Lue keskustelun säännöt.
Erokortti. Miksi jotkut käyttävät sitä toistuvasti?
02.08.2023 |
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä n. 25 vuoden ajan ja jo suhteen alusta saakka hän on vetänyt aina kritiikkiä saadessaan esiin ns. erokortin. Nyt ei ollut vuosiin sitä käyttänyt, mutta taas kun yritin keskustella mieltä vaivaavasta asiasta: "Ei meidän ole pakko olla yhdessä, kyllä sä uuden miehen jostain löydät."
Onko tuo jotain epävarmuutta, mä en oikein ymmärrä. Itse en ole kertaakaan tuollaista "lyömäasetta" käyttänyt.
Onko kokemuksia? Oletko itse erokortin käyttäjä?
Kommentit (115)
Mies haluaisi erota, mutta ei saa sanottua lopullista. On turhautunut suhteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erokortin sijaan kannattaa käyttää eskorttia.
Minä käytän etukorttia.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaisi erota, mutta ei saa sanottua lopullista. On turhautunut suhteeseenne.
En kuitenkaan niin uskoisi. On tuota viljellyt aivan alusta saakka, joskus tiuhemmin ja joskus muutaman vuoden välein ja aina samanlaisessa yhteydessä. Minä olen kritisoinut jotain hänen tekemistään tai tekemättä jättämistään. Ja ainakin yrittänyt puhua nätisti ja jankuttamatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaisi erota, mutta ei saa sanottua lopullista. On turhautunut suhteeseenne.
Mä tuolla jossain aiemmin kerroin isästäni joka käytti aina erokorttia kun äiti sanoi jotain hänen mielestään poikkipuolista. Ei kuitenkaan OIKEASTI halunnut erota, mutta äiti jätti hänet. Silloin oli hätä isällä suuri että ei hän nyt tarkoittanut niin.
Suhteessamme on hankalampi vaihe menossa ja olen käyttänyt sitä, että lähden muualle. Tosin tarkoittaen sitä oikeasti, että ellei mies suostu puhumaan asioista, niin oloni on oikeasti niin sietämätön, etten kestä olla saman katon alla ja olla osa teatteria. Miehellä on kommunikaatio-ongelma, purkaa turhautumista ja väsymystä minuun mm. puhumalla inhottavasti ja väheksyvästi. Asioiden kulminoiduttua riidaksi vetäytyy puhumattomaksi ja esittää muille että elämä on täysin normaalia. En koskaan tiedä kuinka pitkään puhumattomuutta ja asioiden väistelyä kestää ja itsellä on alkanut tulla sietokyky vastaan. Tiedän kyllä ettei omakaan reaktiomalli ole hyvä enkä aikaisemmassa pitkässä suhteessa koskaan käyttäytynyt näin.
Mutta ap teidän tapaus kuulostaa erilaiselta monelta osin, ainoastaan miehen kyvyttömyys puhua vaikeista asioista tuntuu olevan yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteessamme on hankalampi vaihe menossa ja olen käyttänyt sitä, että lähden muualle. Tosin tarkoittaen sitä oikeasti, että ellei mies suostu puhumaan asioista, niin oloni on oikeasti niin sietämätön, etten kestä olla saman katon alla ja olla osa teatteria. Miehellä on kommunikaatio-ongelma, purkaa turhautumista ja väsymystä minuun mm. puhumalla inhottavasti ja väheksyvästi. Asioiden kulminoiduttua riidaksi vetäytyy puhumattomaksi ja esittää muille että elämä on täysin normaalia. En koskaan tiedä kuinka pitkään puhumattomuutta ja asioiden väistelyä kestää ja itsellä on alkanut tulla sietokyky vastaan. Tiedän kyllä ettei omakaan reaktiomalli ole hyvä enkä aikaisemmassa pitkässä suhteessa koskaan käyttäytynyt näin.
Mutta ap teidän tapaus kuulostaa erilaiselta monelta osin, ainoastaan miehen kyvyttömyys puhua vaikeista asioista tuntuu olevan yhteistä.
Siltä tuntuu. Harmittaa nyt tämä kun meillä on takana niin ihana kesä. Mutta kommunikaatio-ongelmahan meilläkin on. Tsemppiä sulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käytin tuota nuorempana. Vaikea pukea sanoiksi mistä se johtui pohjimmiltaan, mutta olin vähän epävakaa ja olin yleensä noissa tilanteissa todella ison tunnekuohun vallassa enkä nähnyt ratkaisua tai poispääsyä muuten ahdistuksesta ja suhteen vaikeuksista. Kuitenkin pohjimmiltaan takana oli tarve ja toive puolisolle, että näe minut, rakasta minua, sano ja näytä se, sano että kelpaan. Ilmaisin sen väärällä tavalla. Jossain kohtaa mulle meni perille puolisoni sanat, että tuhoan meidän suhteelta perustaa joka kerta kun puhun erosta. Tajusin sen monien vuosien jälkeen. Nyt on mennyt ehkä kymmenen vuotta jo etten ole enää puhunut erosta silloinkaan, jos tulee tunne ettei tästä tule mitään. Osaan eritellä, että tää on nyt tunne ja se menee jossain kohtaa ohi. Ehkä teilläkin auttaisi vakava puhe, miten erolla uhkailu vahingoittaa suhdetta.
