Lue keskustelun säännöt.
Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?
05.08.2023 |
Kuinka pitkään olit tällaisessa suhteessa ja miten se lopulta päättyi? Vai oletko vieläkin tällaisessa suhteessa? Mistä tajusit, että olitkin varavaihtoehto tai sellainen, jonka kanssa nyt vain ollaan, kun ei muutakaan saanut?
Kommentit (501)
421/501
|
08.08.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.
Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.
Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.
En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.
Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).
Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?
Olen aidosti nyt ymmälläni.
Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.
Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.
Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.
Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...
Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?
Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.
Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.
Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.
Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.
Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.
No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.
En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.
Hitto kun ottaa päästä.
Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.
Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.
Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?
Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?
Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.
Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.
Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.
Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.
No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??
Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.
Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän 15. vuotta miehen kanssa joka ei rakasta minua.
Meillä on ihan hyvä suhde, mutta minun tunteistani huolimatta hän ei tunne samoin. Eikä ole koskaan rakastanutkaan.Miksi? Meillä on yhteinen lapsi ja talo. Meillä on ihan kivaa yhdessä. Tai siis emme ole paljon yhdessä. Olen tyytynyt tähän. En halua lähteä suhteesta. Tämä on kuitenkin parempi kuin yksinolo.
Hirveetä 😬
Miten pärjäät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.
Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.
Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.
En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.
Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).
Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?
Olen aidosti nyt ymmälläni.
Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.
Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.
Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.
Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...
Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?
Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.
Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.
Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.
Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.
Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.
No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.
En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.
Hitto kun ottaa päästä.
Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.
Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.
Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?
Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?
Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.
Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.
Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.
Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.
No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??
Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.
Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.
Ei nyt sentään mitään tuollaista, en usko. Nainen oli mieheni kanssa samassa työpaikassa tosiaan jokusen vuoden, ei kovin montaa edes ja on jo miehineen muuttanut muualle aikaa sitten. Käy täällä kotipaikkakunnalla harvakseltaan, eli en usko, että mies olisi tahallaan hakeutunut. Miehellä oli harrastustapahtuma ja illanistujainen, josta menivät baariin jatkoille. Tämä tapahtuma oli sovittu jo aikoja sitten, joten kyllä naisen tapaaminen oli aivan sattumaa. Tämä on aika pieni kaupunki, joten on ihan luonnollista, että tunnen ihmisiä, joiden työkaveri mies on ja hän minun työkavereita.
Facekavereita ovat, mutta niin on mies muidenkin työkavereidensa, entisten ja nykyisten kanssa. Mitään erityistä tekemistä ei heillä facessa ole, nainen on pari kertaa peukuttanut jotain vuosien varrella ja kerran toivottanut hyvää synttäriä. Siihen synttäritoivotukseen mies kyllä jälkeenpäin ajatellen reagoi turhan innostuneesti, mutta en siihen huomiota silloin kiinnittänyt.
Mutta selvästi miehelleni hän sitten ei kuitenkaan vuosienkaan jälkeen ole random:-(
Taidan silti ottaa neuvon tuosta, että tätä ei liikaa kannata miettiä.
Oisko se mies voinut kertoa tuosta ihastuksesta tarkoituksenaan loukata sua? Kostaa jollain lailla? Tunnen tuollaisia ihmisiä meinaan.
En tiedä, kun ei ole kokemusta. Surullisia kohtaloita täällä monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän 15. vuotta miehen kanssa joka ei rakasta minua.
Meillä on ihan hyvä suhde, mutta minun tunteistani huolimatta hän ei tunne samoin. Eikä ole koskaan rakastanutkaan.Miksi? Meillä on yhteinen lapsi ja talo. Meillä on ihan kivaa yhdessä. Tai siis emme ole paljon yhdessä. Olen tyytynyt tähän. En halua lähteä suhteesta. Tämä on kuitenkin parempi kuin yksinolo.
Hirveetä 😬
Miten pärjäät?
Tätä minäkin ihmettelen. Miten jonkun hermot kestää asua saman katon alla "ventovieraan" kanssa eli kun ei ole mitään tunteita toista kohtaan. Tai kun itse rakastaa ja toinen on kylmä kalikka. Minä en jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Oisko se mies voinut kertoa tuosta ihastuksesta tarkoituksenaan loukata sua? Kostaa jollain lailla? Tunnen tuollaisia ihmisiä meinaan.
