Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälainen nainen jää aina yksin?
02.08.2023 |
Tuossa toisessa keskustelussa kysytään, millaiseen naiseen miehet ihastuvat aina heti ja palavasti, niin otetaan tällainen toinen näkökulma. Eli millaiseen naiseen miehet eivät ihastu, tai vaikka ihastuisivatkin, niin nainen jää aina lopulta yksin?
Kommentit (523)
Vierailija kirjoitti:
Katja Ståhl.
Osaatteko analysoida, miksi hänellä ei käy flaksi tai vaihdetaan pian seuraavaan?
Katjahan on itsekin puhunut tästä.
Iän myötä vähentynyt viehätysvoima ja se, että koska hän on julkkis ja ilmeisen hyvätuloinenkin, vain huippumiehet kelpaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin itsenäiset naiset.
Liuan kova vastus miehelle.
Tosi mies, haluaa jatkoon...
Ehkä olen itsenäinen nainen, koska olen yksin pystynyt rakentamaan itselleni varsin hyvän elämän. En vaan tajua, miksi se pitää nähdä jotenkin VASTUKSENA? Enkö olisi helppo kumppani, kun pystyisin minäkin tuomaan yhteiseen "yritykseen" jotain enkä olisi ainakaan vapaamatkustaja? Miksi miehen pitää tuntea, että nainen on nujerrettu ja alistettu, vähintään hänen omassa mielessään, jos ei muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyin miettimään minkälaiset naiset jäävät yksin, mutta en taida tuntea ainuttakaan. Tunnen kuitenkin satoja naisia. Yksin jääneitä miehiä taas tunnen paljon. Missä nämä kaikki yksin jääneet naiset ovat?
M43
Meitä on vaikka kuinka. Tosin, moni on samanlainen kuin minä, että ei siitä missään valita, koska se on vähän siinä-ja-siinä, onko "jäänyt" yksin vai valinnut yksinolon. Kyllä minä esimerkiksi pidän aika todennäköisenä, että olisin varmaan löytänyt miehen, jos olisin niin kovasti kaivannut, että olisin viitsinyt erityisesti deittailla ja hakea. Mutta olen aina ollut sen verran tyytyväinen yksinkin, ettei ole napannut. Mutta ei siis ole myöskään ollut mitään sellaista "aion olla loppuelämäni yksin" vakaumusta, vaan kumpikin käy, yksin tai jonkun löytäen. Luulen, että tuttavapiirissäni kukaan ei laskisi minua vasten tahtoani yksin jääneeksi naiseksi, vaan yksinelämisen valinneeksi, koska en ole koskaan valitellut yksinäisyyttäni tai miehen tai seksin tai minkään puutetta kellekään. Kuitenkin tosiasia on, että minä aina oletin, että joku varmaan ennemmin tai myöhemmin löytyy etsimättäkin, ja sitten jossain 45 iässä tuli shokkina että kas, näin tässä nyt kävi, ei löytynytkään vaan jäin yksin.
Sä olet elämäsi puolessa välissä vasta. Hyvin ehdit löytää itsellesi sen oikean.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin itsenäiset naiset.
Liuan kova vastus miehelle.
Tosi mies, haluaa jatkoon...
Ehkä olen itsenäinen nainen, koska olen yksin pystynyt rakentamaan itselleni varsin hyvän elämän. En vaan tajua, miksi se pitää nähdä jotenkin VASTUKSENA? Enkö olisi helppo kumppani, kun pystyisin minäkin tuomaan yhteiseen "yritykseen" jotain enkä olisi ainakaan vapaamatkustaja? Miksi miehen pitää tuntea, että nainen on nujerrettu ja alistettu, vähintään hänen omassa mielessään, jos ei muuten?
Varmaan riittävän vahva ja fiksu mies ei koe itsenäistä naista vastuksena eikä ole kateellinen naiselle, vaan osaa nähdä sellaisen naisen hyvänä kumppanina, tiimiin sopivana. Ja jos mies ja nainen ovat samantasoiset. Tai näin haluaisin asian nähdä.
Minä. Paperilla täydellinen, mutta itseluottamus puuttuu sekä joitakin siihen liittyviä toimintakuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Paperilla täydellinen, mutta itseluottamus puuttuu sekä joitakin siihen liittyviä toimintakuvioita.
Mitä ovat nämä toimintakuviot?
