Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku parhain päin selittelee, että no eihän sillä miehellä kuitenkaan siihen unelmanaiseensa ole mahdollisuuksia kun ei sitä naista kiinnosta, niin ei kyllä minua lohduttaisi yhtään. Totuushan kuitenkin on se, että mies vaihtaisi tähän naiseen jos saisi mahdollisuuden. Miehen tunteilla on väliä, eikä sillä, että julma maailma häntä estää.

Oletko sinä mies vai nainen? Minusta ei voi mitenkään sanoa mikä totuus on, koska haikailijan perusjuttu on, se että unelma ei toteudu eli hän ei koskaan edes kerro unelmalleen mitään! Ehkä se työkaverinikaan ei olisi kertonut, jos vaimo ei olisi yllyttänyt, fiksu on oli/on.

Kyseessä on ehkä jokin samanlainen juttu kuin idolien ihailu paitsi että se on salaisuus, joka korkeintaan purskahtaa esille kovassa kännissä kuten tässä joku vaimo miehestään kertoi. "Oikea rakkaus" (miehen nimitys tuolla naiselle) on oikeasti kuvaus siitä miten sekopäinen, jopa sairas juttu tuo on, mutta selvin päin mies todennäköisesti ymmärtää sen itsekin. Limerenssi sitten taas on jo sairaus, johon on lääkityskin.

Naisilla voi olla tällaista yhtälailla, limerenssiä siis. Minun miehelläni oli joskus tällainen lähes stalkkeri, työkaveri hänkin. Hän tuli kotiin asti minua katsomaan millainen olen, muka tuomaan tärkeitä papereita, soitteli keskiyöllä humalassa (tosin onneksi vain kerran). Epätoivoinen rakkaus.

Suoraan sanottuna minulle on aivan tuo ja sama millä nimellä kutsutaan, oli sitten liemerenssiä tai persoonallisuushäiriötä. En halua lähelleni lapsen tasolle jäänyttä fanisetämiestä - aivan riippumatta syistä.

En minäkään, mutta psyykkisenä ilmiönä kuitenkin kiinnostava. Ei ole kyse lapsen tasolle jäämisestä eikä varsinaisesta psykoottisuudestakaan, vaan tähän mielestäni sopii hyvin Hannu Lauerman esittämä fakta, että aivojen tasolla rakkaudessa on kyse pakko-oireesta.

Pakko-oirehan on sellainen häiriö, missä pakonomaisuus peittää alleen (maskeeraa) jonkun sellaisen psyykkisen kivun tai ongelman, jota ei pysty käsittelemään eikä välttämättä edes tiedosta. Pakonomainen ihastus nostaa arjen yläpuolelle ja suojaa joltakin asialta, jota ihmisellä ei ole paukkuja käsitellä. Sama mekanismi toimii addiktioissa, mutta saavuttamaton ihastus on kuitenkin paljon harmittomampi ilmiö, jos siitä ei edes kerro kenellekään.

Jos ajatellaan saavuttamatonta ihastusta, niin sellainen voi olla vaikka pakopaikka jossitteluun tylsältä tuntuvaa arkea, kun ihminen ei ole kontaktissa siihen mitä omassa elämässä on hienoa ja arvostettavaa. Se voi olla myös pakoreitti ahdistavassa avioliitossa, lapsiperhearkea tai jotain muuta aivan tavallista, jota ihmiselämään voi kuulua. Itse ihastuksen kohteen kanssa sillä ei ole paljoakaan tekemistä.

Välillä mietin, olivatko pakkini sittenkin liian tylyt ja aiheuttivat turhaa häpeää. Toivottavasti ex-työkaverini pääsi yli rupeamalla inhoamaan minua, koska en suhtautunutkaan kovin ymmärtäväisesti ja enkelimäisesti (hän selkeäsi oli idealisoinut minua) :)  Aggressiollahan saa piirrettyä hyvin rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.

Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.

Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.

En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.

Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).

Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?

Olen aidosti nyt ymmälläni.

Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt  kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.

Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.

Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.

Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...

Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?

Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.

Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.

Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.

Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.

Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.

No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.

En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.

Hitto kun ottaa päästä.

Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.

Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.

Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?

Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?

Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.

Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.

Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.

Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.

No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??

Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.

Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.

Ei nyt sentään mitään tuollaista, en usko. Nainen oli mieheni kanssa samassa työpaikassa tosiaan jokusen vuoden, ei kovin montaa edes ja on jo miehineen muuttanut muualle aikaa sitten. Käy täällä kotipaikkakunnalla harvakseltaan, eli en usko, että mies olisi tahallaan hakeutunut. Miehellä oli harrastustapahtuma ja illanistujainen, josta menivät baariin jatkoille. Tämä tapahtuma oli sovittu jo aikoja sitten, joten kyllä naisen tapaaminen oli aivan sattumaa. Tämä on aika pieni kaupunki, joten on ihan luonnollista, että tunnen ihmisiä, joiden työkaveri mies on ja hän minun työkavereita.

Facekavereita ovat, mutta niin on mies muidenkin työkavereidensa, entisten ja nykyisten kanssa. Mitään erityistä tekemistä ei heillä facessa ole, nainen on pari kertaa peukuttanut jotain vuosien varrella ja kerran toivottanut hyvää synttäriä. Siihen synttäritoivotukseen mies kyllä jälkeenpäin ajatellen reagoi turhan innostuneesti, mutta en siihen huomiota silloin kiinnittänyt.

Mutta selvästi miehelleni hän sitten ei kuitenkaan vuosienkaan jälkeen ole random:-(

Taidan silti ottaa neuvon tuosta, että tätä ei liikaa kannata miettiä.

Ai niinkuin pää pensaaseen vain?

Mua kyllä häiritsisi toi ihan mielettömästi!

Palaan nyt tähän vielä. Ei ole tarkoitus varsinaisesti pistää päätä pensaaseen ja kyllähän muakin häiritsee. Mutta en nyt sentään ole valmis lähes kymmenen vuoden liittoa lopettamaankaan yhden kännihöpinän vuoksi, varsinkin kun todellakin tiedän, että mitään mahdollisuuksia esim. suhteeseen ei tämän naisen kanssa ole. Eikä hän muutenkaan ole sitä tyyppiä.

Toki jos asia vielä nousee mitenkään esille, otan sen napakammin minäkin. Toisaalta ajattelen vähän sitäkin, että onko minulla oikeus kontrolloida miehen ajatuksia ja toiveita, jos ymmärretään, mitä ajan takaa. Että jos tämä nyt on joku kuitenkin random-haave ja ei nyt niin vaarallinen, niin enkö vain pahenna asiaa tonkimalla sitä.

Vähän kuin että seksifantansiat harvoin on toteutettuna edes kiihottavia niin jos nyt jättäisi tämänkin sinne yksityisyyden ja alitajunnan piiriin.

Ei ole mieltä ylentävää tietää, että mies pysyy luona vain sen takia, kun mitään mahdollisuuksia ei ole tähän jo naimisissa olevaan kaunottareen.

Mitäpä jos tämän kaunottaren mies jättää hänet tai jopa kuolee? Mitäs luulet sitten tapahtuvan, jos tämä kaunotar yhtäkkiä onkin vapaa? Elämä on arvaamatonta ja parit, jotka ovat olleet yli 20 vuotta yhdessä, eroavatkin kaikkien yllätykseksi.

Mua ei lohduttaisi yhtään, että kanssani oltaisiin vain siksi, kun mitään saumoja siihen suureen rakkauteen ei sillä hetkellä ole.

