Lue keskustelun säännöt.
Mihin perustuu ajatus, että ennen ei ollut sitä ja tätä, mutta ennen oli kuitenkin paremmin?
04.08.2023 |
Tarkoitan sitä, kun joku kommentoi esimerkiksi, että ei ennen ollut jotain kykyajan mukavuutta, mutta silti kommentoijan mielestä ennen oli kuitenkin tämänkin asian suhteen paremmin.
Esimerkiksi kun puhuttiin että koulut alkaa ja lapsella on koulukyyti, koska hänellä on viiden kilometrin koulumatka, niin eräs ihminen kommentoi, että ei ennen ollut mitään koulukyytejä. Samalla alkoi muistella, miten ennen rämmittiin kouluun viisi kilometriä säässä kuin säässä ja se kuulemma teki vaan hyvää ja oli lapsilla hyvä kunto. Tottakai sama jatkui siihen, miten nykylapsilla kaikki on niin helppoa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen mielenterveysongelmainen joka hallitsi koko perheen elämää. Tuolloin maaseudulla avioero oli kuitenkin epähyväksyttävää, joten helvetti jatkui. Kun olin 11v päästiin pakoon isovanhempien avustuksella. Isä uhkaili kaikkia tuttuja selvittääkseen missä olimme. Onneksi isä teki itsemurhan vuosi myöhemmin., niin ei tarvinut enää pelätä.
Onko alapeukuttajien mielestä siis hyväksyttävää ja jotenkin hyvä asia, että lapsi joutuu pelkäämään isäänsä jopa henkensä puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teitä valittaja-akkoja on AINA!
Ne valittajat ovat valittaja-UKKOJA!
Tutkitusti nämä "ennen oli paremmin"-kitisijät ovat persuja. Ja persut ovat miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ollut ennen paremmin ainakaan mielenterveyden osalta. Vuonna 1990 tehtiin 1500 itsemurhaa. Mikä on kaksi kertaa niin paljon kuin nykyään.
Luonnollinen poistuma. Nykyään noita hy y sätään turruttavilla lääkkeillä valtavilla kustannuksilla ja lääketehtaat nauraa koko matkan pankkiin.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän käsite ennen oli paremmin, tarkoita -70-90 lukuja. Ne vaan oli parempia. Elämänilo löytyi muualta kuin tietokone maailmasta. Kommunikoimme ihmisten kanssa nenätysten, välitimme mitä toiselle kuuluu.
Tavaraa oli vähemmän, se riitti kuitenkin ja uutta osasi arvostaa. Töitäkin oli vara valita. Kaduilla kuljimme vapaammin, ilman taakse vilkuilua. Pelko ei ollut ainainen riesa. Perheet oli yhtenäisempiä. Se vaan oli aikaa jonka toivoisi edes osittain palaavan.
Tämän viestin kun luin niin mietin että pelaan päivittäin konsolissa töiden jälkeen, juttelen vain töisssä muiden ihmisten kanssa ja vapaa ajalla olen aikalailla yksinäinen mutta se ei haittaa koska just pelaaminen tai lenkkeily on hauskaa.
Tavaraa minulla on paljon koska haluan että koti on viihtyisä että viihdyn siellä, ostin ps5 ja se on huippu laite.
Töihin ei niin vain mennä ja kaikki työ vaatii koulutusta, mitä parempaa palkkaa haluat niin sitä enemmän pitää kouluttautua.
Kaduilla saa kyllä kulkea vapaana näin miehenä.
Mutta mun mielestä nykyaika on hauskaa ja parempaa kuin ennen koska nykyään vapaa ajan voi täyttää miellekkäällä tekemisellä, ennen ei näin ollut vaan piti elää sitä perintäistä perhe elämää.
Olen ikisinkku eikä omia lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sairastuivat 5km kylmässä rämpimisestä tai kuolivat jossain onnettomuudessa tai kulkusairauteen eivät ole täällä jakamassa muistojaan.
Hekään eivät ole jotka tekivät its emurh an sosiaalisten paineiden takia. Mm. homous määriteltiin psyykkiseksi häiriöksi ja joskus jopa rikolliseksi. Ei ole montaa vuosikymmentä kun sinkkuäitejä, masentuneita ja muuten mielipiteen omaavia naisia pakkosterilisoitiin koska tällainen vapaasti sikiävä ja "levoton" geeni haluttiin katkaista/poistaa väestöstä.
.
Kyllä siitä on pitkä aika kun noita pakkosterilointeja on tehty. Korkeintaan 60-luvun alkupuolella on ehkä vielä joitain tehty.
