Lue keskustelun säännöt.
Mihin perustuu ajatus, että ennen ei ollut sitä ja tätä, mutta ennen oli kuitenkin paremmin?
04.08.2023 |
Tarkoitan sitä, kun joku kommentoi esimerkiksi, että ei ennen ollut jotain kykyajan mukavuutta, mutta silti kommentoijan mielestä ennen oli kuitenkin tämänkin asian suhteen paremmin.
Esimerkiksi kun puhuttiin että koulut alkaa ja lapsella on koulukyyti, koska hänellä on viiden kilometrin koulumatka, niin eräs ihminen kommentoi, että ei ennen ollut mitään koulukyytejä. Samalla alkoi muistella, miten ennen rämmittiin kouluun viisi kilometriä säässä kuin säässä ja se kuulemma teki vaan hyvää ja oli lapsilla hyvä kunto. Tottakai sama jatkui siihen, miten nykylapsilla kaikki on niin helppoa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein näkee oman lapsuutensa parhaana aikana.
Itse olen ollut lapsi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Silloin oli koulukyydit niitä tarvitseville ja jopa puhelimet lapsilla ja nuorilla. Samoin kuin tietokoneet. En kuitenkaan sano että silloin olisi ollut paremmin. Asioiden hoitaminen oli paljon hankalampaa kun ei ollut sähköisiä palveluja ja esimerkiksi kirjastokäynnillä piti ihan mennä sinne kirjastoon lainaa uusimaan. Samoin omassa lapsuudessani lasten fyysinen kurittaminen oli vielä monissa perheissä yleistä, vaikkei meillä ollutkaan. Samoin se oli yleisesti hyväksyttävämpää ja siihen oli sallivampi ilmapiiri vaikka se oli jo silloin ollut laitonta yli 10 vuotta.
90-luvulla ja vuosituhanne vaihteessa lapset oli myös enemmän oman onnensa nojassa kuin nykyään. Monissa kouluissa ei ollut samaan tyyliin kuraattorin tai psykologin palveluja kuin nykyään. Samoin oli ihan ok, että ekaluokkalaiset lapsetkin vietti kesälomilla päivät yksin kotona.
Höpö höpö kyllä 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa oli paljon enemmän kuraattoreita ja koulupsygoloja suhteessa oppilaisiin kuin nykyään ja koulupudokkaita oli paljon vähemmän kuin nykypäivänä koska heistä saatiin koppi tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten pääpipiongelmien määrä eri aikoina on vakio. Nykyään vaan sillä rahastetaan enemmän ja veronmaksajat maksaa.
Jaha, tässä ketjussa taitaa ne katkerat huutaa ääneen, miten ennen oli niin ihanaa ja täydellistä, kun isä hakkasi koko perheen lauantaisin ja sunnuntaina hiihdettiin yhdellä suksella kirkkoon 30 km ylämäkeä mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Pakkosteriloinnit lopetettiin vasta vuonna 1970.
Tarkistakaa alapeukuttajat vaikka laista jos ette muuten usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sairastuivat 5km kylmässä rämpimisestä tai kuolivat jossain onnettomuudessa tai kulkusairauteen eivät ole täällä jakamassa muistojaan.
Hekään eivät ole jotka tekivät its emurh an sosiaalisten paineiden takia. Mm. homous määriteltiin psyykkiseksi häiriöksi ja joskus jopa rikolliseksi. Ei ole montaa vuosikymmentä kun sinkkuäitejä, masentuneita ja muuten mielipiteen omaavia naisia pakkosterilisoitiin koska tällainen vapaasti sikiävä ja "levoton" geeni haluttiin katkaista/poistaa väestöstä.
.
Kyllä siitä on pitkä aika kun noita pakkosterilointeja on tehty. Korkeintaan 60-luvun alkupuolella on ehkä vielä joitain tehty.
Mun mummi pakkosteriloitiin. Hän sai kaksi lasta ja sen jälkeen sairastui (en ole täysin varma diagnoosista, luultavasti skitsofrenia), joten ei nuo pakkosteriloinnit mitään muinaishistoriaa kuitenkaan ole.