Ja vaikka kyseessä oli yksi kännihöpinä, tajuathan, että tuo rakkaus ja huuma on kytenyt pinnan alla yli 20 vuotta jo. Ja vain roihahti kunnolla uudelleen pelkästä uudelleen näkemisestä. Eli kyseessä ei ole mikään yksittäiskerta "ooh, onpa ihana nainen", vaan tästä naisesta on unelmoitu noin kauan salaa ja jopa jätetty silloinen kumppani sen toivossa, että olis parempi sauma kiinnittää naisen huomio sinkkuna. Hän jopa heivasi silloisen muijansa menemään tuon takia. Ja jossitellut kaikki nämä vuodet, mitä jos...... eli ei oo mikään kertajuttu todellakaan.

Olen tuo kenen perään usein haikaillaan. En usko, että kyse on mistään näin dramaattisesta. Todellakin humalassa jossain baarissa ne vanhat tunteet saattaa roihahtaa, taustallaan jotain nostalgiaa ja arjesta pois oloa ja semmoista, näin olen omalla kohdallani tulkinnut.

En todellakaan ole ottanut näitä höpinöitä sillä tavalla tosissani minäkään (siinäkään tapauksessa, että sama sanoo useammin), että nyt oikeasti oltaisiin valmiita näillä puheilla mihinkään kukaan kotoaan lähtemään!

Sitäkään, heivasi nyt kokonaan ihan totta muijansa silloin PELKÄSTÄÄN tuon naisen takia, emme tiedä. Tietääkö ja muistaako kaveri nyt oikein itsekään.

Sanoisin, että jos oikeasti arjessa on semmoisia elementtejä, että puoliso dissaa ja loukkaa muilla, on tietysti jotain vialla, mutta oikeasti en nyt laittaisi liikaa paukkuja tämän miettimiseen. On hyvin mahdollista, että humalan haihduttua sen naisen ihanuuskin haihtuu.

Näin ainakin omalla kohdallani vahvasti oletan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuossa kirjoittaa mies joka haaveilee vain omaa tasoa ylemmän tason naisesta. Näitä taitaa miehistä olla suurin osa kun tuota vänkkäämistä täälläkin jatkuvasti.

Top miehiä sekä top naisia on tasan saman verran ja tämä on pelkkä fakta.

Naiset etsivät normisti omaa tasoaan mutta lähes kaikki miehet vain sitä top 10. Tästä tulee se ristiriira.

Naisilla se tarkoittaa että ollaan rumemman miehen kanssa mihin oma ulkonäkö riittäisi ja miehet jää joko yksin kun niitä parhaimman näköisiä naisia ei 100% kaikille miehille riitä jaettavaksi tai sitten se tavismies vain tyytyy oman tasoiseen tavisnaiseen..

Jos kaikki hakisivat oman tasoistaan ei ongelmaa olisi koska miehiä ja naisia on jo lähtökohtaisesti joka tasolle saman verran.

Miehillä vain sattuu olemaan tämä että juuri tuon missin näköinen tai muuten aivan järkkykaunis ja ihanavartaloinen pitää saada kun muut ei kiihota. Tämä johtunee siitä nettiporno, some ja muusta mediasta mistä tuijotellaan haaveillen niitä kaunottaria eikä muut nosta ns. fiilistä.

Mutta jos vaan lähtisi sieltä kammiostaan tutustumaan erilaisiin naisiin niin sitten saattaisikin tulla vastaan se joka ei ehkä ole se kaunein mutta jonka seurassa on vaan niin hyvä olla siitähän se rakkaus lähtee.

Siellä sänkykammarissa kun ei välttämättä ole mitään tietoakaan rakkaudesta on vaan pelkkä himo mikä ei parisuhteessa pitkälle kanna.

Kommentoin tähän sen, että se on totta, että miehet ovat hypergamisia siinä missä naisetkin. Siinä MA-teoria todella on aivan kujalla, kun väittää, että vain naiset olisivat hypergamisia.

Se ei ole sukupuolisidonnaista kenellä ei ole realistista käsitystä omasta "tasostaan". On myös tieteellisesti todettu fakta, että mitä enemmän käsitys omasta itsestä poikkeaa muiden käsityksestä (joko ylä- tai alakanttiin), niin sitä enemmän ko. henkilöllä on vaikeuksia ihmissuhteissa.

Pariutumista tuossa ei siis tutkittu, mutta pariutuminen kuuluu vuorovaikutuksen hienovireisimpiin alueisiin. Lievästi yläkanttiin olevasta minäkäsityksestä on hyötyä (tutkitusti), mutta jos pitää itseään kovin paljon parempana kuin muut pitävät, se tuo ongelmia. Ja vastaavasti, jos käsitys itsestä on heikompi kuin ympäristön mielestä, jää alisuoriutujaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleen, että komean miehen puolisona ei todennäköisesti tarvitse tuollaisia miettiä, koska komea on saanut sen naisen, jonka on halunnutkin. Ja jos ei miellytä, niin vaihtaa naista. Reilu peli enkä valita, jos niin käy minulle.

Meinaatko, että rumilla miehillä on todenäköisemmin näitä saavuttamattomia rakkauksia, kun ulkonäkönsä takia eivät ole saaneet sitä kaunotarta vai?

Ehkä parempi sana olisi ei-suosittu. Rumat miehet ovar harvassa ja heistäkin osa on naisten keskuudessa suosittuja.

Kummallinen ajatus. Jos haikailee jonkun tietyn perään niin eihän siinä auta kuinka monta muuta saisi ja kuinka usein vaihtaa. Eihän nämä muut kuitenkaan ole se sama tietty, jonka olisi halunnut, mutta ei saanut. 

Ja ei yleensä saanut siitä syystä, että joku toinen sai.

No juuri näin. Juuri ne suositut, komeat miehet on kyllä heitä, joita on vuosikausienkin jälkeen jotenkin vaikeaa ymmärtää, että tämä kyseinen kaunotar nyt ei vaan valinnut heitä. Juuri he saavat pinttyvimmät päänpinteet siitä, että olisi pitänyt.

Nyt ehkä ymmärränkin, että he tosiaan kokevat jonkun vääryyden tapahtuneen ja että heiltä on vähän kuin huijattu jotain heille oikeasti kuuluvaa.

Ne kaikkein vähiten fiksut lässyttävät tätä myös miehelleni, eli ihmettelevät, että mitähän se sinussakin näki. Tarkoittaen tietysti, että tässä olisi ollut tämmöinen suosittu komistus sentään tarjolla.

Joo koettu on. Lisäisin näihin puheenvuoroihin, että kannattaa muistaa, että osa miehistä on todella kilpailuhenkisiä. Eli se fanitusnainen voi myös olla palkinto, joka jäi saamatta ja miehen mielestä meni tuomaripelillä väärään osoitteeseen. Että siinäkin sitä jumitetaan tai paremminkin, ehkä siinä juuri jumitetaan.

Mutta eihän tämäkään miehestä siis hyvää kerro, jos on huono häviäjä. Olen itse näille lässyttäjille sanonut, että jos oikeasti musta tykkäisit niin kovasti, niin sähän olisit iloinen, että olen niin onnellinen mieheni kanssa. Jotkut onkin, ne, joiden tykkääminen vaan näkyy jostain pienistä eleistä tms.

Minusta tuossa on kyse aivan toisesta asiasta, kun kilpaillaan jostain naisesta. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä sen ilmiön kanssa, mistä haikailussa on kyse, koska kyse ei edes ole oikeasta rakastumisesta. Haikailun kohteesta ei välttämättä edes kerrota kenellekään, se on oma pieni ihana salaisuus, jonka pariin voi paeta arkea tms. Romanttinen rakkaus ei ole se asia, mistä kavereiden kesken jutustellaan.

Mm. tämä on asia, joka on tehnyt minut, sanotaan nyt vaikka realistiksi sen suhteen, millainen miesten maailma on.