Mun mummi pakkosteriloitiin. Hän sai kaksi lasta ja sen jälkeen sairastui (en ole täysin varma diagnoosista, luultavasti skitsofrenia), joten ei nuo pakkosteriloinnit mitään muinaishistoriaa kuitenkaan ole.
Olet itsekin jo toinen jalka haudassa jos noin on.
Mä olen vielä työelämässä (3 vuotta vielä alimpaan eläkeikään) ja molemmat mummini syntyivät 1890-luvulla. Oma äitini on syntynyt 1927. Pakkosterilointipykälä poistui laista vasta vuonna 1970, jolloin mun äitinikin oli jo 43-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mt-ongelmainen pitäisi tänäänkin pakkosteriloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen mielenterveysongelmainen joka hallitsi koko perheen elämää. Tuolloin maaseudulla avioero oli kuitenkin epähyväksyttävää, joten helvetti jatkui. Kun olin 11v päästiin pakoon isovanhempien avustuksella. Isä uhkaili kaikkia tuttuja selvittääkseen missä olimme. Onneksi isä teki itsemurhan vuosi myöhemmin., niin ei tarvinut enää pelätä.
Onko alapeukuttajien mielestä siis hyväksyttävää ja jotenkin hyvä asia, että lapsi joutuu pelkäämään isäänsä jopa henkensä puolesta?
Alapeukuttajilla taitaa oma maailmankuva olla vähän kyseenalainen. Siellä fantasioivat sairaista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen mielenterveysongelmainen joka hallitsi koko perheen elämää. Tuolloin maaseudulla avioero oli kuitenkin epähyväksyttävää, joten helvetti jatkui. Kun olin 11v päästiin pakoon isovanhempien avustuksella. Isä uhkaili kaikkia tuttuja selvittääkseen missä olimme. Onneksi isä teki itsemurhan vuosi myöhemmin., niin ei tarvinut enää pelätä.
Otan osaa, siitä mitä jouduit kokemaan. Ei kenenkään lapsen pitäisi joutua pelkäämään kotona.
Aijaa. Täällä taas inkkelit jotka on ottaneet isältään perseeseen ja turpaan ihannoivat naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli kivaa, kun sai töissä tehdä paljon ylitöitä, oli kivoja bonuksiakin. Lomalla oli kiva mennä baariin ja ostaa kavereille pöydän täyteen juotavaa, kun rahaa riitti kivasti vähän törsätäkin.
Nykyään tili riittää siihen, että voi kulkea töissä ja maksella laskut, ei niin kivaa.
nykyään pikkujonnetkin aukoo päätään vanhemmille, jos oisin faijan aikana huudellut samoin, niin en oisi tässä kirjoittelemassa.
Tämä.
Nykyään palkka menee pääosin asumiseen,autoiluun ja laskuihin.
Sen jälkeen loput rahat menee ruokaan ja käyttötavaroihin.
Minä itse olen miettinyt sitä että miten hemmetissä ennen vanhaa vaikka se perus rakennustyöntekijä pystyi ostamaan omakotitalon,käyttämään autoa ja perustamaan perheen kun taas nykyään tuohon kykenee vain se korkeakoulutettu ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä oli kivaa, kun sai töissä tehdä paljon ylitöitä, oli kivoja bonuksiakin. Lomalla oli kiva mennä baariin ja ostaa kavereille pöydän täyteen juotavaa, kun rahaa riitti kivasti vähän törsätäkin.
Nykyään tili riittää siihen, että voi kulkea töissä ja maksella laskut, ei niin kivaa.
nykyään pikkujonnetkin aukoo päätään vanhemmille, jos oisin faijan aikana huudellut samoin, niin en oisi tässä kirjoittelemassa.
Tämä.
Nykyään palkka menee pääosin asumiseen,autoiluun ja laskuihin.
Sen jälkeen loput rahat menee ruokaan ja käyttötavaroihin.
Minä itse olen miettinyt sitä että miten hemmetissä ennen vanhaa vaikka se perus rakennustyöntekijä pystyi ostamaan omakotitalon,käyttämään autoa ja perustamaan perheen kun taas nykyään tuohon kykenee vain se korkeakoulutettu ihminen.
Lisäyksenä tähän vielä se että ennen vanhaa sillä rakennustyöläisellä saattoi myös olla varaa ostaa/rakennuttaa kesämökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein näkee oman lapsuutensa parhaana aikana.