Ei luotettava, lihava, viihteellä käynti jatkuvasti, pitää ukon olla lihaksikas,pitkä,tumma,varaks. onhan nuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniongelmainen draamailija.
Väärin. Moniongelmaiset draamailijat ovat juuri niitä, jotka ovat aina parisuhteessa. Kun yksi suhde loppuu, niin pian löytyy uusi.
Ovatko niitä narsistisia naisia, osaavat keplotella ja mielistellä kunnes näyttävät oikean luonteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
En valita, etten kelpaa miehille. En vaan löydä sopivaa miestä.
Ja sitoutumiskykyä kyllä löytyy. Olenhan pystynyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi toimimaan elämässäni muutenkin.
En haaveile mistään miehekkäästä ja menestyvästä sankarista vaan itselleni sopivasta miehestä -> riittävä määrä samoja mielenkiinnon kohteita, riittävän samanlaiset arvot, luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen, ei ankeuttaja (etenkin tämä tuntuu olevan suomalaisissa miehissä heikko kohta, tässä karaisun ja kitsastelun kulttuurissa).
En kelpaa miehille, koska en ole kodinhengetär. Minun vahvuuteni ovat ihan muissa asioissa. Sängyssä voin kyllä palvella häntä (toki odotan vastavuoroisesti myös itse saavani) ja keittää aamulla kahvit tai tehdä iltapalaa ja hemmotella monella tavalla, mutta ei ole voimavaroja huolehtia yksin ruokahuollosta ja kodinhoidosta (eikä kyllä haluakaan, koska en pidä sitä oikeudenmukaisena).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
En valita, etten kelpaa miehille. En vaan löydä sopivaa miestä.
Ja sitoutumiskykyä kyllä löytyy. Olenhan pystynyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi toimimaan elämässäni muutenkin.
En haaveile mistään miehekkäästä ja menestyvästä sankarista vaan itselleni sopivasta miehestä -> riittävä määrä samoja mielenkiinnon kohteita, riittävän samanlaiset arvot, luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen, ei ankeuttaja (etenkin tämä tuntuu olevan suomalaisissa miehissä heikko kohta, tässä karaisun ja kitsastelun kulttuurissa).
En kelpaa miehille, koska en ole kodinhengetär. Minun vahvuuteni ovat ihan muissa asioissa. Sängyssä voin kyllä palvella häntä (toki odotan vastavuoroisesti myös itse saavani) ja keittää aamulla kahvit tai tehdä iltapalaa ja hemmotella monella tavalla, mutta ei ole voimavaroja huolehtia yksin ruokahuollosta ja kodinhoidosta (eikä kyllä haluakaan, koska en pidä sitä oikeudenmukaisena).
Taas kerran kysymys on siitä millaisille miehille et kelpaa?
Kuten sanoin, tavoittelet miehiä jotka etsivät kodinhengetärtä.
Tämä on taas se klassinen tilanne että jos sinun vahvuutesi ovat muissa kuin perinteisen naisellisissa asioissa, haet samanlaista miestä. Naiset joiden vahvuudet ovatperinteisen naisellisissa asioissa, hakevat vastakohtaansa.
Aina kääntyy niin että jokaiselle naiselle sopii se sama hyvinkin klassisella tavalla maskuliininen mies.
Et itse koe olevasi perinteisen naisellinen, mutta tietenkään et halua miestä joka ei ole perinteisen miehekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
En valita, etten kelpaa miehille. En vaan löydä sopivaa miestä.
Ja sitoutumiskykyä kyllä löytyy. Olenhan pystynyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi toimimaan elämässäni muutenkin.
En haaveile mistään miehekkäästä ja menestyvästä sankarista vaan itselleni sopivasta miehestä -> riittävä määrä samoja mielenkiinnon kohteita, riittävän samanlaiset arvot, luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen, ei ankeuttaja (etenkin tämä tuntuu olevan suomalaisissa miehissä heikko kohta, tässä karaisun ja kitsastelun kulttuurissa).
En kelpaa miehille, koska en ole kodinhengetär. Minun vahvuuteni ovat ihan muissa asioissa. Sängyssä voin kyllä palvella häntä (toki odotan vastavuoroisesti myös itse saavani) ja keittää aamulla kahvit tai tehdä iltapalaa ja hemmotella monella tavalla, mutta ei ole voimavaroja huolehtia yksin ruokahuollosta ja kodinhoidosta (eikä kyllä haluakaan, koska en pidä sitä oikeudenmukaisena).
