Erokortti. Miksi jotkut käyttävät sitä toistuvasti?
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä n. 25 vuoden ajan ja jo suhteen alusta saakka hän on vetänyt aina kritiikkiä saadessaan esiin ns. erokortin. Nyt ei ollut vuosiin sitä käyttänyt, mutta taas kun yritin keskustella mieltä vaivaavasta asiasta: "Ei meidän ole pakko olla yhdessä, kyllä sä uuden miehen jostain löydät."
Onko tuo jotain epävarmuutta, mä en oikein ymmärrä. Itse en ole kertaakaan tuollaista "lyömäasetta" käyttänyt.
Onko kokemuksia? Oletko itse erokortin käyttäjä?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa tuntematta tapausta tarkemmin. Moni voi käyttää erolla uhkailua alistamiseen ja kiristyskeinona, mutta voihan se olla myös toisin päin ahdistumisen ilmaus. Jos kumppani vaatii esim. muuttumaan ihmisenä (mikä on usein mahdotonta) tai luopumaan tärkeimmistä arvoista tai asioista, silloin tulee nurkkaan ajetuksi tulemisen tunne, jossa ei nähdä enää vaihtoehtoja. Ja niin se myös on todellisuudessa; eivät kaikki sovi kaikkien kanssa yhteen, joskus arvot, halut, tavoitteet tai jopa luonteet voivat olla niin pahassa ristiriidassa, eikä ihmiset kykene niitä muuttamaan hajottamatta itseään, että yhteinen elämä ei vaan voi toimia ja ero on tosiaan paras ratkaisu. Jos yrittää pakottaa johonkin muuhun, niin seurauksena voi olla masennus, päihdeongelma, väkivaltaa, mitä vaan hyvin pahaa. Vähempikin henkinen pahoinvointi, esim. kokemus toisen painostavasta kontrolloinnista, voi riittää syyksi erota ja mainita eron mahdollisuus seurauksena liiallisesta päällekäyvyydestä.
Meillä ei kummallakaan ole mitään psyykkisen sairauden diagnoosia. Tulin tänne kyselemään muiden kokemuksia erokortin käytöstä ilman aietta erota. Seuraavana päivänä hän käyttäytyy kuten ennenkin.
Ap
Terve ihminen ei ilmaise ahdistustaan alkavalla väkivaltaiseksi. Edes henkisesti väkivaltaiseksi.
Emme tiedä AP:n tai tämän puolison psyykkisten terveyden tilaa, joten tuollainen itsestäänselvyys huomautuksena on jokseenkin irrelevantti. Nyt on kuitenkin selvästi tapahtunut tiettyjä asioita, joille AP pyysi selitystä ja joista on keskusteltu, joten on aiheen suhteen turhaa huomautella että jossain terveessä suhteessa niitä asioita ei olisi ikinä tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana hölmö ja käytin tuota riidellessä. Silloinen nyt jo eksä sitten sanoi että jos kerrankin vielä noin sanot, eroamme oikeasti, ei ole leikkiä. Että mieti tarkoin. Olimme sen jälkeen vielä 10 vuotta yhdessä.
Sano miehellesi että seuraavan kerran kun puhuu erosta, se sitten on siinä. Joko tokenee järkiinsä tai eroatte, molemmat on parempia kuin tuo löysässä hirressä roikottaminen.
Mun miehelle tuli mukaan tuo erokortin käyttö, kun hänellä oli vaikea kausi menossa. Erokortin käyttö loppui lyhyeen, kun sanoin, että kun seuraavan kerran uhkailee erolla, niin sitten erotaan oikeasti. Ei ole enää riidellessä uhkaillut. Tuosta on aikaa 15 vuotta ja parisuhde voi hyvin.
