♥ Hyvää Viikonloppua Syysystävät 04 ♥

tämän päivän onnig: Ihanan vauva, suloinen taapero, rakas mies, oma koti ja saunanpuhdas olo. Siinähän se. On ollut hyvä päivä, olo on väsynyt mutta kiitollinen.



Aloitetiin ulkoilut tänään vauvan kanssa, 15 min pihalla jee. Huomenna sitten uusiks vähän kauemmin.



Uhmag: Juuri nyt kahden viikon valvomisen jälkeen en oikein kestä pojan uhmaa. Oli aikoja kun vaan nauratti pojan heittäytymiset spagetiksi, nyt olen tosi tiukkana pienelle ja komennan kovaan ääneen. Tilanteet tosin vaihtelevat, välillä jaksan ihmeen hyvinkin kiukuttelevaa ja potkivaa pikkumiestä. Kun pienoi välillä osoittaa empatiaa ja halaa ja pussailee jaksan taas paremmin. Koitan myös kehittää hermojani ja muistuttaa itseäni että olen se aikuisempi meistä kahdesta. Tää väsymys uhmiksen kera ei ole helppoa, mutta onneksi tämäkin on vaan joku ohimenevä vaihe.



Tiiviille, nuo tuntemukset ovat tuttuja loppuraskaudessa, mieli tasoittuu kunhan saat nyytin syliin. Vaikka meillä tosi hyvä parisuhde muistan itkeskelleeni loppuraskaudesta vähän väliä jotain parisuhdejuttua ja miten sitten pärjään ja kaikenlaista. Nyt olo taas paljon seesteisempi ja rakastuneempi.



jepo, lyhyestä virsi kaunis. Ihanaa huomenna on sunnuntai.



Hyvää yötä meille kaikille toivottaa Äitikuu

Oltiin ompussa hakemassa aamulla vikat joululahjat

Hyvin jaksoi molemmat tytötkin.



Ostin itelleni RekoLundanin Viimeisimmän.

Just luin loppuun ja itkin ämpärillisen.



Olen onnellinen kun ollaan terveitä!!

Nyt on niiin lähipiirissä syöpää että raskasta on.

Kauhea pelko ja ahdistus.

Päivä kerrallaan.



Lapsista olen iloinen,perheestä.





Uhma helpottaa täällä ehkä kai.



Hilma oli äsken vielä kakalla ja kun hoputin niin hän tokaisi:" Rauhotu nyt,mä luen tän akkarin eka loppuun"





Hyvikset



Ramika

Yksinäistä loppuiltaa vietän, joten koneella vähän väliä. Olettekos raskautuneet tai synnyttäneet katselleet SubTV:n Bodies-sarjaa.? Minä oikeastaan kiinnostuneena katson, vaikkei ne ihmissuhteet niin innostakaan. Illalla käynyt kaveri+mies oli loppuraskautta viettämässä (ei olla nähty reilusti yli vuoteen, joten en tiennyt edes raskaudesta) ja oli mukavaa jutella synnytyksistä yms. En voi silti mitenkään sanoa olevani kateellinen:) (keventäähän hymiö sanomaani, joohan, ainakin tarkoitan sitä)



Voisin vielä lisätä tyytyväisyysaiheeseen, että olen niin tyytyväinen lapsilukuumme, että joskus epäilyttää sen oikeellisuus. Onko lupa olla tyytyväinen kahteen lapseen? Olenko huono, jos en halua lisää? Töissäkin on näköjään sellaisia lapsiautomaatteja, että oksat pois. 28v 3 lapsen isä, ehkä 32-25v 4 lapsen isä. Täysin tyytyväisiä näyttävät olevan. 3 lapsen isä tuumasi, että on 2 lipunmyyjää (tyttöä) ja vasta yksi pelaaja (poika). Lisääkö vaan:) Tuntuu tosin olevan suht pitkää päivää töissä ja herää epäilys, että hoitaako perhevelvollisuuksia niin pajoa kuin " pitäisi" . Toisaalta 4 lapsen isä on selvästi sellainen joka osallistuu ja on myös töistä pois lasten takia. Nimenomaan ihmettelen näitä isiä jotka on noin täysillä mukana hommassa. Meillä tuntuu miehelle teettävän tuskaa selvitä kahdesta välillä. Toki tuskaa se on mullekin aijoittain, mutta silti tilanne on erinomainen.