Suurelle osalle miehistä on kaikessa kysymys kilpailusta. Eli kun ollaan baarissa kännissä, nähdään se ihannenainen, nähdään, että onhan se vieläkin aika soiva peli ja katoppas, tuo kaverikin tuossa vielä notkuu, monelle miehelle nousee mieleen, että kokeilenpas vielä kerran.

Kyse ei siis valitettavasti aina myöskään ole mistään kauniista, romanttisesta haaveesta. Harva kuitenkaan tätä ihan itselleenkään myöntää (aika noloa kumminkin), vaan itselleenkin selittää sen joksikin ah niin juuri sinä-tunteeksi.

Ihminen on aika monimutkainen, mutta siinä samalla todella yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.

Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.

Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.

En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.

Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).

Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?

Olen aidosti nyt ymmälläni.

Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt  kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.

Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.

Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.

Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...

Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?

Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.

Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.

Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.

Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.

Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.

No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.

En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.

Hitto kun ottaa päästä.

Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.

Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.

Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?

Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?

Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.

Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.

Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.

Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.

No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??

Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.

Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.

Ei nyt sentään mitään tuollaista, en usko. Nainen oli mieheni kanssa samassa työpaikassa tosiaan jokusen vuoden, ei kovin montaa edes ja on jo miehineen muuttanut muualle aikaa sitten. Käy täällä kotipaikkakunnalla harvakseltaan, eli en usko, että mies olisi tahallaan hakeutunut. Miehellä oli harrastustapahtuma ja illanistujainen, josta menivät baariin jatkoille. Tämä tapahtuma oli sovittu jo aikoja sitten, joten kyllä naisen tapaaminen oli aivan sattumaa. Tämä on aika pieni kaupunki, joten on ihan luonnollista, että tunnen ihmisiä, joiden työkaveri mies on ja hän minun työkavereita.

Facekavereita ovat, mutta niin on mies muidenkin työkavereidensa, entisten ja nykyisten kanssa. Mitään erityistä tekemistä ei heillä facessa ole, nainen on pari kertaa peukuttanut jotain vuosien varrella ja kerran toivottanut hyvää synttäriä. Siihen synttäritoivotukseen mies kyllä jälkeenpäin ajatellen reagoi turhan innostuneesti, mutta en siihen huomiota silloin kiinnittänyt.

Mutta selvästi miehelleni hän sitten ei kuitenkaan vuosienkaan jälkeen ole random:-(

Taidan silti ottaa neuvon tuosta, että tätä ei liikaa kannata miettiä.

Ai niinkuin pää pensaaseen vain?

Mua kyllä häiritsisi toi ihan mielettömästi!

Palaan nyt tähän vielä. Ei ole tarkoitus varsinaisesti pistää päätä pensaaseen ja kyllähän muakin häiritsee. Mutta en nyt sentään ole valmis lähes kymmenen vuoden liittoa lopettamaankaan yhden kännihöpinän vuoksi, varsinkin kun todellakin tiedän, että mitään mahdollisuuksia esim. suhteeseen ei tämän naisen kanssa ole. Eikä hän muutenkaan ole sitä tyyppiä.

Toki jos asia vielä nousee mitenkään esille, otan sen napakammin minäkin. Toisaalta ajattelen vähän sitäkin, että onko minulla oikeus kontrolloida miehen ajatuksia ja toiveita, jos ymmärretään, mitä ajan takaa. Että jos tämä nyt on joku kuitenkin random-haave ja ei nyt niin vaarallinen, niin enkö vain pahenna asiaa tonkimalla sitä.

Vähän kuin että seksifantansiat harvoin on toteutettuna edes kiihottavia niin jos nyt jättäisi tämänkin sinne yksityisyyden ja alitajunnan piiriin.

Ei ole mieltä ylentävää tietää, että mies pysyy luona vain sen takia, kun mitään mahdollisuuksia ei ole tähän jo naimisissa olevaan kaunottareen.

Mitäpä jos tämän kaunottaren mies jättää hänet tai jopa kuolee? Mitäs luulet sitten tapahtuvan, jos tämä kaunotar yhtäkkiä onkin vapaa? Elämä on arvaamatonta ja parit, jotka ovat olleet yli 20 vuotta yhdessä, eroavatkin kaikkien yllätykseksi.

Mua ei lohduttaisi yhtään, että kanssani oltaisiin vain siksi, kun mitään saumoja siihen suureen rakkauteen ei sillä hetkellä ole.

Ja vaikka kyseessä oli yksi kännihöpinä, tajuathan, että tuo rakkaus ja huuma on kytenyt pinnan alla yli 20 vuotta jo. Ja vain roihahti kunnolla uudelleen pelkästä uudelleen näkemisestä. Eli kyseessä ei ole mikään yksittäiskerta "ooh, onpa ihana nainen", vaan tästä naisesta on unelmoitu noin kauan salaa ja jopa jätetty silloinen kumppani sen toivossa, että olis parempi sauma kiinnittää naisen huomio sinkkuna. Hän jopa heivasi silloisen muijansa menemään tuon takia. Ja jossitellut kaikki nämä vuodet, mitä jos...... eli ei oo mikään kertajuttu todellakaan.

Olen tuo kenen perään usein haikaillaan. En usko, että kyse on mistään näin dramaattisesta. Todellakin humalassa jossain baarissa ne vanhat tunteet saattaa roihahtaa, taustallaan jotain nostalgiaa ja arjesta pois oloa ja semmoista, näin olen omalla kohdallani tulkinnut.

En todellakaan ole ottanut näitä höpinöitä sillä tavalla tosissani minäkään (siinäkään tapauksessa, että sama sanoo useammin), että nyt oikeasti oltaisiin valmiita näillä puheilla mihinkään kukaan kotoaan lähtemään!

Sitäkään, heivasi nyt kokonaan ihan totta muijansa silloin PELKÄSTÄÄN tuon naisen takia, emme tiedä. Tietääkö ja muistaako kaveri nyt oikein itsekään.

Sanoisin, että jos oikeasti arjessa on semmoisia elementtejä, että puoliso dissaa ja loukkaa muilla, on tietysti jotain vialla, mutta oikeasti en nyt laittaisi liikaa paukkuja tämän miettimiseen. On hyvin mahdollista, että humalan haihduttua sen naisen ihanuuskin haihtuu.

Näin ainakin omalla kohdallani vahvasti oletan.

Mitä itsepetosta. Ihmiset on kyllä niin hyviä itsepetokseen. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleen, että komean miehen puolisona ei todennäköisesti tarvitse tuollaisia miettiä, koska komea on saanut sen naisen, jonka on halunnutkin. Ja jos ei miellytä, niin vaihtaa naista. Reilu peli enkä valita, jos niin käy minulle.

Meinaatko, että rumilla miehillä on todenäköisemmin näitä saavuttamattomia rakkauksia, kun ulkonäkönsä takia eivät ole saaneet sitä kaunotarta vai?

Ehkä parempi sana olisi ei-suosittu. Rumat miehet ovar harvassa ja heistäkin osa on naisten keskuudessa suosittuja.

Kummallinen ajatus. Jos haikailee jonkun tietyn perään niin eihän siinä auta kuinka monta muuta saisi ja kuinka usein vaihtaa. Eihän nämä muut kuitenkaan ole se sama tietty, jonka olisi halunnut, mutta ei saanut. 

Ja ei yleensä saanut siitä syystä, että joku toinen sai.

No juuri näin. Juuri ne suositut, komeat miehet on kyllä heitä, joita on vuosikausienkin jälkeen jotenkin vaikeaa ymmärtää, että tämä kyseinen kaunotar nyt ei vaan valinnut heitä. Juuri he saavat pinttyvimmät päänpinteet siitä, että olisi pitänyt.

Nyt ehkä ymmärränkin, että he tosiaan kokevat jonkun vääryyden tapahtuneen ja että heiltä on vähän kuin huijattu jotain heille oikeasti kuuluvaa.

