Mikä saa opettajan olemaan julma aralle oppilaalle?
Otsikossa kysymys. Omalla opintotaipaleellani oli muutamia opettajia, jotka olivat hyvin ankaria minua kohtaan. Olen duunariperheen lapsi ja moni opettaja tiesi, että vanhempani käyttivät runsaasti päihteitä. Johtuiko ankaruus siis siitä, että opettaja halusi pitää minut "kurissa" taustojeni takia?
Suoritin ala-asteen 1997-2003. Suoritin yläasteen 2003-2006. Olin koulussa hiljainen arka hissukka. Minulla on ollut koko elämäni ajan äärimmäisen suuria ongelmia sosiaalisissa kanssakäymisissä eli en joko saa sanaa suustani, jäädyn totaalisesti tai en osaa oma-aloitteisesti hakeutua muiden seuraan torjunnan pelossa. Tulen lähes heti torjutuksi tai jos en heti tule, niin tulen myöhemmin torjutuksi kun ikätoveri huomaa, etten ole ihan normaali. Olen aina ollut luokkani hiljaisin tyttö eli en koskaan riehunut tai häirinnyt muiden opiskelurauhaa.
Jostain syystä muutama opettaja otti minut silmätikukseen ja tarkoitan tällä sitä, että he usein nolasivat minut koko luokan edessä. Niin, että muut nauroi. Tai jos joku luokkalainen haukkui minua tyhmäksi, niin opettaja hymähti ja oli samaa mieltä.
Annan muutaman esimerkin.
Joskus harvoin rohkenin olla esillä. Mutta ne tilanteet meni aina pieleen. Esimerkiksi ääneni ei kuulunut tarpeeksi kovaa. Piipitin kuin typerä hiiri. Opettajalla meni hermo ja hän sanoi, etten saa enää ikinä puhua asiasta x, koska kukaan ei kuule minua. Koko luokka nauroi. En uskaltanut enää puhua yhtään mistään asiasta, en enää viitannut tunneilla. Tästähän arvosanat kärsivät.
Kerran menin itkien 7-vuotiaana opettajan luokse ja sanoin, että minulla ei ole yhtään kaveria, enkä tiedä, mitä tehdä. Opettaja sätti ja sanoi, että en ole tarpeeksi reipas ja fiksu tyttö. Että minun täytyy olla reippaampi.
En lapsena siis osannut ilmaista sitä, etten pärjännyt sosiaalisissa tilanteissa. Minua hävetti, etten osannut puhua kuten muut lapset.
Muutama aikuinen on itse asiassa yrittänyt auttaa minua jo päiväkodissa. Mutta vanhempani tappelivat apuja vastaan, koska vanhempieni mielestä olin normaali lapsi ja että muut tekivät tahalleen kiusaa heille.
Kommentit (67)
Epäilen suuresti, että dramatisoit noita tilanteita pahemmaksi kuin ne onkaan. En ollenkaan usko, että kukaan opettaja huutaisi pää punaisena jostain koeaikataulusta. Ehkä on kipakasti sanonut, mutta muuten tuollainen olisi saanut ajat sitten potkut.
Ilmeisesti kukaan opettaja ei kuitenkaan sanonut, ettet saa kirjoittaa. Ikävä puute heidän puoleltaan, kun ainoa tekstilaji on itsesääli.
En usko, että sinulle kannattaa selittää mitään, et kuitenkaan sitä ymmärrä. Riittäköön, että sinua on kohdeltu ansaitsemallasi tavalla.
Sanoin tuossa ylempänä jo, että häivy tältä palstalta, sillä sinut murskataan täälläkin. Todellisuudessa tarkoitin, että tuhlaat täällä itseäsi parempien ja älykkäämpien aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Häivy heti tältä palstalta, sinut murksataan kohta täälläkin. Minä mukaanlukien.
Haista V I T T U!!!!!!! Luuseri.
Kirjoittaa kyllä osaat, vaikka äidinkielen tunneilla sinua on painettu alas.
Koulukiusaaja löysi tämänkin ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen suuresti, että dramatisoit noita tilanteita pahemmaksi kuin ne onkaan. En ollenkaan usko, että kukaan opettaja huutaisi pää punaisena jostain koeaikataulusta. Ehkä on kipakasti sanonut, mutta muuten tuollainen olisi saanut ajat sitten potkut.