Ja nyt syysmammojen suurperheille selitystä:) En tarkoita, etteikö ois hyvä haluta ja saada paljon lapsia ja tosiaan nuorenakin voi alottaa. Mietin vaan omaa tilannetta ja jaksamista. Ja sitä, että olenko jotenkin huono, kun en jaksais enempää. Toisaalta tiedän itse, että lapsiluvun suhteen meidän tilanne on nyt aika optimi. Miksi haluan siis selitellä. Eiliset työpaikan perjantaipullakahvit teki näköjään olon " huonoksi" .



Telkkarista ei tullut mitään. Tulin tänne puhumaan omiani. Kohta lähden nukkumaan, ihanaaaaaa!!! :)



T: Ynis

" Voi teitä" -otsikko tarkotti Äitikuun rakastumista (voiko sitä ilmetä jo noin äkkiä synnytyksen jälkeen) ja Hilman ihanaa sanomista. Ihania tenavia meillä!



T: Ynis, väsynyt isonapainen:)

Oli pakko rekisteroitya uudellen kun norm.nimessa skandinaavi :)



Eli terkkuja Bahia Felizista :))

Ilma on mieleton, tosi ihana!!!



Ruoka mahtavaa :))



Huoneistohotelli ihana :))



Aika loppuu internetissa...



Kerppu, lomatunnelmissa

Pakko oli laittaa lisaa aikaa kun jai kirjautuminen paalle, hih...



Ihan hassua taalta kirjoitella!



Taalla siis kello puoli 11, ollaan lasten kanssa viela liikenteessa.

Syotiin klo 18-19.30 aivan ihanasta buffetista, nam!

Sit oli lapsille ohjelmaa yms.



Matka meni paremmin kuin olin epaillyt. Heratys oli siis pe aamuna klo 2... Eilen Sassa nukahti ravintolan poytaan, eipa ole ennen tapahtunu :). En tajua miten ei tajuttu laittaa paikkareille... Tanaan sit nukku, vahingosta viisastuu!



Voin tosiaan suositella tata paikkaa lapsiperheille!!!!

Kukas oli taalla ollu, meidan viime kaynnin jalkeen on biitsi tullu. Se puuttui viela viimeksi... Eli ei valittamista!!!!



Hymyja riittaa :))))



Palataan :)



Kerppu ja muu poppoo

Lisaa aan pilkut :)



Siis kello 21.40...

Hiukan mietin ettei voi noin paljon olla...





Nyt muuta tekemaan.



Noi muut siis pelisalissa leikkii, en muuten koneelle olis paassy :))



Kerppu,viela tan kerran

Meidän kiljukaula alotti nimittäin huutamisen (=kiljumisen) kuuden jälkeen aamulla. Siitä lähtien vaan kiljui ja valitti ja herätti jo pienenkin (joka onneksi nukahti uudelleen). Mikään ei ollut hyvin, viereen en huolinut, kun suututti niin. Mun punainen vaate on ehdottomasti toi esikoisen kiljuminen keskellä yötä tai sika-aikaisin aamulla. Kun siinä ei monesti ole päätä eikä häntää, kunhan kiljuu kiljumistaan. Tänään sitten meni yhtäkkiä takas sänkyyn ja oli siellä yksimistä lukuunottamatta aika hiljaa jonkin aikaa. Nousiin oikeasti ylös 8.30.



Anoppi on koiran kanssa ulkona. Pitänee kysyä, jos ottais lapset päivällä vähäksi aikaa.



T: Ynis

aah,nukuin klo 21.00-8.00,tosin hiven levottomasti ja heräiln siihen ihmeeseen ettei kuka potkinut kylkeen taikka kuorsannut niin että sänky täriseen.



Kiitos kommenteista loppuraskauden alakulon suhteen. OIkeesti mulla on ollut kerrassaan todella omituisia ajatuksia,nyt pitkän yön jälkeen jopa niiden järjettömyys naurattaa. Viimepäivien väsyssä oon mm. miettinyt että olen valinnut väärän miehen!!! Ois pitänyt valita ja ottaa aikanaan se yksi opsikeluajan heila jonka kanssa riiustelin 3 kk,kun se niin kovasti mua silloin piiritti : ) eikä tuo oma ukko mun arvoa näytä ymmärtävän. : D, oikeesti todella kummallisia ajatuksia välillä. Se tässä vaan että V:tä odottaessa olin kai niin rakastunut vielä ettei ollut mitään epäilyjä parisuhteesta ja nyt on ollut kaikenlaista,niin väliintosian iskee epätoivo.