Minä tiedän myös sadistisia miehiä, jotka nauttivat alistaa tällä konstin. *Ihan Normaalia, onpa sulla Huono Itsetunto!* Kuvottavinta ja sairainta kasvustoa jota leipä elättelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet, olen tuo, kenelle tämä haaveilu tuli puskista. Antoi paljon ajattelun aihetta teidän vastaukset.
Siihen kysymykseen, että onko suhteessa muutakin rajojen rikkomista, niin tosiaankaan ei. Siksihän tämä niin puskista tuli. Ajattelin meillä olevan ihan tavallinen, vakaa suhde, etten sanoisi normaali.
Kai se on sitä vieläkin, mutta en vaan nyt pääse tästä ajatuksesta. Mies tosiaankin nyt lipsautti pahemman kerran. Näin hänestä, että jotenkin ihan leijui pilvissä tämän kohtaamisen jälkeen. Tuli siis samat fibat kuin tuolle, joka kertoi, miten miehen koko olemus muuttui exän kanssa.
En usko, että mies on tätä naista mitenkään aktiivisesti ajatellut joka päivä näiden vuosien aikana, mutta selvästikin naisen näkeminen nosti taas vanhat tunteet esiin. Nyt kun muistelen, niin tämä nainen oli joskus laittanut jonkun peukun tai neutraalin "onnea synttäripäivänä"-viestin facessa, jota nyt voi kuvitella entisten työkaverien laittavankin, niin mies oli siitäkin niin otettu, että kommentoi, että katsopas, Xkin muisti tms. Silloin laitoin sen siihen piikkiin, että miehellä nyt ei kontakteja niin paljon ole. Nyt katson sitäkin eri tavalla.
Toisin sanoen, luulen, että mies ei tosiaankaan haikaile twentyfourseven tämän naisen perään, mutta nähdessään naisen kyllä taas. Ja nyt tämä itselle sitten herättää kysymyksen, että onko tässä ruvettava pelkäämään miehen menoja jonnekin paikallisille festareille tms. jossa nainenkin voi olla (ei asu enää meidän paikkakunnalla, mutta käy toki kotipaikkakunnallaan).
Eroa en nyt suorilta tämän takia harkitse, en ole muutoinkaan mikään temperamentikas raivokkaasti suuttuva. En myöskään haluaisi alkaa jauhaa tästä ihan sillä, että jos mies nyt olisi naisen unohtamassa, niin enkö minä itse pidä liekkiä yllä jos alan tämän arkeemme voimalla tuomaan ja muistuttelemaan ja keskustelemaan?
Olen aidosti nyt ymmälläni.
Kannattaa olla ns. varpaillaan kyllä. Kauanko olittekaan olleet yhdessä? Oletko sinä siis se, jonka mies oli baarissa nähnyt yllättäen tämän naisen 20 vuoden takaa ja paljasti sinulle sitten kännissä tullessaan kotiin, että on miettinyt kaikki nämä vuodet, että mitäpä jos olisi silloin aikoinaan uskaltanut lähestyä naista? Ja just että nainen on suuri rakkaus.
Joo olen, yhdessä on oltu jo 8 vuotta. Omituista tässä asiassa on sekin, että mikä suuri rakkaus semmoinen muka voi olla, jonka tuntee vain työkaverina, mutta se on varmaan turhaa päänvaivaa ja ehkä liian semanttisia tulkintoja.
Jotenkin niin kännispäissään asian ilmaisi, että on aina miettinyt, että jos olisi ollut rohkeampi ja sellaisen naisen saanut, niin miten olisi elämä mennyt tms. Sen kyllä sanoi, että jätti silloisen naisystävänsä tämän naisen takia, siis naisen, joka oli naimisiin just mennyt ja ei takuulla hyvä kun mieheeni vilkaisi työasioita hoitaessaan.
Tiedän, että mietin tätä nyt ihan liikaa ja liioittelenkin varmaan. Sekin tässä, että tietysti olisi pitänyt heti aamulla ottaa puheeksi, että mitä helvetin jorinoita nuo oli, mutta en jotenkin osannut. Tuntui pikkumaiselta ja typerältä. Mutta voi kai sitä vieläkin sanoa, että jäi jurppimaan ja näemmä jurppii aina vain enemmän. Hyvä vai huonoko, että tuli tämä ketju nähtyä...
