Erokortti. Miksi jotkut käyttävät sitä toistuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelet mieltä vaivaavista, onko se että:  nalkun nalkun, ole parempi, tienaa enemmän, nalkuti nalkun ?

En ole ollut parisuhteessa 18 vuoteen, joten ihan mielenkiinnosta kysyn, että ihan tosissaanko on vielä jossain puolisoita (naisiahan tässä tosin tarkoitetaan), jotka vaativat toista tienaamaan enemmän?! Tuo kuulostaa ihan joltain sarjakuvalta.

Noiden palstalla trollaavien pikkupoikien maailmankuva ja käsitys naiseudesta perustuu lähinnä Iines Ankan toimintaan. Muita naisia äitinsä lisäksi ei ole ollut keskusteluapuna, joista nähdä naisten sielunmaisemaa

Suhteet ovat pelkkä illuusio, jossa oikeasti määrää se, jolla on enemmän valtaa. Enemmän valtaa taas on usein käytännössä sillä osapuolella, joka on vähemmän kiinnostunut toisesta. Se on paradoksi, mutta olemassa ja totta.

Uskon että tässä tapauksessa on klassinen epävarmuus miehen puolelta. Vaikka tuo on defenssi todennäköisesti, se on myös epävarmuutta eli "siilipuolustus". Valtaa siinä käytetään, mutta todennäköisesti se on bluffi. 

Bluffin voi katsoa joskus ja näin osoittaa että ei harrasta valtapelejä. Ehkä voit lähteä jonkun miehen kanssa kahville ja sanoa että kyllä sitä seuraa joo löytyy helposti. Todennäköisesti miehesi repii peli housunsa ja alkaa mustasukkaiseksi. Kaikki tiedämme, että 9/10 tapauksessa näin se vaan menee.

1/10 on sitten ne 10% miehistä joilla on itselläänkin vientiä jatkuvasti. Miehesi ei kuulosta tähän porukkaan osuvalta.

Olen siitä samaa mieltä kuin aloittaja ja suurin osa ihmisistä, että vaikka pelit, valta ja nää asiat on olemassa, niin suhteet ja elämä ei saa perustua mihinkään sosiaalisiin peleihin, vaan aitoon läsnäoloon. Ei vallankäyttöön, jne... Mutta valitettavasti suhteet ovat illuusio; ihmiset tekevät niitä tahtomattaan ja myös tarkoituksellisesti. 

Olen maailmaa nähnyt ja suhteita elänyt jo vuosikymmeniä, niin te muutkin, vaikeaa se on, mutta tangoon tarvitaan kaksi ja molempien pitää tahtoa 

Mä usein ajattelen, että NYT TÄMÄ SAA RIITTÄÄ mutta en sano sitä ääneen. Sitten, kun tilanne on ohi, en enää ajattele niin.

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmenten ajan en erokorttia vetelisi esiin. Silloin ero varmasti olisi jo tullut, jos niin isoja asioita olisi ollut. Meillä menee niin, että mies ei joskus usko jonkun asian olevan minulle tärkeä. Ei vaikka kuinka selkeästi selittäisin. Sitten on ollut pakko sanoa vaihtoehdot ja mitä niistä seuraa. Ero on se yksi vaihtoehto.

Juuri näin.

Kun puolisolla on tapana koetella omia rajoja, ne täytyy tehdä selväksi. Eksällä oli tapana kiihtyessään raivota ja huutaa mitä sylki suuhun toi. Vastaanottavassa päässä oli kammottavaa olla, kun aina tunsi saavansa täysin turpaansa. Siitä seurasi päiviä kestänyt epäuskoinen alakulo. Ihmiselle, joka on tottunut siihen, että ei huudeta, tuo on musertavaa.

Vuosien varrella keskustelimme tästä riitojen ulkopuolella lukuisat kerrat rauhallisesti ja rakentavasti, mutta mikään ei muuttunut. Hän toki pyyteli aina jälkeenpäin anteeksi. Lopulta huutoriidan yhteydessä sanoin hänelle, että huutaminen tuntuu niin pahalta, että joka kerta mietin pikään avioeroa. Kuten tein. Joka kerta mietin, että taas olen tässä tilanteessa, toisen tunteiden roskapönttönä. Hyväksikäytettynä. Kuinka pitkään voin elää ihmisen kanssa, joka ei kunnioita, vaan kokee oikeudekseen täysin ajaa ylitseni. Tämä siis riippumatta itse riidasta tai sen aiheesta, joka saattoi olla ihan aiheellinen. 

