Lukio ja AMK kolmikymppisenä järkevää vaiko ei?
Vieläkö yli 30-vuotiaan kannattaa ryhtyä tavoittelemaan unelmiaan, kun se tarkoittaa aloittamista aivan nollista? Ensin pitäisi suorittaa aikuislukio ja yo-kirjoitukset, sitten hakea varsinaista ammattia opiskelemaan ja toivoa, että opiskelupaikka ylipäätään irtoaa kohtuullisessa ajassa. Parhaassa tapauksessa ammattiin valmistuisin n. 38-39-vuotiaana, tämä toki vaatisi valtavaa sitoutumista ja työtä etenkin näin pienen lapsen äitinä.
Vakituinen työ vakaalta alalta löytyy jo. Sillä maksaa elämisen, mutta mitään varsinaista intohimoa tätä alaa kohtaan ei ole. Työ sinällään ihan ok, työttömyyttä ei juuri tarvitse pelätä.
Miten on, vieläkö kannattaa lähteä kokeilemaan? Katkeroituisiko sitä lopullisesti, jos koskaan ei edes yritä? Voisiko joku tulla antamaan kunnon potkun kankkuun, että saisin päätöksen tehtyä. Tai löytyykö kenties muita kohtalontovereita kokemuksiaan jakamaan?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lukio ja yo kirjoitukset? Mihin ap pyrit? Jos haluat ammatin voit mennä amikseen tai oppisopimuksella tai jollekin kurssille mistä pääsee suoraan työn ääreen.
Koska aplla on mielessä joku spesifi ammatti ja tutkinto maassa x, mutta hän ei siitä enempiä kerro, koska on kivempaa makustella asioilla ja aikaansaada rönsyilevää keskustelua tarkkojen ohjeiden sijaan.
Miten muuten pääsisi vastailemaan muille että "ei käy, tämä ei onnistu jne" tyrmäämään muut kuin tietämällä jotain mitä muut eivät tiedä?
Itse luin insinööriksi 35 vuotiaana, iltahommina perheen ja päivätyön ohessa.
Suosittelen aikuispuolen opintoja, siellä on leikattu kaikki turha pois ja valmistut nopeammin kuin nuorisopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lukio ja yo kirjoitukset? Mihin ap pyrit? Jos haluat ammatin voit mennä amikseen tai oppisopimuksella tai jollekin kurssille mistä pääsee suoraan työn ääreen.
Koska aplla on mielessä joku spesifi ammatti ja tutkinto maassa x, mutta hän ei siitä enempiä kerro, koska on kivempaa makustella asioilla ja aikaansaada rönsyilevää keskustelua tarkkojen ohjeiden sijaan.
Miten muuten pääsisi vastailemaan muille että "ei käy, tämä ei onnistu jne" tyrmäämään muut kuin tietämällä jotain mitä muut eivät tiedä?
Lisäksi ap:lla on pieni lapsi ja on yksinhuoltaja ja ikääkin on mutta nämä ei ole ongelma maastamuuttoon.
Aikuisena opiskelu on fiksua, mikäli valmistuu johonkin työhön tai alalle jolla on varmasti työpaikkoja. Kannattaa miettiä sen kautta.
Mikäli on iso riski päätyä työttömäksi, niin vuosien päässä saattaakin olla pettymys.
Toinen asia mitä kannattaa miettiä JA laskea on taloudellinen toimeentulo. Onko toiveammatissa parempi palkka ja muut ehdot ja montako vuotta kestää kunnes opiskelun aiheuttamat tulonmenetykset on tienattu takaisin (huomioi ajan aiheuttama korko!).
Omaksi iloksi opiskelu toki kannattaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lukio ja yo kirjoitukset? Mihin ap pyrit? Jos haluat ammatin voit mennä amikseen tai oppisopimuksella tai jollekin kurssille mistä pääsee suoraan työn ääreen.
Koska aplla on mielessä joku spesifi ammatti ja tutkinto maassa x, mutta hän ei siitä enempiä kerro, koska on kivempaa makustella asioilla ja aikaansaada rönsyilevää keskustelua tarkkojen ohjeiden sijaan.