Eli laskelmieni mukaan olette noin 40+ ikäisiä, mikäli mies on ollut jo työelämässä 20 vuotta sitten. Eli menit yhteen miehesi kanssa, kun aikaa oli kulunut noin 12 vuotta siitä hänen hullaantumisestaan. Mitä mies teki tuon 12 vuoden aikana, ennenkuin tapasi sinut? Oli suhteessa vai sinkkuna?
Et sä mun mielestä mitenkään liioittele, että sulla on pa*ska fiilis tosta.
Se, että mies jopa silloin aikoinaan 20 vuotta sitten jätti silloisen tyttöystävänsä tämän työpaikkanaisen takia, kertoo jo itse asiassa kaiken, kuinka tosissaan hän sisimmissään oli, vaikkei sitä uskaltanut työpaikkanaiselle ikinä kertoakaan.
Minusta pahinta tässä on se, että tunteet yhä vieläkin roihuaa, siis 20 vuoden jälkeen! Pahinta ei ole se, että tällainen hullaantuminen oli silloin 20 vuotta sitten, vaan se, että se näköjään yhä jatkuu.
Ihmettelet, mikä se sellainen rakkaus on, kun oli vain työkaveri eikä mies tuntenut naista kunnolla. No, ihmismielihän on sellainen, että juuri tuollaisista tuleekin monesti niitä pakkomielteen kohteita, kun ei tiedetä niitä huonoja puolia ja vikoja, ei ole jaettu arkea yms. Kaikki mitä hullaantumisen kohteestaan ei tiedä, niin täyttää omilla fantasioilla ja kuvittelee kohteen juuri itselleen sopivaksi. Luo sellaisen harhakuvan päästään, millainen se tyyppi on. Luo siis sellaisen liian positiivisen ja täydellisen harhakuvan omaan päähän.
Ja peruspsykologiaa on myös se, että sitä haluaa, ketä ei voi saada.
No ollaan jo 50+, olivat jotain kolmekymppisiä alle päälle, kun olivat samassa työpaikassa. Ollaan ns. toisella kierroksella, eli mies on kerinnyt olemaan naimisissa, lapsiakin on ja eronnut. Minä en liittynyt heidän eroonsa mitenkään.
En tiedä, taisihan se yllättää miehenkin ja varmaan viinakin asiaa auttoi, mies ottaa todella harvoin mitään ja erittäin harvoin känniin asti. Tätä en tarkoita miksikään puolustukseksi, vaan likinnä siten, että olisi ehkä osannut muuten olla sanomatta mitään.Vaikka eihän se asiaa tietysti miksikään muuta.
Hitto kun ottaa päästä.
Et varmaan ikinä voi olla huolettomasti miehesi kanssa, kun hänellä on tällainen 20 vuotta kestänyt raju ihastumisen / rakkauden tunne tuollaista saavuttamatonta naista kohtaan.
Jos otat asian puheeksi, mies taatusti vähättelee asiaa. Mutta asia jää sua taatusti vaivaamaan.
Tuliko tää 20 vuotta kestänyt rakkaudentunne ihan puskista sulle, koskaan mies ei oo tollasta siis sanonu?
Mikä sua vaivaa tossa eniten siis? Mitä mies siis oikein puhui ja mikä oli hänen olemuksensa?
Tuli tosiaankin puskista, en ikinä osannut ajatella. Nainen on puolituttu, tunsin ja tunnen tietysti miehen muitakin työkavereita. Ja tiedän, että mieheni ei suinkaan ole ainut hänen ihailijakaartissaan.
Se ehkä vaivaa eniten, että tavallaan ymmärrän miestäni tai siis. Nainen on todella mukava, hersyvä, yli viiskymppisenä kaunis ja niin kiva kaikille mihinkään arvoihin tms. katsomatta. Työkaverina oli tosi pidetty ja ihan murtuivat, kun lähti muualle.
Saakeli alkaa tuntua, että en edes uskalla ottaa puheeksi, entä jos mies ei vähättelekään vaan asia paisuu.
Kiitos kumminkin tosiaan teille kaikille, jotka olette kiinnostuneet tästä ja antaneet vinkkejä.