Ne kaikkein vähiten fiksut lässyttävät tätä myös miehelleni, eli ihmettelevät, että mitähän se sinussakin näki. Tarkoittaen tietysti, että tässä olisi ollut tämmöinen suosittu komistus sentään tarjolla.

Joo koettu on. Lisäisin näihin puheenvuoroihin, että kannattaa muistaa, että osa miehistä on todella kilpailuhenkisiä. Eli se fanitusnainen voi myös olla palkinto, joka jäi saamatta ja miehen mielestä meni tuomaripelillä väärään osoitteeseen. Että siinäkin sitä jumitetaan tai paremminkin, ehkä siinä juuri jumitetaan.

Mutta eihän tämäkään miehestä siis hyvää kerro, jos on huono häviäjä. Olen itse näille lässyttäjille sanonut, että jos oikeasti musta tykkäisit niin kovasti, niin sähän olisit iloinen, että olen niin onnellinen mieheni kanssa. Jotkut onkin, ne, joiden tykkääminen vaan näkyy jostain pienistä eleistä tms.

Minusta tuossa on kyse aivan toisesta asiasta, kun kilpaillaan jostain naisesta. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä sen ilmiön kanssa, mistä haikailussa on kyse, koska kyse ei edes ole oikeasta rakastumisesta. Haikailun kohteesta ei välttämättä edes kerrota kenellekään, se on oma pieni ihana salaisuus, jonka pariin voi paeta arkea tms. Romanttinen rakkaus ei ole se asia, mistä kavereiden kesken jutustellaan.

Mm. tämä on asia, joka on tehnyt minut, sanotaan nyt vaikka realistiksi sen suhteen, millainen miesten maailma on.

Suurelle osalle miehistä on kaikessa kysymys kilpailusta. Eli kun ollaan baarissa kännissä, nähdään se ihannenainen, nähdään, että onhan se vieläkin aika soiva peli ja katoppas, tuo kaverikin tuossa vielä notkuu, monelle miehelle nousee mieleen, että kokeilenpas vielä kerran.

Kyse ei siis valitettavasti aina myöskään ole mistään kauniista, romanttisesta haaveesta. Harva kuitenkaan tätä ihan itselleenkään myöntää (aika noloa kumminkin), vaan itselleenkin selittää sen joksikin ah niin juuri sinä-tunteeksi.

Ihminen on aika monimutkainen, mutta siinä samalla todella yksinkertainen.

Miehet ovat tutkitusti naisia kilpailuhenkisempiä, jos mitataan sitä mitä muille kerrotaan ja ilmennetään. Mutta vertailu (jota kilpailu ilmentää) ja siihen patologisessa mielessä liittyvä kateus taas pohjautuu varhaiseen vuorovaikutukseen; objektisuhteisiin eikä ole riippuvainen sukupuolesta kuka siihen on taipuvaisempi. 

Miesten on sosiaalisesti ja kulttuurisesti sallitumpaa ilmaista sanallisesti kilpailullisia asenteita, naiset taas kilpailevat piilotetummin ja epäsuoremmin. Esimerkiksi muita naisia pannaan arvojärjestykseen näennäisesti moraalin perusteella tai sitten vaikkapa se, että naiset kiinnittävät miehiä enemmän huomiota ulkonäköönsä.

Kumpikin sukupuoli siis kilpailee ja kärsii välillä kateudesta, joka ilmenee kilpakumppanien nolaamis- ja mitätöimisyrityksenä. Nuo ovat mielensisäisiä dynamiikkoja eivätkä niinkään liity käsilläolevaan tapahtumaan kuin siihen, miten ko. ihminen on rakennettu varhaisissa vuorovaikutussuhteissaan (oidipaalinen kilpailu jne.)

Tuo tilanne mitä kuvaat on minusta edelleenkin hieman eri asia kuin se mitä kuvasin työkaverini suhteen. Tuossa sinun baaritilanteessasi on minusta ihan tavanomaista soidinmenoa, jota tapahtuu aina kun promilleja on tarpeeksi :)   Toki silloin voi lipsahtaa oikeakin rakkaudentunnustus, mutta sen voi turvallisesti panna humalan piikkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.

Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.

Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.

En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.

Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).

Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?

Olen aidosti nyt ymmälläni.

Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt  kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.

Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.

Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.

Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...

Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?

Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.

Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.

Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.

Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.

Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.

No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.

En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.

Hitto kun ottaa päästä.

Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.

Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.

Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?

Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?

Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.

Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.

Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.

Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.

No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??

Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.

Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.

Ei nyt sentään mitään tuollaista, en usko. Nainen oli mieheni kanssa samassa työpaikassa tosiaan jokusen vuoden, ei kovin montaa edes ja on jo miehineen muuttanut muualle aikaa sitten. Käy täällä kotipaikkakunnalla harvakseltaan, eli en usko, että mies olisi tahallaan hakeutunut. Miehellä oli harrastustapahtuma ja illanistujainen, josta menivät baariin jatkoille. Tämä tapahtuma oli sovittu jo aikoja sitten, joten kyllä naisen tapaaminen oli aivan sattumaa. Tämä on aika pieni kaupunki, joten on ihan luonnollista, että tunnen ihmisiä, joiden työkaveri mies on ja hän minun työkavereita.

Facekavereita ovat, mutta niin on mies muidenkin työkavereidensa, entisten ja nykyisten kanssa. Mitään erityistä tekemistä ei heillä facessa ole, nainen on pari kertaa peukuttanut jotain vuosien varrella ja kerran toivottanut hyvää synttäriä. Siihen synttäritoivotukseen mies kyllä jälkeenpäin ajatellen reagoi turhan innostuneesti, mutta en siihen huomiota silloin kiinnittänyt.

Mutta selvästi miehelleni hän sitten ei kuitenkaan vuosienkaan jälkeen ole random:-(

Taidan silti ottaa neuvon tuosta, että tätä ei liikaa kannata miettiä.

Ai niinkuin pää pensaaseen vain?

Mua kyllä häiritsisi toi ihan mielettömästi!

Palaan nyt tähän vielä. Ei ole tarkoitus varsinaisesti pistää päätä pensaaseen ja kyllähän muakin häiritsee. Mutta en nyt sentään ole valmis lähes kymmenen vuoden liittoa lopettamaankaan yhden kännihöpinän vuoksi, varsinkin kun todellakin tiedän, että mitään mahdollisuuksia esim. suhteeseen ei tämän naisen kanssa ole. Eikä hän muutenkaan ole sitä tyyppiä.

Toki jos asia vielä nousee mitenkään esille, otan sen napakammin minäkin. Toisaalta ajattelen vähän sitäkin, että onko minulla oikeus kontrolloida miehen ajatuksia ja toiveita, jos ymmärretään, mitä ajan takaa. Että jos tämä nyt on joku kuitenkin random-haave ja ei nyt niin vaarallinen, niin enkö vain pahenna asiaa tonkimalla sitä.

Vähän kuin että seksifantansiat harvoin on toteutettuna edes kiihottavia niin jos nyt jättäisi tämänkin sinne yksityisyyden ja alitajunnan piiriin.

Ei ole mieltä ylentävää tietää, että mies pysyy luona vain sen takia, kun mitään mahdollisuuksia ei ole tähän jo naimisissa olevaan kaunottareen.

Mitäpä jos tämän kaunottaren mies jättää hänet tai jopa kuolee? Mitäs luulet sitten tapahtuvan, jos tämä kaunotar yhtäkkiä onkin vapaa? Elämä on arvaamatonta ja parit, jotka ovat olleet yli 20 vuotta yhdessä, eroavatkin kaikkien yllätykseksi.

Mua ei lohduttaisi yhtään, että kanssani oltaisiin vain siksi, kun mitään saumoja siihen suureen rakkauteen ei sillä hetkellä ole.