Koska huutaminen jatkui, näitä kertoja tuli useampia. Hänen mielestään kyse oli erolla uhkaamisesta, erokortin heiluttelusta. Itse yritin saada häntä ymmärtämään, että asia on minulle todella vakava, vaikka en huuda ja raivoa takaisin. Halusin antaa hänelle mahdollisuuden parantaa, mutta mikään ei muuttunut. Lopulta hän kerran vastasi, että no erotaan sitten. Hän halusi mieluummin pitää kiinni oikeudestaan raivota kuin olla naimisissa.

(Ja paljon muustakin. Kävi nopeasti ilmi, että hänellä oli sivusuhde. Jälleen. Ja omaisuuden jako mietittynä.) Erosimme.

Tästä pitäisi ottaa opikseen, että kannattaa katsoa mitä toinen tekee eikä mitä hän sanoo. Hän ei selvästikään ottanut minun sanojani todesta, eikä pitänyt lupaustaan lopettaa huutaminen (tai pettäminen). Hän ei myöskään tietääkseni mennyt terapiaan käsittelemään vihanhallintaongelmaansa. Koska hän piti huutamista normaalina käytöksenä, hän tulkitsi, että erosta puhuminen oli minulta "vain uhkailua". Ehkäpä sellainen, joka pitää itse uhkailua normaalina asiana, näkee sitä myös ympärillään. Minä en uhkaillut, sillä käytökselläni osoitin, että en ollut lähdössä mihinkään, vaan halusin muutosta. En mennyt pakkaamaan laukkujani tai häipynyt toiseen osoitteeseen. Korkeintaan poistuin eri huoneeseen huudon tieltä.

Olin kyllä joskus päättänyt, että jos hän vielä huutaa lapsille, jätän hänet. En kuitenkaan saanut sitä tehtyä. Joten toki olen myös itse osallinen siihen, että tilanne jatkui. Halusin uskoa ihmiseen, joka ei sitten ollut sen arvoinen. Ehkä pitäisi tajuta, että kun sana avioero tulee huulille, silloin ollaan jo todella pitkällä. Eikä jäädä odottamaan muutosta, jota ei koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen käyttänyt sitä, mutta virhe ei ollut se "erokortti" vaan se etten oikeasti lähtenyt huonosta suhteesta. Silloin kun erokorttia käytin olin tosissani että "en suostu siihen että kohtelet minua noin paskasti". Hävettää etten pystynyt lähteä. Niin sitä tulee toimittua kaduttavasti ja omia periaatteita vastaan kun on jäänyt manipuloivan narsistin ansaan ja toinen on tuhonnut itsetuntosi.

Samaa olin sanomassa. Olen useasti puhunut erosta. Mies ei kuuntele. Varmaan hänen puoleltaan kuulostaa siltä mitä AP kuvailee. En kuitenkaan saa eroa hoidettua käytännön syistä yksin. Molempien pitäisi olla mukana. 

Ihmiset ovat usein manööveriensä vankeja. Jos jossain tilanteessa saa hyötyä tietyllä tavalla niin siihen palaa helposti uudelleen, eli keskeinen kysymys: onko hän hyötynyt kanssasi erokortin käyttämisestä? Pääset tavasta eroon helposti sillä, että seuraavan kerran kortin ilmestyessä pöytään niin sanotkin "Olipa hyvä, että otit tämän puheeksi, sillä olen alkanut miettimään sitä, että kun toistuvasti erosta puhut niin ehkä se olisikin hyvä ratkaisu meille, kun me emme selvästi enää kulje samaan suuntaan?". Se mitä hän tuohon vastaa määrittää sitten sen, että miten hän suhdettanne arvostaa ja kannattaako ne paperit oikeasti täyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen käyttänyt sitä, mutta virhe ei ollut se "erokortti" vaan se etten oikeasti lähtenyt huonosta suhteesta. Silloin kun erokorttia käytin olin tosissani että "en suostu siihen että kohtelet minua noin paskasti". Hävettää etten pystynyt lähteä. Niin sitä tulee toimittua kaduttavasti ja omia periaatteita vastaan kun on jäänyt manipuloivan narsistin ansaan ja toinen on tuhonnut itsetuntosi.

