Erokortti. Miksi jotkut käyttävät sitä toistuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin olen miettinyt että liittyykö jotenkin itsetuntoon? Jo aivan suhteen alussa sanoin jostain asiasta, niin hän: "Eiköhän tämä ollut tässä, kyllä meille kummallekin varmasti uudet löytyy." Ja tuosta siis se 25 vuotta aikaa...

Ap

Ei ole sinun asia yrittää arvailla toisen motiiveja ja ymmärtää häntä kehittämällä jokin medikalisoitu vastaus. Sinun pitää miettiä miltä sinusta tuntui ja miten se vaikuttaa sinun elämääsi. Suurin osa pahoinpidellyistä ihmisistä ei lähde parisuhteesta koska ei tiedä olevansa pahoinpideltyjä. Alistaminen tehdään hyvin hienovaraisesti pitkän ajan kuluessa manipuloinnilla ja ehdollistamisella niin ettei uhri välttämättä huomaa mitään, paitsi että pitkässä juoksussa alkaa terveys heiketä ja ilmetä erillaisia fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja. Sitä kutsutaan sammakon keittämiseksi.

Kiitos tästä. Jotenkin joo tuntuu että tällä silloin tällöin tapahtuvalla uhkailulla haluaa päästä niskan päälle ja alistaa tyyliin: "No jos en kelpaa tällaisena, erotaan."

Ehkä.

Ap

Olin nuorempana hölmö ja käytin tuota riidellessä. Silloinen nyt jo eksä sitten sanoi että jos kerrankin vielä noin sanot, eroamme oikeasti, ei ole leikkiä. Että mieti tarkoin. Olimme sen jälkeen vielä 10 vuotta yhdessä.

Sano miehellesi että seuraavan kerran kun puhuu erosta, se sitten on siinä. Joko tokenee järkiinsä tai eroatte, molemmat on parempia kuin tuo löysässä hirressä roikottaminen.

Pientä verrattuna entiseen "isäpuoleeni" 😂😂

Asiat olisi niin paljon paremmin kun laitettaisiin vaan heti hylkyyn tuollaisista eikä yritetä jäädä mitenkään korjailemaan. Siitähän ne traumat ja kaikki parisuhteissa tulee kun ei heti laiteta stoppia vaan jäädään nielemään sitä sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana hölmö ja käytin tuota riidellessä. Silloinen nyt jo eksä sitten sanoi että jos kerrankin vielä noin sanot, eroamme oikeasti, ei ole leikkiä. Että mieti tarkoin. Olimme sen jälkeen vielä 10 vuotta yhdessä.

Sano miehellesi että seuraavan kerran kun puhuu erosta, se sitten on siinä. Joko tokenee järkiinsä tai eroatte, molemmat on parempia kuin tuo löysässä hirressä roikottaminen.

Mä olen hänelle sanonut että älä aina vedä tuota samaa kun yritän puhua jostain asiasta.

Ap

Kuulostaa uhriutuvalta narskulta joka siirtää oman syynsä toisiin "minähän olen vain oma itseni"

Henkistä väkivaltaahan tuo on.

Minulla on samanlainen tarina kuin vastaajalla nro 2, että kun sen 20 vuotta kuuntelin erouhkailuja erosin itse.  Koin sen manifestoinniksi= tarpeeksi kauan ja säännöllisesti hokee samaa asiaa uskoo siihen pian itsekin lopulta kaiken muuttuen todelliseksi. Varoitan siis teitäkin, että miehesi kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään  jatkaako "manifestointia" vai keksiikö jonkun rakentavamman tavan olal eri mieltä

Tosin minä käytän samaa eroamiskorttia nykyiselle kumppanilleni. Se lipsahtaa hyvin helposti. Lähinnä kai siksi, etten ole valmis vielä olemaan täysin tosissani suhteessa. Sanon sen itsni vuoksi ja vakuutan, miten voin oikeasti tästä vaan lähteä, En itse asiassa voi.

Noin minäkin aina sanon, ei ole uhkailua vaan toteamus, koska niinhän asia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin olen miettinyt että liittyykö jotenkin itsetuntoon? Jo aivan suhteen alussa sanoin jostain asiasta, niin hän: "Eiköhän tämä ollut tässä, kyllä meille kummallekin varmasti uudet löytyy." Ja tuosta siis se 25 vuotta aikaa...