No nyt tulikin kunnon twisti. Eli sä tiesit tämän naisen olemassaolosta ja olet jopa nähnyt naista ja tiedät millainen on luonteeltaan ja kuinka hänellä on muitakin ihailijoita ja työyhteisökin suri, kun hän lähti muualle?!?! Pyöriikö nainen yhä siis samoissa työkuvioissa, asuuko lähellänne? Onko mies naisen kanssa facekaverii yms. Entä sinä??
Nyt heräsikin ajatus, että mies on tarkoituksella hakeutunut tämän naisen seuraan tuona yönä. Ties vaikka pitäis salaa yhteyttäkin tähän.
Luulin, että kyseessä oli joku random työpaikkanainen 20 vuoden takaa, jota mies ei ollut nähnyt 20 vuoteen ja sinä et ollut ikinä naisesta kuullutkaan etkä nähnytkään. Ja nyt tuliki tällainen twisti, että tiedät naisen.
Ei nyt sentään mitään tuollaista, en usko. Nainen oli mieheni kanssa samassa työpaikassa tosiaan jokusen vuoden, ei kovin montaa edes ja on jo miehineen muuttanut muualle aikaa sitten. Käy täällä kotipaikkakunnalla harvakseltaan, eli en usko, että mies olisi tahallaan hakeutunut. Miehellä oli harrastustapahtuma ja illanistujainen, josta menivät baariin jatkoille. Tämä tapahtuma oli sovittu jo aikoja sitten, joten kyllä naisen tapaaminen oli aivan sattumaa. Tämä on aika pieni kaupunki, joten on ihan luonnollista, että tunnen ihmisiä, joiden työkaveri mies on ja hän minun työkavereita.
Facekavereita ovat, mutta niin on mies muidenkin työkavereidensa, entisten ja nykyisten kanssa. Mitään erityistä tekemistä ei heillä facessa ole, nainen on pari kertaa peukuttanut jotain vuosien varrella ja kerran toivottanut hyvää synttäriä. Siihen synttäritoivotukseen mies kyllä jälkeenpäin ajatellen reagoi turhan innostuneesti, mutta en siihen huomiota silloin kiinnittänyt.
Mutta selvästi miehelleni hän sitten ei kuitenkaan vuosienkaan jälkeen ole random:-(
Taidan silti ottaa neuvon tuosta, että tätä ei liikaa kannata miettiä.
Ai niinkuin pää pensaaseen vain?
Mua kyllä häiritsisi toi ihan mielettömästi!
Olen yllättynyt, kuinka paljon ihmisillä on kokemusta tällaisesta varallaolosta, laastarina olosta. Olla joku, johon vain tyydyttiin paremman puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa kokemusta niistä ketkä sanoo olevansa kilttejä.
Tuli lunta tupaan nuorempana miesjutuissa, joten päätin ottaa "kiltin pojan" joka ei ollut aikaisemmin naista nähnyt. Ei ollut ulkoisesti tasoani, mutta elin jossain haavemaailmassa, että nyt on jotain oikeeta kun se toinen on niin kiltti.
Opin tuntemaan hänen perusluonnettaan, eikä ollut kiltti sitten yhtään. Ennemmin huomasin, että minähän se kiltti olen. Huonolla tavalla. Poika vaati esimerkiksi rahaa lainaksi, ärisi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, kontrolloi menemisiäni, minä hypin hänen pillinsä mukaan. Aina sitten perusteli kaikkia noita vaatimuksiaan sillä, kun on niin kiltti. Joo todella hämmentävää.
Jätin hänet sitten ja roikkui perässäni lähes 10 vuotta, kunnes menin naimisiin.
Laittoi kaipaavia viestejä, joihin oli tungettu jotain hänen mukamas kiltteyttään ylistäviä juttuja "harvassa kuitenkin on aidot ja kiltit ihmiset" tmsItse tyydyin ja oikestaanhan käytin häntä hyväksi :( en ollut oikeasti ihastunut häneen, minua vain imarteli hänen kiinnostuksensa. Se ei ollut hänellekään reilua. Nostin myös hänen rimaansa niin, ettei tajua ettei enää saa tasoistani naista eikä löydä seuraa.
Hyi kun inhottaa lukeakin tätä. Kadun ja häpeän.Miksi naiset ottavat kiltin miehen esimerkiksi aina miehen, joka ei todellakaan ole kiltti?
