Lue keskustelun säännöt.
Minkä pitäisi muuttua, että suomalaiset saisivat lisää lapsia?
02.08.2023 |
Jokin on aika pahastikin pielessä, kun lisääntymisviettiä ei enää tunneta. Ongelma on ihan todellinen ja vakava. Kertokaa, erityisesti te lisääntymisikäiset, mikä saisi teidät yrittämään lasta.
Kommentit (996)
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa vastauksissa käy ilmi, että vaikka syntyvyyden pienentyminen johtuu aina viime kädessä yksilöiden valinnoista ja ratkaisuista, niin kysymyksessä on ennen kaikkea laajempi yhteiskunnallinen ongelma ja myös asenneongelma. Voi tietysti olla, että lapsiperheiden taloudellisen tuen lisääminen auttaa yksittäisiä perheitä tekemään ratkaisun. En kuitenkaan usko, että sillä on isompaa merkitystä syntyvyyden kannalta. Sen sijaan valoisampi asenne lapsiperheitä kohtaan niin julkisen kuin yksityisen puolen palveluissa ja yhteiskunnan edes perusymmärrys siitä, mitä lapsen kasvattaminen täyspäiseksi tänä päivänä vanhemmalta vaatii, saattaisi antaa useammalle rohkeutta lähteä kasvattamaan pientä ihmistä. Ja pidetäänhän nyt mielessä, että vaikka se Helmi-mamma kasvatti aikoinaan tuvan perällä 14 lasta eikä valittanut, niin eipä tainnut silloin olla vaatimukset kasvatustyölle ja sen lopputulokselle ihan samat kuin nykypäivänä. Ei vissiin Helmi-mamman kakaroiden perään kukaan kysellyt, että ovatko vuorovaikutustaitoisia ja sosiaalisia. Ja jos eivät, niin se on sitten kirjolle saman tien ja kirjainyhdistelmä perään.
Nyky-yhteiskunta on kylmä ja kova. Yksin vaan on pärjättävä joka tilanteessa ja apua ei saa pyytää. Ei edes siinä tapauksessa, jos vauva-aika onkin äärimmäisen haasteellinen ja lähitukiverkko puuttuu. Ja nyt en puhu vain terveydenhuolto tai sosiaalipalveluista. Tarkoitan ihan arkista kanssaihmisten välittämistä, huomaamista ja hoksaamista. Muistan suurella kiitollisuudella joka ainoan avuntarjoajan, jotka tulivat jeesaamaan ollessani aikoinani kiperissä tilanteissa pienten kaksosten kanssa. Kaupassa, parkkipaikalla, puistossa ja kadulla. Ihan vaan apukäsiksi ja nostoavuksi. Kysyipä eräs apuun tullut rouva minulta huutokuoron yli, että "mikäs sinun oma vointisi on ?" saaden minutkin pillahtamaan itkuun jäätävän univelan keskellä. Tällöin rouva taputti minua kädelle ja totesi: "Kyllä se kohta helpottaa". Ja oikeassa oli. Näitä apuun tulijoita oli yhteensä neljä lasten ollessa 0-2 vuotiaita. Neljä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että silmien pyörittelijöitä, tuhahtelijoita, tuomitsevia tuijottelijoita ja jopa vauvojen itkusta huomauttelijoita (juu ihan vaan kaupassa tai kadulla) riitti sitten sitäkin enemmän.
Itse menen erittäin herkästi tarjoamaan apuani, jos näen lapsiperheen äidin/isän missä tahansa tilanteessa, joka vaikuttaa logistisesti hankalalta. Aina on oltu kiitollisia. Samalla minulla on tapana sanoa pari kehaisevaa sanaa lapsista ja vanhemmasta ja toivotella tsempit jatkoon. Ajatella, onpa erikoista! Ja loppuun vielä tunnustus: en ole itse lapsirakas ihminen siis sillä ajatuksella, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ihan ilman rajoja. Elämänkokemus on kuitenkin osoittanut, että 99 % lapsista ovat loppupeleissä ihania, fiksuja ja taitavia.