Kysyn vielä, halusitko koskaan OIKEASTI erota kun käytit tuota?
Ap
Tää on vaikea kysymys. Kun sanoin noin, oli vahva tunne ettei tästä tule mitään. Ja kyllä halusinkin sillä hetkellä usein erota, tai päästä pois ahdistavasta olosta. Se oli epätoivoa suhteen ongelmista, ja pelkoa etten ole tässä suhteessa rakastettu. Enkä kestänyt sitä.
En tietoisesti ajatellut, että nyt mä vaan sanon näin vaikka en oikeasti tarkoita sitä. Sanoin tunteeni yhtään sensuroimatta ääneen, ilman mitään suodattimia. Kyllä tuntui siltä, että ei ole muuta poispääsyä parempaan kuin erota.
Mutta sanoisin silti, että tuo oli sen hetken tunne, ja tosiaan sittemmin olen oppinut että sekä ajatuksia että tunteita tulee ja menee. Ne ei oo se absoluuttinen totuus. Vaikka noina hetkinä halusin välillä ihan oikeasti erota, silti myöskään sisimmässä en halunnut erota, vaan ainoastaan että toinen rakastaisi ja näyttäisi että olen tärkeä. Tätä on vaikea selittää, halusin ja en kuitenkaan halunnut. Toimin vaan tosi impulsiivisesti tunteen mukaan, en niitä osannut käsitellä, sen takia kun tunne laantuu, seuraavana päivänä voi olla jo ihan eri olo.
Itsellä suurin tekijä on ollut että kelpaanko sellaisena kuin olen ja epävarmuus siitä olenko rakastettu. Eniten en halunnut erota, vaan rakkautta ja turvallista ja vahvaa luotettavaa suhdetta. Sit kun tuntui että en sitä saa, tuli eroajatuksia, joilla itse sabotoin mahdollisuuksia siihen mitä halusin. Se oli sellainen kierre. Onneksi pääsin eroon tavastani ajatella heti eroa kun tulee ajatus ettei tästä tuu mitään. Nyt on parempi, ja saman puolison kanssa yhä. Edelleen olen epävarma itsestäni ajoittain, ja kaipaan vahvistusta sille että mua rakastetaan. Osaan nyt vain ilmaista tarpeeni paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käytin tuota nuorempana. Vaikea pukea sanoiksi mistä se johtui pohjimmiltaan, mutta olin vähän epävakaa ja olin yleensä noissa tilanteissa todella ison tunnekuohun vallassa enkä nähnyt ratkaisua tai poispääsyä muuten ahdistuksesta ja suhteen vaikeuksista. Kuitenkin pohjimmiltaan takana oli tarve ja toive puolisolle, että näe minut, rakasta minua, sano ja näytä se, sano että kelpaan. Ilmaisin sen väärällä tavalla. Jossain kohtaa mulle meni perille puolisoni sanat, että tuhoan meidän suhteelta perustaa joka kerta kun puhun erosta. Tajusin sen monien vuosien jälkeen. Nyt on mennyt ehkä kymmenen vuotta jo etten ole enää puhunut erosta silloinkaan, jos tulee tunne ettei tästä tule mitään. Osaan eritellä, että tää on nyt tunne ja se menee jossain kohtaa ohi. Ehkä teilläkin auttaisi vakava puhe, miten erolla uhkailu vahingoittaa suhdetta.
Kysyn vielä, halusitko koskaan OIKEASTI erota kun käytit tuota?
Ap
Tää on vaikea kysymys. Kun sanoin noin, oli vahva tunne ettei tästä tule mitään. Ja kyllä halusinkin sillä hetkellä usein erota, tai päästä pois ahdistavasta olosta. Se oli epätoivoa suhteen ongelmista, ja pelkoa etten ole tässä suhteessa rakastettu. Enkä kestänyt sitä.
En tietoisesti ajatellut, että nyt mä vaan sanon näin vaikka en oikeasti tarkoita sitä. Sanoin tunteeni yhtään sensuroimatta ääneen, ilman mitään suodattimia. Kyllä tuntui siltä, että ei ole muuta poispääsyä parempaan kuin erota.