Olet itsekin jo toinen jalka haudassa jos noin on.
Mä olen vähän yli 40-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli ihmiset,kulttuuri ja arvot parempia kuin nykyään mutta nykyään on paremmin kuin ennen lääketiede,älypuhelimet,tietoneet,pelikonsolit ja kaikki kulutustavara.
Täällä riehuu ne jotka ilmeisesti hyväksyy perheväkivallan. Tosi tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylisonnejen päivävuoro. Tykkäsivät itse ottaa isältään munaa suuhun ja sitten turpaan koko lapsuutensa? joten heillä oli entisaika niin auvoista että.
Voi tuota ylilautapellejen naisvihaa.
Ihannoivat aikaa, kun "miehet" hakkasivat naiset ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan Suomea 20 vuotta sitten, silloin asiat oli paremmin monin tavoin.
Oli vai?
Itselleni tulee vain yksi asia mieleen, joka oli 20 vuotta sitten paremmin kuin nyt.
Kamerakännykät ja kiusattujen kuvaaminen ja videoiminen nettiin eivät olleet silloin yhtä yleisiä kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot
Tämähän se on. Se on vain todella vaikeaa myöntää itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset usein näkee oman lapsuutensa parhaana aikana.
Itse olen ollut lapsi 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Silloin oli koulukyydit niitä tarvitseville ja jopa puhelimet lapsilla ja nuorilla. Samoin kuin tietokoneet. En kuitenkaan sano että silloin olisi ollut paremmin. Asioiden hoitaminen oli paljon hankalampaa kun ei ollut sähköisiä palveluja ja esimerkiksi kirjastokäynnillä piti ihan mennä sinne kirjastoon lainaa uusimaan. Samoin omassa lapsuudessani lasten fyysinen kurittaminen oli vielä monissa perheissä yleistä, vaikkei meillä ollutkaan. Samoin se oli yleisesti hyväksyttävämpää ja siihen oli sallivampi ilmapiiri vaikka se oli jo silloin ollut laitonta yli 10 vuotta.
90-luvulla ja vuosituhanne vaihteessa lapset oli myös enemmän oman onnensa nojassa kuin nykyään. Monissa kouluissa ei ollut samaan tyyliin kuraattorin tai psykologin palveluja kuin nykyään. Samoin oli ihan ok, että ekaluokkalaiset lapsetkin vietti kesälomilla päivät yksin kotona.
Höpö höpö kyllä 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa oli paljon enemmän kuraattoreita ja koulupsygoloja suhteessa oppilaisiin kuin nykyään ja koulupudokkaita oli paljon vähemmän kuin nykypäivänä koska heistä saatiin koppi tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.
Laita lähde, muuten olet väärässä.
Itse kävin peruskoulun vuosina 1995-2004, eikä koko sinä aikana kouluissani ollut yhtäkään kuraattoria rai koulupsykologia!
Nykyään on paljon enemmän tukitoimia koulupudokkaille kuin koskaan ennen.
Ennen kaikki oli paremmin, kun kaikesta oli puutetta, eikä tiedetty edes odottaa mitään sellaista, mitä nykypäivänä on tarjolla. Oltiin tyytyväisiä ja onnellisia siitä, mitä oli ja saatiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ei ollut, asioista vaan vaiettiin ja kärsittiin. Esim. mielenterveysongelmat, huonot avioliitot, homous ym.
Lapsikuolleisuus ollut merkittävästi suurempaa vielä jokunen vuosikymmen sitten, mitä tuskaa tämäkin on perheille aiheuttanut.
1947 syntyneenä mummona pakko tähän jotain sanoa. Minusta tämä on liian negatiivinen kuva. On totta, että tietyille ihmisille varmasti ollut entisaika huonompaa. Juuri esim. tuo, että jos päädyit vaimoksi kelvottomalle väkivaltaiselle juopolle miehenhulttiolle, siitä oli usein mahdoton päästä pois, koska lapsia oli liuta ja ei ollut mitään sosiaaliturvaa, joka takaisi elatuksen, jos lähtee siitä liitosta kävelemään. Samoin tiettyjä vähemmistöjä on tietyillä seuduilla ihan varmasti syrjitty ja pilkattu.