Tämä. Ei ole taloudesta kiinni, ei mikään lapsiraha saa semmoista ihmistä lasta tekemään joka ei sitä halua tehdä. Kyllä 70-luvulla oli taloudellisesti paljon vaikeampaa. Talven perunat kerättiin maanomistajan pellon reunoilta lasten voimin palkkiona siitä että osallistuttiin heidän talkoisiin ja maatöihin. Eikä ollut juuri unelma-isiä, tekivät raskasta työtä ja kotona ollessaan lähinnä ryyppäsivät ja uhkasivat nyrkillä. Vanhemmat lapset huolehtivat nuorimmista ja äiti teki mitä kerkesi. Mutta yhteen hiileen puhallettiin me ja naapureiden lapset, ja saatiin rahat polkupyöriinkin kerättyä ja säästettyä. Mieleen jäi lapsuuden kesät, ne kestivät ikuisesti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen n. 130000 euroa.
Nykyisillä palkoilla tehdä muksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhettä tahtovia, vastuun ottavia miehiä ei riitä kaikille naisille. Voisin harkita lisääntyväni, jos mies haluaisi lapsia ja pitäisin todennäköisenä, että miehestäni tulisi hyvä iskä. Hän on jo 35, mutta pleikkari ja moottoripyörä kiinnostaa, ei vauvat..
Mulla on ihan tämä sama syy. Olen miettinyt, että hankkiutuisin silti raskaaksi. Mies suuttuisi tietysti, mutta jospa se leppyisi, kun lapsi on syntynyt. Nyt saan tietysti vihat niskaani, kun näin tohdin ajatella.
Ei mies lepy kun lapsi on syntynyt, vaan vetäytyy töihin tai koneelle ja saat hoitaa vauvaa yksin. Otat eron kun et kestä katsella torjuvaa miestä tai mies häipyy itse toisen matkaan.
Eli jos itselliseksi äidiksi haluat, niin noin toki voit lapsen tehdä.
Naisten paskapropagandaan ainakin koko ensimmäinen sivu. Ei mitään nähtävää, ei ainakaan kiinnosta lukea enempää. Naisilla nykyään paremmat olot kuin koskaan, silti lapsia syntyi ennen enemmän. jne
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt omia kahta tytärtä on seurannut, ensinnäkin haluamansa opiskelupaikan saaminen kesti yo-kirjoitusten jälkeen muutamia vuosia. Kun opiskelut pääsee aloittamaan vaikkapa 23-vuotiaana, valmistuu vasta kolmekymppisenä. Sitten pitäisi tehdä töitä, että alkaisi edes jonkinlainen eläke kertymään ja voisi maksaa opintolainaa pois. Jos uusi hallitus vielä leikkaa asumistukea, opiskelut venyy entisestään, kun on käytännössä pakko käydä töissä opiskelujen ohella. Siellä ne tulevat maisterit seisoo Mäkkärin kassalla yövuorossa.
Ikä alkaa äkkiä tulla vastaan, jos lapsista voi alkaa haaveilla vasta vaikkapa 35-vuotiaana.
Tämä pitää paikkansa. Mulla myös jo aikuiset lapset. Mä ajattelen myös niin, että nykyisin on niin paljon muitakin tapoja käyttää elämänsä kuin elää lapsiperheen elämää. Lapsen hankkiminen sitoo sut noin 20:ksi vuodeksi olemaan vastuussa toisesta ihmisestä. Joudut ihan joka ainoassa asiassa ottamaan huomioon tämän. Lapsiperheiden elämästä ei mediassa eikä varsinkaan sosiaalisessa mediassa anneta kovin kaksista kuvaa. Päiväkodeissa on ongelmia, kouluissa on ongelmia, kaduilla on ongelmia.... Vanhemmille on vaikeaa yhteensovittaa työtä ja perhettä. Työelämässä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän ja hyvin harva on sellaisessa työssä, että satavarmasti ei ole pelkoa työttömyydestä. Lapsiperheiden kotipalvelut on ajettu alas eikä monella ole lainkaan tukiverkostoja. Työnantajat vaativat työntekijöiltään joustoja, mutta päiväkodit eivät kuitenkaan jousta. Vähän vaikeaa jäädä ylitöihin, jos lapsi pitää viimeistään tietyllä kellonlyömällä hakea pois päiväkodista.
Mullakin on jo lapset aikuisia. Näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi tämä nykyinen varhaisen puuttumisen malli, eli ihan normaalien perheiden kyttäyskulttuuri on todella ahdistavaa. Teet äitiysneuvolasta lapsen 18-vuotispäivään asti selkoa kaikista yksityisasioistasi vieraille ihmisille. Koskaan et voi tietää, tekeeko joku virkaintoinen opettaja lasun tyyliin lapsi itkee koulussa kun kiusataan. Tai naapuri muuten vaan.