Tuntuu että meilläkin nimenomaan kun otan niitä vaikeimpia asioita esiin niin silloin erokorttikin tulee kuvioon. Olenkin ajatellut että ehkä sillä yrittää ja haluaa jollain ihmeellisellä tavalla sivuuttaa asioista puhumisen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa tuntematta tapausta tarkemmin. Moni voi käyttää erolla uhkailua alistamiseen ja kiristyskeinona, mutta voihan se olla myös toisin päin ahdistumisen ilmaus. Jos kumppani vaatii esim. muuttumaan ihmisenä (mikä on usein mahdotonta) tai luopumaan tärkeimmistä arvoista tai asioista, silloin tulee nurkkaan ajetuksi tulemisen tunne, jossa ei nähdä enää vaihtoehtoja. Ja niin se myös on todellisuudessa; eivät kaikki sovi kaikkien kanssa yhteen, joskus arvot, halut, tavoitteet tai jopa luonteet voivat olla niin pahassa ristiriidassa, eikä ihmiset kykene niitä muuttamaan hajottamatta itseään, että yhteinen elämä ei vaan voi toimia ja ero on tosiaan paras ratkaisu. Jos yrittää pakottaa johonkin muuhun, niin seurauksena voi olla masennus, päihdeongelma, väkivaltaa, mitä vaan hyvin pahaa. Vähempikin henkinen pahoinvointi, esim. kokemus toisen painostavasta kontrolloinnista, voi riittää syyksi erota ja mainita eron mahdollisuus seurauksena liiallisesta päällekäyvyydestä.
Meillä ei kummallakaan ole mitään psyykkisen sairauden diagnoosia. Tulin tänne kyselemään muiden kokemuksia erokortin käytöstä ilman aietta erota. Seuraavana päivänä hän käyttäytyy kuten ennenkin.
Ap
Terve ihminen ei ilmaise ahdistustaan alkavalla väkivaltaiseksi. Edes henkisesti väkivaltaiseksi.
Emme tiedä AP:n tai tämän puolison psyykkisten terveyden tilaa, joten tuollainen itsestäänselvyys huomautuksena on jokseenkin irrelevantti. Nyt on kuitenkin selvästi tapahtunut tiettyjä asioita, joille AP pyysi selitystä ja joista on keskusteltu, joten on aiheen suhteen turhaa huomautella että jossain terveessä suhteessa niitä asioita ei olisi ikinä tapahtunut.
Olin kommentoinut tähän aiemmin mutta kommentti on mennyt hassusti tuonne väliin:
Meillä ei kummallakaan ole mitään psyykkisen sairauden diagnoosia. Tulin tänne kyselemään muiden kokemuksia erokortin käytöstä ilman aietta erota. Seuraavana päivänä hän käyttäytyy kuten ennenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä kestin juopon ukon sikailua toistakymmentä vuotta. Tämä raahautui kuset housuissa aamulla tai ylihuomenna kännissä kotiin ja joskus vietti yöt jossain vieraissa naisissa. Aloin lopulta sanoa, että jos ei meno muutu, otan eron. Eihän se uskonut, koska olin sanonut niin aikaisemminkin ja loppuviimeksi jo kymmeniä kertoa. Kunhan venytti rajojani. Ei uskonut sillä viimeiselläkään kerralla, kun ryyppyreissun aikana olin lähtenyt lapsen ja laukkujen kanssa äitini luokse enkä enää takaisin tullut. En koskaan uhkaillut, vaan varoitin ja annoin monta uutta mahdollisuutta. Eipä kelvannut.
No en minäkään kyllä tuollaista katselisi.
Ap
Mies ei osaa keskustella asioista rakentavasti tai ei kestä hänen toimintatapoihinsa kohdistuvaa kriittikiä. Siksi vetää erokortin että pääsee niskan päälle. Näin ajattelisin. Isäni toimi aikoinaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kestin juopon ukon sikailua toistakymmentä vuotta. Tämä raahautui kuset housuissa aamulla tai ylihuomenna kännissä kotiin ja joskus vietti yöt jossain vieraissa naisissa. Aloin lopulta sanoa, että jos ei meno muutu, otan eron. Eihän se uskonut, koska olin sanonut niin aikaisemminkin ja loppuviimeksi jo kymmeniä kertoa. Kunhan venytti rajojani. Ei uskonut sillä viimeiselläkään kerralla, kun ryyppyreissun aikana olin lähtenyt lapsen ja laukkujen kanssa äitini luokse enkä enää takaisin tullut. En koskaan uhkaillut, vaan varoitin ja annoin monta uutta mahdollisuutta. Eipä kelvannut.
No en minäkään kyllä tuollaista katselisi.
