Mies ei selkeästi ole tarpeeksi kiinnostunut minusta. Silti roikun suhteessa. Voiko joku kertoa mikä minua vaivaa ja miten päästä siitä eroo...

Tule sitten kertomaan ketjuun kun uskalsit lopultakin dumpata tyypin ap.

Et ole miehelle prioriteetti. Kaikilla meillä on aikaa, rahaa ja energiaa meidän prioriteeteille, välittömästi.

Tuli hyvä TikTok vastaan : siinä kysyttiin että suhtautuuko kumppanisi sinuun kuin lottovoittoon? Jättäisikö hän lottovoiton odottamaan kunnes on "valmis", että ehkä sitten myöhemmin? Ei, ei jättäisi. Hän ottaisi sen vastaan heti silmät kiiluen innoissaan - ja sellaisena hänen pitäisi ottaa vastaan sinutkin sillä sinä olet lottovoitto. Varsinkin jollekin joka on sinusta kauan haaveillut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi vaan pelätä että häneen sattuu, joten pitää sinut (alitajuisesti) riittävän loitolla.

Ja tämä on se klassinen vale jonka naiset kertovat itselleen ja jolla he oikeuttavat epätoivoisen roikkumisen miehessä jota ei vaan kiinnosta.

Mutta miksi se mies roikkuu suhteessa, joka ei häntä kiinnosta? Pelkkää seksiä saisi helpomminkin. Miksi mies haluaa loukata naista, vedättää tätä ja hyäksikäyttää tämän tunteita? Eikö miehillä ole omatuntoa, moraalia tai mitään vastuuntuntoa?

Oman kokemukseni mukaan mies ottaa selvää etäisyyttä, kun hän huomaa ettei ole kovin kiinnostunut. Ei vastaa viesteihin, ei "ehdi" näkemään. Siksi epäilen, että ap:n miehellä saattaa olla muu syy kuin se ettei ap kiinnosta häntä.

No tämähän se on varmaan saanut itseni niin hämmentyneeksi. Kun itse toimisin varmaan juuri noin, jos en uskaltaisi sanoa että ei kiinnosta. Vetoaisin kiireisiin yms. tai vetkuttelisin viesteihin vastaamisen kanssa. Sellaista ei ole ollenkaan. Ja vielä senkin ymmärtäisin, että jos suhde perustuisi pelkkään seksiin. Että siksi haluaa nähdä. Mutta tehdään paljon muutakin.

Ap

Outoja otuksia jotkut miehet. Ehkä sinun kannattaa etsiä vähän innokkaampi tapaus. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi vaan pelätä että häneen sattuu, joten pitää sinut (alitajuisesti) riittävän loitolla.

Ja tämä on se klassinen vale jonka naiset kertovat itselleen ja jolla he oikeuttavat epätoivoisen roikkumisen miehessä jota ei vaan kiinnosta.

Mutta miksi se mies roikkuu suhteessa, joka ei häntä kiinnosta? Pelkkää seksiä saisi helpomminkin. Miksi mies haluaa loukata naista, vedättää tätä ja hyäksikäyttää tämän tunteita? Eikö miehillä ole omatuntoa, moraalia tai mitään vastuuntuntoa?

Oman kokemukseni mukaan mies ottaa selvää etäisyyttä, kun hän huomaa ettei ole kovin kiinnostunut. Ei vastaa viesteihin, ei "ehdi" näkemään. Siksi epäilen, että ap:n miehellä saattaa olla muu syy kuin se ettei ap kiinnosta häntä.

No tämähän se on varmaan saanut itseni niin hämmentyneeksi. Kun itse toimisin varmaan juuri noin, jos en uskaltaisi sanoa että ei kiinnosta. Vetoaisin kiireisiin yms. tai vetkuttelisin viesteihin vastaamisen kanssa. Sellaista ei ole ollenkaan. Ja vielä senkin ymmärtäisin, että jos suhde perustuisi pelkkään seksiin. Että siksi haluaa nähdä. Mutta tehdään paljon muutakin.