En tosiaankaan kritisoi aiheellisia lasuja, mutta tämä DDR:n meininki on yksi syy, miksi moni tuntemani nuori aikuinen jättää lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään mikään ei saisi minua hankkimaan lapsia. Syitä olla hankkimatta on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisy ja abortti laittomaksi.
Abortille täyskielto mutta naiselle mahdollisuus saada kierukka tai muu ehkäisy vasta 5 lapsen synnyttyä.
Miksei miehille vasektomia?
No mitäs se hyödyttää? Nainen voisi edelleen synnyttää käenpoikasia.
Voi hyvänen aika, etkö sinä yhtään mieti, mitä kirjoitat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kysyä kenelle tai mille tämä yhteiskunta on oikein tarkoitettu kun ei ainakaan ihmisille toteutuneista teoista päätellen.
Mulla kolme jo aikuista lasta.Yhdellä lapsi..pikkuhiljaa se vanhemmuus syttyy isilläkin..nyt jo tärkeimpiä asioita hänelle.Työkavereilla pieniä kyllä ja onhan he iloisia ja ylpeitä lapsistaan ja isät pitävät osansa vapaista.Mietin mikä olisi ollut se syy itselläni tai peruste,että olisin jättänyt lapset hankkimatta? En kyllä äkkisiltään keksi syytä miehistä,en työelämästä tai rahasta.Ehkä joku sairaus itsellä olisi voinut olla este🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm itse olen lapseton ikisinkkumies joka työskentelee duunarina(palkka 3200e/kk brutto).
Aika vähän päättäjät voi asialle mitään tehdä mutta yhteiskunnan pitäisi muuttua todella nykyisestä.
-Sinkkuja on paljon eikä parisuhteet kestä on yksi "ongelma".
-Ei duunarin palkoilla pahemmin lapsia tehdä, itselläni ainakin netto on 2200e ja siitä kun vähentää asumiskulut,autoilun kulut ja pakolliset laskut pois niin hyvä että jää 1000e/kk elämiseen.
Monet duunarit tienaa vähemmän kuin minä.
-Mielenterveysongelmat sekä yksinäisyys on yleisiä suomessa ja pidän näitä asioita pahoina ongelmina suomessa.
En usko siis että päättäjät voi asialle juuri mitään tehdä, ainoastaan jakamalla rahaa enemmän perheille mutta ei se näytä nostavan syntyvyyttä.
M32Sinulla on hyvä palkka, tasoa sairaanhoitaja ja insinööri. Mutta mitenkäs saatais muutos siihen, että mies muuttuu heti mieslapseksi, kun vauva syntyy. Kaikki vastuu siirretään äidille. Neuvolassa pitäisi olla tuleville useille ihan omat vastaanottajat ja joku kertomaan, että vauva tarvitsee huolenpitoa vuorokauden ympäri ja isukki vois hieman "auttaa" siinä hommassa. Ja kun vauva-ajasta päästää alkaa taaperoaika jne jne. Eli kaikki miehet, jotka tulette useiksi, niin kantakaa vastuunne, niin saattaa vaimo suostua pyöräytyämään useammankin lapsen, jo se että kursikkatomaatin kokoisesta aukosta työntää ulos vesimelonin, on ääretön ponnistus. Jotkut isit vastuunsa kantavatkun, mutta harvemmat.
Suomessa korkeakoulutetut miehet käyttävät enemmän aikaa lasten hoitoon kun korkeakoulutetut naiset. Alkaa väsyttämään tämä naisten viljelemä valhe etteivät suomalaiset miehet muka osallistuisi pethearkeen
Lähde, kiitos. Ei mitään mussutusta vaan suora linkki julkaisuun.
Se olikin työlliset miehet vs työlliset naiset
https://www.sttinfo.fi/tiedote/lastenhoito-aiempaa-tasa-arvoisempaa-mie…-?publisherId=69818838&releaseId=69956877
Jännästi meni suu suppuun kun linkki löytyi. Alapeukku silti annettiin
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä kenelle tai mille tämä yhteiskunta on oikein tarkoitettu kun ei ainakaan ihmisille toteutuneista teoista päätellen.
