäisi muka erikseen nukuttaa rauhallista vauvaa, joka nukahtaa itsenäisesti? Kaikki eivät kuitenkaan tällaisia ole eikä se johdu vanhemmista.

Kommentoin kommenttia "Eli itkeä itsensä uneen?", koska nykyäitien mielestä vaihtoehtona on naama punaisena kauhusta kiljuva väsynyt lapsi tai kolmen tunnin nukutussessio. Sellaista vaihtoehtoa ei enää ole olemassakaan, missä lapsi nukahtaisi itsekseen, edes neuvolassa ei kerrota, että niin ne vauvat tekevät, kun kaikki on hyvin. Näin siksi, että nykyvauvalla asiat eivät ole koskaan hyvin, siksi niitä pitää maanisesti seurata 24/7.

En ymmärrä. Meidän esikoinen on nyt 6 kk ja on nukahtanut pääasiassa itsenäisesti. Ihan neuvolastakin saaduin "ohjein". Välillä on ollut vaikeampia hetkiä ja silloin on täytynyt erikseen nukuttaa.

Kyllähän vauvan itkusta erottaa onko kyseessä oikea hätä vai ei. Vauva ei traumatisoidu, vaikka joutuu hetken yksinään huutamaan nukkumaan menneessä. Kun on läsnä silloin kun hän on hereillä ja reagoi, kun on oikea hätä, niin vauva oppii myös olemaan hetkiä "yksin".

Kerrostalossa naapurit traumatisoituu. Ennen ihmiset kesti vauvojen itkua, nyt ne soittaa poliisille. Jo pelkkä vaivihkainen imettäminen julkisella paikalla saa aikaan paskamyrskyn. Sama seuraa silloinkin, jos vauvaa ei imetä vaan antaa sen huutaa.

ei se imettäminen vaan itsensä paljastelu.

Luonnollinen tapa ruokkia lapsi. Kyllä minun näkemäni imettävät äidit suojaavat harsolla, eivät paljastele rintoja näyttävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on aseteltu väärin. Kyllä vanhat äidit tietävät paljon enemmän. Siitä huolimatta, että jotain on unohtunut ja aika kullannut muistot. Uutena äitinä on pihalla vähän kaikesta ennen kuin kokemus opettaa.

Niskakakka on tuttu juttu täälläkin. Ei onneksi kovin usein mutta muutaman kerran kuitenkin.

Kyllä ne vanhatkin äidit hyvin pihalla tuntuvat olevan esimerkiksi uusista ohjeistuksista ja suosituksista. Ja normaalia se onkin, maailma muuttuu ja uusia tutkimuksia tehdään koko ajan. Eri juttu sitten, kun aletaan tuoreita vanhempia arvostelemaa ties mistä "vanhemman oikeudella".

Esimerkkejä näistä uusista tutkimuksista.

No, aika paljon on esimerkiksi eroa 80-luvun ja 2023 ohjeistuksissa. Esimerkiksi nukuttamisissa ja ruokailusuosituksissa.

Ruokailusuositukset on täysin poliittinen esitys, ei niillä ole mitään tekemistä lapsen terveyden kanssa. Nythän suositus on sellainen, että ruokien lisäksi on otettava purkkivitamiineja.

D-vitamiini on ainoa mitä meidän vauvalle annetaan.

Ja sinä vuoden ikäiseksi vauvaasi täysimettävä et itse syö lisävitamiineja?

Miksi pitäisi, kun syö monipuolisesti ja terveellisesti? D-vitamiinia syön talvella, kesällä, mikäli aurinko ei paista.

-eri

No sitten et syö ravintosuositusten mukaan eli olet hyvää vauhtia tuhoamassa sikiötä.

Miten vit:n lailla imetät sikiötä 😂

Tuo vitamiini keskustelu liittyi imettävään äitiin 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen äitien aikaan kasvatus oli tosi erilaista kuin nykyisin. Esim. hait vaan koivuniemen herran pusikosta ja heti alkoi lapsi totella.

Lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla jo 80-luvun alussa eli 40v sitten ja on rikos.

Suurin osa tämän päivän esim. 70v ei ikinä ole saaneet piiskaa, sillä sitä paheksuttiin jo 50-60-luvulla ja pidettiin alemman luokan kasvatuksena. Ihan samalla tavalla kuin perheväkivaltaa.

