♥ Hyvää Viikonloppua Syysystävät 04 ♥

Motteroinen oksentaa taas. Heh, ja arvatkaapas kahdesti missä sen aloitti. Sängylläpä hyvinkin. Meillä on siis toistamiseen kaikki mahdollinen sängystä irtoava pesussa, sen verran paljon ja moneen suuntaan pikku mies ne lennätti. Tämä on jo todellista joulusiivousta;)



Alan olla hieman huolissani, taas, vaikka aina muulloinkin Motin tauti on kestänyt pitkään, nyt viisi ja puoli päivää takana, välillä parempi, mutta koko aikana ei ole syönyt ja juo huonosti. Ei kuivumisen merkkejä sinänsä, rajusti laihtunut, luuta ja nahkaa koko poika. Virtaa piisaa edelleen eli ilmeisesti vain jatkamme nesteytystä ja toivomme sormet ristissä että suolisto aloittaisi toipumisen.



Neuvoa saa.



Lempille voimia työn aherrukseen ja sen päätteeksi rentouttavaa lomaa reissaamisesta huolimati. Mekin lähdemme Savoon, mieluusti olisin ollut kotona, mutta saatiin sukulaispoika lomittamaan, joten se on pakko käyttää hyväksi. Mummoni tapaaminen tuntuu kaikkein tärkeimmältä.



Aavis

Viikkoon en ole ehtinyt yhtään istua aloilleni hengähtämään. Loppuviikosta alkoi selvästi jo tahti hyytyä, taisin ehkä sittenkin tunnin verran kattoa vaan telkkaria illalla. Tänään pääsin Selloon ilman lapsia. Tuli erittäin tarpeeseen. Kiitokset Allille ja Ankkikselle seurasta! Lopputuloksena ehkä sen verran rentoutumista, että väsähdin ihan täysillä. Tuntui, etten jaksa hakea lapsia ja hoitaa heitä iltaa. Anoppilassa haukottelin niin, että tuli ihan paha olo. Anoppikin jo kysyi, että jaksanko olla lasten kanssa illan, vai tuleeko mukaan hoitamaan. En ottanut mukaan, kyllähän tää ilta tästä jotenkin sujuu. Nyt leikkivät tyytyväisenä alakerrassa. Mies taitaa tulla sopivasti kotiin siinä vaiheessa, kun olen just saanut lapset nukkumaan. Voi olla, etten ole kovin hyvää juttuseuraa, vaikka eihän tämä miehen syytä ole.



Koisaperhoset vaan lentelee. Tuntuu, että niiden määrä on jo tuplaantunut. Mutta multa on oikeasti loppunut voimat. Nythän ois hyvä heittää tavarat yöksi pihalle kylmään ja myrkyttää kaapit. En vaan yksinkertaisesti jaksa. Nyt ärsyttää, ettei mies ole täällä tekemässä sitä. Vaikka on toki a-luokan viikonloppunsa ansainnut.



Tiivii, monesti tuntuu, että annan aika säälittävän kuvan itsestäni. Mutta olen oikeasti sitä mieltä, että kerron silti mielummin kokemuksiani, jos joku niistä vaikka hyötyisi jotain. Saisi ehkä vinkkejä/vertaistukea. Kun niin kovasti haluaisin auttaa teitä muita sen verran kuin pystyn. Muutenkin on sellainen olo, että en minä halua antaa jotain omituista kuvaa itsestäni, vaan koitan kertoa asiat niin kuin ne ovat. Ei sillä, että ihan kaikkea kertoisin kuitenkaan. Välitän kaikesta huolimatta myös siitä mitä ihmiset musta ajattelee (vaikka ei kai pitäis).



Riita, pitänee mennä....



T: Ynis

Tämä sunnuntai ei ollut lepopäivä.



Mies on ollut koko päivän töissä. Minulla(kin) taas paperihommia kotona eli tänään piti saada työvuorolistat valmiiksi. Suunnittelin tekeväni ne Antsa päiväunien aikaan...kuinkas sitten kävikään? Nukuttelin poikaa kolmisen tuntia ja tällä kertaa ei syyslapsonen nukahtanut lopulta lainkaan. Ensin räksytti koira pihalla. Ajattelin, että kylmissään polo (yli 20 asteen pakkasessa) ja hain sisälle. Enpä huomannutkaan, ettei ulko-ovi mennyt kunnolla kiinni -ja niinpä koira syötyään luikahti karkuun -ja on sillä tiellä vieläkin. Naapureista on tullut puheluja silloin tällöin ja kolme kertaa olen saanut kipaistua katsomaan, mutta aina on piski luikahtanut johonkin, enkä ole sitä edes silmiini saanut. Pitkää puikahdusta en ole ulos voinut tehdä, pikimmiten vain käynyt piipahtamassa sillä aikaa kun työkaveri on ollut Antsan kanssa. Lopulta ei siis poika nukahtanut kuitenkaan, eikä paperihommien teko ole luonnollisestikaan kovin auvoista ollut (tai edes kunnolla onnistunut). Isommat ovat kyläilleet kavereillaan koko päivän.



