Minkä pitäisi muuttua, että suomalaiset saisivat lisää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta, mutta kolmatta en tekisi ja jos nyt olisin nuorempi ja vasta suunnittelemassa lasten hankkimista, miettisin kyllä tarkkaan. Syitä:

- Julkinen terveydenhuolto on nykyisin aivan surkeaa. Kaikki on keskitettyä, aikoja ei saa. Silloin kun minun lapseni olivat pieniä, kävelimme lähineuvolaan jutustelemaan tutun neuvolantädin kanssa, nykyään joutuisin kulkemaan ties minne ja kohtaamaan joka kerta eri hoitajan.

- Ainakin täällä pk-seudulla on jatkuva huoli lasten turvallisuudesta, kun on näitä katujengejä sun muita levottomuuksia, saa lukea kuinka nuorilta ryöstetään vaatteet päältä, puhelimet jne.

- kouluista on myös tullut levottomia, joissa yksikään yksilö ei saa kunnon opetusta, vaan opettajien aika menee niiden "ongelmatapausten" paimentamiseen. Omien lasteni koulussa saa kyllä silloin tällöin tukiopetusta, mutta lapset eivät halua mennä niille tunneille, koska niillä erityisesti on näitä häirikköoppilaita.

- lukioihin on todella korkeat sisäänpääsyrajat ainakin täällä pk-seudulla. Kasiluokan aloittava lapseni stressaa jo nyt siitä pääseekö mihinkään "hyvään" lukioon vai pitääkö mennä sinne ainoaan, jonne pääsee alle ysin keskiarvolla (ja sinnekin sitten matkustetaan julkisilla tuntikaupalla).

- lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy jatkuvasti, ehkä osittain kaikista edellä mainituista syistä, ehkä myös sosiaalisen median luomien paineiden myötä.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki oli oikeasti paremmin silloin kun olin itse nuori, ja vielä silloin kun lapseni syntyivät, mutta nyt "kaikki" on pilattu.

Ja tästä listasta unohtui, että kaikki on ihan hel*etin kallista nykyisin. Ruoka, harrastukset, vakuutukset jne. eli tiukilla mennään koko ajan vaikka keskituloisia ollaan.

Kaikki on hemmetin kallista nykyisin. Ihan hyvätuloisetkin pariskunnat kokevat, ettei heillä ole varaa kasvattaa kuin yksi lapsi, jos haluaa tarjota mahdollisuuden sellaiseen peruskivaan elämään ilman mitään erityisiä hienouksia.

Jo 1700-luvulla tiedemiehet olivat huolissaan ylikansoituksesta. Ja sen jälkeen ihmispopulaatio on moninkertaistunut. Myös Suomen väkiluku on siitä moninkertaistunut. Joten edelleen pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, että meitä on täällä liikaa. Ja varsin moni onkin. Siksi lisääntymisvietti on nykyisin keskimäärin aika heikko sivistyneiden ihmisten keskuudessa.

Kaikissa vastauksissa käy ilmi, että vaikka syntyvyyden pienentyminen johtuu aina viime kädessä yksilöiden valinnoista ja ratkaisuista, niin kysymyksessä on ennen kaikkea laajempi yhteiskunnallinen ongelma ja myös asenneongelma. Voi tietysti olla, että lapsiperheiden taloudellisen tuen lisääminen auttaa yksittäisiä perheitä tekemään ratkaisun. En kuitenkaan usko, että sillä on isompaa merkitystä syntyvyyden kannalta. Sen sijaan valoisampi asenne lapsiperheitä kohtaan niin julkisen kuin yksityisen puolen palveluissa ja yhteiskunnan edes perusymmärrys siitä, mitä lapsen kasvattaminen täyspäiseksi tänä päivänä vanhemmalta vaatii, saattaisi antaa useammalle rohkeutta lähteä kasvattamaan pientä ihmistä. Ja pidetäänhän nyt mielessä, että vaikka se Helmi-mamma kasvatti aikoinaan tuvan perällä 14 lasta eikä valittanut, niin eipä tainnut silloin olla vaatimukset kasvatustyölle ja sen lopputulokselle ihan samat kuin nykypäivänä. Ei vissiin Helmi-mamman kakaroiden perään kukaan kysellyt, että ovatko vuorovaikutustaitoisia ja sosiaalisia. Ja jos eivät, niin se on sitten kirjolle saman tien ja kirjainyhdistelmä perään. 