Mutta sanoisin silti, että tuo oli sen hetken tunne, ja tosiaan sittemmin olen oppinut että sekä ajatuksia että tunteita tulee ja menee. Ne ei oo se absoluuttinen totuus. Vaikka noina hetkinä halusin välillä ihan oikeasti erota, silti myöskään sisimmässä en halunnut erota, vaan ainoastaan että toinen rakastaisi ja näyttäisi että olen tärkeä. Tätä on vaikea selittää, halusin ja en kuitenkaan halunnut. Toimin vaan tosi impulsiivisesti tunteen mukaan, en niitä osannut käsitellä, sen takia kun tunne laantuu, seuraavana päivänä voi olla jo ihan eri olo.
Itsellä suurin tekijä on ollut että kelpaanko sellaisena kuin olen ja epävarmuus siitä olenko rakastettu. Eniten en halunnut erota, vaan rakkautta ja turvallista ja vahvaa luotettavaa suhdetta. Sit kun tuntui että en sitä saa, tuli eroajatuksia, joilla itse sabotoin mahdollisuuksia siihen mitä halusin. Se oli sellainen kierre. Onneksi pääsin eroon tavastani ajatella heti eroa kun tulee ajatus ettei tästä tuu mitään. Nyt on parempi, ja saman puolison kanssa yhä. Edelleen olen epävarma itsestäni ajoittain, ja kaipaan vahvistusta sille että mua rakastetaan. Osaan nyt vain ilmaista tarpeeni paremmin.
Kiitos paljon vastauksesta. Varmaan mun miehellä jotain epävarmuutta myös takana, näin olen ajatellut. Ja sitten se kyvyttömyys päästä tilanteesta pois muuten. Ehkä iskee jonkinlainen paniikkitunne siinä. Tämä selvensi omia ajatuksia erokortin käytöstä meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaisi erota, mutta ei saa sanottua lopullista. On turhautunut suhteeseenne.
En kuitenkaan niin uskoisi. On tuota viljellyt aivan alusta saakka, joskus tiuhemmin ja joskus muutaman vuoden välein ja aina samanlaisessa yhteydessä. Minä olen kritisoinut jotain hänen tekemistään tai tekemättä jättämistään. Ja ainakin yrittänyt puhua nätisti ja jankuttamatta.
Ap
Se on vaikeutta ottaa kritiikkiä vastaan. Hänelle tulee tunne ettei kelpaa. Siksi tulee tuo "etsi sitten parempi". Epävarmuutta. Eli voisi miettiä pystyykö asiaa sanomaan jotenkin toisin, mitä sanoja käytät, äänensävy jne. Entä kosketus, vaikka käsi olalle tai jalalle tai sylikkäin olo kun juttelette, voisi lieventää tunnetta ettei kelpaa. Tai voit sanoa kritiikin yhteydessä, että toinen on silti tärkeä vaikka johonkin asiaan toivot muutosta. Samoin on syytä sanoa selvästi, ettei ole ok puhua erosta kos ei ole asiasta tosissaan. Se vahingoittaa ja jättää jälkiä, sano suoraan ja selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaisi erota, mutta ei saa sanottua lopullista. On turhautunut suhteeseenne.
En kuitenkaan niin uskoisi. On tuota viljellyt aivan alusta saakka, joskus tiuhemmin ja joskus muutaman vuoden välein ja aina samanlaisessa yhteydessä. Minä olen kritisoinut jotain hänen tekemistään tai tekemättä jättämistään. Ja ainakin yrittänyt puhua nätisti ja jankuttamatta.
Ap
Se on vaikeutta ottaa kritiikkiä vastaan. Hänelle tulee tunne ettei kelpaa. Siksi tulee tuo "etsi sitten parempi". Epävarmuutta. Eli voisi miettiä pystyykö asiaa sanomaan jotenkin toisin, mitä sanoja käytät, äänensävy jne. Entä kosketus, vaikka käsi olalle tai jalalle tai sylikkäin olo kun juttelette, voisi lieventää tunnetta ettei kelpaa. Tai voit sanoa kritiikin yhteydessä, että toinen on silti tärkeä vaikka johonkin asiaan toivot muutosta. Samoin on syytä sanoa selvästi, ettei ole ok puhua erosta kos ei ole asiasta tosissaan. Se vahingoittaa ja jättää jälkiä, sano suoraan ja selkeästi.
Näin mäkin olen asian järjellä tulkinnut. Taas omia ajatuksiani vahvistava viesti. Kiitos paljon tästä. Varmaankin otan asiat jotenkin väärällä tavalla esille vaikka yritänkin kiinnittää huomiota siihen miten sen tekisin. Viimeisimmän erokortin käyttämisen jälkeen hänelle sanoinkin että maailmassa on vain yksi mies joka kiinnostaa ja se olet sinä, eli en mene minnekään, mutta että asiasta täytyy ja saakin sanoa ilman että heti uhataan hylkäämisellä.