No tässähän ei ole kerrottu mitään esimerkkiä kiltistä miehestä, kerrottu vain omasta mielestään kiltistä miehestä. Ihan hyvin avattu mun mielestä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän 15. vuotta miehen kanssa joka ei rakasta minua.
Meillä on ihan hyvä suhde, mutta minun tunteistani huolimatta hän ei tunne samoin. Eikä ole koskaan rakastanutkaan.Miksi? Meillä on yhteinen lapsi ja talo. Meillä on ihan kivaa yhdessä. Tai siis emme ole paljon yhdessä. Olen tyytynyt tähän. En halua lähteä suhteesta. Tämä on kuitenkin parempi kuin yksinolo.
Lapsi saa vääristyneen kuvan parisuhteista. Seurustelun ei tulisi perustua läheisriippuvuuteen.
Niin, ei ideaalimaailmassa, mutta täällä reaalitodellisuudessa meitä traumatisoituneita läheisriipuvaisia pareja on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen jättänyt kumppani halusikin vielä yrittää uudelleen. Tätä kesti 1,5 vuotta. Yrittäminen loppui siihen että vahingossa tuli ilmi, että ilmoitus halusta erota johtui siitä että oli toinen nainen, joka kyllästyi olemaan toinen ja vaati miestä jättämään minut. Sitten tulikin joku takapakki ja mies halusi takaisin. Koska sen toisen kanssa oli aika myrskyisää, mies piti minua varalla, ja olihan meillä yhteinen talo ja auto, jotka olivat hänelle myös käteviä. Itsehän roikuin tuon ajan löysässä hirressä miehen kanssa, joka halusi yrittää, mutta omaan henkiseen hämmennykseensä viitaten oli aina treeneissä tai jalkapalloa katsomassa kavereiden kanssa. En siis tiennyt että hänellä oli toinen.
Tuosta jäi pysyvä trauma. 13 vuotta ja kolme suhdetta myöhemmin koen vieläkin että olen vain hätävara ja enkä oikein luota että riitän kenellekään. Näin on myös käynyt. Se toinen nainen on ollut tämän ajan ensimmäinen nainen. Heille kävi hyvin, minulle ei.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli tänä kesänä täysin puskista. Ollaan oltu miehen kanssa jo aika kauan ja yhdessäkin asutaan. On toki molemmille eron jälkeinen toinen pidempi suhde, että ymmärsin tietysti alusta lähtien, että molemmilla on ollut eletty elämä eikä tietenkään enää rakastuta kuten ensimmäiseen nuoruuden rakkauteen. Mutta kuvittelin, että meillä on ihan vakaa, rakastava suhde.
Muutama viikko sitten mies kuitenkin tuli kyliltä aika maistissa, ottaa tosi harvoin, joten oli varmaan tähän nyt silläkin osansa. Tuli siis kotiin ja oli ihan omituinen ja kysyin, että tapahtuiko siellä jotain. Hän sanoi suoraan tavanneensa pitkästä aikaa "sen oikean rakkautensa" ja nyt on todella sekava olo.
Kun siinä kyselin, rakkaudeksi paljastui entinen työkaverinsa, joka ei taatusti ole ikinä suonut mitään semmoista kiinnostusta miestäni kohtaan. On tosin semmoinen koko kylän kaunotar, että kaikkihan ne miehet silloin siihen aivan lääpällään oli, mutta hän oli vakaasti suhteessa, eikä todellakaan mikään flirttailija tms. Kiva kyllä ja mukava kaikille, että siitäkö sitä on jotain ajatuksia saatu.
Kun siinä kyselin, niin mies sanoi kaikki nämä vuodet (ovat olleet samassa työpaikassa yli 20 v sitten!!) miettinyt, että miten olisi käynyt, jos hän olisi ollut rohkeampi ja kertonut tälle naiselle tunteistaan. Ja että oli jättänyt silloisen naisystävänsä juuri sen vuoksi, että tunteet tätä naista kohtaan oli niin vahvat.
Siis mitä hittoa! Se nainen oli naimisissa silloin jo. Ja kaikki nämä vuodet?!?
Tämä ketju sai miettimään, että onko se niin kuten yksi kaverini kerran sanoi, että lähes kaikilla miehillä, jotka ei ole onnistunut pysymään yhdessä sen lukion kaunottaren kanssa, on joku saakelin pakkomielle jostain menneisyyden naisesta, jonka ympärille ovat kehittäneet jonkun ihme prinsessatarinan.