Nyky-yhteiskunta on kylmä ja kova. Yksin vaan on pärjättävä joka tilanteessa ja apua ei saa pyytää. Ei edes siinä tapauksessa, jos vauva-aika onkin äärimmäisen haasteellinen ja lähitukiverkko puuttuu. Ja nyt en puhu vain terveydenhuolto tai sosiaalipalveluista. Tarkoitan ihan arkista kanssaihmisten välittämistä, huomaamista ja hoksaamista. Muistan suurella kiitollisuudella joka ainoan avuntarjoajan, jotka tulivat jeesaamaan ollessani aikoinani kiperissä tilanteissa pienten kaksosten kanssa. Kaupassa, parkkipaikalla, puistossa ja kadulla. Ihan vaan apukäsiksi ja nostoavuksi. Kysyipä eräs apuun tullut rouva minulta huutokuoron yli, että "mikäs sinun oma vointisi on ?" saaden minutkin pillahtamaan itkuun jäätävän univelan keskellä. Tällöin rouva taputti minua kädelle ja totesi: "Kyllä se kohta helpottaa". Ja oikeassa oli. Näitä apuun tulijoita oli yhteensä neljä lasten ollessa 0-2 vuotiaita. Neljä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että silmien pyörittelijöitä, tuhahtelijoita, tuomitsevia tuijottelijoita ja jopa vauvojen itkusta huomauttelijoita (juu ihan vaan kaupassa tai kadulla) riitti sitten sitäkin enemmän.

Itse menen erittäin herkästi tarjoamaan apuani, jos näen lapsiperheen äidin/isän  missä tahansa tilanteessa, joka vaikuttaa logistisesti hankalalta. Aina on oltu kiitollisia. Samalla minulla on tapana sanoa pari kehaisevaa sanaa lapsista ja vanhemmasta ja toivotella tsempit jatkoon. Ajatella, onpa erikoista! Ja loppuun vielä tunnustus: en ole itse lapsirakas ihminen siis sillä ajatuksella, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ihan ilman rajoja. Elämänkokemus on kuitenkin osoittanut, että 99 % lapsista ovat loppupeleissä ihania, fiksuja ja taitavia. 

Vierailija kirjoitti:

EHKÄ saisi yrittämään, jos en olisi käynyt mitään kouluja ja en realistisesti ymmärtäisi lapsiperheen vaatiman työn ja taloydellisten resurssien määrää.

Lumous on särkynyt jo vuosia sitten, ei nykyään kukaan luule lasten olevan jotain ihanaa, jotka tuovat jonkin ruusuisen täyttymyksen tullessaan. Enempikin 20v kovaakin kovempaa ihmisen romuttavaa työtä kaikilla rintamilla.

Puhut omasta näkemyksestäsi ja on hienoa, ettei lapsia ole pakko tehdä, jos perhe-elämä itselle tarkoittaisi tuota mitä kuvailet. Silloin ei tosiaan kannata lapsia tehdä.

Itselle lapsi on antanut ihan valtavan paljon. En kadu pätkääkään, lapseni on minulle rakkain asia kaikesta. Eikä tämä ole minua romuttanut vaan kasvattanut ja kehittänyt. Elämäni on paljon parempaa lapsen kanssa kuin ilman.