Ja vaikka kyseessä oli yksi kännihöpinä, tajuathan, että tuo rakkaus ja huuma on kytenyt pinnan alla yli 20 vuotta jo. Ja vain roihahti kunnolla uudelleen pelkästä uudelleen näkemisestä. Eli kyseessä ei ole mikään yksittäiskerta "ooh, onpa ihana nainen", vaan tästä naisesta on unelmoitu noin kauan salaa ja jopa jätetty silloinen kumppani sen toivossa, että olis parempi sauma kiinnittää naisen huomio sinkkuna. Hän jopa heivasi silloisen muijansa menemään tuon takia. Ja jossitellut kaikki nämä vuodet, mitä jos...... eli ei oo mikään kertajuttu todellakaan.

Olen tuo kenen perään usein haikaillaan. En usko, että kyse on mistään näin dramaattisesta. Todellakin humalassa jossain baarissa ne vanhat tunteet saattaa roihahtaa, taustallaan jotain nostalgiaa ja arjesta pois oloa ja semmoista, näin olen omalla kohdallani tulkinnut.

En todellakaan ole ottanut näitä höpinöitä sillä tavalla tosissani minäkään (siinäkään tapauksessa, että sama sanoo useammin), että nyt oikeasti oltaisiin valmiita näillä puheilla mihinkään kukaan kotoaan lähtemään!

Sitäkään, heivasi nyt kokonaan ihan totta muijansa silloin PELKÄSTÄÄN tuon naisen takia, emme tiedä. Tietääkö ja muistaako kaveri nyt oikein itsekään.

Sanoisin, että jos oikeasti arjessa on semmoisia elementtejä, että puoliso dissaa ja loukkaa muilla, on tietysti jotain vialla, mutta oikeasti en nyt laittaisi liikaa paukkuja tämän miettimiseen. On hyvin mahdollista, että humalan haihduttua sen naisen ihanuuskin haihtuu.

Näin ainakin omalla kohdallani vahvasti oletan.

Olen tässä kanssasi samaa mieltä, mikä tosin ei poista vaimon oikeutettua loukkaantumista ja luonnollista hylkäämisen pelkoa. Kyllä minullekin tulisi pelko, että olenko veikannut väärää hevosta, jos puolisoni tunnustaisi rakkauttaan baarissa toiselle naiselle tai ilmoittaisi tavanneensa pitkästä aikaa "sen oikean rakkauden". Pelko on yksi perustunteita, jota väistetään vetäytymällä tai aggressiolla. Minä olisin raivoissani, en vetäytyisi kontaktista, vaan selvittäisin asian ja vetäisin johtopäätökset.

Vaimo on tässä jo useasti vastannutkin, että antaa asian olla. Ei se huono vaihtoehto ole, jos todella pystyy jättämään asian taakseen kännihöpinöinä, mutta itse en missään nimessä pystyisi niin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleen, että komean miehen puolisona ei todennäköisesti tarvitse tuollaisia miettiä, koska komea on saanut sen naisen, jonka on halunnutkin. Ja jos ei miellytä, niin vaihtaa naista. Reilu peli enkä valita, jos niin käy minulle.

Meinaatko, että rumilla miehillä on todenäköisemmin näitä saavuttamattomia rakkauksia, kun ulkonäkönsä takia eivät ole saaneet sitä kaunotarta vai?

Ehkä parempi sana olisi ei-suosittu. Rumat miehet ovar harvassa ja heistäkin osa on naisten keskuudessa suosittuja.

Suurin osa miehistä on rumia. Siksi miestä ei oteta minkään ulkoisen viehättävyyden takia.

eikä ole. harvoin näen oikeasti rumaa miestä tai naista missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.

Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.

Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.

En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.

Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).

Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?

Olen aidosti nyt ymmälläni.

Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt  kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.

Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.

Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.

Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...

Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?

Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.

Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.

Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.

Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.

Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.

No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.

En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.

Hitto kun ottaa päästä.

Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.

Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.

Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?

Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?

Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.

Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.

Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.

Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.

No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??

Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.

Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.

Ei nyt sentään mitään tuollaista, en usko. Nainen oli mieheni kanssa samassa työpaikassa tosiaan jokusen vuoden, ei kovin montaa edes ja on jo miehineen muuttanut muualle aikaa sitten. Käy täällä kotipaikkakunnalla harvakseltaan, eli en usko, että mies olisi tahallaan hakeutunut. Miehellä oli harrastustapahtuma ja illanistujainen, josta menivät baariin jatkoille. Tämä tapahtuma oli sovittu jo aikoja sitten, joten kyllä naisen tapaaminen oli aivan sattumaa. Tämä on aika pieni kaupunki, joten on ihan luonnollista, että tunnen ihmisiä, joiden työkaveri mies on ja hän minun työkavereita.

Facekavereita ovat, mutta niin on mies muidenkin työkavereidensa, entisten ja nykyisten kanssa. Mitään erityistä tekemistä ei heillä facessa ole, nainen on pari kertaa peukuttanut jotain vuosien varrella ja kerran toivottanut hyvää synttäriä. Siihen synttäritoivotukseen mies kyllä jälkeenpäin ajatellen reagoi turhan innostuneesti, mutta en siihen huomiota silloin kiinnittänyt.

Mutta selvästi miehelleni hän sitten ei kuitenkaan vuosienkaan jälkeen ole random:-(

Taidan silti ottaa neuvon tuosta, että tätä ei liikaa kannata miettiä.

Ai niinkuin pää pensaaseen vain?

Mua kyllä häiritsisi toi ihan mielettömästi!

Palaan nyt tähän vielä. Ei ole tarkoitus varsinaisesti pistää päätä pensaaseen ja kyllähän muakin häiritsee. Mutta en nyt sentään ole valmis lähes kymmenen vuoden liittoa lopettamaankaan yhden kännihöpinän vuoksi, varsinkin kun todellakin tiedän, että mitään mahdollisuuksia esim. suhteeseen ei tämän naisen kanssa ole. Eikä hän muutenkaan ole sitä tyyppiä.

Toki jos asia vielä nousee mitenkään esille, otan sen napakammin minäkin. Toisaalta ajattelen vähän sitäkin, että onko minulla oikeus kontrolloida miehen ajatuksia ja toiveita, jos ymmärretään, mitä ajan takaa. Että jos tämä nyt on joku kuitenkin random-haave ja ei nyt niin vaarallinen, niin enkö vain pahenna asiaa tonkimalla sitä.

Vähän kuin että seksifantansiat harvoin on toteutettuna edes kiihottavia niin jos nyt jättäisi tämänkin sinne yksityisyyden ja alitajunnan piiriin.

Ei ole mieltä ylentävää tietää, että mies pysyy luona vain sen takia, kun mitään mahdollisuuksia ei ole tähän jo naimisissa olevaan kaunottareen.

Mitäpä jos tämän kaunottaren mies jättää hänet tai jopa kuolee? Mitäs luulet sitten tapahtuvan, jos tämä kaunotar yhtäkkiä onkin vapaa? Elämä on arvaamatonta ja parit, jotka ovat olleet yli 20 vuotta yhdessä, eroavatkin kaikkien yllätykseksi.

Mua ei lohduttaisi yhtään, että kanssani oltaisiin vain siksi, kun mitään saumoja siihen suureen rakkauteen ei sillä hetkellä ole.

Ja vaikka kyseessä oli yksi kännihöpinä, tajuathan, että tuo rakkaus ja huuma on kytenyt pinnan alla yli 20 vuotta jo. Ja vain roihahti kunnolla uudelleen pelkästä uudelleen näkemisestä. Eli kyseessä ei ole mikään yksittäiskerta "ooh, onpa ihana nainen", vaan tästä naisesta on unelmoitu noin kauan salaa ja jopa jätetty silloinen kumppani sen toivossa, että olis parempi sauma kiinnittää naisen huomio sinkkuna. Hän jopa heivasi silloisen muijansa menemään tuon takia. Ja jossitellut kaikki nämä vuodet, mitä jos...... eli ei oo mikään kertajuttu todellakaan.