Ap
Niin. Jokaisella on rajansa. Sinä olet kohdannut miehesi rajat. Voit alkaa kunnioittaa niitä tai kolistella edelleen siihen saakka, että hän päättää ettei enää katsele moista. Kannattaisi varmaan yrittää asiasta keskustella kuitenkin hänen kanssaan, että mistä kiikastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kestin juopon ukon sikailua toistakymmentä vuotta. Tämä raahautui kuset housuissa aamulla tai ylihuomenna kännissä kotiin ja joskus vietti yöt jossain vieraissa naisissa. Aloin lopulta sanoa, että jos ei meno muutu, otan eron. Eihän se uskonut, koska olin sanonut niin aikaisemminkin ja loppuviimeksi jo kymmeniä kertoa. Kunhan venytti rajojani. Ei uskonut sillä viimeiselläkään kerralla, kun ryyppyreissun aikana olin lähtenyt lapsen ja laukkujen kanssa äitini luokse enkä enää takaisin tullut. En koskaan uhkaillut, vaan varoitin ja annoin monta uutta mahdollisuutta. Eipä kelvannut.
No en minäkään kyllä tuollaista katselisi.
Ap
Niin. Jokaisella on rajansa. Sinä olet kohdannut miehesi rajat. Voit alkaa kunnioittaa niitä tai kolistella edelleen siihen saakka, että hän päättää ettei enää katsele moista. Kannattaisi varmaan yrittää asiasta keskustella kuitenkin hänen kanssaan, että mistä kiikastaa.
Voi olla. Mutta mielestäni asioista pitäisi osata keskustella. Ehkä olen liian päällekäyvä tai esitän asiani väärin vaikka tarkoitus on kyllä toinen.
Ap
En ole ylpeä asiasta, mutta minä olin ennen erokortin käyttäjä. Suhde oli omalla tavallaan vinoutunut, usein tuntui että riidat oli niin repiviä että pakko olisi erota, ja lipesi sitten huulilta. Oikein klassinen riippuvuussuhde kyseessä, mutta ajattelin sovun tehtyä aina että nyt paranee. Sitten kun uskomattoman pitkän ajan kuluttua tajusin että meidän ollessa kyseessä suhde ei ole muuttumassa vakaaksi ikinä, erottiin oikeasti.
Nykyisessä suhteessa ei ole ollut tarvetta kummallakaan tuollaiseen. Halusin siis sanoa, että kaikki ei aina välttämättä ole manipulaatiota, ahdistuskin tuottaa outoja juttuja.
Myönnän itse käyttäväni tuota silloin, kun tuntuu, ettei jokin asia tule muuttumaan ikinä ja se asia tuntuu sietämättömältä. Tiedän, ettei sitä pitäisi käyttää, mutta joskus vaan tuntuu siltä, ettei muuta poispääsyä ole. Toki puolisoni riitelytavat eivät ole kovin rakentavat vaan se on välillä syyttelyä ja huutamista.
Mulla takana 20 vuoden liitto ja nyt erosta pari vuotta. Ex mies käytti erokorttia tosi usein. Niin usein että turruin jo siihen.
Muista että ensimmäisen kerran mies uhkasi erolla 6 vuoden suhteen jälkeen. Syynä se että en juuri sinä iltana halunnut seksiä kun olin tosi väsynyt. Ja sitten sitä erokorttia väläyteltiin tasaiseen tahtiin. Syinä mm että en ollut tajunnut järjestää miehelle yhteistä konserttimatkaa - ja tästä konderttimatkasta ei ollut koskaan edes keskusteltu. Mun olisi kuulemma pitänyt vaimona ymmärtää että mies ajatuksissaan haluaa sen matkan.
Lopulta 20 vuoden jälkeen mies laittoi minulle etukäteen kertomatta avioeron vireille. Hänellä oli jo uusi nainen valmiina.
Pari vuotta nyt erosta ja ex yrittää tulla takaisin elämääni vaikka on edelleen tuon naisen kanssa. Haukkuu mua tyhmäksi ja hankalaksi ihmiseksi sekä samaan aikaan haluaisi käydä luonani viikottain. En päästä sisään enkä vastaa puheluihin mutta tuohon se pihalle näyttää tulevan eri tekosyyllä.
Mikä lue miehen päässä vinossa.