Ymmärrän kyllä että kaikille lapsi ei toisi onnea ja siksi korostankin sitä, että on hyvä ettei lapsia ole pakko tehdä. Lapset ansaitsevat hyvän, tasapainoisen ja rakastavan kodin.

Eläkejärjestelmää pitäisi kehittää niin, että eläkettä kertyy paremmin vanhempainvapaalla. Esim. jos olet suurimman osan elämästäsi ollut työelämässä niin se suhteutetaan vanhempainvapaalta kertyneeseen eläkkeeseen. Ei heti rokoteta, jos olet vuoden tai kaksi vanhempainvapaalla.

Suomi suomalaisille. Täysin. Rahoja ei myöskään jaeta ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Jo 1700-luvulla tiedemiehet olivat huolissaan ylikansoituksesta. Ja sen jälkeen ihmispopulaatio on moninkertaistunut. Myös Suomen väkiluku on siitä moninkertaistunut. Joten edelleen pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, että meitä on täällä liikaa. Ja varsin moni onkin. Siksi lisääntymisvietti on nykyisin keskimäärin aika heikko sivistyneiden ihmisten keskuudessa.

Ne ei varmaankaan 1700 luvulla arvanneet sitä ahneuden ja roinan määrää mitä on maailmassa 300 vuotta myöhemmin. Tavaran ja omaisuuden takia ihmisiä halutaan enemmän, ei siksi että meitä pitäisi erityisesti olla. Talouden kun pitää kasvaa loputtomiin ja se ei kasva ellei saada uusia kuluttajia ja uusia krääsän tekijöitä.

Internet ja tv yhteys katkaista. Suurin osa tuntemistanu nuorista on ruuturiippuvaisia, eivätkä välttämättä muuta tee. Se on sairaus.

Taloudelliset syyt varmasti suurimmalla osalla lapsettomuuteen.

50v sitten riitti että perheestä toinen vanhemmista kävi töissä jolloin toinen pystyi keskittymään lasten kasvatukseen.

Nykyään lapsi pitää mahdollisimman nopeasti saada järjestelmän kasvatettavaksi, jotta perheen talous ei rapistu.

Miksi tekisin lapsia järjestelmälle, kun en itse kerkiä töiltäni osallistumaan kasvattamiseen?

Konservatiivinen kasvatus ja yhteisöllisyys pitäisi palauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa vastauksissa käy ilmi, että vaikka syntyvyyden pienentyminen johtuu aina viime kädessä yksilöiden valinnoista ja ratkaisuista, niin kysymyksessä on ennen kaikkea laajempi yhteiskunnallinen ongelma ja myös asenneongelma. Voi tietysti olla, että lapsiperheiden taloudellisen tuen lisääminen auttaa yksittäisiä perheitä tekemään ratkaisun. En kuitenkaan usko, että sillä on isompaa merkitystä syntyvyyden kannalta. Sen sijaan valoisampi asenne lapsiperheitä kohtaan niin julkisen kuin yksityisen puolen palveluissa ja yhteiskunnan edes perusymmärrys siitä, mitä lapsen kasvattaminen täyspäiseksi tänä päivänä vanhemmalta vaatii, saattaisi antaa useammalle rohkeutta lähteä kasvattamaan pientä ihmistä. Ja pidetäänhän nyt mielessä, että vaikka se Helmi-mamma kasvatti aikoinaan tuvan perällä 14 lasta eikä valittanut, niin eipä tainnut silloin olla vaatimukset kasvatustyölle ja sen lopputulokselle ihan samat kuin nykypäivänä. Ei vissiin Helmi-mamman kakaroiden perään kukaan kysellyt, että ovatko vuorovaikutustaitoisia ja sosiaalisia. Ja jos eivät, niin se on sitten kirjolle saman tien ja kirjainyhdistelmä perään. 