Miten muuten pääsisi vastailemaan muille että "ei käy, tämä ei onnistu jne" tyrmäämään muut kuin tietämällä jotain mitä muut eivät tiedä?
Lisäksi ap:lla on pieni lapsi ja on yksinhuoltaja ja ikääkin on mutta nämä ei ole ongelma maastamuuttoon.
Älä unohda ikääntyviä vanhempia
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena opiskelu on fiksua, mikäli valmistuu johonkin työhön tai alalle jolla on varmasti työpaikkoja. Kannattaa miettiä sen kautta.
Mikäli on iso riski päätyä työttömäksi, niin vuosien päässä saattaakin olla pettymys.Toinen asia mitä kannattaa miettiä JA laskea on taloudellinen toimeentulo. Onko toiveammatissa parempi palkka ja muut ehdot ja montako vuotta kestää kunnes opiskelun aiheuttamat tulonmenetykset on tienattu takaisin (huomioi ajan aiheuttama korko!).
Omaksi iloksi opiskelu toki kannattaa aina.
Toisin sanoen vain kourallinen ammatteja yliopistosta ja AMK:sta.
Kivat sulle. Missä muussa maassa on AMK-tutkinto? Luulin sen olevan vain Suomen omituisuus...
Tottakai!
Itse aloitin opiskelut 31v 3 lapsen äitinä ja ehdin tekemään vielä hyvän ja mielenkiintoisen uran 27 vuotta. Nyt juuri jäin eläkkeelle.
Enkä ollut vanhin ryhmässämme minäkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena opiskelu on fiksua, mikäli valmistuu johonkin työhön tai alalle jolla on varmasti työpaikkoja. Kannattaa miettiä sen kautta.
Mikäli on iso riski päätyä työttömäksi, niin vuosien päässä saattaakin olla pettymys.Toinen asia mitä kannattaa miettiä JA laskea on taloudellinen toimeentulo. Onko toiveammatissa parempi palkka ja muut ehdot ja montako vuotta kestää kunnes opiskelun aiheuttamat tulonmenetykset on tienattu takaisin (huomioi ajan aiheuttama korko!).
Omaksi iloksi opiskelu toki kannattaa aina.
Toisin sanoen vain kourallinen ammatteja yliopistosta ja AMK:sta.
Ei valmistu ammatiin kuin lääkärit ja juristit.
Sen sijaan tutkinnolla jonka noista saa voi työllistyä ihan mihin vaan.
Esim tradenomi voi olla mitä tahansa kaupan hyllyttäjän ja toimitusjohtajan väliltä, ala kumiteollisuhdesta parfyymeihin tai vaikka siitossonneihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko nopeempi väylä suorittaa jokin amistutkinto ja siitä AMK:iin? Mielestäni kannattais pyrkiä mahd. nopeesti suoraan AMK:n ja sitten mahd. nopeesti se AMK tutkinto valmiiksi.
Tätäkin vaihtoehtoa tutkin, mutta käsittääkseni tämä ei omalla kohdallani ole mahdollista. Ammattikoulun olen jo käynyt, mutta pyrin ulkomaille opiskelemaan ja (ymmärtääkseni, tarkastan tämän vielä uudestaan) kohdemaahani AMK:iin hakiessa tulee esittää sekä lukion päättötodistus että ylioppilaan paperit.
Kiitos vastauksista, mieli alkaa jo rohkaistua!
- ap
Mikähän koulu vaatii noi naurettavia? Ymmärrät varmaan että voi olla suomessa professori eikä ole lukiota käynyt ja ei ole ylioppilas? Ovet auki aika moneen kouluun maailmalla.
Hyvä huomio sinulta. Minun on parasta ottaa suoraan yhteys paikallisiin tietäjiin ja selvittää asia perinpohjaisesti. Toivottavasti olen vain ymmärtänyt väärin, se olisi mahtavaa! Kieltämättä hieman surkuhupaisa ajatus, että käyttäisin useamman vuoden koko lukiomäärän opiskeluun, jos vähemmälläkin pääsee samaan lopputulokseen. Tarkastan asian!
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena opiskelu on fiksua, mikäli valmistuu johonkin työhön tai alalle jolla on varmasti työpaikkoja. Kannattaa miettiä sen kautta.