Olen tuo kenen perään usein haikaillaan. En usko, että kyse on mistään näin dramaattisesta. Todellakin humalassa jossain baarissa ne vanhat tunteet saattaa roihahtaa, taustallaan jotain nostalgiaa ja arjesta pois oloa ja semmoista, näin olen omalla kohdallani tulkinnut.

En todellakaan ole ottanut näitä höpinöitä sillä tavalla tosissani minäkään (siinäkään tapauksessa, että sama sanoo useammin), että nyt oikeasti oltaisiin valmiita näillä puheilla mihinkään kukaan kotoaan lähtemään!

Sitäkään, heivasi nyt kokonaan ihan totta muijansa silloin PELKÄSTÄÄN tuon naisen takia, emme tiedä. Tietääkö ja muistaako kaveri nyt oikein itsekään.

Sanoisin, että jos oikeasti arjessa on semmoisia elementtejä, että puoliso dissaa ja loukkaa muilla, on tietysti jotain vialla, mutta oikeasti en nyt laittaisi liikaa paukkuja tämän miettimiseen. On hyvin mahdollista, että humalan haihduttua sen naisen ihanuuskin haihtuu.

Näin ainakin omalla kohdallani vahvasti oletan.

Mitä itsepetosta. Ihmiset on kyllä niin hyviä itsepetokseen. Huh.

Mikä tässä on itsepetosta? Oletatko, että minulla on jotain syytä kuvata noita tilanteita, joissa miehet ovat rakkaudentunnustuksineen minua lähentyneet, jotenkin itselleni valehdellen? Miksi?

Minä aivan aidosti kyllä uskon, että en ole niin ihana nainen ja mahdollinen puoliso kuin mitä noista baarikeikoista voisi kuvitella. Minä aidosti uskon, että nämä miehet, jotka minulle tunnustuksiaan tekevät, valtaosin eivät elä elämäänsä minusta haaveillen.

Uskon kyllä, että muutama juttu on ollut tottakin, mutta niissä on hyvin eri lataus ja käytännön toimetkin muuta.

Kerrotko, mikä sinut saa uskomaan toisin kertomani perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.

Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.

Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.

En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.

Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).

Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?

Olen aidosti nyt ymmälläni.

Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt  kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.

Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.

Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.

Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...

Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?

Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.

Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.

Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.

Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.

Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.

No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.

En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.

Hitto kun ottaa päästä.

Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.

Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.

Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?

Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?

Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.

Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.

Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.

Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.

No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??

Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.

Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.

Ei nyt sentään mitään tuollaista, en usko. Nainen oli mieheni kanssa samassa työpaikassa tosiaan jokusen vuoden, ei kovin montaa edes ja on jo miehineen muuttanut muualle aikaa sitten. Käy täällä kotipaikkakunnalla harvakseltaan, eli en usko, että mies olisi tahallaan hakeutunut. Miehellä oli harrastustapahtuma ja illanistujainen, josta menivät baariin jatkoille. Tämä tapahtuma oli sovittu jo aikoja sitten, joten kyllä naisen tapaaminen oli aivan sattumaa. Tämä on aika pieni kaupunki, joten on ihan luonnollista, että tunnen ihmisiä, joiden työkaveri mies on ja hän minun työkavereita.

Facekavereita ovat, mutta niin on mies muidenkin työkavereidensa, entisten ja nykyisten kanssa. Mitään erityistä tekemistä ei heillä facessa ole, nainen on pari kertaa peukuttanut jotain vuosien varrella ja kerran toivottanut hyvää synttäriä. Siihen synttäritoivotukseen mies kyllä jälkeenpäin ajatellen reagoi turhan innostuneesti, mutta en siihen huomiota silloin kiinnittänyt.

Mutta selvästi miehelleni hän sitten ei kuitenkaan vuosienkaan jälkeen ole random:-(

Taidan silti ottaa neuvon tuosta, että tätä ei liikaa kannata miettiä.

Ai niinkuin pää pensaaseen vain?

Mua kyllä häiritsisi toi ihan mielettömästi!

Palaan nyt tähän vielä. Ei ole tarkoitus varsinaisesti pistää päätä pensaaseen ja kyllähän muakin häiritsee. Mutta en nyt sentään ole valmis lähes kymmenen vuoden liittoa lopettamaankaan yhden kännihöpinän vuoksi, varsinkin kun todellakin tiedän, että mitään mahdollisuuksia esim. suhteeseen ei tämän naisen kanssa ole. Eikä hän muutenkaan ole sitä tyyppiä.

Toki jos asia vielä nousee mitenkään esille, otan sen napakammin minäkin. Toisaalta ajattelen vähän sitäkin, että onko minulla oikeus kontrolloida miehen ajatuksia ja toiveita, jos ymmärretään, mitä ajan takaa. Että jos tämä nyt on joku kuitenkin random-haave ja ei nyt niin vaarallinen, niin enkö vain pahenna asiaa tonkimalla sitä.

Vähän kuin että seksifantansiat harvoin on toteutettuna edes kiihottavia niin jos nyt jättäisi tämänkin sinne yksityisyyden ja alitajunnan piiriin.

Ei ole mieltä ylentävää tietää, että mies pysyy luona vain sen takia, kun mitään mahdollisuuksia ei ole tähän jo naimisissa olevaan kaunottareen.

Mitäpä jos tämän kaunottaren mies jättää hänet tai jopa kuolee? Mitäs luulet sitten tapahtuvan, jos tämä kaunotar yhtäkkiä onkin vapaa? Elämä on arvaamatonta ja parit, jotka ovat olleet yli 20 vuotta yhdessä, eroavatkin kaikkien yllätykseksi.

Mua ei lohduttaisi yhtään, että kanssani oltaisiin vain siksi, kun mitään saumoja siihen suureen rakkauteen ei sillä hetkellä ole.

Ja vaikka kyseessä oli yksi kännihöpinä, tajuathan, että tuo rakkaus ja huuma on kytenyt pinnan alla yli 20 vuotta jo. Ja vain roihahti kunnolla uudelleen pelkästä uudelleen näkemisestä. Eli kyseessä ei ole mikään yksittäiskerta "ooh, onpa ihana nainen", vaan tästä naisesta on unelmoitu noin kauan salaa ja jopa jätetty silloinen kumppani sen toivossa, että olis parempi sauma kiinnittää naisen huomio sinkkuna. Hän jopa heivasi silloisen muijansa menemään tuon takia. Ja jossitellut kaikki nämä vuodet, mitä jos...... eli ei oo mikään kertajuttu todellakaan.

Olen tuo kenen perään usein haikaillaan. En usko, että kyse on mistään näin dramaattisesta. Todellakin humalassa jossain baarissa ne vanhat tunteet saattaa roihahtaa, taustallaan jotain nostalgiaa ja arjesta pois oloa ja semmoista, näin olen omalla kohdallani tulkinnut.

En todellakaan ole ottanut näitä höpinöitä sillä tavalla tosissani minäkään (siinäkään tapauksessa, että sama sanoo useammin), että nyt oikeasti oltaisiin valmiita näillä puheilla mihinkään kukaan kotoaan lähtemään!

Sitäkään, heivasi nyt kokonaan ihan totta muijansa silloin PELKÄSTÄÄN tuon naisen takia, emme tiedä. Tietääkö ja muistaako kaveri nyt oikein itsekään.

Sanoisin, että jos oikeasti arjessa on semmoisia elementtejä, että puoliso dissaa ja loukkaa muilla, on tietysti jotain vialla, mutta oikeasti en nyt laittaisi liikaa paukkuja tämän miettimiseen. On hyvin mahdollista, että humalan haihduttua sen naisen ihanuuskin haihtuu.