Nyky-yhteiskunta on kylmä ja kova. Yksin vaan on pärjättävä joka tilanteessa ja apua ei saa pyytää. Ei edes siinä tapauksessa, jos vauva-aika onkin äärimmäisen haasteellinen ja lähitukiverkko puuttuu. Ja nyt en puhu vain terveydenhuolto tai sosiaalipalveluista. Tarkoitan ihan arkista kanssaihmisten välittämistä, huomaamista ja hoksaamista. Muistan suurella kiitollisuudella joka ainoan avuntarjoajan, jotka tulivat jeesaamaan ollessani aikoinani kiperissä tilanteissa pienten kaksosten kanssa. Kaupassa, parkkipaikalla, puistossa ja kadulla. Ihan vaan apukäsiksi ja nostoavuksi. Kysyipä eräs apuun tullut rouva minulta huutokuoron yli, että "mikäs sinun oma vointisi on ?" saaden minutkin pillahtamaan itkuun jäätävän univelan keskellä. Tällöin rouva taputti minua kädelle ja totesi: "Kyllä se kohta helpottaa". Ja oikeassa oli. Näitä apuun tulijoita oli yhteensä neljä lasten ollessa 0-2 vuotiaita. Neljä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että silmien pyörittelijöitä, tuhahtelijoita, tuomitsevia tuijottelijoita ja jopa vauvojen itkusta huomauttelijoita (juu ihan vaan kaupassa tai kadulla) riitti sitten sitäkin enemmän.

Itse menen erittäin herkästi tarjoamaan apuani, jos näen lapsiperheen äidin/isän  missä tahansa tilanteessa, joka vaikuttaa logistisesti hankalalta. Aina on oltu kiitollisia. Samalla minulla on tapana sanoa pari kehaisevaa sanaa lapsista ja vanhemmasta ja toivotella tsempit jatkoon. Ajatella, onpa erikoista! Ja loppuun vielä tunnustus: en ole itse lapsirakas ihminen siis sillä ajatuksella, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ihan ilman rajoja. Elämänkokemus on kuitenkin osoittanut, että 99 % lapsista ovat loppupeleissä ihania, fiksuja ja taitavia. 

Kylläpä töissä on aikaa naputella. Ja ihan pas kaa. Olet siellä varmaan turhan tärkeänä ja kirjoittelet kuitenkin vauva-palstalle.

Vanhemmuudesta pitäisi tehdä normaalia. Ei sellaista, että lapsi muuttaa koko perheen elämän niin täysin, että kaikki pyörii vain lapsen ehdoilla. Vanhemmilla ei saa enää olla omia harrastuksia, omaa elämää, omia tarpeita, omia kavereita, omaa aikaa. Kaikki on vain LAPSET, LAPSET, LAPSET.

Keino on, mutta se kestää vähintään 20 vuotta. Kasvattakaa pojistanne miehiä eikä mitään tissiposkia. Mies on turvallinen, rakastava, läsnäoleva, ahkera, lapsirakas ja vaimoaan arvostava. Hyvät käytöstavat ja kotitöiden oppiminen heti varhaislapsuudesta. Mies, jossa on miestä ottaa vanhempainvapaata.

Ei päättäjät voi asiaa ratkaista. Lasten loppuminen on luonnollinen jatkumo tälle mitä kutsutaan hyvinvointivaltioksi. Yhä suurempi osa voi huonosti kun lapset laitetaan jo pienenä laitokseen kasvamaan hyviksi kansalaisiksi, eli päiväkotiin. Siitä matka jatkuu kouluun, oravanpyörään töissä, ja lopulta vanhainkotiin. Välillä käyvät sairaaloissa ja muissa laitoksissa. Entinen malli ei perustunut verojen riistoon vaan rakkauteen ja velvollisuudentuntoon kun perheet piti huolta toisistaan. Vanhusten käsinä ja jalkoina oli lapset ja lasten aivoina vanhukset. Ei ollut aikatauluja kun ei ollut erikseen työaikaa, harrastuksia ja ystävien tapaamista. Se kaikki oli elämäntapa maalla. Työt ei loppuneet tekemällä, mutta matka ei tapakaan vaan vauhti eli ilman aikataulua ihminen jaksaa kyllä.