Ramika (toivottavasti meni oikelle) jaksamista kovasti läheisten sairastamisen suhteen.!!T@hdelle ja perheelle voimia surusssa!



Ynis: sun rehellistä ja suoraa kirjoittamista on hyvä lukea,näissä olotiloissa. En tarkoita että ois mitenkään mukavaa että sulla on ollut rankkaa,mutta arvostan sun suoraa rehellisyyttä. Kun ei kai tämä äitiys auvoa aina ole ja kyllä se onnen myytti vielä sitkeässä istuu. Pikkulapsiperheissä on rankkaa usen ja parisuhde koetuksella. Huumori varmasti auttaa paljoon,ehkäpä aika kultaa muistot ja sit myöhemmin itsekkin miettii että oli se vaan ihanaa aikaa silloin kun lapset oli pieniä,ainakin tämä elämä on ELÄMÄNTÄYTEISTÄ.



Mulla on ollut tiettyjä odotuksia miten elämän pitää täydellisesti mennä ja sit tullut pettymyksiä,häät ei ollut kaikilta osin täydelliset,oli väsyä ja stressaantumista, on miehen kanssa eripuraa ja jotkut sen piirteet ärsyttää ja tuntuu että me ollaan kanssa varmaan 2 lapseen tyytyväisiä,nyt ainakin tuntuu siltä. Ei jakseta enmpää tässä väsyssä. Mun yhden kaverin mies on valokuvaaja ja annoin jotain kuvia meidän häistä,josko hän niitä vähän " korjais" valotusta tms,saatais hääkuva. Kun me ei käyty kuvaajalla lainkaan,kun tuolta maalta ois ollut niin pitkä matka. Ystävä vaan kommentoi että onko nää tosiaan alkuperäisiä otoksia kun joku erottelu tms tarkkuun oli niin huono. Aattelin silloin sarkastisesti et noi kuvat on kuin meidän elämä, ei oo viimesenpäälle viritettyä. : )



JOtkut vaan tutuvat kummasti jaksavan,paljon lapsia ja vielä ovat touhukkaita,tekevät ulkomaanmatkoja ja rakentavat omakotitaloja...Ehkäpä ihmisten energiataso on erilainen.......

2 lasta on minusta oikein hyvä,lapset tarvitsevat vanhempia vielä pitkään, kahdessa on huolehtimista vuosikausiksi.



Tämmöstä höpötystä,nyt menen järkkäämään vaatekaapin ja koitan löytää onnenmurusia tästä pienestä vähemmän täydellisesti viritetystä elämästäni.



tiivii

kuulosti ihanalle!! mäkin haluun!!



meillä yö ihan jerseestä, vauva heräs klo 12 syömään ja valvoi ja kitisi aamu neljään!! Mentiin 23 sänkyyn eli ehdittiinhän siinä 1h nukkua! aamusta sitten nukuin 2h, imetys klo 6, torkahdin, taapero heräs klo 7, torkahdin, imetys klo 9.... saldona ehkä 4-5h unta.... mies meni äsken nukkumaan kun mä kömmin alakertaan. saas nähdä mitä tästä tulee. miehen piti mennä huomenna töihin, mutta katotaan nyt jaksaakohan se edes. periaatteessa sillä on kyllä mahdollisuus jäädä kotiinkin vielä. mä en ainakaan jaksa ellen saa jossakin välissä nukkua, täytyy pyytää mummu taaperon vahdiksi sitten jos mies töihin menee..



pienellä selvästi masuvaivoja öisin. ja nälkä 2h välein! piereskelee ja kitisee. eikä pieni saa itsekään unta tarpeeksi kun on jo päivisinkin hereillä aika paljon ja sitten koko yön valvoo. relatipoilla kokeillaan vielä ja cuplatonia seuraavaksi, ja sit varmaan tarttee lisämaitoa koittaa antaa ettei ainakaan nälkäänsä kitise. viimeyönä joi tuttelia klo 4 ja sen jälkeen nukahti. multa kyllä tulee maitoa mutta ei kai sit tarpeeksi? tai sit tällä vsaan on tiheän imun kausi ja kasvuspurtti menossa...



taidan alkaa pukea taaperolle vaatteita, jos ulos ehtisimme vielä ennen pimeää.



hyvät sunnuntainjatkot kaikille



omanapa äq

Voih,Kerppu..ihanaa,nauttikaa :-) Tahtoo kans!!!!Auttasko jos heittäytys maahan makamaan ja huutamaan?! ;-))



Jolulupaniikki päällä!Eilen istuin rauhassa saunassa kera siiderin ja mietin miten mitään panikkiia ei ole!Tulen pois ja typy oksentaa taas,sitä limaa!Ja kerrankin olin laittanu patonkeja uuniin,piti syödä saunan jälkee jotain erilaista!