Taas kerran kysymys on siitä millaisille miehille et kelpaa?
Kuten sanoin, tavoittelet miehiä jotka etsivät kodinhengetärtä.
Tämä on taas se klassinen tilanne että jos sinun vahvuutesi ovat muissa kuin perinteisen naisellisissa asioissa, haet samanlaista miestä. Naiset joiden vahvuudet ovatperinteisen naisellisissa asioissa, hakevat vastakohtaansa.
Aina kääntyy niin että jokaiselle naiselle sopii se sama hyvinkin klassisella tavalla maskuliininen mies.
Et itse koe olevasi perinteisen naisellinen, mutta tietenkään et halua miestä joka ei ole perinteisen miehekäs.
Juuri nimenomaan en kaipaa mitään perinteisen miehekästä miestä vaan ihan vaan ihmistä rinnalle. Toki sen verran pitää olla mies ja nainen molempien, että on seksuaalinen kemia ja lataus. Koen oloni epämukavaksi sellaisen miehen seurassa, joka on perinteisen miehekäs, sillä tavalla kuin se tällä palstalla käsitetään.
Ei kai olisi kovin realistista tai järkevää haluta sellaista miestä, josta ei itse edes pidä ja joka haluaa täysin toisenlaisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
En valita, etten kelpaa miehille. En vaan löydä sopivaa miestä.
Ja sitoutumiskykyä kyllä löytyy. Olenhan pystynyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi toimimaan elämässäni muutenkin.
En haaveile mistään miehekkäästä ja menestyvästä sankarista vaan itselleni sopivasta miehestä -> riittävä määrä samoja mielenkiinnon kohteita, riittävän samanlaiset arvot, luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen, ei ankeuttaja (etenkin tämä tuntuu olevan suomalaisissa miehissä heikko kohta, tässä karaisun ja kitsastelun kulttuurissa).
En kelpaa miehille, koska en ole kodinhengetär. Minun vahvuuteni ovat ihan muissa asioissa. Sängyssä voin kyllä palvella häntä (toki odotan vastavuoroisesti myös itse saavani) ja keittää aamulla kahvit tai tehdä iltapalaa ja hemmotella monella tavalla, mutta ei ole voimavaroja huolehtia yksin ruokahuollosta ja kodinhoidosta (eikä kyllä haluakaan, koska en pidä sitä oikeudenmukaisena).
Luin tämän.
Esimerkiksi minä en halua kodinhengetärtä. En koe erityisen kiinnostavana sitä jos nainen kokkaa minulle. Enkä viehäty tuon tyyppisistä naisista ylipäätään.
Kaikki ihastukseni ovat olleet enemmän tai vähemmän "poikatyttöjä".
Mutta sitten tulee se twist. Minä en ole yhtään sen enempää tykkalupakkimies joka korjaa kodinkoneet, suojelee ja turvaa naista, tai ottaa sängyssä naisen siten ettei jää epäselväksi kumpi vie.
Joten kiinnostus ei ole koskaan ollut molempinpuolista. Kummasti se menee niin että vaikkei nainen haluaisi elämässä perinteistä naisen roolia, parisuhteessa sukupuoliroolien rikkominen ei kuitenkaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
En valita, etten kelpaa miehille. En vaan löydä sopivaa miestä.
Ja sitoutumiskykyä kyllä löytyy. Olenhan pystynyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi toimimaan elämässäni muutenkin.
En haaveile mistään miehekkäästä ja menestyvästä sankarista vaan itselleni sopivasta miehestä -> riittävä määrä samoja mielenkiinnon kohteita, riittävän samanlaiset arvot, luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen, ei ankeuttaja (etenkin tämä tuntuu olevan suomalaisissa miehissä heikko kohta, tässä karaisun ja kitsastelun kulttuurissa).
En kelpaa miehille, koska en ole kodinhengetär. Minun vahvuuteni ovat ihan muissa asioissa. Sängyssä voin kyllä palvella häntä (toki odotan vastavuoroisesti myös itse saavani) ja keittää aamulla kahvit tai tehdä iltapalaa ja hemmotella monella tavalla, mutta ei ole voimavaroja huolehtia yksin ruokahuollosta ja kodinhoidosta (eikä kyllä haluakaan, koska en pidä sitä oikeudenmukaisena).