Eli koko kulttuuri on muuttunut eikä ihmiset sitoudu perheeseen koska ei tarvitse vaan jo pienestä opetetaan luottamaan ja turvaamaan valtioon. Ei tehdä lapsia vanhuuden turvaksi eikä ole enää maatiloja ym perinnöksi jätettäväksi. Ihminen kuolee sukupuuttoon hyvinvointivaltiossa.

Naisten parempi kohtelu sairaaloissa, oman päätösvallan kunnioittaminen. Esim. vapaus valita sektio vai alatie. Molemmissa takuuvarma kunnollinen kivunlievitys, kuten muissakin operaatioissa. Vaurioiden korjaaminen automaattisesti julkisella. Parempi kohtelu sairaalassa synnytyksen jälkeen.

Tasa-arvo niin työelämässä kuin kotitöissä. Miesten käytettävä 50% vanhempainvapaista ja tehtävä kotitöistä ja lastenhoidosta se puolet.

Ennen noita asioita on turha edes puhua mistään syntyvyyden nostosta.

Ja turha väittää ettei olisi totta nuo ongelmat. Ei tarvi kuin katsoa ympärilleen ja ongelmat hyppää silmille. Puhumattakasn keskusteluista naisten kanssa, jotka ovat kokeneet synnytyksen. On harvinaisuus, ellei ongelmia ilmennyt.

Vain työttömät ja sairaseläkeläiset tekevät nykyään lapsia. Muilla ei ole aikaa sellaiseen.

Sopivan kumppanin löytyminen ja taloudellisen tilanteen parantuminen ja takuu siitä että tukea sekä rahallisesti ja lastenhoidossa olisi saatavilla. Kohtuuhintaisen asumisen järjestäminen ettei lapsen kanssa tarvitsi asua jossain kopissa. Takuu ettei opintolainan korot ei tästä nousisi enää tai jopa että valtio ottaisi lainan maksettavakseen jos saisin lapsen. Eläkkeen kertyminen lastenhoidosta. Asialliset ja empaattiset synnytysolosuhteet ja sellaiset kouluolot, joissa lasta ei rääkätä toisten oppilaiden taholta, ryhmäkoot ei ole liian suuria ja opetusohjelma on inhimillinen ettei lapsi saa jo ennen täysi-ikäisyyttä ensimmäistä burn outia. Oikeat ilmastotoimet, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä että tein lapsen tuhoutuvan maailmaan. Joku takuu siitä että lapselle on paikka maailmassa eikä esim AI vie töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa vastauksissa käy ilmi, että vaikka syntyvyyden pienentyminen johtuu aina viime kädessä yksilöiden valinnoista ja ratkaisuista, niin kysymyksessä on ennen kaikkea laajempi yhteiskunnallinen ongelma ja myös asenneongelma. Voi tietysti olla, että lapsiperheiden taloudellisen tuen lisääminen auttaa yksittäisiä perheitä tekemään ratkaisun. En kuitenkaan usko, että sillä on isompaa merkitystä syntyvyyden kannalta. Sen sijaan valoisampi asenne lapsiperheitä kohtaan niin julkisen kuin yksityisen puolen palveluissa ja yhteiskunnan edes perusymmärrys siitä, mitä lapsen kasvattaminen täyspäiseksi tänä päivänä vanhemmalta vaatii, saattaisi antaa useammalle rohkeutta lähteä kasvattamaan pientä ihmistä. Ja pidetäänhän nyt mielessä, että vaikka se Helmi-mamma kasvatti aikoinaan tuvan perällä 14 lasta eikä valittanut, niin eipä tainnut silloin olla vaatimukset kasvatustyölle ja sen lopputulokselle ihan samat kuin nykypäivänä. Ei vissiin Helmi-mamman kakaroiden perään kukaan kysellyt, että ovatko vuorovaikutustaitoisia ja sosiaalisia. Ja jos eivät, niin se on sitten kirjolle saman tien ja kirjainyhdistelmä perään. 