Ap

Ei ole sinun asia yrittää arvailla toisen motiiveja ja ymmärtää häntä kehittämällä jokin medikalisoitu vastaus. Sinun pitää miettiä miltä sinusta tuntui ja miten se vaikuttaa sinun elämääsi. Suurin osa pahoinpidellyistä ihmisistä ei lähde parisuhteesta koska ei tiedä olevansa pahoinpideltyjä. Alistaminen tehdään hyvin hienovaraisesti pitkän ajan kuluessa manipuloinnilla ja ehdollistamisella niin ettei uhri välttämättä huomaa mitään, paitsi että pitkässä juoksussa alkaa terveys heiketä ja ilmetä erillaisia fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja. Sitä kutsutaan sammakon keittämiseksi.

Kiitos tästä. Jotenkin joo tuntuu että tällä silloin tällöin tapahtuvalla uhkailulla haluaa päästä niskan päälle ja alistaa tyyliin: "No jos en kelpaa tällaisena, erotaan."

Ehkä.

Ap

Toistuva erolla uhkailu ilman minkäänlaista yritystä erota oikeasti luokitellaan henkisen väkivallan piiriin. Hän on sinua kohtaan väkivaltainen. Se sinun pitää ymmärtää. Se johtuuko hänen tapansa kommunikoida näin kenties lapsuuden perheestä opituista kommunikointityyleistä vai tietoisesta tarpeesta hallita ei ole tässä vaiheessa erityisen tärkeää. Voit tietysti yrittää parisuhdeterapian kautta päästä muuttamaan tätä tapaa, mutta toisaaltaan olet uhrannut asialle jo lähes kolme vuosikymmentä ja kuulostaa sille, että et enää jaksa. Sinulla on oikeus kuunnella itseäsi ja vain nyt itseäsi tässä. Sinä et ollut se joka luovutti jos päädytte eroon, se oli mies joka luovutti jo vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana hölmö ja käytin tuota riidellessä. Silloinen nyt jo eksä sitten sanoi että jos kerrankin vielä noin sanot, eroamme oikeasti, ei ole leikkiä. Että mieti tarkoin. Olimme sen jälkeen vielä 10 vuotta yhdessä.

Sano miehellesi että seuraavan kerran kun puhuu erosta, se sitten on siinä. Joko tokenee järkiinsä tai eroatte, molemmat on parempia kuin tuo löysässä hirressä roikottaminen.

Mä olen hänelle sanonut että älä aina vedä tuota samaa kun yritän puhua jostain asiasta.

Ap

Hän tekee sen vaientaakseen sinut. Miksi olet suhteessa missä sinulla ei ole ääntä ja sen käyttö on kielletty. Se on hyvä kysymys.

Erolla uhkaava odottaa toisen vastaavan, että "herranen aika, en minä erota halua" ja unohtavan kokonaan sen asian, josta yritti puhua. Ex vastasi "sitten meidän varmaan pitää erota" ihan kaikkeen kritiikkiin. Kun vaikka varovasti sanoin, että minusta tuntuu ikävältä, kun hän toimii jollakin tavalla huomioimatta minua. Ihan sama mistä vakavammasta asiasta koetin puhua, hän vastasi heti erokortilla. Hän ei vain halunnut puhua mistään vakavasta, mikä trauma lie taustalla ollut.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana hölmö ja käytin tuota riidellessä. Silloinen nyt jo eksä sitten sanoi että jos kerrankin vielä noin sanot, eroamme oikeasti, ei ole leikkiä. Että mieti tarkoin. Olimme sen jälkeen vielä 10 vuotta yhdessä.

Sano miehellesi että seuraavan kerran kun puhuu erosta, se sitten on siinä. Joko tokenee järkiinsä tai eroatte, molemmat on parempia kuin tuo löysässä hirressä roikottaminen.

Joo, ei se lopu ellei itse lopeta sitä. Minäkin tuolla yllä mainitulla keinolla sain miehen lopettamaan erosta jauhamisen. Sanoin, että jos ja kun minä sanon tuon asian, tarkoitan sitä. Ja seuraavan kerran kun sinä sanot, otan sen todesta ja lähden. Siihen loppui erokortin heiluttelu meillä.