No,mies hulehtii typystä,minä siivoon oksut ja laitan pojalle iltapalaa.Puol11 aikaamolemmat lapset unessa ja syödää miehen kanssa-oli oikeestaa aika ihanaa..ihan hiljasta,kynttilänvalossa :-)



Vietii typyn sänky meiän huoneesee,et jos oksentaa ni herätää heti ja sit ei tarvi yskimisen takii lähtee tarkistelee.Monta herätystä tuli,mutta ei itkeny,ei oksentanu,melkein 10asti nukku.

Nyt syöny puuron ja on suihkussa-seurataan vointia!



Mutta se paniikki!änää piti mennä itiksee,meiän kaikkien,ostaa kaikki vikat jutut-ei sitte mennä!Millo sitte???Joku iltako??Työpäivän jälkee ku typykää ei enää nuku siellä..Ei kivaa!!!



Nyt tulee potilas suihkusta,palaan!



jatu

Pääsin eilen parantamaan maailmaa (parisuhdetta?) hyvän ystävän ja oluen merkeissä. Jonkun verran saatoimme arvostella siippojamme. Olivat ehkä kuuntelemassa kärpäsenä katossa, koska nyt ne turjakkeet ovat lasten kanssa puistossa ;). Eilen oli ihanaa ja virkistävää ja aamulla sain nukuttuakin vähän normaalia pidempään.



Ulkona näyttää ihanalalta, jos ei ajattele, että pitäsi olla luntakin. Mistä tulikin mieleeni, että Saamuska maisemakuvaus oli ihana. Siskoni onkin ehdottanut joulua siellä nurkilla. Katotaan saadaanko koskaan toteutettua. Mittari näyttää nollaa ja aurinkopaistaa. Jos nyt alkais sade, se olis tod.näk lunta.



Minun piti mennä vihdoin katsomaan mummoani, kun en ole käynyt hävettävän pitkään aikaan. En uskalla kuitenkaan mennä, kun olen sen verran kipeä, etten tartuta. Mummo täyttää tammikuussa 90v. Hän on aina ollu terve ja toimintakykyinen (vielä yli 80 luki paljon, teki ristikoita ja hoiti omat ja aikamiespoikansakin asiat). Nyt on altzhaimer (tai miten se kirjoitetaan). Kurjaa, ettei hyvä elämä saa kunniallista loppua. Siskoni menee onneksi katsomaan mummua, niin saan kuulla viimeisimmän tilanteen.



Tea, jauhokoisalta kuulostaa ja saitkin Ynikseltä hyvät ohjeet.



Insinöörimieheni innostui myös huovuttamisesta (saiskohan tätä kertoa :)). Ja masensi minut täysin, niin täydellisiä sydämiä :). No, minäkin intouduin parantamaan tuotoksiani, ja nyt niitä kehtaa roikottaa ikkunassa. Vielä olis materiaalia.



Kiva Kerppu kuulla, että teillä on kivaa :). Milloinkohan olis tavella lomaa, että pääsis lämpöön.



Nyt suihkuun.



PL

teidän innoittamana kaivoin eilen vuosi stten ostmani huopapussin ja yritin neulahuovuttaa virkkukoukulla sydämiä illalla,eipä niistä sydämiä tullut,jäi muodottomiksi möhkäleiksi. mikähän oli vikana,vääränlainen neula? Mulla ois punaista ja vihreää huopaa,jotain niistä pitäis keksiä.

Mulla on sellainen huovutusneula. Pitkä ja terävä. Luulisin, että tavallisella paksulla silmäneulalla voisi onnistua. Sitä on tietysti huonompi pitää kädessä. Huovutusneulassa on yläpäässä sellainen koukku, joka helpottaa hommaa.

Typsykkä sängyssä,ei nuku kuitenkaa nuku vielä.On jo pirteäpi,ei lämpöä.Poika kattoo prätkähiiriä ja mies itiksessä.meni palauttamaan lamppua ja stockalle kyselemään munatonta piparitaikinaa-ei ollu.Kaikissa erikoistaikinoissakin oli munaa.Leivommen tänään tavallisia ja toivon ettei typy tykkä takinasta-tähän asti on kaikki taikinat vaan sylkeny- ja saa syödä kaupanpipareita.