Nyky-yhteiskunta on kylmä ja kova. Yksin vaan on pärjättävä joka tilanteessa ja apua ei saa pyytää. Ei edes siinä tapauksessa, jos vauva-aika onkin äärimmäisen haasteellinen ja lähitukiverkko puuttuu. Ja nyt en puhu vain terveydenhuolto tai sosiaalipalveluista. Tarkoitan ihan arkista kanssaihmisten välittämistä, huomaamista ja hoksaamista. Muistan suurella kiitollisuudella joka ainoan avuntarjoajan, jotka tulivat jeesaamaan ollessani aikoinani kiperissä tilanteissa pienten kaksosten kanssa. Kaupassa, parkkipaikalla, puistossa ja kadulla. Ihan vaan apukäsiksi ja nostoavuksi. Kysyipä eräs apuun tullut rouva minulta huutokuoron yli, että "mikäs sinun oma vointisi on ?" saaden minutkin pillahtamaan itkuun jäätävän univelan keskellä. Tällöin rouva taputti minua kädelle ja totesi: "Kyllä se kohta helpottaa". Ja oikeassa oli. Näitä apuun tulijoita oli yhteensä neljä lasten ollessa 0-2 vuotiaita. Neljä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että silmien pyörittelijöitä, tuhahtelijoita, tuomitsevia tuijottelijoita ja jopa vauvojen itkusta huomauttelijoita (juu ihan vaan kaupassa tai kadulla) riitti sitten sitäkin enemmän.

Itse menen erittäin herkästi tarjoamaan apuani, jos näen lapsiperheen äidin/isän  missä tahansa tilanteessa, joka vaikuttaa logistisesti hankalalta. Aina on oltu kiitollisia. Samalla minulla on tapana sanoa pari kehaisevaa sanaa lapsista ja vanhemmasta ja toivotella tsempit jatkoon. Ajatella, onpa erikoista! Ja loppuun vielä tunnustus: en ole itse lapsirakas ihminen siis sillä ajatuksella, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ihan ilman rajoja. Elämänkokemus on kuitenkin osoittanut, että 99 % lapsista ovat loppupeleissä ihania, fiksuja ja taitavia. 

Kylläpä töissä on aikaa naputella. Ja ihan pas kaa. Olet siellä varmaan turhan tärkeänä ja kirjoittelet kuitenkin vauva-palstalle.

Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta kun työntekijä on ollut yli vuoden työsuhteessa, niin vuosilomalain mukaan vuosilomaa kertyy 2,5 päivää / kk eli 30 pv lomankertymiskaudelta. Tämä loma jaetaan yleensä niin, että 4 vko käytetään kesällä ja 1 vko talvilomaan. Itse olen tällä hetkellä tuolla ensin mainitulla ja niin ollen minulla on aikaa kirjoitella vauva-palstalle aamukahvin merkeissä. Tärkeänä tottakai! 

Tätä samaa aihetta jankkaa päättäjät,asiantuntijat ja osa palstalaisista.

Syitä alhaiseen syntyvyyteen on monia kuten:

-Ei ole kumppania, sinkkujen määrä kasvaa ja eroja on paljon.

-Ei ole varaa lapsiin ja hesari aiheesta kirjoitti otsikolla "onko lapsien tekemisestä tullut yhteiskuntaluokka kysymys?". Hinnat nousee,verot nousee joten tarvii olla hyvä palkka että on varaa lapsiin ellei halua elää köyhyydessä.

-Ihmisillä on vapaus valita tekeekö lapsia ja nykyisin on paljon muutakin miellekästä tekemistä kuin vaihdella vaippoja tai hoitaa lapsia.