Vaikea sanoa tuntematta tapausta tarkemmin. Moni voi käyttää erolla uhkailua alistamiseen ja kiristyskeinona, mutta voihan se olla myös toisin päin ahdistumisen ilmaus. Jos kumppani vaatii esim. muuttumaan ihmisenä (mikä on usein mahdotonta) tai luopumaan tärkeimmistä arvoista tai asioista, silloin tulee nurkkaan ajetuksi tulemisen tunne, jossa ei nähdä enää vaihtoehtoja. Ja niin se myös on todellisuudessa; eivät kaikki sovi kaikkien kanssa yhteen, joskus arvot, halut, tavoitteet tai jopa luonteet voivat olla niin pahassa ristiriidassa, eikä ihmiset kykene niitä muuttamaan hajottamatta itseään, että yhteinen elämä ei vaan voi toimia ja ero on tosiaan paras ratkaisu. Jos yrittää pakottaa johonkin muuhun, niin seurauksena voi olla masennus, päihdeongelma, väkivaltaa, mitä vaan hyvin pahaa. Vähempikin henkinen pahoinvointi, esim. kokemus toisen painostavasta kontrolloinnista, voi riittää syyksi erota ja mainita eron mahdollisuus seurauksena liiallisesta päällekäyvyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Erolla uhkaava odottaa toisen vastaavan, että "herranen aika, en minä erota halua" ja unohtavan kokonaan sen asian, josta yritti puhua. Ex vastasi "sitten meidän varmaan pitää erota" ihan kaikkeen kritiikkiin. Kun vaikka varovasti sanoin, että minusta tuntuu ikävältä, kun hän toimii jollakin tavalla huomioimatta minua. Ihan sama mistä vakavammasta asiasta koetin puhua, hän vastasi heti erokortilla. Hän ei vain halunnut puhua mistään vakavasta, mikä trauma lie taustalla ollut.

Juuri näin, lapsuuden joku trauma omalla puolisollakin on. Tosin korostan että ei hän tätä kauhean usein käytä, mutta muutaman vuoden välein kaikki nämä vuodet. Muuten meillä menee hyvin. Mutta tosiaan jos sanon jotain kriittisempään sävyyn jostain hänen tekemisistään niin silloin alkaa kortti heilua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa tuntematta tapausta tarkemmin. Moni voi käyttää erolla uhkailua alistamiseen ja kiristyskeinona, mutta voihan se olla myös toisin päin ahdistumisen ilmaus. Jos kumppani vaatii esim. muuttumaan ihmisenä (mikä on usein mahdotonta) tai luopumaan tärkeimmistä arvoista tai asioista, silloin tulee nurkkaan ajetuksi tulemisen tunne, jossa ei nähdä enää vaihtoehtoja. Ja niin se myös on todellisuudessa; eivät kaikki sovi kaikkien kanssa yhteen, joskus arvot, halut, tavoitteet tai jopa luonteet voivat olla niin pahassa ristiriidassa, eikä ihmiset kykene niitä muuttamaan hajottamatta itseään, että yhteinen elämä ei vaan voi toimia ja ero on tosiaan paras ratkaisu. Jos yrittää pakottaa johonkin muuhun, niin seurauksena voi olla masennus, päihdeongelma, väkivaltaa, mitä vaan hyvin pahaa. Vähempikin henkinen pahoinvointi, esim. kokemus toisen painostavasta kontrolloinnista, voi riittää syyksi erota ja mainita eron mahdollisuus seurauksena liiallisesta päällekäyvyydestä.

Terve ihminen ei ilmaise ahdistustaan alkavalla väkivaltaiseksi. Edes henkisesti väkivaltaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin olen miettinyt että liittyykö jotenkin itsetuntoon? Jo aivan suhteen alussa sanoin jostain asiasta, niin hän: "Eiköhän tämä ollut tässä, kyllä meille kummallekin varmasti uudet löytyy." Ja tuosta siis se 25 vuotta aikaa...

Ap

Ei ole sinun asia yrittää arvailla toisen motiiveja ja ymmärtää häntä kehittämällä jokin medikalisoitu vastaus. Sinun pitää miettiä miltä sinusta tuntui ja miten se vaikuttaa sinun elämääsi. Suurin osa pahoinpidellyistä ihmisistä ei lähde parisuhteesta koska ei tiedä olevansa pahoinpideltyjä. Alistaminen tehdään hyvin hienovaraisesti pitkän ajan kuluessa manipuloinnilla ja ehdollistamisella niin ettei uhri välttämättä huomaa mitään, paitsi että pitkässä juoksussa alkaa terveys heiketä ja ilmetä erillaisia fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja. Sitä kutsutaan sammakon keittämiseksi.

Kiitos tästä. Jotenkin joo tuntuu että tällä silloin tällöin tapahtuvalla uhkailulla haluaa päästä niskan päälle ja alistaa tyyliin: "No jos en kelpaa tällaisena, erotaan."