Erolla voi uhata vain kerran ja toisella kertaa on sitten oikeasti ero. Joko uhkailija jättää tai uhattava jättää, mutta jatkuva uhkailu on tehotonta puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana 20 vuoden liitto ja nyt erosta pari vuotta. Ex mies käytti erokorttia tosi usein. Niin usein että turruin jo siihen.
Muista että ensimmäisen kerran mies uhkasi erolla 6 vuoden suhteen jälkeen. Syynä se että en juuri sinä iltana halunnut seksiä kun olin tosi väsynyt. Ja sitten sitä erokorttia väläyteltiin tasaiseen tahtiin. Syinä mm että en ollut tajunnut järjestää miehelle yhteistä konserttimatkaa - ja tästä konderttimatkasta ei ollut koskaan edes keskusteltu. Mun olisi kuulemma pitänyt vaimona ymmärtää että mies ajatuksissaan haluaa sen matkan.
Lopulta 20 vuoden jälkeen mies laittoi minulle etukäteen kertomatta avioeron vireille. Hänellä oli jo uusi nainen valmiina.
Pari vuotta nyt erosta ja ex yrittää tulla takaisin elämääni vaikka on edelleen tuon naisen kanssa. Haukkuu mua tyhmäksi ja hankalaksi ihmiseksi sekä samaan aikaan haluaisi käydä luonani viikottain. En päästä sisään enkä vastaa puheluihin mutta tuohon se pihalle näyttää tulevan eri tekosyyllä.
Mikä lue miehen päässä vinossa.
Kuulostaa kyllä kamalalta. Mä en ole vielä turtunut, tuntuu inhottavalta ja siksi mietinkin syitä sen käyttämiselle. Ennemmin eroaisi kuin tulisi puolimatkaan vastaan tietyissä asioissa? Vai pelotteleeko vaan että pääsee niskan päälle, en tiedä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Erolla voi uhata vain kerran ja toisella kertaa on sitten oikeasti ero. Joko uhkailija jättää tai uhattava jättää, mutta jatkuva uhkailu on tehotonta puolin ja toisin.
Niinpä. Mutta kun sitä on käytetty silloin tällöin jo n. 25 vuoden ajan ja tuntuu että samantien hän sen kuitenkin unohtaa. Minuun vain jättää jäljen joka kerta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Erolla voi uhata vain kerran ja toisella kertaa on sitten oikeasti ero. Joko uhkailija jättää tai uhattava jättää, mutta jatkuva uhkailu on tehotonta puolin ja toisin.
Kyllä, meille tuli asumusero ekan ero-uhkauksen seurauksena, palattiin kuitenkin yhteen mutta sanoin että jos ero mainitaan vielä, niin sitten se onkin jo pysyvä sellainen, ja niin lopulta sitten kävikin. On se vaan niin kamala asia pamauttaa kumppanille että muistan vieläkin.
Minä käytin tuota nuorempana. Vaikea pukea sanoiksi mistä se johtui pohjimmiltaan, mutta olin vähän epävakaa ja olin yleensä noissa tilanteissa todella ison tunnekuohun vallassa enkä nähnyt ratkaisua tai poispääsyä muuten ahdistuksesta ja suhteen vaikeuksista. Kuitenkin pohjimmiltaan takana oli tarve ja toive puolisolle, että näe minut, rakasta minua, sano ja näytä se, sano että kelpaan. Ilmaisin sen väärällä tavalla. Jossain kohtaa mulle meni perille puolisoni sanat, että tuhoan meidän suhteelta perustaa joka kerta kun puhun erosta. Tajusin sen monien vuosien jälkeen. Nyt on mennyt ehkä kymmenen vuotta jo etten ole enää puhunut erosta silloinkaan, jos tulee tunne ettei tästä tule mitään. Osaan eritellä, että tää on nyt tunne ja se menee jossain kohtaa ohi. Ehkä teilläkin auttaisi vakava puhe, miten erolla uhkailu vahingoittaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erolla voi uhata vain kerran ja toisella kertaa on sitten oikeasti ero. Joko uhkailija jättää tai uhattava jättää, mutta jatkuva uhkailu on tehotonta puolin ja toisin.
Kyllä, meille tuli asumusero ekan ero-uhkauksen seurauksena, palattiin kuitenkin yhteen mutta sanoin että jos ero mainitaan vielä, niin sitten se onkin jo pysyvä sellainen, ja niin lopulta sitten kävikin. On se vaan niin kamala asia pamauttaa kumppanille että muistan vieläkin.
