Lue keskustelun säännöt.
Mihin perustuu ajatus, että ennen ei ollut sitä ja tätä, mutta ennen oli kuitenkin paremmin?
04.08.2023 |
Tarkoitan sitä, kun joku kommentoi esimerkiksi, että ei ennen ollut jotain kykyajan mukavuutta, mutta silti kommentoijan mielestä ennen oli kuitenkin tämänkin asian suhteen paremmin.
Esimerkiksi kun puhuttiin että koulut alkaa ja lapsella on koulukyyti, koska hänellä on viiden kilometrin koulumatka, niin eräs ihminen kommentoi, että ei ennen ollut mitään koulukyytejä. Samalla alkoi muistella, miten ennen rämmittiin kouluun viisi kilometriä säässä kuin säässä ja se kuulemma teki vaan hyvää ja oli lapsilla hyvä kunto. Tottakai sama jatkui siihen, miten nykylapsilla kaikki on niin helppoa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollu n e e k e r e i t ä
Onneksi suomimiehet joivat enemmän viinaa kuin nykyään ja hoitivat itse kokonaan väkivallan harjoittamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä olette saaneet päähänsä että 70-luvulla isät hakkasivat vaimoa ja lapsia? Olen elänyt ikävuodet 5-15 70-luvulla mutten tiedä ketään jonka kotona olisi ollut väkivaltaa. En toki kiellä ettei sellaista olisi ollut. Onhan sitä nykyäänkin ja on varmasti aina ollut muttei se mikään yleinen ilmiö ole ollut luultavasti koskaan.
Lisäksi vielä että kyllähän mun lapsuudessakin oli avioeroja. Mun kaveriporukassa oli useampikin joiden vanhemmat olivat eronneet.
Pullossa ja pumpulissa elänyt kermaperse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen mielenterveysongelmainen joka hallitsi koko perheen elämää. Tuolloin maaseudulla avioero oli kuitenkin epähyväksyttävää, joten helvetti jatkui. Kun olin 11v päästiin pakoon isovanhempien avustuksella. Isä uhkaili kaikkia tuttuja selvittääkseen missä olimme. Onneksi isä teki itsemurhan vuosi myöhemmin., niin ei tarvinut enää pelätä.
Onko alapeukuttajien mielestä siis hyväksyttävää ja jotenkin hyvä asia, että lapsi joutuu pelkäämään isäänsä jopa henkensä puolesta?
Alapeukuttajilla taitaa oma maailmankuva olla vähän kyseenalainen. Siellä fantasioivat sairaista asioista.
Ei ole, eikä fantasioi. Sen sijaan perhehelvetistään kertonut projisoi omat kokemuksensa koskemaan koko lapsuusaikansa yhteiskuntaa. Usko tai älä, suurin osa isistä niin silloin kuin nykyäänkin ei ollut mitään väkivaltaisia juoppoja. Yksittäisen ihmisen tragedia ei tarkoita sitä, että koko yhteiskunta olisi ollut jotenkin väkivaltaa ihannoiva. Ei todellakaan ollut.
Ennen vaan ne perhehelvetit oli yleisempiä ja niissä vaan kärsittiin, kun muuhun ei ollut mahdollisuutta.
Olin koululainen 90-luvulla ja pelkäsin isää. Tämä käyttäytyi hyvin arvaamattomasti ja väkivaltaisesti. Yritin kertoa tästä koulussa opettajalle. Muistan vieläkin, kuten opettajan ilme muuttui kun kuuli mistä oli kyse. Hän sanoi, ettei hän niille kotiasioille mitään voi ja että muutenkin on parempi olla puhumatta sellaista vanhemmista.
En oikein usko, että nykyään tällainen tulisi kuuloonkaan, että asian itse puheeksiottava lapsi jätettäisiin ihan yksin asian kanssa.
Tietyissä asioissa ennen oli asiat paremmin, mutta on varmaan asioita, jotka nyt ovat parempaa tai ainakin helpompaa. Esimerkkinä se, että ennen oli enemmän todellista ihmisten välistä kanssakäymistä "livenä", oli kyseessä sitten lapset, työkaverit tai vaikka sukulaiset. Nykyisin ei paljon lapsiakaan näy puistoissa tai pihoilla leikkimässä, nuoriso nököttää somekanavilla ja sukulasiiin pidetään yhteyttä vaan pakon edessä. Laskisin myös paremmaksi asiaksi sen, kun ei ollut kulttuurien yhteentörmäystä ja niin paljon kansainvälistä rikollisuutta. Elämä oli jotenkin lintukotoisempaa.