Aavis muuten: Meillä päin on ollut liikkeellä flunssaa, johon on liittynyt oksennustautia. Meille asti ei vielä ole saapunut *koputtaa väsynyttä päätään*



Voi Kerrpu, ihanalta kuulostaa, aurinkoinen ranta. Ulkona kyllä näyttää meillä valtavan ihanalta, mutta nyt on taas pakkasta hiukkasen liikaa (" Koskaan ei ole hyvin" ).



Moiskis kaikille!



SM

Oltiin kauneimmissa joululauluissa tänään.

Mä vollotin kun Hilma vetäs niin tunteella tuikituiki ja

mummot ihasteli :



Aavis meillähän rotavirus kesti keväällä 7pvä oksentamista ja ripuloimista.

Tyttö oli jo kuivumassa kunnes saatiin 5mln lääkeruiskulla nesteytettyä.

Ihan tosiaan 5ml kerrallaan muuten tuli ulos kaikki.

Se oli kauheaa,jaksua!!!



Mä oon kans Kerpulle kade :)

Ja Samariinille ilmoista!!



Niin ylihuomenna meen käymää siellä hampislääkärissä

kun voi olla et ne nukuttaa kun toi kipeemp hammas ei ole

kokonaa viel tullut ulos.Sitä ei kai saa tavallisesti revittyä.



Mua naurattaa toi ketju osallistuuko miehesi joululahjojen ostoon.

Juts tänään vietiin mummilaan lahjat

mulla oli jätesäkillinen ja miehelle pienen pieni suomalaisen paperikassi :)

Noh ei mua haittaa mä tykkään ostella!

Onhan tuo maksanut niistä suurimman osan onneksi :o



Ollaan myös tänään vaihdettu vaihteeksi järkkää

mun himohomma :)





Nyt suihkuuu

Moikka

Hyvikset

Voi Aavis, kunpa Motin vatsa pian rauhoittuisi! Samaa neuvon kuin Ramika, tosi pieniä nestemääriä kerrallaan. Jotain suolaista ja jotain makeaa - parastahan on Osmosal mutta maku siinä ei ole ihan kohdallaan... Työkaveri 4 lapsen äiti oli soveltanut niin, että muutama suolakeksi ja juotavaksi vichy-tuoremehusekoitusta. En nyt vaan yhtään muista, mikä Motin allergiatilanne on.



Tiivii, mukavaa että olet tänne kirjoitellut tunnelmiasi. Niin normaalia, sanoisin. Mullakin on välillä väärä mies ;) Nyt raskas syksy on jotenkin hitsannut meitä yhteen enemmän. Tässä sairastellessa ja väsähtäessä on ne tärkeysjärjestykset taas kirkastuneet. Niin kauan kuin meillä on toisemme ja ihana(t) tyttäremme, meillä on kaikki mitä tarvitsemme.



Vai huovuttava puistoisäpuoliso Pilellä, hih. Hauska kuulla, että oli rentouttava ilta. Minullakin oli, eilen ihan itsekseni pääsin livahtamaan ja tänään oltiin koko perhe brunssilla. Vennakin oli niin ihanasti, oli oikein oikein mukavaa.



Koisaperhostaistelu on nyt käyty, kaapit pesty ja kaikki kuiva-aineet roskiin. Oli parissa jauhopussissa sellaista verkkomaista, yök. Ihan tarpeeseen tuli siivous, parasta ennen-päivienkin perusteella suurin osa jouti roskiin. Muutama avaamaton makaronipaketti jäi jäljelle.

Pikkusen kyllä liitosta nyt särkee, kolmisen tuntia siinä siivotessa kuitenkin meni ja enimmäkseen kiipeillen keittiöjakkaralla. Ihme kun ei supistele!



Venna haluaa nykyään joka ilta kuiskutella nukuttaessa salaisuuksia. Ja pitää kuiskata, että " Venna on äitin/isin jakas (=rakas)" . Liikkis. Yhden uhmakuukauden jälkeen typy on taas niin ihana. Ehkäpä tässä ollaan me vanhemmatkin opittu käsittelemään uudella tavalla ja alkuhämmennyksen jälkeen tehty selväksi, että aikuiset täällä kumminkin päättää. Lähtemiset on vaikeita, mutta MINÄ ITTEEN puree hyviin, kun kysyy että puetko itse vai pukeeko äiti. Mutta tätä tämä kai on seuraavat 15 v, ensin patistellaan ulos ja sitten patistellaan sisään :D



Kommentoitavaa olis vaikka kenelle, mutta täytyy mennä nukkumaan, jotta huomenna taas jaksaa. Venna jo kyseli, mennäänkö huomennakin hotelliin syömään. Ei ehkä ihan budjetti kestäisi päivittäin :)



- tea -