Näin ainakin omalla kohdallani vahvasti oletan.

Olen tässä kanssasi samaa mieltä, mikä tosin ei poista vaimon oikeutettua loukkaantumista ja luonnollista hylkäämisen pelkoa. Kyllä minullekin tulisi pelko, että olenko veikannut väärää hevosta, jos puolisoni tunnustaisi rakkauttaan baarissa toiselle naiselle tai ilmoittaisi tavanneensa pitkästä aikaa "sen oikean rakkauden". Pelko on yksi perustunteita, jota väistetään vetäytymällä tai aggressiolla. Minä olisin raivoissani, en vetäytyisi kontaktista, vaan selvittäisin asian ja vetäisin johtopäätökset.

Vaimo on tässä jo useasti vastannutkin, että antaa asian olla. Ei se huono vaihtoehto ole, jos todella pystyy jättämään asian taakseen kännihöpinöinä, mutta itse en missään nimessä pystyisi niin tekemään.

Sen verran myös kyllä kokemukseni näissä asioissa kertoo, että en pidä sitä, että asiaa ei pengo, huonona vaihtoehtona, mutta olet oikeassa siinä, että en tiedä, miten helppoa taakse jättäminen on. Tämä tosiaan riippuu luonteesta.

Ja kyllä mä todella luulen, että kyse on hieman mutkikkaammasta asiasta kuin siitä, että kyseessä olisi nyt niin halvatun ihana nainen ja elämän oikea rakkaus. Jos olisin vaimo, kiinnittäisin varmaan enemmän huomiota sen miehen arkeen, että onhan siellä kaikki nyt kohdallaan. Noitten rakkaudentunnustuksien lomassa nimittäin tulee aika paljon erilaisia muitakin juttuja, työstressiä, tyytymättömyyttä töissä, jne. Eli aletaan kuulumisten vaihdolla ja kun löytyy kuunteleva korva vähänkään, niin sitten muistuu mieleen sekin, että ai niin sä oot muuten aina ollut niin ihana nainen ja ihan mun ykkösvaihtoehto.

Tietysti on sanoinkuvaamattoman typerää mennä hölisemään näitä asioita vaimolle, kännissä tai ei. Toisaalta jos sitä haluaa ajatella parhain päin niin nähtävästi ainakin tämä mies sitten on rehellinen vaimolleen...joskin tiedämme, että ei se aina paras politiikka ole, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Tämä kuulostaa todella tutulta. Paitsi että itse tiesin palavista tunteista tätä ystävänaista kohtaan jo etukäteen, mutta saatuani kylliksi vakuutteluita, join, ettei asia ole uhka. Itsekin tapasin tämän ystävänaisen, ja täytyy myöntää, että oli jotenkin tosi miellyttävä persoona. Ymmärrettävästä syystä minun oli kuitenkin vähän vaikea jutella hänen kanssaan kovin paljoa. Ja vaikka mies tuntuu olevan aivan tosissaan kanssani, olemme kasvaneet yhteen ja ehkä hän on jonkin verran voinut luopua palavista tunteistaan tuota toista naista kohtaan vain siksi, kuinka hienoja hetkiä ja keskusteluita meillä kahdella on, kyllä se mua silti takaraivossa aina muistuttelee.

Mulle on kyllä ilmiselvää se, ettei elämässä aina saa kaikkea haluamaansa, ja hyväksyn täysillä sen, että mieheni on aktiivisesti valinnut minut, vaikka onkin aikanaan pettynyt ettei ystävänsä lähde hänen matkaansa. Mä en ole "joutunut tyytymään" miehen valitessani, ja onneksi mieheni tajuaa olla piilottelematta mitään (jos esim. jutteli tän naisen kanssa jostain), koska se olisi mulle todella tuhoisaa. Että miltä tuntuu? Emmätiiä, kyllä tajuan ettei yli kaksvitosina tai etenkään kolmekymppisinä enää voida olla toisillemme ensimmäiset ihmiset ikinä. Hyväksyn tämän niin kauan, kuin mulle ollaan valmiita tekemään lämmin ja mukava olo kaikesta huolimatta. Viihdyn tässä tosi hyvin, mutten kyllä viihtyisi jos mies vaikuttaisi yhtään pitkäpiimäiseltä.

Eihän tuossa nyt ole kyse aktiivisesta haaveilusta, vaan jo menneisyyteen kuuluvasta asiasta. Näin ymmärrän tekstisi, että kyse on ennemminkin siitä, että sinulle tuli trauma tuosta miehen tunnustuksesta. 

Älä jää moista miettimään, vaan keskustele miehen kanssa siitä, niin pääset yli ja tiedät missä mennään. Muuten se varmaan on mielesi pohjalla ja häiritsee kaikkea. 

Anteeks mitä? Kyllä todellakin on kyse aktiivisesta haaveilusta, ei epäilystäkään. Mutta se on (melko) hyvin aisoissa, koska mies tajuaa pakkomielteensä ja haluaa silti aktiivisesti valita mut joka päivä.

Viestisi on todella outo. Vastasitkohan sä jonkun toisen viestiin lainaten vahingossa minun tekstiäni? Et ainakaan tuntunut puhuvan minun tarinastani. Ei, en ole traumatisoitunut mistään, mitä ihmettä sä selität. Ja mieheni ei ole tehnyt mitään paljastusta/tunnustusta, en tajua mistä sä selität. Huoh.

Sanoin, että minulla oli jo tutustuessamme tiedossa tämä maaninen ihastus, josta mies ehkä vähän häpeillen vitsaili, koska ei itse vaan voinut sitä ns. laittaa pois päältä. Sanoin myös, että mieheni on onneksi mulle rehellinen jos on vaikka joskus jutellut ko. ystävänaisen kanssa (todellakin parempi, että mainitsee ohimennen näin tapahtuneen, kuin sumuttaisi ettei ole mitään yhteyttä ikinä eijei pyh).

Nojoo, viittasin viestiin, joka alkaa eron miettimisellä. Itse en sellaisesta puhunut, koska toistaiseksi koen mielihyvää (kuten kuvasin, kuten toivottavasti luit) suhteessani. Mainitsin vain ohimennen, että harkitsisin itsekin lähtöä mikäli näin ei enää olisi. Vaikka parisuhde välillä vaatii työtä ja rakkaus on tekoja, eikä heti ekan ongelman ilmetessä kannattaisi erota, niin kyllä tekisin lähtöä, jos toisen haikailu (vaikka se olisikin onnistumismahdollisuuksiltaan 0% - aivan sama mulle) ylittäisi sen, mitä meillä on. Jos toinen lakkaisi osoittamasta haluavansa panostaa meihin.

Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja mies keskustelee myös mielellään, kiitos vaan en tarvitse vinkkejäsi. Nimenomaan keskustellaan asioista, koska kummatkin arvostamme itseämme. Ok moikka. Enskerralla sisäluku mukaan kiitti. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Tämä kuulostaa todella tutulta. Paitsi että itse tiesin palavista tunteista tätä ystävänaista kohtaan jo etukäteen, mutta saatuani kylliksi vakuutteluita, join, ettei asia ole uhka. Itsekin tapasin tämän ystävänaisen, ja täytyy myöntää, että oli jotenkin tosi miellyttävä persoona. Ymmärrettävästä syystä minun oli kuitenkin vähän vaikea jutella hänen kanssaan kovin paljoa. Ja vaikka mies tuntuu olevan aivan tosissaan kanssani, olemme kasvaneet yhteen ja ehkä hän on jonkin verran voinut luopua palavista tunteistaan tuota toista naista kohtaan vain siksi, kuinka hienoja hetkiä ja keskusteluita meillä kahdella on, kyllä se mua silti takaraivossa aina muistuttelee.