Mutta omassa lapsuudessani esim. homoja tai mt-ongelmaisia ei syrjitty. Kaikki tiesivät että sellaisia on, kylähullut oli ihan arkea ja aina koululuokilla oli niitä, jotka nykyään luokiteltaisiin esim. kehitysvammaisiksi, ADHD:iksi tai autisteiksi. Ihmiset ei sitä mitenkään ihmetelleet tai miettineet, hyväksyivät vaan että se on osa elämän kirjoa että jotkut miehet tykkää miehistä, että jotkut lapset on jälkeenjääneitä jne. Minusta erilaisuuden hyväksyntä oli käytännön tasolla jopa parempaa kuin ennen. Ehkä voimakkaammin uskonnollisilla seuduilla esim. homoseksuaaleilla ollut vaikeampaa, mutta ei niitä meillä päin kukaan syrjinyt tai pilkannut. Itse lapsena kysyin tämmöisestä parista ja isä sanoi vaan, että semmoisia on aina ollut, jo muinaisessa kreikassa ja roomassa, ja eivät ne ketään häiritse.
Lasten kuoleminen. Oma äitini menetti 2 ennen täysi-ikäisyyttä. Surullistahan se on, mutta ihmiset hyväksyivät sen ja pääsivät siitä yli paljon paremmin kuin nykyään. Sitä pidettiin luonnollisena, että lapsia joskus kuolee, ei se ollut sellainen valtava tragedia kuin nykyään. Sellaista elämä on, niin ihmisellä kuin eläimellä, että joskus poikasia kuolee, se on tämän langenneen maailman laki, sanoi äitini joskus.
Se mikä oli esim. omassa lapsuudessani parempaa oli yhteisöllisyys ja tosiaan sen oman yhteisön kummallisempienkin jäsenten hyväksyminen. Elannosta oli ajoittain painetta, mutta se oli hyvin erilaista kuin nykyään useimmilla. Haluaisinko itse elää lapsuuteni ajassa mieluummin kuin nykyajassa? Naisena varmaan en, koska naisen asema oli monella tapaa huono. Miehenä, ehkä.
Ei ollut ainakaan 90-luvulla kaikki paremmin. Ihmisten mielenterveys oli retuperällä, koska mielenterveysroimistoja ei maaseudulla juurikaan ollut ja vaikka olisikin niin niissä käyminen oli häpeällistä ja noloa, joten moni skippasi.
Itse jouduin 7-vuotiaana kuuntelemaan isäpuolen riehumista monet kerrat ja kuulemaan hänen itsemurhauhkailujaan. Totta kai pelkäsin myös oman henkeni puolesta. Ei lapsen pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkosteriloinnit lopetettiin vasta vuonna 1970.
Nykyään naiset ei synnytä lapsia joten tavallaan sterilointia on enemmän!
Paskaa suollat.
Nykyään naisista suurempi osa synnyttää kuin miehistä käy armeijan.
Alatte kuitenkin kitisemään, joten huomautan, että vertaan tässä synnytystä ja armeijaa toisiinsa vain siksi, että tällä palstalla aina uhriudutte siitä, että miesten on käytävä armeija, mutta naisten ei.
Miesten armeijan käyminen on harvinaisempaa kuin naisten synnytys.
Isäni oli väkivaltainen mielenterveysongelmainen joka hallitsi koko perheen elämää. Tuolloin maaseudulla avioero oli kuitenkin epähyväksyttävää, joten helvetti jatkui. Kun olin 11v päästiin pakoon isovanhempien avustuksella. Isä uhkaili kaikkia tuttuja selvittääkseen missä olimme. Onneksi isä teki itsemurhan vuosi myöhemmin., niin ei tarvinut enää pelätä.
Eipä ollut ennen paremmin ainakaan mielenterveyden osalta. Vuonna 1990 tehtiin 1500 itsemurhaa. Mikä on kaksi kertaa niin paljon kuin nykyään.
Pakkosteriloinnit lopetettiin vasta vuonna 1970.