Samaa olin sanomassa. Olen useasti puhunut erosta. Mies ei kuuntele. Varmaan hänen puoleltaan kuulostaa siltä mitä AP kuvailee. En kuitenkaan saa eroa hoidettua käytännön syistä yksin. Molempien pitäisi olla mukana. 

Miksi et saisi hoidettua? Palkkaat juristin niin homma hoituu sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen käyttänyt sitä, mutta virhe ei ollut se "erokortti" vaan se etten oikeasti lähtenyt huonosta suhteesta. Silloin kun erokorttia käytin olin tosissani että "en suostu siihen että kohtelet minua noin paskasti". Hävettää etten pystynyt lähteä. Niin sitä tulee toimittua kaduttavasti ja omia periaatteita vastaan kun on jäänyt manipuloivan narsistin ansaan ja toinen on tuhonnut itsetuntosi.

Samaa olin sanomassa. Olen useasti puhunut erosta. Mies ei kuuntele. Varmaan hänen puoleltaan kuulostaa siltä mitä AP kuvailee. En kuitenkaan saa eroa hoidettua käytännön syistä yksin. Molempien pitäisi olla mukana. 

Miksi et saisi hoidettua? Palkkaat juristin niin homma hoituu sillä.

Juridisesti saisin toki paperit tehtyä yksipuolisesti, mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen käyttänyt sitä, mutta virhe ei ollut se "erokortti" vaan se etten oikeasti lähtenyt huonosta suhteesta. Silloin kun erokorttia käytin olin tosissani että "en suostu siihen että kohtelet minua noin paskasti". Hävettää etten pystynyt lähteä. Niin sitä tulee toimittua kaduttavasti ja omia periaatteita vastaan kun on jäänyt manipuloivan narsistin ansaan ja toinen on tuhonnut itsetuntosi.

Samaa olin sanomassa. Olen useasti puhunut erosta. Mies ei kuuntele. Varmaan hänen puoleltaan kuulostaa siltä mitä AP kuvailee. En kuitenkaan saa eroa hoidettua käytännön syistä yksin. Molempien pitäisi olla mukana. 

Miksi et saisi hoidettua? Palkkaat juristin niin homma hoituu sillä.

Juridisesti saisin toki paperit tehtyä yksipuolisesti, mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen. 

Vaikeaa se on teit miten tahansa. Ero tulille vaan, mene lauman mukana.

Miksi pitäisi muuttua, enkö kelpaakaan sellaisena kuin olen? Miksi luot ongelmia tyhjästä? Mistä halu riidellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä olen käyttänyt sitä, mutta virhe ei ollut se "erokortti" vaan se etten oikeasti lähtenyt huonosta suhteesta. Silloin kun erokorttia käytin olin tosissani että "en suostu siihen että kohtelet minua noin paskasti". Hävettää etten pystynyt lähteä. Niin sitä tulee toimittua kaduttavasti ja omia periaatteita vastaan kun on jäänyt manipuloivan narsistin ansaan ja toinen on tuhonnut itsetuntosi.

Samaa olin sanomassa. Olen useasti puhunut erosta. Mies ei kuuntele. Varmaan hänen puoleltaan kuulostaa siltä mitä AP kuvailee. En kuitenkaan saa eroa hoidettua käytännön syistä yksin. Molempien pitäisi olla mukana. 

Miksi et saisi hoidettua? Palkkaat juristin niin homma hoituu sillä.

Juridisesti saisin toki paperit tehtyä yksipuolisesti, mutta käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen. 

Vaikeaa se on teit miten tahansa. Ero tulille vaan, mene lauman mukana.

Toiveena on myös pitää mies elossa. 

Tunnustan käyttäväni erokorttia joskus. Se on huono tapa, ja olen sen lähes kokonaan lopettanut. En kokonaan. Tosin puolisoni, mies, joka ei koskaan käytä erokorttia, ei ole minua parempi ihminen. Hän osaa olla ilkeä ja julma toisilla tavoilla.  Hänen tapansa riidellä ja käyttää valtaa on toisenlainen. Näin on aivan kaikilla ihmisillä, ja siinä mielessä minkään yksittäisen riitelemistavan (pl fyysinen väkivalta) tikun nokkaan nostaminen on turhaa. Jokainen löytää peilistä oman julmuutensa, jos uskaltaa katsoa. 