Taas kerran kysymys on siitä millaisille miehille et kelpaa?
Kuten sanoin, tavoittelet miehiä jotka etsivät kodinhengetärtä.
Tämä on taas se klassinen tilanne että jos sinun vahvuutesi ovat muissa kuin perinteisen naisellisissa asioissa, haet samanlaista miestä. Naiset joiden vahvuudet ovatperinteisen naisellisissa asioissa, hakevat vastakohtaansa.
Aina kääntyy niin että jokaiselle naiselle sopii se sama hyvinkin klassisella tavalla maskuliininen mies.
Et itse koe olevasi perinteisen naisellinen, mutta tietenkään et halua miestä joka ei ole perinteisen miehekäs.
Juuri nimenomaan en kaipaa mitään perinteisen miehekästä miestä vaan ihan vaan ihmistä rinnalle. Toki sen verran pitää olla mies ja nainen molempien, että on seksuaalinen kemia ja lataus. Koen oloni epämukavaksi sellaisen miehen seurassa, joka on perinteisen miehekäs, sillä tavalla kuin se tällä palstalla käsitetään.
Ei kai olisi kovin realistista tai järkevää haluta sellaista miestä, josta ei itse edes pidä ja joka haluaa täysin toisenlaisen naisen.
Seksuaalisella kemialla tarkoittanet että mies on sinua pidempi, raamikkaampi, vahvempi ja seksuaalisesti dominoivampi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
En valita, etten kelpaa miehille. En vaan löydä sopivaa miestä.
Ja sitoutumiskykyä kyllä löytyy. Olenhan pystynyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi toimimaan elämässäni muutenkin.
En haaveile mistään miehekkäästä ja menestyvästä sankarista vaan itselleni sopivasta miehestä -> riittävä määrä samoja mielenkiinnon kohteita, riittävän samanlaiset arvot, luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen, ei ankeuttaja (etenkin tämä tuntuu olevan suomalaisissa miehissä heikko kohta, tässä karaisun ja kitsastelun kulttuurissa).
En kelpaa miehille, koska en ole kodinhengetär. Minun vahvuuteni ovat ihan muissa asioissa. Sängyssä voin kyllä palvella häntä (toki odotan vastavuoroisesti myös itse saavani) ja keittää aamulla kahvit tai tehdä iltapalaa ja hemmotella monella tavalla, mutta ei ole voimavaroja huolehtia yksin ruokahuollosta ja kodinhoidosta (eikä kyllä haluakaan, koska en pidä sitä oikeudenmukaisena).
Taas kerran kysymys on siitä millaisille miehille et kelpaa?
Kuten sanoin, tavoittelet miehiä jotka etsivät kodinhengetärtä.
Tämä on taas se klassinen tilanne että jos sinun vahvuutesi ovat muissa kuin perinteisen naisellisissa asioissa, haet samanlaista miestä. Naiset joiden vahvuudet ovatperinteisen naisellisissa asioissa, hakevat vastakohtaansa.
Aina kääntyy niin että jokaiselle naiselle sopii se sama hyvinkin klassisella tavalla maskuliininen mies.
Et itse koe olevasi perinteisen naisellinen, mutta tietenkään et halua miestä joka ei ole perinteisen miehekäs.
Juuri nimenomaan en kaipaa mitään perinteisen miehekästä miestä vaan ihan vaan ihmistä rinnalle. Toki sen verran pitää olla mies ja nainen molempien, että on seksuaalinen kemia ja lataus. Koen oloni epämukavaksi sellaisen miehen seurassa, joka on perinteisen miehekäs, sillä tavalla kuin se tällä palstalla käsitetään.
Ei kai olisi kovin realistista tai järkevää haluta sellaista miestä, josta ei itse edes pidä ja joka haluaa täysin toisenlaisen naisen.
Seksuaalisella kemialla tarkoittanet että mies on sinua pidempi, raamikkaampi, vahvempi ja seksuaalisesti dominoivampi?
En tarkoita vaan sitä, että on pilkettä silmässä ja on kiinnostunut minusta seksuaalisesti ja minun nautinnostani omani lisäksi ja osaa ottaa vastaan hyvällä myös minun aktiivisuuteni sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on liian energinen tai muuten liian vahva oma identiteetti ja persoonallisuus. Liian vahva siis keskivertomiehen mielestä, ei objektiivisesti katsottuna.
