Lue keskustelun säännöt.
Mihin perustuu ajatus, että ennen ei ollut sitä ja tätä, mutta ennen oli kuitenkin paremmin?
04.08.2023 |
Tarkoitan sitä, kun joku kommentoi esimerkiksi, että ei ennen ollut jotain kykyajan mukavuutta, mutta silti kommentoijan mielestä ennen oli kuitenkin tämänkin asian suhteen paremmin.
Esimerkiksi kun puhuttiin että koulut alkaa ja lapsella on koulukyyti, koska hänellä on viiden kilometrin koulumatka, niin eräs ihminen kommentoi, että ei ennen ollut mitään koulukyytejä. Samalla alkoi muistella, miten ennen rämmittiin kouluun viisi kilometriä säässä kuin säässä ja se kuulemma teki vaan hyvää ja oli lapsilla hyvä kunto. Tottakai sama jatkui siihen, miten nykylapsilla kaikki on niin helppoa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ai sekö, kun sotatraumatisoituneet miehet perusti perheet ja koko perhe eli sen perheen isän ei niin hyvän mielenterveyden luoman maailman ehdoilla?
Esimerkiksi isäni isä sodasta tultuaan kärsi oireista jotka nykyään luokiteltaisiin psykoottisiksi. Heräsi yöllä pakenemaan vihollisia ja pakotti perheen kellariin piiloon. Tätä seurasi alkoholismi, joka muuttui päihdepsykoosiksi ja nummo ja lapset juoksi naapuriin turvaan monet kerrat.
Isän sisaruksista isä on ainoa jolla ei ole lisään mt-ongelmia. Kahdella sisaruksilla on päihdeongelmia, yhdellä psykoosijaksoja ja yksi on muuten vaan hyvin traumatisoitunut ilmeisesti lapsuutensa vuoksi. Nämä näkyy jopa 80-j a 90-luvuilla syntyneissä serkuissani.
Sellaista henkistä hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei ollut paremmin tai huonommin, ennen oli samoin. Naiset myi itseään samoin kuin nykyään ja varakkailla oli kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ei ollut, asioista vaan vaiettiin ja kärsittiin. Esim. mielenterveysongelmat, huonot avioliitot, homous ym.
Lapsikuolleisuus ollut merkittävästi suurempaa vielä jokunen vuosikymmen sitten, mitä tuskaa tämäkin on perheille aiheuttanut.
Ei asioista todellakaan vaiettu. Niistä käytettiin kiertoilmaisuja. Ja kyllä hullu akka in hullu akka tänäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
No eikä ollut. Ennen koko asiaa ei edes ajateltu ja elettiin vaan koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Oltiin hiljaa ja kärsittiin ongelmista, koska asioista ei voinut edes puhua, eikä mitään apua olisi ollut tarjolla kuitenkaan.
Ei ne aineelliset asiat usein tee ihmisiä onnellisemmaksi, kunhan perustarpeet on täytetty. Siksi on ihan hyvin mahdollista, että ennen oli paremmin vaikka ei ollut sisävessaa ja internettiä ja televisiota ja ties mitä.
Tästä tulee mieleen ne ns. onnellisuusmittaukset. Suomi pärjää hyvin sellaisissa, joissa ei pyritä selvittämään ihmisten tuntemaa onnellisuutta, vaan onnellisuuden kriteerejä on esim. vähäinen korruptio, kaikkien mahdollisuus hankkia koulutus, sukupuolten tasa-arvo, sosiaaliturva, turvallisuus yms. Mutta jos yritetään selvittää missä ihmiset kokevat olevansa onnellisia, niin ne maat ei löydykään pohjoismaista, eikä edes vauraista maista. Onnellisimpia ihmisiä asuu sellaisissa Etelä-Amerikan ja Afrikan valtioissa, joissa ei ole akuutteja kriisejä (sota, diktaattori vallassa, nälkää tms). Nämä valtiot on usein varsin köyhiä meidän mittapuun mukaan. Mutta siellä on säilynyt yhteisöllisyys, ilmasto on mukava, länsimaiden hektisyys ja henkiset paineet ei ole vielä rantautuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ai sekö, kun sotatraumatisoituneet miehet perusti perheet ja koko perhe eli sen perheen isän ei niin hyvän mielenterveyden luoman maailman ehdoilla?
Esimerkiksi isäni isä sodasta tultuaan kärsi oireista jotka nykyään luokiteltaisiin psykoottisiksi. Heräsi yöllä pakenemaan vihollisia ja pakotti perheen kellariin piiloon. Tätä seurasi alkoholismi, joka muuttui päihdepsykoosiksi ja nummo ja lapset juoksi naapuriin turvaan monet kerrat.
Isän sisaruksista isä on ainoa jolla ei ole lisään mt-ongelmia. Kahdella sisaruksilla on päihdeongelmia, yhdellä psykoosijaksoja ja yksi on muuten vaan hyvin traumatisoitunut ilmeisesti lapsuutensa vuoksi. Nämä näkyy jopa 80-j a 90-luvuilla syntyneissä serkuissani.
Sellaista henkistä hyvinvointia.