Ehkä.

Ap

Toistuva erolla uhkailu ilman minkäänlaista yritystä erota oikeasti luokitellaan henkisen väkivallan piiriin. Hän on sinua kohtaan väkivaltainen. Se sinun pitää ymmärtää. Se johtuuko hänen tapansa kommunikoida näin kenties lapsuuden perheestä opituista kommunikointityyleistä vai tietoisesta tarpeesta hallita ei ole tässä vaiheessa erityisen tärkeää. Voit tietysti yrittää parisuhdeterapian kautta päästä muuttamaan tätä tapaa, mutta toisaaltaan olet uhrannut asialle jo lähes kolme vuosikymmentä ja kuulostaa sille, että et enää jaksa. Sinulla on oikeus kuunnella itseäsi ja vain nyt itseäsi tässä. Sinä et ollut se joka luovutti jos päädytte eroon, se oli mies joka luovutti jo vuosikymmeniä sitten.

Toisaalta myös pyrkimys kontrolloida tai muuttaa toista yli tämän omien sietorajojen voi olla henkistä väkivaltaa. AP käyttää kaunista sanaa "kritiikki", mutta konkretiaahan emme tiedä, mitä sen taakse kätkeytyy. Jos kyse on vaikkapa puolison omien harrastusten tms. rajoittamisesta tai hänen perusluonteensa (esim. kommunikaatiotyyli) muuttamisen vaatimuksesta, niin se voi ylittää rajat.

Yleensä ottaen se ei ole alistamista odottaa, että puolisolle kelpaa suunnilleen sellaisena kuin on. Sen sijaan alistamista on vaatia kumppania loputtomiin muuttumaan ja muovautumaan omiin narsistisiin vaatimuksiin. Sammakon keittämisessä toimii niinkin päin, että myös kokki voi olla tajuamatta tilannetta. Pitkällä ajalla vähitellen puolisoa yritetään hienosäätää sopivammaksi kritisoiden sitä ja tätä ja asia kerrallaan vaatien muuttumaan. Kumpikaan ei ehkä tajua prosessia, jossa jousta kiristetään aina vaan kireämmälle vähitellen kunnes napsahdus lopulta tapahtuu. 

Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa tuntematta tapausta tarkemmin. Moni voi käyttää erolla uhkailua alistamiseen ja kiristyskeinona, mutta voihan se olla myös toisin päin ahdistumisen ilmaus. Jos kumppani vaatii esim. muuttumaan ihmisenä (mikä on usein mahdotonta) tai luopumaan tärkeimmistä arvoista tai asioista, silloin tulee nurkkaan ajetuksi tulemisen tunne, jossa ei nähdä enää vaihtoehtoja. Ja niin se myös on todellisuudessa; eivät kaikki sovi kaikkien kanssa yhteen, joskus arvot, halut, tavoitteet tai jopa luonteet voivat olla niin pahassa ristiriidassa, eikä ihmiset kykene niitä muuttamaan hajottamatta itseään, että yhteinen elämä ei vaan voi toimia ja ero on tosiaan paras ratkaisu. Jos yrittää pakottaa johonkin muuhun, niin seurauksena voi olla masennus, päihdeongelma, väkivaltaa, mitä vaan hyvin pahaa. Vähempikin henkinen pahoinvointi, esim. kokemus toisen painostavasta kontrolloinnista, voi riittää syyksi erota ja mainita eron mahdollisuus seurauksena liiallisesta päällekäyvyydestä.

Terve ihminen ei ilmaise ahdistustaan alkavalla väkivaltaiseksi. Edes henkisesti väkivaltaiseksi.

Emme tiedä AP:n tai tämän puolison psyykkisten terveyden tilaa, joten tuollainen itsestäänselvyys huomautuksena on jokseenkin irrelevantti. Nyt on kuitenkin selvästi tapahtunut tiettyjä asioita, joille AP pyysi selitystä ja joista on keskusteltu, joten on aiheen suhteen turhaa huomautella että jossain terveessä suhteessa niitä asioita ei olisi ikinä tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin olen miettinyt että liittyykö jotenkin itsetuntoon? Jo aivan suhteen alussa sanoin jostain asiasta, niin hän: "Eiköhän tämä ollut tässä, kyllä meille kummallekin varmasti uudet löytyy." Ja tuosta siis se 25 vuotta aikaa...