Tämä on eläkeläisten hyysäysyhteiskunta. Heiltä ei leikata mistään ja indeksien ansiosta eläkkeet vain nousee. Suurin osa Suomen varoista uppoaa eläkeläisiin. Ei tänne kannata lapsia tehdä eläkeläisten elättäjiksi ja orjiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vuokrakohdut ja/tai helpompi adoptioprosessi hyväksyttäisiin, niin voisin harkita. Lisäksi kaikki lapsesta koituvat kulut työelämää ajatellen (eläkekertymän vähenemä, sairaspäivät lasten sairauden takia, vanhempainvapaiden jako) oikeasti 50:50 suhteessa molemmille vanhemmille.
Lapset ja erityisesti raskaus on naiselle paska diili. Miehille lapsi on joku statusta nostava asia, naiselle ei.
Tämä. Tämä tabu on sanottu ääneen vasta hyvin vähän aikaa.
Yhteisöllisyys on kadonnut. Ennen kaikki asuivat saman katon alla (mummut, papat ja serkutkin) tai asuivat ainakin ihan naapurissa että lastenhoitajia oli kokoajan tarjolla, nykyään välimatkat ovat pitkiä ja hyvä kun ei jätetä oman onnensa nojaan tuoreet äidit ja isät tyyliin 'no itse sun on pärjättävä kun lapsen hankitkin'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleisesti nykyisen elämänrytmin ja stressin/paineen vähentäminen ... Oli ennenkin töitä ja moni asia oli vaikeampaa, mutta työn vaatimukset, haarastusten vaatimukset, kyky vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, pakottava kiire ja niin monen pakottava opittu tarve olla jotain erityistä ja parempaa joka päivä johtaa siihen, ettei ihmiset enää jaksa. Pitäisi olla huomattavasti laadukkaampaa ja paineettomampaa elämää niin miehillä, naisilla kun lapsillakin. Sama havainto kaikista maailman kolkista, jossa syntyvyys pieni ... esim Japani.
Ihmiset jaksaa kyllä perustaa perheen, jos elämä on muuten riittävän helppoa ja rauhallista.
Kun suuret ikäluokat syntyi niin tuliko sieltä rintamalta jotain unelmaisiä jotka vaihtoivat vaippoja ja lukivat lapsille iltasatuja ja oliko kaikilla rahaa millä mällätä? Uskallan väittää, että aika huonosti oli silloin asiat, ainakin taloudellisesti. Toivo paremmasta ehkä oli.
Ei ole todellakaan rahasta kiinni se lasten hankkiminen. Ja mitä turvallisemmat olot, sitä vähemmän lapsia syntyy. Miten sen selitätte? Väestöliitto on sitä kai tutkinut, mutta minulle se on ainakin aika suuri mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm itse olen lapseton ikisinkkumies joka työskentelee duunarina(palkka 3200e/kk brutto).
Aika vähän päättäjät voi asialle mitään tehdä mutta yhteiskunnan pitäisi muuttua todella nykyisestä.
-Sinkkuja on paljon eikä parisuhteet kestä on yksi "ongelma".
-Ei duunarin palkoilla pahemmin lapsia tehdä, itselläni ainakin netto on 2200e ja siitä kun vähentää asumiskulut,autoilun kulut ja pakolliset laskut pois niin hyvä että jää 1000e/kk elämiseen.
Monet duunarit tienaa vähemmän kuin minä.
-Mielenterveysongelmat sekä yksinäisyys on yleisiä suomessa ja pidän näitä asioita pahoina ongelmina suomessa.
En usko siis että päättäjät voi asialle juuri mitään tehdä, ainoastaan jakamalla rahaa enemmän perheille mutta ei se näytä nostavan syntyvyyttä.
M32Sinulla on hyvä palkka, tasoa sairaanhoitaja ja insinööri. Mutta mitenkäs saatais muutos siihen, että mies muuttuu heti mieslapseksi, kun vauva syntyy. Kaikki vastuu siirretään äidille. Neuvolassa pitäisi olla tuleville useille ihan omat vastaanottajat ja joku kertomaan, että vauva tarvitsee huolenpitoa vuorokauden ympäri ja isukki vois hieman "auttaa" siinä hommassa. Ja kun vauva-ajasta päästää alkaa taaperoaika jne jne. Eli kaikki miehet, jotka tulette useiksi, niin kantakaa vastuunne, niin saattaa vaimo suostua pyöräytyämään useammankin lapsen, jo se että kursikkatomaatin kokoisesta aukosta työntää ulos vesimelonin, on ääretön ponnistus. Jotkut isit vastuunsa kantavatkun, mutta harvemmat.