Tämä. Tämä oli todellisuutta monissa perheissä. Nykyään perheen isä päätyisi tahdosta riippumattomaan hoitoon ja lapset pääsisi elämään normaalia elämää joko äidin kanssa tai sijoitettuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ai sekö, kun sotatraumatisoituneet miehet perusti perheet ja koko perhe eli sen perheen isän ei niin hyvän mielenterveyden luoman maailman ehdoilla?
Esimerkiksi isäni isä sodasta tultuaan kärsi oireista jotka nykyään luokiteltaisiin psykoottisiksi. Heräsi yöllä pakenemaan vihollisia ja pakotti perheen kellariin piiloon. Tätä seurasi alkoholismi, joka muuttui päihdepsykoosiksi ja nummo ja lapset juoksi naapuriin turvaan monet kerrat.
Isän sisaruksista isä on ainoa jolla ei ole lisään mt-ongelmia. Kahdella sisaruksilla on päihdeongelmia, yhdellä psykoosijaksoja ja yksi on muuten vaan hyvin traumatisoitunut ilmeisesti lapsuutensa vuoksi. Nämä näkyy jopa 80-j a 90-luvuilla syntyneissä serkuissani.
Sellaista henkistä hyvinvointia.
Ylisukupolviset mt-ongelmat.
Se että ennen jätettiin vaan hoitamatta näkyy vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ai sekö, kun sotatraumatisoituneet miehet perusti perheet ja koko perhe eli sen perheen isän ei niin hyvän mielenterveyden luoman maailman ehdoilla?
Esimerkiksi isäni isä sodasta tultuaan kärsi oireista jotka nykyään luokiteltaisiin psykoottisiksi. Heräsi yöllä pakenemaan vihollisia ja pakotti perheen kellariin piiloon. Tätä seurasi alkoholismi, joka muuttui päihdepsykoosiksi ja nummo ja lapset juoksi naapuriin turvaan monet kerrat.
Isän sisaruksista isä on ainoa jolla ei ole lisään mt-ongelmia. Kahdella sisaruksilla on päihdeongelmia, yhdellä psykoosijaksoja ja yksi on muuten vaan hyvin traumatisoitunut ilmeisesti lapsuutensa vuoksi. Nämä näkyy jopa 80-j a 90-luvuilla syntyneissä serkuissani.
Sellaista henkistä hyvinvointia.
Ylisukupolviset mt-ongelmat.
Se että ennen jätettiin vaan hoitamatta näkyy vieläkin.
Ylisukupolvisuus-jankuttaja saapui🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ei ollut, asioista vaan vaiettiin ja kärsittiin. Esim. mielenterveysongelmat, huonot avioliitot, homous ym.
Lapsikuolleisuus ollut merkittävästi suurempaa vielä jokunen vuosikymmen sitten, mitä tuskaa tämäkin on perheille aiheuttanut.
Ei kärsitty. Asioiden yli päästiin, ne unohdettiin eikä veloittu niissä huuhaaterapian avulla 40 vuotta!
Miten esimerkiksi huonossa avioliitossa elämisestä päästiin yli?
Todellisuudessa siinä vaan oltiin ja kärsittiin koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Ei kotona lapsia hoitaneilla naisilla ollut yleensä mitään mahdollisuuksia paeta edes väkivaltaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
No eikä ollut. Ennen koko asiaa ei edes ajateltu ja elettiin vaan koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Oltiin hiljaa ja kärsittiin ongelmista, koska asioista ei voinut edes puhua, eikä mitään apua olisi ollut tarjolla kuitenkaan.
Kyllä oli apua. Akat JUTTELI ennen keskenään.
Jep. Mietittiin yhdessä muiden naisten kanssa, miten paeta riehuvaa aviomiestä ja miten saada edes lapset turvaan.
Tosi normaalia elämää.
Ennen ei tosiaankaan ollut kaikki paremmin, mutta aina joku asia oli paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka sairastuivat 5km kylmässä rämpimisestä tai kuolivat jossain onnettomuudessa tai kulkusairauteen eivät ole täällä jakamassa muistojaan.
Hekään eivät ole jotka tekivät its emurh an sosiaalisten paineiden takia. Mm. homous määriteltiin psyykkiseksi häiriöksi ja joskus jopa rikolliseksi. Ei ole montaa vuosikymmentä kun sinkkuäitejä, masentuneita ja muuten mielipiteen omaavia naisia pakkosterilisoitiin koska tällainen vapaasti sikiävä ja "levoton" geeni haluttiin katkaista/poistaa väestöstä.
.
Kyllä siitä on pitkä aika kun noita pakkosterilointeja on tehty. Korkeintaan 60-luvun alkupuolella on ehkä vielä joitain tehty.
Mun mummi pakkosteriloitiin. Hän sai kaksi lasta ja sen jälkeen sairastui (en ole täysin varma diagnoosista, luultavasti skitsofrenia), joten ei nuo pakkosteriloinnit mitään muinaishistoriaa kuitenkaan ole.