Jyväskylän yliopiston ns. Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksessa on seurattu 369 suomalaisen elämänvaiheita jo vuodesta 1968 lähtien, jolloin he olivat Jyväskylässä asuneita tokaluokkalaisia (eli tänä vuonna he ovat siten noin 64-vuotiaita). Heille parikymppisinä nuorina aikuisina 70–80-luvun taitteessa tehdyssä tutkimuksen vaiheessa heiltä kysyttiin sillä kertaa mm. omasta saadusta kasvatuksesta. Ja aikoinaan lukemastani professori Lea Pulkkisen kirjasta Nuoret ja kotikasvatus, joka perustuu näihin haastatteluihin, jäi mieleen, että suurta enemmistöä vielä noinkin myöhään syntyneistä oli fyysisesti kuritettu. Esim. piiskaa oli saanut noin kaksi kolmasosaa. (Muutaman prosenttiyksikön tarkkuudella. Kirja ei ole nyt tässä käsillä, joten en voi tarkistaa, mutta muistan että kuutosella se prosenttiluku alkoi.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsesta_aikuiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ikäpolvet tuntuvat olevan katkeria, kun isät nykyään osallistuvat paremmin lasten hoitoon kuin heidän aikanaan. Sitten tulee kommenttia miten "taasko se vaimo laittoi Jaakon syöttämään/nukuttamaan/vaihtamaan vaippaa, kyllä on laiskaa, minun aikanani...."

Tilastojen valossa kuitenkin 80-ja 90-luvulla koti-isyys oli yleisempää miehillä, kuin nykyään. Näin tilastojen valossa.

Samoin sairaanlapsenhoito, jos vanhemmat työelämässä, sillä vielä 90-luvulle saakka sairaanlapsenhoito piti jakaa 50/50 vanhempien kesken ja työnantajat vaihtoivat tietoja poissaoloista.

Nykyään monessa työpaikassa nykyään se näyttää jäävän äitien harteille.

Meillä jaetaan hoitovastuu. Mieheni jää mielellään hoitamaan lasta. Hänen työ ei jää tekemättä, jos on pois. Minun potilaat jää hoitamatta, jos olen pois.

Ei ne hoitamatta jää. Ne potilaat on yhteiskunnan vastuulla. Sinun vastuulla on lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän on pistänyt silmään nykyisten nuorten äitien tai vanhempien avuttomuus. Vauva tuntuu halvaannuttavan koko perheen. Usein myös tarvitaan kaksi vanhempaa hoitamaan perustoimintoja kuten nukutusta, vaipanvaihtoa, ruokailua...

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Toinenhan vois just niitä kotitöitä hoitaa sillä aikaa. Miks ihmeessä vauvan perushoito vaatii nykyisin kaks?

Naisten arvo on laskenut. Eivät koe vauvanhoitoa kunnia-asiaksi, vaan yrittävät vaihtaa aikaa miesten töihin tai vapaa-aikaan. Surullista. Ja kyseenalaista lapsen kannalta!

Sairas ajatusmaailma. Varmaan joku tenaleidi tai miestenmies asialla. Kyllä se on ihan kunnia-asia MOLEMMILLE hoitaa omaa jälkikasvuaan. Se kuuluu molemmille vanhemmille. Ja mitä nämä miesten hommat on, jotka on verrattavissa vauvan hoitamiseen? 😂

Tottakait kuuluu molemmille, mutta tarviiko molempien vanhusten olla yhtä aikaa tehdä samaa. Kylvettää vaihtaa vaippaa syöttää jne. Ei.

Ja kun vanhemmat valittaa ajanpuutetta, niin senkin takia toinen vois vaikka tosiaan olla kotitöiden kimpussa. Vuorotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua huvittaa vauvojen äideissä ne, jotka neuroottisesti suorittaa jotain ohjeistuksia. Nämä on samoja jotka eivät raskaanakaan uskalla syödä kalaa tai salmiakkia, tai mitä nyt milloinkin "ei saisi" syödä.

Maalaisjärki jotenkin puuttuu kokonaan.

Luonnollisinta olisi, että äidin äiti asuisi lähellä ja auttaisi vauva-elämässä alkuun. Mutta ei tämä tietty aina tosielämässä onnistu ja äidinäitikin voi olla yhtä tumpelo kuin juuri vauvan saanut.