Suomessa korkeakoulutetut miehet käyttävät enemmän aikaa lasten hoitoon kun korkeakoulutetut naiset. Alkaa väsyttämään tämä naisten viljelemä valhe etteivät suomalaiset miehet muka osallistuisi pethearkeen
Lähde, kiitos. Ei mitään mussutusta vaan suora linkki julkaisuun.
Se olikin työlliset miehet vs työlliset naiset
https://www.sttinfo.fi/tiedote/lastenhoito-aiempaa-tasa-arvoisempaa-mie…-?publisherId=69818838&releaseId=69956877
Jännästi meni suu suppuun kun linkki löytyi. Alapeukku silti annettiin
Osa miehistä osallistuu (aiemmassa kommentissa oli että korkeakoulutetut miehet) mutta korkeakoulutetut ei ole enemmistönä tässä maassa.
Ja jännä on se sanamuoto, "osallistuu aiempaa enemmän", milloin nähdään sanamuoto "jaetaan tasapuolisesti"?
Tasa-arvo on keskittynyt tähän asti vain siihen näkökulmaan, että nainenkin käy töissä.
Mutta pahasti laahaa perässä se, kotityöt on silti jääneet naisen hartielle. Nainen on saanut työnsä lisäksi edelleen hoitaa lapset ja kodin enimmäkseen itse.
Ihan vasta nykysukupolvissa on enempi näitä miehiä, jotka on tasa-arvoisia myös siinä suhteessa. Hoitavat puolet lapsista ja puolet kodista.
Silloin kun pikkulapsiperhe päätyy eroon, lapset jää pääsääntöisesti naiselle. Tämä on kahdeltakin eri kannalta epätasa-arvoinen asetelma. Nainen näännytetään kahden vastuun alle (lapset, työ) ja mies taas jää etäisäksi, eikä saa tasapuolista osuutta vanhemmuudesta, vaikka olisi ihan päteväkin isä.
(Ja vielä oma lisänsä sellaiset vanhemmat, joille ei lasta voi turvallisesti antaa hoitoon edes viikonlopuksi. Näihin ei ole mitään toimivaa ratkaisua olemassa. )
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys on kadonnut. Ennen kaikki asuivat saman katon alla (mummut, papat ja serkutkin) tai asuivat ainakin ihan naapurissa että lastenhoitajia oli kokoajan tarjolla, nykyään välimatkat ovat pitkiä ja hyvä kun ei jätetä oman onnensa nojaan tuoreet äidit ja isät tyyliin 'no itse sun on pärjättävä kun lapsen hankitkin'.
Perheet oli myös suurempia. Jos sulla on yksi lapsi niin sinun pitää itse huolehtia siitä suunnilleen kunnes se muttaa pois kotoa. Mutta silloin ennen niitä oli neljä niin ne huolehtivat toisistaan ja äidit ja isät teki molemmat töitä. Isovanhemmat auttoivat joskus, ja naapurin tädit. Nykyään lapsille ei saa antaa mitään hoitovastuuta. Silloin oli sekä isä että äiti pellolla tai töissä ja lapset hoitivat toisensa. Huoli-ilmoitus tarkoitti sitä että täti huusi kurkku suorana jos huomasi että me lapset tehtiin jotain älytöntä...
Meille on btr tulossa esikoinen. Siihen, haluanko äitinä lisää lapsia tulee vaikuttamaan kokemukseni ensimmäisen kanssa eli nyt kaiken maailman poliitikot tarkkana.
- Synnytys. Onko henkilökuntaa ja tilaa tarpeeksi, saadaanko perhehuone ja lempeä, hyvä kokemus vai pelottava, ahdistava ja jopa traumaattinen keikka.
- Ympäristön suhtautuminen (sekä yhteiskunnan rakenteet, että suku ja ystävät, kaverit, naapurit). Saanko pienen vauvan ja taaperon äitinä ympäristöltä erityisen lempeää ja huomaavaista kohtelua vaiko paineita, syyllistystä ja "itse olette lapsen halunneet, kärsikää nyt".
- Raha. Onko jo yhden kanssa tiukkaa? Olisiko kahden kanssa varaa asua vain jossain epämieluisalla alueella?
- Omat unelmat. Joutuisinko uhrautumaan missä määrin jos haluaisin toisen lapsen? Miten uhraukseni vertautuisivat mieheni uhrauksiin?
Firman pikkujoulut joka perjantai!
No mitäs se hyödyttää? Nainen voisi edelleen synnyttää käenpoikasia.