Kyllä, jää mielen sopukoihin. Meillä mies on sen jälkeen tosiaan niinkuin ei olisi mitään sanonutkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä käytin tuota nuorempana. Vaikea pukea sanoiksi mistä se johtui pohjimmiltaan, mutta olin vähän epävakaa ja olin yleensä noissa tilanteissa todella ison tunnekuohun vallassa enkä nähnyt ratkaisua tai poispääsyä muuten ahdistuksesta ja suhteen vaikeuksista. Kuitenkin pohjimmiltaan takana oli tarve ja toive puolisolle, että näe minut, rakasta minua, sano ja näytä se, sano että kelpaan. Ilmaisin sen väärällä tavalla. Jossain kohtaa mulle meni perille puolisoni sanat, että tuhoan meidän suhteelta perustaa joka kerta kun puhun erosta. Tajusin sen monien vuosien jälkeen. Nyt on mennyt ehkä kymmenen vuotta jo etten ole enää puhunut erosta silloinkaan, jos tulee tunne ettei tästä tule mitään. Osaan eritellä, että tää on nyt tunne ja se menee jossain kohtaa ohi. Ehkä teilläkin auttaisi vakava puhe, miten erolla uhkailu vahingoittaa suhdetta.
Mun täytyy kyllä seuraavalla kerralla näin sanoa. Vaikka olen kyllä sanonutkin että ei uhkailisi sillä, en ole lähdössä mihinkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä käytin tuota nuorempana. Vaikea pukea sanoiksi mistä se johtui pohjimmiltaan, mutta olin vähän epävakaa ja olin yleensä noissa tilanteissa todella ison tunnekuohun vallassa enkä nähnyt ratkaisua tai poispääsyä muuten ahdistuksesta ja suhteen vaikeuksista. Kuitenkin pohjimmiltaan takana oli tarve ja toive puolisolle, että näe minut, rakasta minua, sano ja näytä se, sano että kelpaan. Ilmaisin sen väärällä tavalla. Jossain kohtaa mulle meni perille puolisoni sanat, että tuhoan meidän suhteelta perustaa joka kerta kun puhun erosta. Tajusin sen monien vuosien jälkeen. Nyt on mennyt ehkä kymmenen vuotta jo etten ole enää puhunut erosta silloinkaan, jos tulee tunne ettei tästä tule mitään. Osaan eritellä, että tää on nyt tunne ja se menee jossain kohtaa ohi. Ehkä teilläkin auttaisi vakava puhe, miten erolla uhkailu vahingoittaa suhdetta.
Kysyn vielä, halusitko koskaan OIKEASTI erota kun käytit tuota?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erolla voi uhata vain kerran ja toisella kertaa on sitten oikeasti ero. Joko uhkailija jättää tai uhattava jättää, mutta jatkuva uhkailu on tehotonta puolin ja toisin.
Niinpä. Mutta kun sitä on käytetty silloin tällöin jo n. 25 vuoden ajan ja tuntuu että samantien hän sen kuitenkin unohtaa. Minuun vain jättää jäljen joka kerta.
Ap
Hän ei tajua sitä että se jättää jäljen. Hänelle se on vain yksi lause muuden riitelyn lauseiden joukossa. Ehkä turhautumisen osoitus ilman suurempaa merkitystä. Pitää tehdä selväksi miten vahingollista tuo on.
Minä kestin juopon ukon sikailua toistakymmentä vuotta. Tämä raahautui kuset housuissa aamulla tai ylihuomenna kännissä kotiin ja joskus vietti yöt jossain vieraissa naisissa. Aloin lopulta sanoa, että jos ei meno muutu, otan eron. Eihän se uskonut, koska olin sanonut niin aikaisemminkin ja loppuviimeksi jo kymmeniä kertoa. Kunhan venytti rajojani. Ei uskonut sillä viimeiselläkään kerralla, kun ryyppyreissun aikana olin lähtenyt lapsen ja laukkujen kanssa äitini luokse enkä enää takaisin tullut. En koskaan uhkaillut, vaan varoitin ja annoin monta uutta mahdollisuutta. Eipä kelvannut.