Nainen on jo niin luonnosta vieraantunut, että vierastaa omaa jälkeläistään eikä osaa sitä ilman oppaita ja neuvoja pitää hengissä. Tähän on tultu.

Poikkeuksiakin tietysti on, niitä joille äitiys selvästi tulee luonnostaan ensihetkestä, jotka eivät pelkää vauvaansa. Semmosen tuoreen äidin katseleminen on rauhoittava näky.

Raaka kala=listeriariski. Ihan oikea vaara sikiölle. Salmiakki=glykyrritsiini. On todistettu olevan haittavaikutuksia lapselle. Mikä he lvetin maalaisjärki, kun kyse lapsen turvallisuudesta?

Listeria esimerkiksi on äärimmäisen harvinainen. Kaikkia riskejä ei millään kannata yrittää poistaa. Nimittäin sitten ne riskit vasta alkavatkin, kun lapsi on syntynyt.

Jos lapsella on joku kehityshäiriö, niin sitten sitä miettii koko loppuelämänsä, johtuiko se jostain mitä tuli syötyä tai juotua raskausaikana. Itse otan mieluummin muutaman kuukauden rajoitukset kuin vuosikymmenien itsesyytökset. Ei minulla ole varaa olla yhtä huoleton kuin ennen. Ennen oli ihan sama miten lapsille kävi, aina pystyi tekemään uuden tilalle.

Suomalaisista lapsista 20% vammautuu synnytyksessä, tätä vain ei nosteta esille. Yleensä vamma on pieni, sitä ei käytännössä huomaa kuin oppimisen ongelmina tms., mutta moniko miettii ylivilkkaan lapsensa kanssa, että se 3 tunnin ponnistusvaihe saattoi aiheuttaa loppuelämän ongelmia. Sektiolapset (siis sovitulla sektiolla syntyneet) ei näitä ongelmia yleensä kohtaa kuin huonon geeniperimän vuoksi.

Siinä on kiva ajatella, että enpä syönyt lohta, mutta silti lapsellani on CP-vamma.

Voitko laittaa linkin tutkimukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla äideillä on usein aika kullannut muistot. Ihmetellään miten joku asia voi olla pienen kanssa hankalaa, ei minun lapseni vaan kiukutellut koskaan vaan totteli kuin enkeli aina.

Joo aamen! Anoppi juuri muisteli, että ei hänen pojistaan kukaan koskaan itkenyt tai sotkenut niin kuin meidän lapsemme, vaan olivat niin helppoja ja kilttejä aina. (Disclaimer, minusta nykyperspektiivistä jopa törkeää jopa arvottaa "helppous" hyväksi asiaksi lapsessa.)

Jostain syystä mies kuitenkin muistaa, että sai aina risusta paljaille pakaroille ja pienenä pää työnnettiin vesihanan alle että rauhoittuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän on pistänyt silmään nykyisten nuorten äitien tai vanhempien avuttomuus. Vauva tuntuu halvaannuttavan koko perheen. Usein myös tarvitaan kaksi vanhempaa hoitamaan perustoimintoja kuten nukutusta, vaipanvaihtoa, ruokailua...

Siis kaksi vanhempaa samaan aikaan vai? Joo, kyllä esikoisen kohdalla yhdessä tuli pähkäiltyä moniakin asioita eikä siinä mielestäni ole mitään outoa. Nukutussessio voi olla joskus todella raskas ja kuormittava, että hyvä, jos molemmat ovat mukana. Sinä taidat nyt tarkoittaa sitä, ettei isän kuuluisi tehdä näitä vai? Että on vain äidin hommia?

Nyt taisit tehdä oman tulkinnan.  Yksikin vanhempi riittää ruokkimaan  vauvaa oli se sitten äiti tai isä tai muu. Toki on niin kuin sanot, ensimmäisen lapsen kanssa on hyväkin harjoitella hoitamista yhdessä, mutta varmaan tarkoitetaan, ettei muun elämän ole tarkoitus pysähtyä vauvan vuoksi.  Perheessä voi olla muitakin lapsia ja kotitöitä tehtävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on väärin muotoiltu:

On paljon asioita joita entiset äidit eivät edes tiedä.

Kuten? Ja mikä on entinen äiti? Jos on kerran lapsen saanut,  eikö silloin ole aina äiti?