Ap

Ei ole sinun asia yrittää arvailla toisen motiiveja ja ymmärtää häntä kehittämällä jokin medikalisoitu vastaus. Sinun pitää miettiä miltä sinusta tuntui ja miten se vaikuttaa sinun elämääsi. Suurin osa pahoinpidellyistä ihmisistä ei lähde parisuhteesta koska ei tiedä olevansa pahoinpideltyjä. Alistaminen tehdään hyvin hienovaraisesti pitkän ajan kuluessa manipuloinnilla ja ehdollistamisella niin ettei uhri välttämättä huomaa mitään, paitsi että pitkässä juoksussa alkaa terveys heiketä ja ilmetä erillaisia fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja. Sitä kutsutaan sammakon keittämiseksi.

Kiitos tästä. Jotenkin joo tuntuu että tällä silloin tällöin tapahtuvalla uhkailulla haluaa päästä niskan päälle ja alistaa tyyliin: "No jos en kelpaa tällaisena, erotaan."

Ehkä.

Ap

Toistuva erolla uhkailu ilman minkäänlaista yritystä erota oikeasti luokitellaan henkisen väkivallan piiriin. Hän on sinua kohtaan väkivaltainen. Se sinun pitää ymmärtää. Se johtuuko hänen tapansa kommunikoida näin kenties lapsuuden perheestä opituista kommunikointityyleistä vai tietoisesta tarpeesta hallita ei ole tässä vaiheessa erityisen tärkeää. Voit tietysti yrittää parisuhdeterapian kautta päästä muuttamaan tätä tapaa, mutta toisaaltaan olet uhrannut asialle jo lähes kolme vuosikymmentä ja kuulostaa sille, että et enää jaksa. Sinulla on oikeus kuunnella itseäsi ja vain nyt itseäsi tässä. Sinä et ollut se joka luovutti jos päädytte eroon, se oli mies joka luovutti jo vuosikymmeniä sitten.

Toisaalta myös pyrkimys kontrolloida tai muuttaa toista yli tämän omien sietorajojen voi olla henkistä väkivaltaa. AP käyttää kaunista sanaa "kritiikki", mutta konkretiaahan emme tiedä, mitä sen taakse kätkeytyy. Jos kyse on vaikkapa puolison omien harrastusten tms. rajoittamisesta tai hänen perusluonteensa (esim. kommunikaatiotyyli) muuttamisen vaatimuksesta, niin se voi ylittää rajat.

Yleensä ottaen se ei ole alistamista odottaa, että puolisolle kelpaa suunnilleen sellaisena kuin on. Sen sijaan alistamista on vaatia kumppania loputtomiin muuttumaan ja muovautumaan omiin narsistisiin vaatimuksiin. Sammakon keittämisessä toimii niinkin päin, että myös kokki voi olla tajuamatta tilannetta. Pitkällä ajalla vähitellen puolisoa yritetään hienosäätää sopivammaksi kritisoiden sitä ja tätä ja asia kerrallaan vaatien muuttumaan. Kumpikaan ei ehkä tajua prosessia, jossa jousta kiristetään aina vaan kireämmälle vähitellen kunnes napsahdus lopulta tapahtuu. 

Sivusta.

Kiitos tästä. Kyse oli tällä kertaa vapaa-ajan käytöstä. Ainakin yritin sanoa asiasta hienovaraisesti, mutta ehkä hän ei sitä niin ottanut. Tosin on aiemminkin näitä "hepuleita" saanut kuten jo mainitsinkin. Aina olen odottanut että hän voisi asiasta keskustella, mutta se ei tunnu onnistuvan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana hölmö ja käytin tuota riidellessä. Silloinen nyt jo eksä sitten sanoi että jos kerrankin vielä noin sanot, eroamme oikeasti, ei ole leikkiä. Että mieti tarkoin. Olimme sen jälkeen vielä 10 vuotta yhdessä.

Sano miehellesi että seuraavan kerran kun puhuu erosta, se sitten on siinä. Joko tokenee järkiinsä tai eroatte, molemmat on parempia kuin tuo löysässä hirressä roikottaminen.

Mun miehelle tuli mukaan tuo erokortin käyttö, kun hänellä oli vaikea kausi menossa. Erokortin käyttö loppui lyhyeen, kun sanoin, että kun seuraavan kerran uhkailee erolla, niin sitten erotaan oikeasti. Ei ole enää riidellessä uhkaillut. Tuosta on aikaa 15 vuotta ja parisuhde voi hyvin.