Kyllä myös opettaja voi kiusata oppilasta ja luonnevikaisia ihmisiä on kaikissa ammateissa.
Arvaukseni otsikon kysymykseen: opettajan luonnehäiriö.
Joopa joo. Opettjat ovat jäätäviä hirviöitä.
Osa opettajista on persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat alalla siksi, että pääsevät käyttämään valtaa itseään alemmassa asemassa oleviin. Ujot ja arat, ehkä yksinäisetkin oppilaat ovat helpoimpia kohteita, toisin kuin sanavalmiit ja ison kaveriporukan suojista huutelevat rääväsuut.
Joillain opettajilla puolestaan on häkellyttävän huono sosiaalinen silmä. He tulkitsevat ujouden ja arkuuden ylimielisyydeksi tai tahalliseksi niskotteluksi. On arvoitus, miten näin huonosti ihmisiä lukevat ovat alalle päätyneet. Toisaalta kaikilta ihmissuhdealoilta löytyy työntekijöitä, joiden ei vuorovaikutustaitojen heikkouden ja muiden jatkuvan väärin tulkitsemisen vuoksi pitäisi olla alalla.
Sitten jotkut opet ovat todennäköisesti olleet itse kouluaikoina niitä arkoja ja ujoja oppilaita, joita heidän omat opettajansa ovat pilkanneet ja nöyryyttäneet luokan edessä. Siitä aiheutunut trauma on heillä jäänyt käsittelemättä ja se heijastuu työelämässä primitiivisenä raivoreaktiona ujoja ja herkkiä oppilaita kohtaan. Ajatuksena "kun minä en saanut ujostella, niin et saa sinäkään".
Vierailija kirjoitti:
Mitä helkkari kuraa nyt taas?
Ymmärrän mitä ap tarkoittaa ja ihan asiaa kirjoittaa. Ei tarvii täältä alkaa pois käskemään ketään kiusaamisella uhkaamalla.
Itse olen ollut aina hiljainen, ujo ja jäätyvä persoona. Olen huomannut, että se on ihmisissä ominaisuus, että he haluavat alistaa ja tuntea itsensä paremmaksi kuin toinen. Tämä ei koske kaikkia, mutta siis minunkin kohdalleni tätä on osunut paljon.
Esimerkiksi kaikenlaisia väkivaltaisia tyyppejä on tullut lapsena ja nuorena vastaan, jotka havaitsevat minut, aremman henkilön joukosta, ja ottavat helpoksi uhrikseen. Ikään kuin lyövät lyötyä.
Kiusaamisen ja haukkumisen kohteeksi joutuu helpommin arka. Taas kerran heikkoa on kiva lyödä ja alistaa.
Armeijassa eräs kantahenkilökunnan tyyppi selvästi vihasi arkaa ihmistä ja rankaisi ja alisti siitä hyvästä erikseen.
Se vaan tuntuu olevan monen ihmisen luonto, ettei siedä heikkouksia. Ehkä jotain omien heikkouksien tai oman taustansa projisointia.
Opettajilla on usein kovat arvot ja tykkäävät luokitella oppilaita ja ottaa silmätikkuja. Opettaja on yhtä altis kiusaamaan kuin muutkin ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Osa opettajista on persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat alalla siksi, että pääsevät käyttämään valtaa itseään alemmassa asemassa oleviin. Ujot ja arat, ehkä yksinäisetkin oppilaat ovat helpoimpia kohteita, toisin kuin sanavalmiit ja ison kaveriporukan suojista huutelevat rääväsuut.
Joillain opettajilla puolestaan on häkellyttävän huono sosiaalinen silmä. He tulkitsevat ujouden ja arkuuden ylimielisyydeksi tai tahalliseksi niskotteluksi. On arvoitus, miten näin huonosti ihmisiä lukevat ovat alalle päätyneet. Toisaalta kaikilta ihmissuhdealoilta löytyy työntekijöitä, joiden ei vuorovaikutustaitojen heikkouden ja muiden jatkuvan väärin tulkitsemisen vuoksi pitäisi olla alalla.
Sitten jotkut opet ovat todennäköisesti olleet itse kouluaikoina niitä arkoja ja ujoja oppilaita, joita heidän omat opettajansa ovat pilkanneet ja nöyryyttäneet luokan edessä. Siitä aiheutunut trauma on heillä jäänyt käsittelemättä ja se heijastuu työelämässä primitiivisenä raivoreaktiona ujoja ja herkkiä oppilaita kohtaan. Ajatuksena "kun minä en saanut ujostella, niin et saa sinäkään".