Vielä vastauksena: Varmaan riidan hetkellä olen ihan vilpittömästi (tai raivoissani) kokenut, että erotaan sitten, jos mikään muu ei toimi. Joskus se on ollut myös keino saada mies uskomaan, että olen tosissani, että asia mistä puhun on tärkeä. Osin se johtuu myös ihan minusta: olen todellakin ihminen, joka on usein ratkaissut ongelmat (esim työpaikka) lähtemällä. Se on piirre jota minun pitää itsessäni varoa, vaikka saman aikaisesti en ymmärrä ihmisiä, jotka jäävät ehdoin tahdoin tuleen makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat usein manööveriensä vankeja. Jos jossain tilanteessa saa hyötyä tietyllä tavalla niin siihen palaa helposti uudelleen, eli keskeinen kysymys: onko hän hyötynyt kanssasi erokortin käyttämisestä? Pääset tavasta eroon helposti sillä, että seuraavan kerran kortin ilmestyessä pöytään niin sanotkin "Olipa hyvä, että otit tämän puheeksi, sillä olen alkanut miettimään sitä, että kun toistuvasti erosta puhut niin ehkä se olisikin hyvä ratkaisu meille, kun me emme selvästi enää kulje samaan suuntaan?". Se mitä hän tuohon vastaa määrittää sitten sen, että miten hän suhdettanne arvostaa ja kannattaako ne paperit oikeasti täyttää?

Enpä tiedä. Ei siitä ollut mitään hyötyä. Mikään ei muuttunut. Se oli varmasti sellainen epätoivonen keino yrittää saada viesti perille, kun asiallinen puhe ei auttanut. Seuraava keino oli sitten alentua samaan kuin mies, eli huutamaan raivoisasti. Siihen en mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi muuttua, enkö kelpaakaan sellaisena kuin olen? Miksi luot ongelmia tyhjästä? Mistä halu riidellä?

Vain narsisti luulee olevansa täysin valmis ja virheetön. Ja jokainen hänen tekemisiinsä kohdistuva kritiikki on loukkaus häntä itseään kohtaan.

Koita erottaa itsesi ja tekosi. Sinä kelpaat, mutta tekosi eivät aina kelpaa. Niitä voi onneksi muuttaa. Niin ihmiset parisuhteissa tekevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelet mieltä vaivaavista, onko se että:  nalkun nalkun, ole parempi, tienaa enemmän, nalkuti nalkun ?

En ole ollut parisuhteessa 18 vuoteen, joten ihan mielenkiinnosta kysyn, että ihan tosissaanko on vielä jossain puolisoita (naisiahan tässä tosin tarkoitetaan), jotka vaativat toista tienaamaan enemmän?! Tuo kuulostaa ihan joltain sarjakuvalta.

Noiden palstalla trollaavien pikkupoikien maailmankuva ja käsitys naiseudesta perustuu lähinnä Iines Ankan toimintaan. Muita naisia äitinsä lisäksi ei ole ollut keskusteluapuna, joista nähdä naisten sielunmaisemaa

Hahaa. Mulla on ollut puoliso, joka oli valinnut sellaisen uran, jossa koulutukseen ja työmäärään nähden ei tienannut kovinkaan paljon, mutta asema oli yleisesti ottaen arvostettu. Toki hänellä oli ihan hyvä palkka, jolla tuli erittäin hyvin toimeen. En ollut tähän koskaan tyytymätön, enkä moittinut hänen ratkaisuaan. Päin vastoin, tuin hänen vaativaa uraansa mm. hoitamalla yhteisiä lapsia pitkään kotona. Tämä oli mahdollista, koska minulla oli omaa varallisuutta, ja elämäntavat olivat kohtuulliset.

Jossain vaiheessa hän kuitenkin unohti oman vastuunsa perheen elättämisestä ja siitä, että olin jäänyt kotiin. Hän alkoi nalkuttaa rahasta. Kuinka sitä ei kertynyt hänelle tarpeeksi. Häntä ilmeisesti häiritsi, että minulla oli omaa omaisuutta. Vastasin tähän kysymällä, että mitä häneltä puuttuu. Ja sanomalla, että voit hyvin tehdä sellaisia valintoja, että tienaat enemmän. Minä en ole este.