Mutta onhan nykyään paljon helpompaa esimerkiksi tarkastaan googlesta, jos tarvitsee tietoa, saada paljon helpommin tietoa muutenkin maailman asioista, liikkuminen paikasta toiseen on helpompaa ja turvallisempaa ja elämä on tietyllä tavalla rikkaampaa kuin ennen. Lisäksi ihmiset elävät vanhemmaksi ja pääsääntöisesti terveempänä lääketieteen kehityksen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitä valittaja-akkoja on AINA!
Ne valittajat ovat valittaja-UKKOJA!
Tutkitusti nämä "ennen oli paremmin"-kitisijät ovat persuja. Ja persut ovat miehiä.
Persut ovat miehiä. :D :D Naiset vihervassareita?
Alapeukuttajainkkelit täällä riehuu minimuna puoliheijarissa fantasioimassa siitä ajasta kun sodan käynyt pappa psykoosipäissään hakkasi mummon ja lapset aina viikonloppuisin. Sitten toistavat näitä papalta ja isiltä opittuja asenteita. Oi auvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sairastuivat 5km kylmässä rämpimisestä tai kuolivat jossain onnettomuudessa tai kulkusairauteen eivät ole täällä jakamassa muistojaan.
Hekään eivät ole jotka tekivät its emurh an sosiaalisten paineiden takia. Mm. homous määriteltiin psyykkiseksi häiriöksi ja joskus jopa rikolliseksi. Ei ole montaa vuosikymmentä kun sinkkuäitejä, masentuneita ja muuten mielipiteen omaavia naisia pakkosterilisoitiin koska tällainen vapaasti sikiävä ja "levoton" geeni haluttiin katkaista/poistaa väestöstä.
Ei ennen asiat ollut paremmin. Lapsille ei ollut kivunlievitystä ja jopa lääkärit olivat varmoja ettei vauvat tunne lainkaan kipua. Kaikki lasten sydänkirurgiat ja muut ihan au naturel ilman mitään lääkkeitä ja rauhoittavia.
Lääkärit alkoivat avustamaan, siis eivät kipua lievittämään, vaan ihan pelkästään avustamaan vasta jonkun prinsessan kuoltua synnytykseen. Synnytys oli aivan hirvittävän vaarallinen prosessi naisille menneillä vuosikymmenillä.
Miehillä toki on ollut paljon helpompaa, kun ei ole tarvinnut murehtia raskauksista ja lapsista.
Taitaa tällaisesta toiminnasta olla jo puolivuosisataa. (siitä 80-luvustakin on jo neljäkymmentä vuotta)
Kai tuo ajatus, mistä tämä keskustelu siis alkuun lähti, sisältää vain sen tosiasian, että ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja siksi jotenkin ymmärrettävämpää.
Jos nyt tänä päivänä elämä on ehdottomasti parempaa kuin joskus 50- ja 60-luvuilla, niin miksi silti meillä on näin paljon mielenterveysongelmia ja myös yhteiskunnallisia ongelmia?
Olisi ollut 50 tai 60 vuottta tässä aikaa tehdä maailmasta parempi, mutta ei vaan niin ole käynyt. Moni asia on helpompaa, mutta ei ihmiset silti ole sen onnellisempia.
Elintaso on noussut, mutta meille on tullut sen myötä uusia vaikeuksia.
Eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa on pyritty hälventämän 70-luvulta lähtien, ja se toimi muutaman vuosikymmenen. Nyt meillä on taas jakautunut yhteiskunta ja tuntuu, että vielä pahemmin kuin ennen.
Olimme todellakin jonkinlaisia umpiosuomalaisia, kansainvälisyys oli meistä kaukana, mutta nyt meillä on hyvin kansainvälinen yhteiskunta ja se on tuonut meille ongelmia, vihamielisyyttä ja ras-i-smia. Kuin myös taloudellista taakkaa.
Joskus minä ihan oikeasti kaipaan sinne 60-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen mulla ei ollut hiviä eikä aidsia.
Kyllä väittäisin että ennen oli paremmin.
En tiedä mistä olette saaneet päähänsä että 70-luvulla isät hakkasivat vaimoa ja lapsia? Olen elänyt ikävuodet 5-15 70-luvulla mutten tiedä ketään jonka kotona olisi ollut väkivaltaa. En toki kiellä ettei sellaista olisi ollut. Onhan sitä nykyäänkin ja on varmasti aina ollut muttei se mikään yleinen ilmiö ole ollut luultavasti koskaan.
Lisäksi vielä että kyllähän mun lapsuudessakin oli avioeroja. Mun kaveriporukassa oli useampikin joiden vanhemmat olivat eronneet.