Jahas, onko ylilauta suljettu kun naisvihaiset on täällä riehumassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on pakkosteriloitu nuorena 60-luvun lopulla kuulovammansa vuoksi. Eikä hän siis ole edes täysin kuuro, kuten papereissa lukee, vaan hän kuulee nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
No eikä ollut. Ennen koko asiaa ei edes ajateltu ja elettiin vaan koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Oltiin hiljaa ja kärsittiin ongelmista, koska asioista ei voinut edes puhua, eikä mitään apua olisi ollut tarjolla kuitenkaan.
Kyllä oli apua. Akat JUTTELI ennen keskenään.
Jep. Mietittiin yhdessä muiden naisten kanssa, miten paeta riehuvaa aviomiestä ja miten saada edes lapset turvaan.
Tosi normaalia elämää.
Ja nykyään se hoidetaan tehottomasti ja kalliilla sosiaalitanttojen kautta. Missä ero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot
Ja jotkut ihmiset ovat vain katkeria. Esim. Henkilö, joka on joutunut käymään töissä samalla kun on opiskellut, elänyt pelkällä makaronilla sen ajan ja stressaantunut lähes mielenterveysongelmiin asti on sitä mieltä, että kaikkien muidenkin pitää kärsiä sama, eikä saa antaa nuorille parempia edellytyksiä onnistumiseen.
No tota, ovatko nuoremmat polvet kovinkin hyvin onnistuneet jossain vaikka edellytykset olisivat mitkä? Miksi olisin katkera, että kävin töissä jo lukioaikana ja opiskellessa? Olen saavuttanut ihan ITSE nykyisen hyvän elintasoni eli olen YLPEÄ saavutuksistani enkä katkera. Joka pennin ja sentin olen itse tienannut ja ammatin hankkinut josta saan nyt oikein hyvää eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
No eikä ollut. Ennen koko asiaa ei edes ajateltu ja elettiin vaan koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Oltiin hiljaa ja kärsittiin ongelmista, koska asioista ei voinut edes puhua, eikä mitään apua olisi ollut tarjolla kuitenkaan.
Kyllä oli apua. Akat JUTTELI ennen keskenään.
Jep. Mietittiin yhdessä muiden naisten kanssa, miten paeta riehuvaa aviomiestä ja miten saada edes lapset turvaan.
Tosi normaalia elämää.
Ja nykyään se hoidetaan tehottomasti ja kalliilla sosiaalitanttojen kautta. Missä ero?
Ei ketään lasta oteta huostaan turhan takia. Huostaanotto on yleensä pitkän polun päätepysäkki, missä ei ole enää muita vaihtoehtoja lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Vai pitäisikö se lapsi jättää asumaan esimerkiksi väkivaltaisille vanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli henkistä hyvinvointia.
Ai sekö, kun sotatraumatisoituneet miehet perusti perheet ja koko perhe eli sen perheen isän ei niin hyvän mielenterveyden luoman maailman ehdoilla?
Esimerkiksi isäni isä sodasta tultuaan kärsi oireista jotka nykyään luokiteltaisiin psykoottisiksi. Heräsi yöllä pakenemaan vihollisia ja pakotti perheen kellariin piiloon. Tätä seurasi alkoholismi, joka muuttui päihdepsykoosiksi ja nummo ja lapset juoksi naapuriin turvaan monet kerrat.
Isän sisaruksista isä on ainoa jolla ei ole lisään mt-ongelmia. Kahdella sisaruksilla on päihdeongelmia, yhdellä psykoosijaksoja ja yksi on muuten vaan hyvin traumatisoitunut ilmeisesti lapsuutensa vuoksi. Nämä näkyy jopa 80-j a 90-luvuilla syntyneissä serkuissani.
Sellaista henkistä hyvinvointia.
Ylisukupolviset mt-ongelmat.
Se että ennen jätettiin vaan hoitamatta näkyy vieläkin.
Ylisukupolvisuus-jankuttaja saapui🤦🏻
No joo, mutta kun onhan se totta.
Mun mummo sai lapsena juosta karkuun, kun isänsä sodan jälkeen sai säännöllisesti kohtauksia, joissa koetti tappaa perheensä. Mun mummo ei tietenkään ole ihan kunnossa, kuka olisi, jos on 10-vuotiaana joutunut piiloutumaan, kun oma isä koettaa kirveellä tappaa?
Mun äidilläkin on ahdistusta ja sen molemmat puolisot (mun isä ja nykyinen mies) on olleet väkivaltaisia sitä (ja meitä lapsiakin) kohtaan.
Minä en siis myöskään ole ihan ns. normaali, mutta olen ensimmäinen, joka on koettanut hoitaa ahdistustaan ja traumojaan.
Mulla on vieno toive, että mun lapset selviäisi ilman mt-ongelmia. Näyttää toistaiseksi ihan hyvältä sen suhteen.
Ei kannata mt-ongelmaisilta kysyä mitään ja niitähän av on täynnä.
Voin jopa homomiehenä sanoa että ennen oli paremmin.
Se ettå nykyään on kirkuva h i n t t ari joka ohjelmassa ja transhut raivoamassa jos käytät väärää pronominia ei ole edistystä.