Siitä kiroilusta vielä..Tiedänhän minä että lapset oppii ja on kotonakin " joitain" lipsahduksia kuullu!Ketoo myös ketkä tarhassa kiroilee.Mutta mitä ihmettä se siellä synttäreillä meni kiroilemaan!Sankarin äitkikin on sellanen tervehys tuttu vaan et ei paremmin tunneta.Ja kun hain poikaa,teki perinteisen " en lähe kotiin" niin et kaikin voimin sain pitää sitä eteisessä ja pakottaa pukemaan..

Niin kun olen sitä positiivista palautetta tässä ajatellu paljon,ni mistä sitä revit..oisinko kehunu et kiva ku et rikkonu mitää tai lyöny ketää..tai aamulla et kiva ku puit ku olin sanonu vaa 100kertaa et vaatteet päälle??Täytyy sanoa et tää meiän eka harjotuskappale on kyllä menny mettää :-(



Jotenki tosi väsyny ja uupunu olo..ja silti tähän yhtä lasta haaveilen-päässä vikaa??Ole Ynis onnellinen että on hyvä olo lapsiluvusta!

Musta näyttää puistossa et nää 3-4lapsen äidit on paljo tasapainosemman näkösiä ku minä et ehkä multa puuttuu se jokin ja pitäs alkaa olla tyytyväinen näistä...



Typy on muute rikkonu jo aika monta joulukoristetta ni saanpahan ostaa alesta paljon uusia :-/ joo,kun hän vaa kattoo...ja kokeilee..ja..



jatu

Meilläpäs ollaan terveitä. Ah, ei ole kuulkaa pientäkään vaivaa nauttia nyt arkipäivän pikkuasioista;). Paria koneellista vaille on pyykitkin pestynä, jokikinen tyyny, peitto jne. Liityn kyllä ehdottomasti siihen syysmuorien kerhoon, joiden mielestä oksutauti on inhokki numero yksi. Tämä oli kolmas kerta meitin perheessä maaliskuun jälkeen, joten nyt olen löytänyt itsestäni täydellisen pöpöhysteerikön ja käsidesiaddiktin:)



Tiivii, voip olla vaikeaa huovutus virkkuukoukulla, luulen, en ole kokeillut, mutta helpommalla pääset kun käyt ostamassa oikean neulan. Ne vaan katkeaa hurjan helposti, tai sitten olen liian innokas:)

Suuresti hymyilytti mielikuva Pilestä ja Pilen miehestä vertailemassa huovutustuotoksiaan!



Eilinen gallup oli kiva. Joskus itsekseni mietiskelen mitä se hetkessä eläminen oikeastaan tarkoittaa, tuntuu, että se on sellainen kiva mantra, mutta miten sitä sitten arjessa tulee toteuttaa?Tänään olen hirvittävän onnellinen siitä mitä minulla on, mutta toisaalta pitäähän unelmiakin olla. En odota aikaa sitten, kun lapsi on isompi, päinvastoin, mutta toisinaan aika vaan karkaa johonkin, ilman että minä pysyn mukana. Mitä sille voi tehdä? Miehen kummisetä 55v puhui häissämme ja yksi lause on jäänyt minulle pysyvästi mieleen: " Ihmisellä on sellainen ihana ominaisuus, että hän aina ajattelee elävänsä elämänsä parasta aikaa" . Kertooko tämä sellaisen ihmisen ajatuksista, joka on osannut elää hetkessä vai oliko tämä ikään liittyvä toteamus?"



Vähän tätä samaa asiaa mietin muutama viikko sitten, kun eräs kaverini kävi meillä. Tällä kaverilla on kummallinen tapa tai tyyli puhua meidän elämästä hyvin negatiivisesti, en ole oikein varma siitä, että onko hän vain ihmisenä niin suora vai totaalisen ilkeä vai ulkoistaako hän minut elämästäni täysin. Jokatapauksessa hän aina arvostelee kotiamme, miestäni, kasvatustani jne. täysin omien mielikuvien perusteella. Emme ole tunteneet kauan ja olen katunut tosi paljon, kun olen hänelle puhunut esim. joistakin asumiseen liittyvistä jutuista. Minä kuitenkin pidän kovasti pienestä kodistamme, enkä usko, että mikään lisä tila, uusi talo jne. voisi tuoda minulle lisää sellaista onnea mitä koen pienen ihanaisen Motin kautta ja toimivassa parisuhteessa ihmisen kanssa, jota rakastan. Tämän vierailun jälkeen mietin, että jos elämäntehtäväni tulisi olla maallisen mammonan kasvattaminen, olisin varmasti surkeasti epäonnistunut, mutta mikä ihme saa ihmisen uskomaan, että sisällöllä ei ole mitään merkitystä. Kyllä perhe on tuonut minulle sellaisen ihanan onnen ja rauhan tuntee, entinen levoton sielu on kummasti alkanut pysyä paikoillaan. Vaikka olen saanut nuoresta iästäni huolimatta tehdä jo todellista unelmatyötäni, ei sekään aika tunnu enää yhtään miltään verrattuna tähän nykyiseen, vaikka toki minulla on ammatillisia unelmia vielä paljonkin, nyt vain on ihana antaa tämä aika lapselle.