Joten olen sanonut, että samalla työmäärällä on mahdollista tienata enemmän. Mutta nalkuttaja oli hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi muuttua, enkö kelpaakaan sellaisena kuin olen? Miksi luot ongelmia tyhjästä? Mistä halu riidellä?

Vain narsisti luulee olevansa täysin valmis ja virheetön. Ja jokainen hänen tekemisiinsä kohdistuva kritiikki on loukkaus häntä itseään kohtaan.

Koita erottaa itsesi ja tekosi. Sinä kelpaat, mutta tekosi eivät aina kelpaa. Niitä voi onneksi muuttaa. Niin ihmiset parisuhteissa tekevät. 

1) En missään vaiheessa väittänyt olevani virheetön.

Käsittämätöntä että osaat kääntää asiat noin nurinkurin

2) Minä osaan olla mukautuva, mutta sitä en sulata, että tyhjästä suututaan

Erokortti on hirveä, jos sitä ei oikeasti tarkoita. Ex-mieheni käytti sitä usein uhkailuun ja pelotteluun. No, nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hän käytti paljon muutakin henkistä väkivaltaa. 

Lopulta en itse enää jaksanut ja halusin lähteä. Silloin tulikin miehelle hätä käteen: pyysi miettimään, valitti kuinka tilanne on HÄNELLE niin vaikea jne. Ei auttaneet itkut enää. Keskustelut olisi pitänyt käydä jo paljon kauemmin, muutkin kuin vain erolla uhkailut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi muuttua, enkö kelpaakaan sellaisena kuin olen? Miksi luot ongelmia tyhjästä? Mistä halu riidellä?

Vain narsisti luulee olevansa täysin valmis ja virheetön. Ja jokainen hänen tekemisiinsä kohdistuva kritiikki on loukkaus häntä itseään kohtaan.

Koita erottaa itsesi ja tekosi. Sinä kelpaat, mutta tekosi eivät aina kelpaa. Niitä voi onneksi muuttaa. Niin ihmiset parisuhteissa tekevät. 

1) En missään vaiheessa väittänyt olevani virheetön.

Käsittämätöntä että osaat kääntää asiat noin nurinkurin

 

2) Minä osaan olla mukautuva, mutta sitä en sulata, että tyhjästä suututaan

1) ihmettelet, että miksi pitäisi muuttua? Vaatiiko joku sinua muuttumaan, jos hän toivoo muutosta käytökseesi? Ei vaadi. Jos et kykene muuttamaan tapojasi lainkaan, kuvittelet olevasi virheetön.

2) Ymmärrän. En minäkään. Tosin sellainen tilanne on helppo selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Erokortti on hirveä, jos sitä ei oikeasti tarkoita. Ex-mieheni käytti sitä usein uhkailuun ja pelotteluun. No, nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hän käytti paljon muutakin henkistä väkivaltaa. 

Lopulta en itse enää jaksanut ja halusin lähteä. Silloin tulikin miehelle hätä käteen: pyysi miettimään, valitti kuinka tilanne on HÄNELLE niin vaikea jne. Ei auttaneet itkut enää. Keskustelut olisi pitänyt käydä jo paljon kauemmin, muutkin kuin vain erolla uhkailut.  

No ehdotitko hänelle keskustelua silloin aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erokortti on hirveä, jos sitä ei oikeasti tarkoita. Ex-mieheni käytti sitä usein uhkailuun ja pelotteluun. No, nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että hän käytti paljon muutakin henkistä väkivaltaa. 

Lopulta en itse enää jaksanut ja halusin lähteä. Silloin tulikin miehelle hätä käteen: pyysi miettimään, valitti kuinka tilanne on HÄNELLE niin vaikea jne. Ei auttaneet itkut enää. Keskustelut olisi pitänyt käydä jo paljon kauemmin, muutkin kuin vain erolla uhkailut.  

No ehdotitko hänelle keskustelua silloin aiemmin?

Totta kai. Siitä vain ei tullut hänen kanssaan mitään.