Ap
Onnea ja rakkautta teidän tulevaan ap! Kirjoitin muutaman näistä vastauksista, kiva jos niistä oli jotain hyötyä. Toivottavasti saatte juteltua hyvässä hengessä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea ja rakkautta teidän tulevaan ap! Kirjoitin muutaman näistä vastauksista, kiva jos niistä oli jotain hyötyä. Toivottavasti saatte juteltua hyvässä hengessä asiasta.
Voi kiitos! Yritetään, mutta tuskin se muuksi muuttuu kun näin kauan on kestänyt, toivotaan kuitenkin että mieskin kiinnittäisi tuohon tapaansa huomiota. Itse yritän aina peilata asioita sillä tavalla että ymmärtäisin mitä voisin tehdä toisin asioiden suhteen. Ilmeisesti mulla on vääränlainen lähestymistapa kun haluan keskustella jostain, ehkä. Rakastan häntä kuitenkin äärettömän paljon ja hän on minulle se oikea ja ainoa.
Ap
Seuraavalla kerralla kannattaa "suostua" eroon ja katsoa miten reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hän ei halua joustaa vaan ilmoittaa että my way or highway
Kun haluat puhua jostain asiasta ja mies vetää erokortin, mitä sille asialle tapahtuu? Tuleeko siitä vältettävä aihe vai jatkuuko keskustelu, joko heti tai myöhemmin?
Meillä mies uhkasi erolla alusta asti. Sitten kun halusin erota ja mulla oli parempi mies katsottuna niin meni ihan suunniltaan. Hyvä että pääsin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käytin tuota nuorempana. Vaikea pukea sanoiksi mistä se johtui pohjimmiltaan, mutta olin vähän epävakaa ja olin yleensä noissa tilanteissa todella ison tunnekuohun vallassa enkä nähnyt ratkaisua tai poispääsyä muuten ahdistuksesta ja suhteen vaikeuksista. Kuitenkin pohjimmiltaan takana oli tarve ja toive puolisolle, että näe minut, rakasta minua, sano ja näytä se, sano että kelpaan. Ilmaisin sen väärällä tavalla. Jossain kohtaa mulle meni perille puolisoni sanat, että tuhoan meidän suhteelta perustaa joka kerta kun puhun erosta. Tajusin sen monien vuosien jälkeen. Nyt on mennyt ehkä kymmenen vuotta jo etten ole enää puhunut erosta silloinkaan, jos tulee tunne ettei tästä tule mitään. Osaan eritellä, että tää on nyt tunne ja se menee jossain kohtaa ohi. Ehkä teilläkin auttaisi vakava puhe, miten erolla uhkailu vahingoittaa suhdetta.
Kysyn vielä, halusitko koskaan OIKEASTI erota kun käytit tuota?
Ap
Olen toinen erokortin satunnainen käyttäjä. Tiedostan, että se on vahingollista ja pyrin parempaan.
Itse haluan niissä tilanteissa oikeasti erota. Olen ollut aika "nollasta sataan" ja "kaikki tai ei mitään" ihminen aina. Tunnen tunteeni siis myös syvästi ja kokonaisvaltaisesti. Vihaisena olen niin vihainen, etten näe mitään hyvää vihan kohteessa. Toisaalta myös iloisena olen niin iloinen, etten näe pahaa toisessa. Riidan jälkeen se erohalu menee siis ohi joko välittömästi, kun riita on oikeasti selvitetty ja koen tulleeni kohdatuksi ja ymmärretyksi, mutta kyllä se siinä riidan hetkellä on ihan oikea halu. Varmasti jotain tunnelukkoja tai traumoja minulla on taustalla, jotka tämän aiheuttavat.
Vierailija kirjoitti:
No hän ei halua joustaa vaan ilmoittaa että my way or highway
Ehkä niinkin.
Ap
Toi on mun mielestä sellainen itkupotkuraivari larkkitiskillä-reaktio. Ei siis kovin kypsää.
Kysy ensi kerralla siltä puolisolta että haluaako hän oikeasti erota ja pohtiiko sitä, ja tee samalla selväksi että suostut kyllä jos haluaa mutta et missään nimessä itse haluaisi vaan haluat satsata liittoon. Ei tollaisia sovi heitellä jos ei oikeasti halua erota.
Hankalista asioista pitää silti jutella ja haasta ihmeessä ukkokin juttelemaan. Jos vain sinulla on huolia ja kannat yksin vastuun tekemisistä kuulostaa jälleen vähän epäkypsältä puolisolta. Siis puolisosi voi olla muuten hyvä ja fiksu ihminen mutta liitossannne hän on omaksunut vähän lapsiroolin.
Luultavasti, kun ei muutakaan osaa sanoa.
Ap