Hajanaisia ajatuksia, en millään saa niitä järkevämmiksi, koittakaa ymmärtää:) Ja niinhän te aina teettekin.



Tänä viikonloppuna olen kovasti iloinnut myös eläinystävistämme. Eilen aamulla raahauduin navettaan puoliksi horjuen ja hikoillen (mies ei taudiltaan olisi pystyssä pysynyt) ja mielessäni kirosin koko touhun. Mutta kuten aina, eläimet rauhoittavat ja saavat hymyn huulille, tyytyväinen rouskutus ja jalkaani vasten kyhnytys aloittivat päivän kaikesta huolimatta:)



Motti on tainnutettu päikkäreille kolmen tunnin ulkoilulla, taidan viimeistellä yhden tehtävän.



Iloa ja valoa kaikille,



Aavis ja Motti

Kovasti olen koittanut viime päivien pinoja lukea. Kirjoittamaan en ole ehtinyt. Joka päivä ollut jotain. Ja eilen vihonviimeiset pikkujoulut. Kaverin kanssa oltiin Onnelassa ja oli kivaa. Oli kivaa vielä tänäänkin kun heräsin:)



Perjantaina käytiin lasten joulukirkossa. Liikutuksen kyynel meinasi pukata silmäkulmaan kun katsoin tuota ihanaista lastani kirkossa. Siinä se istui äidin vieressä jalat penkillä suloisesti hiljaa vaan. Ja välillä laittoi käden mun syliin. Olin kaverin kanssa ja ihmeteltiin ja ihasteltiin yhdessä;) Sitten Onni halusikin syliin mutta siinäkin istui tosi rauhallisesti.



Onni on tällä hetkellä kyllä maailman suloisin lapsonen. Vaikka nukkuis vähän, ei kiukkua. Oltiin pe-la yö mun porukoilla yötä kun mies oli pikkujouluissaan. Onni nukkui 22.30-6 kun vaippa sitten vuoti ja heräsi siihen (nukkui onneksi mummun makkarissa). Silti oli koko eilispäivän kuin enkeli, nukkui sitten pitkät päikyt tietty. Tällä hetkellä ei siis pahoja uhmailuja ole ilmoilla mutta kun tuossa reilu tunti sitten puin Onnia vaunuihin nukkumaan, niin makaronimieheksihän tuo heittäytyi. Se kyllä panee ärsyttämään mutta siinä tilanteessa jo komennan kovasti, Onni alkaa monesti itkemään ja nukkumaan meno vaikeutuu. On sen verran tarkkaa noiden rutiinien kanssa. Eli yritän pysyä rauhallisena ja jos en pysy, korjailen tilannetta sitten korostamalla tiettyjä rutiineja.



Kaikki varmasti on tietoisia mun lyhyestä pinnasta ja sehän tarkoittaa sitä, että kun poika uhmaa, äiti monesti sitten huutaa. No, tässäkin olen kehittynyt huimasti ja aika usein pystyn rauhallisella puheella hoitamaan tilanteen. Mutta kiire ja väsymys on niitä asioita, jotka heikentää minunkin sietokykyä ja silloin tulee korotettua ääntä. Mutta sitten pyydän kyllä anteeksi ja halitaan Onnin kanssa.



Saamuskan maisemakuvaus herätti pienen pienen kateuden sisälläni:) No on täälläkin pari senttiä lunta, joten ei ihan mustissa maisemissa olla. Pysyis vaan jouluun asti.