Mulle on kyllä ilmiselvää se, ettei elämässä aina saa kaikkea haluamaansa, ja hyväksyn täysillä sen, että mieheni on aktiivisesti valinnut minut, vaikka onkin aikanaan pettynyt ettei ystävänsä lähde hänen matkaansa. Mä en ole "joutunut tyytymään" miehen valitessani, ja onneksi mieheni tajuaa olla piilottelematta mitään (jos esim. jutteli tän naisen kanssa jostain), koska se olisi mulle todella tuhoisaa. Että miltä tuntuu? Emmätiiä, kyllä tajuan ettei yli kaksvitosina tai etenkään kolmekymppisinä enää voida olla toisillemme ensimmäiset ihmiset ikinä. Hyväksyn tämän niin kauan, kuin mulle ollaan valmiita tekemään lämmin ja mukava olo kaikesta huolimatta. Viihdyn tässä tosi hyvin, mutten kyllä viihtyisi jos mies vaikuttaisi yhtään pitkäpiimäiseltä.

Eihän tuossa nyt ole kyse aktiivisesta haaveilusta, vaan jo menneisyyteen kuuluvasta asiasta. Näin ymmärrän tekstisi, että kyse on ennemminkin siitä, että sinulle tuli trauma tuosta miehen tunnustuksesta. 

Älä jää moista miettimään, vaan keskustele miehen kanssa siitä, niin pääset yli ja tiedät missä mennään. Muuten se varmaan on mielesi pohjalla ja häiritsee kaikkea. 

Anteeks mitä? Kyllä todellakin on kyse aktiivisesta haaveilusta, ei epäilystäkään. Mutta se on (melko) hyvin aisoissa, koska mies tajuaa pakkomielteensä ja haluaa silti aktiivisesti valita mut joka päivä.

Viestisi on todella outo. Vastasitkohan sä jonkun toisen viestiin lainaten vahingossa minun tekstiäni? Et ainakaan tuntunut puhuvan minun tarinastani. Ei, en ole traumatisoitunut mistään, mitä ihmettä sä selität. Ja mieheni ei ole tehnyt mitään paljastusta/tunnustusta, en tajua mistä sä selität. Huoh.

Sanoin, että minulla oli jo tutustuessamme tiedossa tämä maaninen ihastus, josta mies ehkä vähän häpeillen vitsaili, koska ei itse vaan voinut sitä ns. laittaa pois päältä. Sanoin myös, että mieheni on onneksi mulle rehellinen jos on vaikka joskus jutellut ko. ystävänaisen kanssa (todellakin parempi, että mainitsee ohimennen näin tapahtuneen, kuin sumuttaisi ettei ole mitään yhteyttä ikinä eijei pyh).

Nojoo, viittasin viestiin, joka alkaa eron miettimisellä. Itse en sellaisesta puhunut, koska toistaiseksi koen mielihyvää (kuten kuvasin, kuten toivottavasti luit) suhteessani. Mainitsin vain ohimennen, että harkitsisin itsekin lähtöä mikäli näin ei enää olisi. Vaikka parisuhde välillä vaatii työtä ja rakkaus on tekoja, eikä heti ekan ongelman ilmetessä kannattaisi erota, niin kyllä tekisin lähtöä, jos toisen haikailu (vaikka se olisikin onnistumismahdollisuuksiltaan 0% - aivan sama mulle) ylittäisi sen, mitä meillä on. Jos toinen lakkaisi osoittamasta haluavansa panostaa meihin.

Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja mies keskustelee myös mielellään, kiitos vaan en tarvitse vinkkejäsi. Nimenomaan keskustellaan asioista, koska kummatkin arvostamme itseämme. Ok moikka. Enskerralla sisäluku mukaan kiitti. :D

Olen pahoillani, jos loukkasin sinua. Se ei ollut tarkoitus. Varmaan sekoitin eri henkilöiden kommentteja toisiinsa, kun täällä ei käytetä nimimerkkejä. Hyvää jatkoa sinulle ja teille! 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Top-naisia on pieni määrä, ja miehet haluavat tunnetusti pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromissejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Top-naisia on pieni määrä, ja miehet haluavat tunnetusti pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromissejä.

Miehillä on laajemoi maku kuin naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Top-naisia on pieni määrä, ja miehet haluavat tunnetusti pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromissejä.

Miehillä on laajemoi maku kuin naisilla.

Ei ole. Miehillä on myös voimakkaampi kilpailuvietti ja laumaviettikin on suurempi, joten on jo ala-asteelta selvää, että luokassa on 1-3 suosikkityttöä, joista kaikki pojat tykkää.

Se on sitten toinen juttu, miten hyvin tai huonosti kukakin käsittelee sitä tosiasiaa, että ei saa sitä suosikkityttöä, vaan joku toinen sai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Top-naisia on pieni määrä, ja miehet haluavat tunnetusti pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromissejä.

Miehillä on laajemoi maku kuin naisilla.

Ei ole. Miehillä on myös voimakkaampi kilpailuvietti ja laumaviettikin on suurempi, joten on jo ala-asteelta selvää, että luokassa on 1-3 suosikkityttöä, joista kaikki pojat tykkää.

Se on sitten toinen juttu, miten hyvin tai huonosti kukakin käsittelee sitä tosiasiaa, että ei saa sitä suosikkityttöä, vaan joku toinen sai.

Eikä ole, tyttöjä on paljon enemmön ja se unelmatyttö sitten vielä joku noista.

upupup

Toppen

Lisää stooreja?

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen jättänyt kumppani halusikin vielä yrittää uudelleen. Tätä kesti 1,5 vuotta. Yrittäminen loppui siihen että vahingossa tuli ilmi, että ilmoitus halusta erota johtui siitä että oli toinen nainen, joka kyllästyi olemaan toinen ja vaati miestä jättämään minut. Sitten tulikin joku takapakki ja mies halusi takaisin. Koska sen toisen kanssa oli aika myrskyisää, mies piti minua varalla, ja olihan meillä yhteinen talo ja auto, jotka olivat hänelle myös käteviä. Itsehän roikuin tuon ajan löysässä hirressä miehen kanssa, joka halusi yrittää, mutta omaan henkiseen hämmennykseensä viitaten oli aina treeneissä tai jalkapalloa katsomassa kavereiden kanssa. En siis tiennyt että hänellä oli toinen.

Tuosta jäi pysyvä trauma. 13 vuotta ja kolme suhdetta myöhemmin koen vieläkin että olen vain hätävara ja enkä oikein luota että riitän kenellekään. Näin on myös käynyt. Se toinen nainen on ollut tämän ajan ensimmäinen nainen. Heille kävi hyvin, minulle ei.

Mitähän tähän sanoisi..jotkut kertoo että on mahdollista rakastaa kahta samaan aikaan. Eli vaikka se toinen olisikin hieman houkuttelevampi suhteeseen, niin ei toinenkaan mitenkään huono optio ole.

Itse joskus tapailin hetken erästä miestä kunnes aiemmin taakse jättämäni eron kanssa kamppaillut mies sai viimein tehtyä todellisen eron ja pyysi minulta uutta alkua. Ei tapailumiehessä mitään vikaa ollut ja varmasti olisin jatkanut tutustumista, mutta tuohon toiseen olin kuitenkin kauan ollut rakastunut. En ollut hänestä vielä yli.

Kului puolisen vuotta ja tämä tapailumies otti yhteyttä kysyäkseen miten suhde oli lähtenyt toisen miehen kanssa, olimmeko vielä yhdessä, ajattelinko häntä enää yhtään. Kuulin myöhemmin, että tämä yhteydenotto tuli muutaman viikon sen jälkeen kun hän oli tavannut nykyisen vaimonsa.

Joskus joku vaan jää mieleen kaihertamaan ja pitää tsekata ennen kuin voi päästä eteenpäin jonkun toisen kanssa.