Mikäli on iso riski päätyä työttömäksi, niin vuosien päässä saattaakin olla pettymys.Toinen asia mitä kannattaa miettiä JA laskea on taloudellinen toimeentulo. Onko toiveammatissa parempi palkka ja muut ehdot ja montako vuotta kestää kunnes opiskelun aiheuttamat tulonmenetykset on tienattu takaisin (huomioi ajan aiheuttama korko!).
Omaksi iloksi opiskelu toki kannattaa aina.
Kiitos hienosta kommentista, toit esiin paljon hyviä miettimisen arvoisia pointteja!
Ja kiitos myös muillekin kommentoijille, näillä pääsen jo pitkälle pohdinnoissani.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena opiskelu on fiksua, mikäli valmistuu johonkin työhön tai alalle jolla on varmasti työpaikkoja. Kannattaa miettiä sen kautta.
Mikäli on iso riski päätyä työttömäksi, niin vuosien päässä saattaakin olla pettymys.Toinen asia mitä kannattaa miettiä JA laskea on taloudellinen toimeentulo. Onko toiveammatissa parempi palkka ja muut ehdot ja montako vuotta kestää kunnes opiskelun aiheuttamat tulonmenetykset on tienattu takaisin (huomioi ajan aiheuttama korko!).
Omaksi iloksi opiskelu toki kannattaa aina.
Toisin sanoen vain kourallinen ammatteja yliopistosta ja AMK:sta.
Ei valmistu ammatiin kuin lääkärit ja juristit.
Sen sijaan tutkinnolla jonka noista saa voi työllistyä ihan mihin vaan.
Esim tradenomi voi olla mitä tahansa kaupan hyllyttäjän ja toimitusjohtajan väliltä, ala kumiteollisuhdesta parfyymeihin tai vaikka siitossonneihin.
Unohdit fyysikot ja valtiontieteen tohtorit.
Vierailija kirjoitti:
Minä meinaan 46-vuotiaana lähteä tavoittelemaan unelmaani yliopistoon. Työn ohella opiskelu ei ole helppoa, mutta mahdollista.
Joten tsemppipotku täältä.
Tsemppiä unelman toteuttamiseen! Itse olen myös 46v ja vuoden opiskellut ammattikorkeassa. Aion käydä myös lisää avoimen yliopiston kursseja, pari olen jo suorittanut.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa opiskella!
Orpo on eri mieltä.
Minä tein ammattikouluopinnot kahden pk-ikäisen lapsen äitinä. Ei ollut varaa autoon, lapset kuljetin pyöräkärryllä, sama pieni koppero toimi myös kauppakassina, hyvin mahtui "takaluukkuun" iso vaippapussi ja viikon ruokaostokset.
Hyviä puolia:
- Päiväkotimaksuja ei peritty
- Sairaspoissaolot helpot toteuttaa
- Edullinen, monipuolinen ateria koulussa (verrattuna esim. lounasravintoloihin tms)
- Pienten lasten kulut ovat pieniä, joten pienemmällä tulotasolla tulee hyvin toimeen pikkulapsiajan
- Koulujen loma-aikoina lomailet itsekin (lapsi kotona tai hoidossa, riippuen onko hoidettavia asioita, tarvetta levolle tms)
- Kesäisin mahdollisuus oman alan kesätöihin, opiskelujen aikana mahdollisuus sijaisuuksiin, esim. olemalla päivän pois koulusta. Harva koulutuslinja vaatii 100% läsnäolopakkoa.
- Kesälomalla (2-4kk/v) mahdollisuus opiskella etäopintoja tähdäten nopeampaan valmistumiseen.
- Koulupäivien pituus oli työpäiviä lyhyempi, eli enemmän aikaa pienen lapsen kanssa, joka tarvitsee vanhempaansa enemmän. Tosin AMK:ssa meillä oli yhtenä vuonna 12h päiviä, klo 8-20, mutta läsnäolopakkoa ei ollut.
Tässä työelämän pyörteissä ruuhkavuosien myllerryksessä, olen pariin kertaan muistellut lämmöllä opiskeluajan mutkattomuutta ja huolettomuutta.
Ehdit hyvin vielä vaikka mihin. Anna palaa, terv. 58v.