Joulusta en tiedä mitään... Tuli tosi paha mieli kun tuli ilmi, ettei se ollutkaan miehelle ok, että vietettäis joulu kotosalla. Taidan ottaa äkkilähdön jonnekin huitsin nevadaan jouluksi ja hypätä joulun yli:(



Nyt en muista muuta. Jos vähän keräilis mattoja kasaan, että käyttäis ne pihalla joskus.. Pitäs siivota ja nyt olis hyvä kun ei sada vettäkään. Illalla tosin on kirkkoon meno, etten taida tänään ehtiä siivoilla. Mutta jos edes aloittais.



Mitä sitä voisi keksiä joululahjaksi ihmisille..? Kaikki lahjat edelleen kaupassa.



T-P

pitkin päivää oon lukenu viestejä mut aina on muka tullu jotain muuta etten oo ehtiny kirjoittaa. ida on miehen vanhempien luona yötä, hyvin oli ilta ja tämä päivä menny mut illalla oli itkeny et missä äiti ja isä on. Voi pientä raukkaa, ensin ihan innoissaan oli jäämässä yökylään, sit ku mä ja mies ruvettiin tekemään lähtöä niin viimeiseksi huusi et mä tulen kanssa, odottakaa! ja silti me julmat jätettiin se sinne :((((( mut nyt on viimeiset joululahjat paketissa, kokeisiin on luettu, opin tekemään oikaistun tuloslaskelman ja kassavirrankin jotenkuten... ne tulee huomiseen kokeeseen ihan satavarmasti. Toivottavasti vauva syntyis päivällä ettei Idan tarvii olla isovanhempien kanssa yötä, vaikka siis oliskin omassa kodissa mut et edes isä pääsis laittamaan tytön nukkumaan... Tosin ei tämä vauva kyllä ole vielä aikeissakaan syntyä, tosi rauhallinen kyllä on et ei niin paljoa enää melskaa (paitsi koulussa ainakun pitäis tehdä koetta...). Viime yönä mulla oli ihan älyttömän paha olo, pakko oli kolmen jälkeen nousta ylös ku oksetti. Meni sit ohi ja nukuin sen jälkeen ihan ok, päätä vaan särkee ku ei ole ku yks nukkumisasento ja mun korva puutuu! Ihan oikeasti!



Eilen oltiin Myllyssä syömässä mun vanhempien kanssa, Ida nukahti kesken syömisen mun äidin syliin... kello oli jotain neljä, mut ei ollu suostunu nukkumaan päiväunia niin sit kävi noin. Saatiin syödä rauhassa loppuun. Ida oli aivan innoissaan joulupukista, joka esiinty tuolla kauppakeskuksessa, lisäks siellä oli tonttutyttöjen jumppaesitys ja Ida tanssi koko ajan mukana. Oppi hyppimään haarahyppyjäkin kun seuras sitä esitystä niin tarkkaan.



Mies sai elokuvan katsottua joten lähdetään Idaa hakemaan, ruokakaupassa pitäis käydä pikasesti ja sit mennään varmaan vielä kerran katsomaan sitä joulupukkia. Ei uskallettu aatoksi tilata pukkia mun vanhempien luo, ku sit jos mä kuitenkin olen sairaalassa sillon. Mun vanhemmat muuten muisteli, et sillon ku mä olin pieni niin joulupukin tilaaminen makso 40mk, ja sillä oli mukana kaksi tonttuakin... Nyt pukki maksaa varmaan tuon saman 40 mut euroina tietenkin!



Tiistai-iltana aion alotella joulusiivousta, pitäis varmaan tyynyt ja peitotkin pestä ku mies ainakin kipeänä (kuumeessa) ollessaan hikisti (onko tuo sana?) kaikki peitot jne. Voisin varata pesutuvasta ajan mut ku mä en tiedä missä se pesutupa on, ku se on jommassa kummassa noista naapuritaloista... kesällä yritin sitä etsiä mut löysin vaan saunan... no saahan ne peitot täällä kotonakin pestyä mut mietin vaan et kuivuukohan ne sit ikinä. Tuolla pesutuvan yhteydessä ku olis sellanen kuivaushuonekin tms. Ehkä pitää kysyä isännöitsijältä tai talonmieheltä.



Mulla ei kyllä yhtään ole sellanen olo et meille kohta tulee vauva, on tää koulu pitäny kuitenkin sen verta kiireisenä et ei oo asiaa ehtiny niin paljon miettiä. Yhtenä aamuna ku istuin bussissa matkalla kouluun niin ajattelin onnellisena et ens vuonna mun ei tarvitse aamuisin kiireellä viedä Idaa hoitoon vaan saadaan rauhassa touhuta...



