Mikä saa opettajan olemaan julma aralle oppilaalle?

Vierailija kirjoitti:

Olin arka oppilas, mutta onneksi sain olla rauhassa opettajilta lukuunottamatta 1-2. Luokkia opettanutta muumiota.

Yläasteella oli yksi opettaja joka simputti epävarmoja oppilaita, onneksi en joutunut hänen kynsiinsä.

Esimerkkejä:

Eräs poika oli huono käsitöissä, äijä usein löi hänen työnsä höyläpenkin nurkkaan säpäleiksi: "näin minä tälle paskalle teen".

Erään hieman tyhmän oppilaan koevastauksia hän luki ääneen luokalle.

Hän myös inhosi varhaiskypsiä tyttöjä.

Erään tytön jännämiespoikakaveri teki itsemurhan.

Opettaja nauroi tytölle, että pääsi yhteiskunta eroon verovarojen tuhlaajasta.

1980- luvun puolivälistä tämä muistelo.

Googlasin ukon nimeä, on kuollut.

Löytyi muistokirjoitus, jossa hänestä tehtiin oikea pyhimys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen suuresti, että dramatisoit noita tilanteita pahemmaksi kuin ne onkaan. En ollenkaan usko, että kukaan opettaja huutaisi pää punaisena jostain koeaikataulusta. Ehkä on kipakasti sanonut, mutta muuten tuollainen olisi saanut ajat sitten potkut.

Tässä sinulle yksi esimerkki oikeasta elämästä. Opettaja juoksutti lihavaa poikaa alakoulussa pitkää käytävää pitkin ja huusi: juokse läski, juokse!

Näin tämän tilanteen omin silmin oppilaana ja niin näki moni muukin.

Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä millaisia opettajat voivat olla.

T: en ole aloittaja

Minä vuonna ja missä maass? Suomessa 1930? Venäjällä 2023?

1980-luvulla hyvinkin vielä oli tuollaisia opettajia.

Yksi ukko juoksutti rangaistuksena milloin mistäkin.

Ajoi toisinaan itse autolla perässä.

Auto kulki vinossa kun ukko oli itse niin lihava.

Ap, mulla on ollut vähän samantyylisiä vaikka paljon lievempiä kokemuksia. Olin ujo, kiltti ja hiljaiseksi kasvatettu tyttö, ja ala-asteella luokanopettaja (mies) päätti, että paras tapa kohdella ujoa ja  hiljaista tyttöä on ottaa hänet silmätikuksi ja piikitellä ja vitsailla koko luokan edessä. "Hyväntahtoisesti" siis. Hän itse asiassa sanoi minulle ala-asteen päättyessä, että oli ajatellut, että ujouteni ja hiljaisuuteni katoaisivat jos hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyi.  Eli härnäsi ja nolasi minut toistamiseen koko luokan edessä koska en osannut vastata näppärästi ja sanavalmiisti hänen "hauskoihin" vitseihinsä ja piikittelyihinsä. Mitä helvetin amatööripsykologiaa tuokin oli, en tiedä. Onneksi piina päättyi ala-asteen loppuessa.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen suuresti, että dramatisoit noita tilanteita pahemmaksi kuin ne onkaan. En ollenkaan usko, että kukaan opettaja huutaisi pää punaisena jostain koeaikataulusta. Ehkä on kipakasti sanonut, mutta muuten tuollainen olisi saanut ajat sitten potkut.

Minä uskon. Miksi? Olen käynyt koulua. Opettajista löytyy paljon täysin mielipuolia tapauksia. Pää punaisena karjuminen taitaa olla lievimmästä päästä.

Jokainen on käynyt koulua. Hyviä kokemuksia ja huonoja kokemuksia riittää. Osalla sellaisia kokemuksia joita ei olisi kuulunut tulla lainkaan. Todella julmaa simputusta aikuisilta. Moni on sellaisia kokenut ja moni nähnyt. Osa mennyt opettajan mukana nauramaan ja osa taas ahdistuu näkemästään.

Vierailija kirjoitti:

Osa opettajista on persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat alalla siksi, että pääsevät käyttämään valtaa itseään alemmassa asemassa oleviin. Ujot ja arat, ehkä yksinäisetkin oppilaat ovat helpoimpia kohteita, toisin kuin sanavalmiit ja ison kaveriporukan suojista huutelevat rääväsuut.

Joillain opettajilla puolestaan on häkellyttävän huono sosiaalinen silmä. He tulkitsevat ujouden ja arkuuden ylimielisyydeksi tai tahalliseksi niskotteluksi. On arvoitus, miten näin huonosti ihmisiä lukevat ovat alalle päätyneet. Toisaalta kaikilta ihmissuhdealoilta löytyy työntekijöitä, joiden ei vuorovaikutustaitojen heikkouden ja muiden jatkuvan väärin tulkitsemisen vuoksi pitäisi olla alalla.

Sitten jotkut opet ovat todennäköisesti olleet itse kouluaikoina niitä arkoja ja ujoja oppilaita, joita heidän omat opettajansa ovat pilkanneet ja nöyryyttäneet luokan edessä. Siitä aiheutunut trauma on heillä jäänyt käsittelemättä ja se heijastuu työelämässä primitiivisenä raivoreaktiona ujoja ja herkkiä oppilaita kohtaan. Ajatuksena "kun minä en saanut ujostella, niin et saa sinäkään".

Näin aikuisena useita opettajaksi opiskelevia ja opettajina työskentelevinä tavattuani olen todennut, että huomattava osa on hakeutunut alalle juurikin sen vallan tunteen vuoksi. Hivelee egoa, kun saa hallita luokallista lapsia ja olla heidän ihailtavanaan. Monella vastaantulleella on ollut hoitamattomia mielenterveysongelmia, opettajien kesken on ties millaista yläkoulun tasolle jumahtanutta nokittelua ja oppilaista puhutaan todella inhottavaan sävyyn, kuin olisi itse yksi luokan teineistä.

Olet muuten täysin oikeassa tuosta raivoreaktiosta ja ylimielisenä pitämisestä, monella entisellä hissukkaoppilaalla käy katkeruus päälle ja hiljaista lasta pidetään ylimielisenä prinsessana joka täytyy "tiputtaa todellisuuteen", joutuihan opettaja itsekin vastaavan kohtelun kohteeksi. Ainakin tällaisen kuvan olen opettajien avautumisista saanut. Pedagogian ammattilaisilta ei hirveästi itsereflektiota ja omien tunnereaktioiden hallintaa odoteta. 

Olin arka lapsena ja vielä aikuisenakin jonku verran. Mutta onneksi tajusin sanoa kotona. Oli kai opetettu, että jos tulee tilanne, että joku kiusaa oli se sitten kuka hyvänsä niin pitää kertoa kotona. Mutta kyllä siinä sai kerätä itsensä, että uskalsi kertoa vanhemmille, kun jännitti seurauksia. Jo tarhassa ollessa joutui sanoa kotiin tilanne niin loppui kummallinen käytös tädeillä. Sitten muutama vuosi myöhemmin ala-asteella eräs opettaja tuntui, että otti minut silmätikuksi, kunnes kerroin kotona ja kotoa otettiin yhteyttä aika tiukasti kyseiselle opettajalle niin hän oli kuin eri ihminen sen jälkeen.