Kyse ei ole liiasta vahvuudesta, vaan siitä että nämä naiset ovat sitoutumuskyvyttömiä.
Haiskahtaa myös rationalisointi että "minä olen liian vahva keskivertomiehelle, joten ainoa vaihtoehto on yrittää keskivertoa tasokkaampia miehiä".
Ja kun et saa niitä miehekkäitä ja menestyviä sankareita joita muutkin naiset haluavat, valitat kun et kelpaa miehille.
En valita, etten kelpaa miehille. En vaan löydä sopivaa miestä.
Ja sitoutumiskykyä kyllä löytyy. Olenhan pystynyt pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi toimimaan elämässäni muutenkin.
En haaveile mistään miehekkäästä ja menestyvästä sankarista vaan itselleni sopivasta miehestä -> riittävä määrä samoja mielenkiinnon kohteita, riittävän samanlaiset arvot, luotettava, rehellinen ja hyväntahtoinen, ei ankeuttaja (etenkin tämä tuntuu olevan suomalaisissa miehissä heikko kohta, tässä karaisun ja kitsastelun kulttuurissa).
En kelpaa miehille, koska en ole kodinhengetär. Minun vahvuuteni ovat ihan muissa asioissa. Sängyssä voin kyllä palvella häntä (toki odotan vastavuoroisesti myös itse saavani) ja keittää aamulla kahvit tai tehdä iltapalaa ja hemmotella monella tavalla, mutta ei ole voimavaroja huolehtia yksin ruokahuollosta ja kodinhoidosta (eikä kyllä haluakaan, koska en pidä sitä oikeudenmukaisena).
Luin tämän.
Esimerkiksi minä en halua kodinhengetärtä. En koe erityisen kiinnostavana sitä jos nainen kokkaa minulle. Enkä viehäty tuon tyyppisistä naisista ylipäätään.
Kaikki ihastukseni ovat olleet enemmän tai vähemmän "poikatyttöjä".
Mutta sitten tulee se twist. Minä en ole yhtään sen enempää tykkalupakkimies joka korjaa kodinkoneet, suojelee ja turvaa naista, tai ottaa sängyssä naisen siten ettei jää epäselväksi kumpi vie.
Joten kiinnostus ei ole koskaan ollut molempinpuolista. Kummasti se menee niin että vaikkei nainen haluaisi elämässä perinteistä naisen roolia, parisuhteessa sukupuoliroolien rikkominen ei kuitenkaan käy.
Minua hirvittää työkalupakkimiehet, ellei sitten ihan faktisesti osaa tehdä niitä hommia kunnolla. Ihan suosiolla voi ulkoistaa asioita eikä tarvitse esittää osaavansa kaiken, mielummin niin kuin sitten niin, että yrittää olla jotain mitä ei ole.
Enkä sängyssäkään kaipaa muuta kuin että on yhdessä hyvä meininki ja molemmat pitävät huolta molempien nautinnosta.
Suojeleminen... niin miltä nyky-yhteiskunnassa pitää suojella? Tietysti toivon, että mies tuntuu jotenkin sellaiselta, että välittää eikä tuuppaa minua bussin alle kuvainnollisesti eikä fyysisesti.
Naulaa kirjoitti:
Yksin jääneet naiset ovat tuttavapiirissäni yleensä korkeakoulutettuja, vähintään kohtuulliset ansiotulot sekä kiinnostava työ. Ovat fiksuja, sanavalmiita ja kerta kaikkiaan 360 asteen peitolla osaavia, käteviä ja mukavia.
Oma analyysini on se, että heissä on liian paljon laivaa kovin mitättömälle kapteenille ja se on rajannut potentiaalisten miesten joukkoa rajusti. Miehen näkökulmasta asia on varmaan niin, että he eivät kerta kaikkiaan tuo mitään lisäarvoa naisen elämää, pikemminkin päinvastoin. Nämä naiset eivät luultavasti vaadi kohtuuttomia mutta eivät tyydy ihan tavalliseen tallaajaan. Ja miksi pitäisikään.
Minä olen kommodoori enkä mikään kapteeni!
Alue: Aihe vapaa
Ei käy ikinä missään, että tapaisi ihmisiä.