Itse olen ollut lapsi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Silloin oli koulukyydit niitä tarvitseville ja jopa puhelimet lapsilla ja nuorilla. Samoin kuin tietokoneet. En kuitenkaan sano että silloin olisi ollut paremmin. Asioiden hoitaminen oli paljon hankalampaa kun ei ollut sähköisiä palveluja ja esimerkiksi kirjastokäynnillä piti ihan mennä sinne kirjastoon lainaa uusimaan. Samoin omassa lapsuudessani lasten fyysinen kurittaminen oli vielä monissa perheissä yleistä, vaikkei meillä ollutkaan. Samoin se oli yleisesti hyväksyttävämpää ja siihen oli sallivampi ilmapiiri vaikka se oli jo silloin ollut laitonta yli 10 vuotta.
90-luvulla ja vuosituhanne vaihteessa lapset oli myös enemmän oman onnensa nojassa kuin nykyään. Monissa kouluissa ei ollut samaan tyyliin kuraattorin tai psykologin palveluja kuin nykyään. Samoin oli ihan ok, että ekaluokkalaiset lapsetkin vietti kesälomilla päivät yksin kotona.
En kyllä ymmärrä tätä nykypäivän lasten pakkoja olla koko ajan jossain harrastuksissa tai kerho toiminnoissa. Sehän oli parasta aikaa ja lepoa kun sai olla päivät yksin sisartusten kanssa kotona kesälomilla.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ollut ennen paremmin ainakaan mielenterveyden osalta. Vuonna 1990 tehtiin 1500 itsemurhaa. Mikä on kaksi kertaa niin paljon kuin nykyään.
1990 luvun lama oli paha ja se on yksi syy miksi itsemurhien määrä kasvoi.
Sitä en tiedä kuinka tuohon aikaan mielenterveyspotilaita hoidettiin mutta nykyisin puoli miljoonaa suomalaista syö mielialalääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein näkee oman lapsuutensa parhaana aikana.
Itse olen ollut lapsi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Silloin oli koulukyydit niitä tarvitseville ja jopa puhelimet lapsilla ja nuorilla. Samoin kuin tietokoneet. En kuitenkaan sano että silloin olisi ollut paremmin. Asioiden hoitaminen oli paljon hankalampaa kun ei ollut sähköisiä palveluja ja esimerkiksi kirjastokäynnillä piti ihan mennä sinne kirjastoon lainaa uusimaan. Samoin omassa lapsuudessani lasten fyysinen kurittaminen oli vielä monissa perheissä yleistä, vaikkei meillä ollutkaan. Samoin se oli yleisesti hyväksyttävämpää ja siihen oli sallivampi ilmapiiri vaikka se oli jo silloin ollut laitonta yli 10 vuotta.
90-luvulla ja vuosituhanne vaihteessa lapset oli myös enemmän oman onnensa nojassa kuin nykyään. Monissa kouluissa ei ollut samaan tyyliin kuraattorin tai psykologin palveluja kuin nykyään. Samoin oli ihan ok, että ekaluokkalaiset lapsetkin vietti kesälomilla päivät yksin kotona.
En kyllä ymmärrä tätä nykypäivän lasten pakkoja olla koko ajan jossain harrastuksissa tai kerho toiminnoissa. Sehän oli parasta aikaa ja lepoa kun sai olla päivät yksin sisartusten kanssa kotona kesälomilla.
Kaikilla ei enää ole sisaruksia tai sisarus on niin pieni, että se on vanhempien työpäivän ajan päiväkodissa. Nykyisin ei tunnu pihoillakaan olevan lapsia leikkimässä, koska lapset ovat harrastuksissa tai kerhotoiminnoissa. Lapsi, joka ei näissä ole, on yksin. Tästä se "pakko" syntyy. Lapsilla on kavereita päiväkodeissa, kouluissa, kerhoissa ja harrastuksissa. Naapurustossa ei enää ole. Lisäksi nykyisin ei taida olla suositeltavaa, että esimerkiksi 7-vuotias olisi koulun kesäloman aikana päivät yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen mielenterveysongelmainen joka hallitsi koko perheen elämää. Tuolloin maaseudulla avioero oli kuitenkin epähyväksyttävää, joten helvetti jatkui. Kun olin 11v päästiin pakoon isovanhempien avustuksella. Isä uhkaili kaikkia tuttuja selvittääkseen missä olimme. Onneksi isä teki itsemurhan vuosi myöhemmin., niin ei tarvinut enää pelätä.