No mut nyt valmistautumaan lähtöön, omaa valtavaa napaa taas...

Petra, Ida ja vauva rv 39+2

Oon täällä piipahdellut pitkin päivää. On tehnyt älyttömän hyvää viettää vuorokausi yksin, ja rauhoittua. Elämä näyttää taas paremmalta. OIkesti pitäis osata rauhoittua useammin,en ole edes kuunnellut joululauluja,ei telkkaria,ei mitään ylimääräistä.



Mies ja poju on ihan kohta kotona,pikkuisen olen kaappeja järjestellyt ja vessan lattian pesin,enempää ei suppareitten pelossa uskalla. takkaa tässä polttelen ja kynttilöitä. Ikkunoihin laitoi roikkumaan piparisydämiä,huovutukset tais jäädä ens vuoteen.



Aavis,voi kuinka tasapainoiselta sinä vaikutat! Ihan kade : ),voisko osa teistä syysmmmoista muuttaa jyväskylään.......



Joulu,ekaa kertaa omalla perheellä. Mun vanhemmat menee Saamuskan maisemiin,käyvät täällä ensi viikon lopulla ja taas uutenavuonna. Mä kaipaan nyt kovasti ihan rauhoittumista ja hyvää oloa miehen kanssa,kun koko syksy on ollut töitä ja kodinlaittoa ja kauheasti puuhaa ja stressiä,molemmt kai ollaan väsyksissä. toivoisin että joulu toisi sellaista hyvää rauhaisaa oloa,josta olisi hyvä aloittaa uusi vuosi.



Alkuviikosta en taida tänne ehtiä,ke on äitiyspoli, hyvä niin tulee paikat tsekattua. 3 pvä töitä,sitten loma,aahhhhh



tiivii

Luulin jo hukkuvani paperipinoon, mutta se vähenee, sittenkin. Huomenna täytyisi numerot antaa ja siihen mennessä loputkin projektit, tutkielmat, kirjoitelmat ynnä muut roolipiirrokset kahlata läpi. Ihanaa, että lapset ovat olleet ahkeria, mutta melko ahtaalla ja kiireisenä saa ope olla joulunalla. Huoh. On kyllä perhekin tainnut joutua olemaan ahtaalla kireän ja kiireisen äidin vuoksi.



Mies onneksi ymmärsi melko pahasen yskän ja lähti poikulaisen kanssa sukuloimaan tänään. Yksinolo on tuntunut mukavalta papereista huolimatta, terkkuja Tiiviille. Mulla on pää ollut melko sekaisin, kun iltayöstä, ainoana omana aikanani, olen yrittänyt tehdä töitä.



Eilen karkasin YLL:n joulukonserttiin hengähtämään, mikä tuli kyllä tarpeeseen. Yllättäin päädyin kahville keskustelemaan rakkaudesta minulle melko tuntemattoman ihmisen kanssa. Taisin sekä saarnata että olla kyyninen :)



Tiistaina aion aloittaa joulun sitten ihan oikeasti. En suorittaa, vaan yrittää sukeltaa tunnelmaan.



Jouluksi lähdemme pohjolaan - kahdeksi viikoksi. Sukulaiskierrokset tiedämme melko rasittaviksikin, mutta kun kesällä on viimeksi käyty ja nähty, niin tällaiseen kuitenkin päädyttiin. Toisaalta tuntuu tosi ihanalle viettää joulua lapsiperheessä, jossa Pönksy voi jakaa riemuaan ja iloaan muiden lasten kanssa. Hän kun nyt on ymmärtänyt aivan viimeisen päälle leikkikavereiden merkityksen. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi kyselee omien tärkeiden ihmistensä perään.



Meillä ei asu kovin voimakasta uhmista. Uhmakohtauksia suurempi arjessa näkyvä asia ovat frustraatiot siitä, että omat taidot eivät riitä kaikkeen. Hyvin pienestä epäonnistumisesta seuraa hyvin lohduton itku ja jalan polkeminen. Minä olen lehmänhermoinen luovija - tai sitten liian haavoilla oman lapsuuden huutamisista, joissa ei ollut enää mistään ihan normaalista kyse: en tahdo kestää juuri minkäänlaista lapselle huutamista ITSE. Mutta nyt siis en arvostele ketään mistään, vaan vastaan galluppiin ja puhun omasta kokemuksestani/taustoistani :)



Aaviksen elämästä ja merkityksistä on aina niin mukava lukea!



Syyskerpulle loistolomaa :)



Eikun töihin ja heikunkeikun.