Ja haluat jatkaa tämän miehen kanssa syystä, että...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.
Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.
Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...
Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.
Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.
Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.
Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.
Tarvitaanko exceliä?
Ei hyvä idea.
Parempi olisi appi, mihin syöttää omia tietojaan. Se laskisi sun puolesta. Voisi päivittää tilanteen jokaisen lihotun kilon ja irronneen hampaan mukaan.
Sitten se appi voisi vielä matchata sut täsmälleen samantasoisen miehen kanssa. Ja jos teidän tasoissa tapahtuisi muutoksia, se ilmottaisi ja pakottaisi eroamaan.
Luulin, että tarkoitat appi-ukkoa jolla vihkossa kirjanpito. "Moi, täällä Jenni. Pistä ylös: paino 68 kg ja etuhammas irti. " :)
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen jättänyt kumppani halusikin vielä yrittää uudelleen. Tätä kesti 1,5 vuotta. Yrittäminen loppui siihen että vahingossa tuli ilmi, että ilmoitus halusta erota johtui siitä että oli toinen nainen, joka kyllästyi olemaan toinen ja vaati miestä jättämään minut. Sitten tulikin joku takapakki ja mies halusi takaisin. Koska sen toisen kanssa oli aika myrskyisää, mies piti minua varalla, ja olihan meillä yhteinen talo ja auto, jotka olivat hänelle myös käteviä. Itsehän roikuin tuon ajan löysässä hirressä miehen kanssa, joka halusi yrittää, mutta omaan henkiseen hämmennykseensä viitaten oli aina treeneissä tai jalkapalloa katsomassa kavereiden kanssa. En siis tiennyt että hänellä oli toinen.
Tuosta jäi pysyvä trauma. 13 vuotta ja kolme suhdetta myöhemmin koen vieläkin että olen vain hätävara ja enkä oikein luota että riitän kenellekään. Näin on myös käynyt. Se toinen nainen on ollut tämän ajan ensimmäinen nainen. Heille kävi hyvin, minulle ei.
Tää oli jo törkeyden huippu!
Eli miehellä oli toinen nainen, josta et tiennyt mitään. Toinen nainen vaati miestäsi jättämään sinut ja sitten hän sinut jättikin.
Kun sukset meni ristiin tämän toisen naisen kanssa, miehesi tuli maitojunalla kotiin luoksesi. Sitten sulle selvisi koko kuvio.
Menikö mies tuon jälkeen taas sen toisen naisen luo? Ovatko yhä yhdessä siis?
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt, kuinka paljon ihmisillä on kokemusta tällaisesta varallaolosta, laastarina olosta. Olla joku, johon vain tyydyttiin paremman puutteessa.
Samoin, en ole koskaan törmännyt tuollaiseen oikeassa elämässä. Tietty on kipeä asia, mistä ei välttämättä kerrota edes parhaalle kaverille.
Tuli vain mieleen, että komean miehen puolisona ei todennäköisesti tarvitse tuollaisia miettiä, koska komea on saanut sen naisen, jonka on halunnutkin. Ja jos ei miellytä, niin vaihtaa naista. Reilu peli enkä valita, jos niin käy minulle.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain mieleen, että komean miehen puolisona ei todennäköisesti tarvitse tuollaisia miettiä, koska komea on saanut sen naisen, jonka on halunnutkin. Ja jos ei miellytä, niin vaihtaa naista. Reilu peli enkä valita, jos niin käy minulle.
Meinaatko, että rumilla miehillä on todenäköisemmin näitä saavuttamattomia rakkauksia, kun ulkonäkönsä takia eivät ole saaneet sitä kaunotarta vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain mieleen, että komean miehen puolisona ei todennäköisesti tarvitse tuollaisia miettiä, koska komea on saanut sen naisen, jonka on halunnutkin. Ja jos ei miellytä, niin vaihtaa naista. Reilu peli enkä valita, jos niin käy minulle.
Meinaatko, että rumilla miehillä on todenäköisemmin näitä saavuttamattomia rakkauksia, kun ulkonäkönsä takia eivät ole saaneet sitä kaunotarta vai?
Ehkä parempi sana olisi ei-suosittu. Rumat miehet ovar harvassa ja heistäkin osa on naisten keskuudessa suosittuja.