Onko alapeukuttajien mielestä siis hyväksyttävää ja jotenkin hyvä asia, että lapsi joutuu pelkäämään isäänsä jopa henkensä puolesta?
Alapeukuttajilla taitaa oma maailmankuva olla vähän kyseenalainen. Siellä fantasioivat sairaista asioista.
Ei ole, eikä fantasioi. Sen sijaan perhehelvetistään kertonut projisoi omat kokemuksensa koskemaan koko lapsuusaikansa yhteiskuntaa. Usko tai älä, suurin osa isistä niin silloin kuin nykyäänkin ei ollut mitään väkivaltaisia juoppoja. Yksittäisen ihmisen tragedia ei tarkoita sitä, että koko yhteiskunta olisi ollut jotenkin väkivaltaa ihannoiva. Ei todellakaan ollut.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein näkee oman lapsuutensa parhaana aikana.
Itse olen ollut lapsi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Silloin oli koulukyydit niitä tarvitseville ja jopa puhelimet lapsilla ja nuorilla. Samoin kuin tietokoneet. En kuitenkaan sano että silloin olisi ollut paremmin. Asioiden hoitaminen oli paljon hankalampaa kun ei ollut sähköisiä palveluja ja esimerkiksi kirjastokäynnillä piti ihan mennä sinne kirjastoon lainaa uusimaan. Samoin omassa lapsuudessani lasten fyysinen kurittaminen oli vielä monissa perheissä yleistä, vaikkei meillä ollutkaan. Samoin se oli yleisesti hyväksyttävämpää ja siihen oli sallivampi ilmapiiri vaikka se oli jo silloin ollut laitonta yli 10 vuotta.
90-luvulla ja vuosituhanne vaihteessa lapset oli myös enemmän oman onnensa nojassa kuin nykyään. Monissa kouluissa ei ollut samaan tyyliin kuraattorin tai psykologin palveluja kuin nykyään. Samoin oli ihan ok, että ekaluokkalaiset lapsetkin vietti kesälomilla päivät yksin kotona.
En kyllä ymmärrä tätä nykypäivän lasten pakkoja olla koko ajan jossain harrastuksissa tai kerho toiminnoissa. Sehän oli parasta aikaa ja lepoa kun sai olla päivät yksin sisartusten kanssa kotona kesälomilla.
Kaikilla ei enää ole sisaruksia tai sisarus on niin pieni, että se on vanhempien työpäivän ajan päiväkodissa. Nykyisin ei tunnu pihoillakaan olevan lapsia leikkimässä, koska lapset ovat harrastuksissa tai kerhotoiminnoissa. Lapsi, joka ei näissä ole, on yksin. Tästä se "pakko" syntyy. Lapsilla on kavereita päiväkodeissa, kouluissa, kerhoissa ja harrastuksissa. Naapurustossa ei enää ole. Lisäksi nykyisin ei taida olla suositeltavaa, että esimerkiksi 7-vuotias olisi koulun kesäloman aikana päivät yksin kotona.
Lapsia on nykyään vähemmän kuin ennen.
Jos 1980 luvulla lapsia synty 70 000 vuodessa niin 2000 luvulla niitä syntyy 40 000-50 000 vuosittain.
Ihminen on valitettavasti hyvin nostalginen otus joka ei osaa hahmottaa aikajanoja kovinkaan hyvin. 100 vuotta meille on melkeinpä mahdoton ajatus sillä koemme usein että 20-30 vuotta on pitkä aika.
Planeetta Telluksen historiaa katsastaessa on silti pakko ymmärtää että jopa miljoona vuotta on periaatteessa ohi silmänräpäyksessä. Emme vaan ymmärrä "aikaa" itsessään, eikä meidän varmaan ole tarkoituskaan. Harva ihminen kykenee analysoimaan ja peilaamaan omaa elämää historian, arkeologian, antropologian ja paleontologian avulla.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ei ollut. Masennus oli vain normaali olotila eikä sairaus.
Ennen oli paremmin ja blaa blaa blaa. Aina sama juttu.
Ysärillä oli kivaa, kun sai töissä tehdä paljon ylitöitä, oli kivoja bonuksiakin. Lomalla oli kiva mennä baariin ja ostaa kavereille pöydän täyteen juotavaa, kun rahaa riitti kivasti vähän törsätäkin.
Nykyään tili riittää siihen, että voi kulkea töissä ja maksella laskut, ei niin kivaa.
nykyään pikkujonnetkin aukoo päätään vanhemmille, jos oisin faijan aikana huudellut samoin, niin en oisi tässä kirjoittelemassa.