Fiksusti kirjoitettu. Eritoten keskimmäinen kappale kosketti minua.
Olen itse hiljainen ja ujo. Olen huomannut, että joitakin ihmisiä vain ärsyttää suunnattomasti ujot ihmiset. Olen jopa työelämässä törmännyt siihen. Sinua on kohdeltu todella julmasti eikä se ole sinun syysi. Moukkia opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Arvaukseni otsikon kysymykseen: opettajan luonnehäiriö.
Valitettavasti näitä luonnevikaisia opettajia on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Silmätikuksi päätyy se kiltti ja arka oppilas.
Noista tapahtumista on aikaa kaksi vuosikymmentä, miksi muistelet niitä vieläkin?
Minäkin olin koulussa hiljainen hissukka jota kohdeltiin tuolla tavoin. En ottanut siitä itseeni vaan kaikki unohtui sinä päivänä kun koulu päättyi. En enää edes muista opettajien nimiä enkä suurinta osaa luokkakavereista. En ole missään somessa, joten en tiedä miten muut ovat elämässään pärjänneet, itselläni on työelämässä mennyt aina hyvin.
Ap, tee itsellesi palvelus ja lopeta menneiden aikojen muistelu ja vatvominen.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Opettjat ovat jäätäviä hirviöitä.
Itseironiaa? Taidat olla opettaja, jota ahdistaa ja jäytää lukukauden alku. Helpotat omaa oloasi kiusaamalla toista. Vaihda alaa!
P.S. Ja laita korkki kiinni.
JATKOA
Toinen esimerkki. Yläasteella olin ollut viikon poissa sairastumisen takia. Viikon aikana oli äidinkielen koe, johon en päässyt tämän sairastumisen takia. Kun saavuin seuraavana viikkona kouluun ja tiistaina oli viikon ensimmäinen äidinkielentunti, niin opettaja jakoi silloin korjatut kokeet. Viittasin ja opettaja antoi puheenvuoron. Sanoin, etten ollut tehnyt koetta sairastumisen takia, joten voinko tehdä sen milloin? No opettaja suuttui tästä ja haukkui huutaen minut koko luokan edessä. Että minun olisi heti pitänyt edellisenä viikkona sopia, että olisin tehnyt kokeen maanantaina ja nyt oli liian myöhäistä. Että "oletko sinä tyhmä tyttö, kyllä 13-vuotiaan pitäisi nämä asiat tässä koulussa tietää, että kun sairastut, niin sinun täytyy heti selvittää, milloin teet kokeen". Hävetti ja muut nauroi. En sitten lopulta tehnyt koetta, sillä opettaja ei suostunut tekemään uutta koetta ja opettaja vähensi äidinkielen numeroani kahdella alaspäin. Ok, reiluahan tämä vain on. Mutta ei se, että huudetaan naama punaisena ja haukutaan.
Sama äidinkielenopettaja nolasi minut useita kertoja. Kerran sain luokan huonoimman numeron. Vihasin äidinkieltä (miksiköhän). Opettaja alkoi jakamaan korjattuja kokeita ja sanoi, että hän jakaa kokeet paremmasta huonoimpaan. Olin viimeinen, joka sai kokeen. Opettaja sanoi naureskellen koko luokan edessä, ettei hän ole koskaan opettanut yhtä tyhmää lasta kuin minä olen. Kaikki taas nauroi. "Luokan tyhmin oppilas", eräs luokkalaiseni kommentoi. Tästä sain kuulla koko yläasteen.
Minulla ei ollut yhtään kaveria yläasteella. Tai no oli ja oli. Seitsemännellä luokalla olin kahden tytön kanssa, mutta he kiusasivat minua muka kaverillisesti (eli haukkuivat jatkuvasti rumaksi, maskuliiniseksi ja tyhmäksi). Lopulta päätin olla yksin 8. ja 9. luokat.
Olen vain miettinyt, että onko tällainen käytös normaalia opettajilta? Jos olet opettaja, niin miksi käyttäydytte näin? Miksi otat ujon ja aran silmätikuksi? Onko teidän huutamisenne ja "ole reipas" auttanut paljonkin näitä ujoja ja arkoja oppilaita olemaan parempia ihmisiä?
t. muserrettu