Ap

No yksinkertaisin selitys on se etta olet miehelle ihan kiva kaveri muiden joukossa jolta saa myos seksia. Mutta et todennakoisesti ole potentiaalinen puoliso. Mies ei ole rakastunut eika edes pahemmin ihastunut. Naisen on vaikea samaistua tuon tyyppiseen ajatteluun ja lokerointiin. Miehille sen sijaan ihan ymmarrettavaa.

Katsooko mies koskaan sinua hellasti ja todellinen tunnelataus silmissaan? Siis niinkuin rakastunut mies katsoo naista? Jos mitaan tuon tapaistakaan ei kuulu teidan tapailuun niin olet yllamainitussa lokerossa.

Sivusta kommentoin, olen nähnyt tapailusuhteessa tuon katseen. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun mies jätti minut, mutta edelleen näin vuosia myöhemmin pystyn muistoissani näkemään sen katseen videon lailla. Se on varmasti painunut mieleeni loppuelämäkseni, ja olen edelleen sitä mieltä että se oli rakastuneen miehen katse. Miehellä tunne ei ilmeisesti kauaa kestänyt, mutta olen satavarma että siinä hetkessä se oli aito. Onneksi minulle jäi edes se ihana muisto.

Tee sille lapsi, vaikka salaa. 

Sitten tajuat, kuinka säälittävä oikeastaan olitkaan. 

Lopeta yhteydenpito, sittenhän se selviää. Teet asiat miehelle liian helpoksi.

Huvittaa tämän aiheen sukupuoli -jako. Minulta usein kysyttiin alussa joko seurustelette, onko mies antanut vihreää valoa yhteenmuutolle, onko kosinut.

Se, joka suhteessa empii tai pitää etäisyyttä voi olla nainenkin, ja jotenkin rajoittunutta ja stereotyyppistä ajattelua olettaa muiden suhteista mitään tuolta pohjalta. Loukkaavaakin kysellä ja typerää heittää 'he's just not into you' -juttua.

Kasvakaa aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Saman kokeneena uskon, että yleensä näissä tilanteissa haluttomuus kysyä johtuu pohjimmiltaan siitä, että oikeastaan tietää jo sen vastauksen. Niin kauan kuin ei kysy, voi ainakin jollain tasolla ylläpitää harhaa. Tai uskotella itselleen, ettei se haittaa. Tai että toinen muuttaa vielä mieltään.

Näin minäkin ajattelin, ja lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja puhua. Siitä tuli riita, kyllä, mutta moni asia selkeni ja kävi ilmi että monessa asiassa olin myös tulkinnut miestä väärin, lähinnä omista peloistani johtuen. Olemme vieläkin yhdessä ja tiiviissä, normaalissa parisuhteessa.

Täällä usein väitetään, että jos ei tietyssä ajassa tiedä mitä haluaa ja ole umpirakastunut, sitä ei tapahdu koskaan. Aina ei ole näin. Varsinkin vanhemmalla iällä suhteen kehittyminen voi vaatia aikaa ja halua ymmärtää toisen traumoja, lukkoja ja pelkoja jotka ovat suhteen esteenä.

Aina on harvoja poikkeuksia, mutta niiden mainostaminen tässä yhteydessä todennäköisesti vaikeuttaa Ap:n tilannetta ruokkimalla turhaa toivoa ja roikottamalla Ap;ta tuhoon tuomitussa ihmissuhteessa.

Joo, arvaa tuliko heti sellainen onnenhetki kun tuon luin. Että jos sittenkin.

Mutta ihanaa, että joillain on onnistunut. Itse myös uskon siihen, että ihastuminen ja rakastuminen voi syventyä hitaammin ja niitä tunteita voi näyttää niin monella eri tapaa, kaikki ei pysty puhumaan tunteistaan.

Pysyn kuitenkin realistina. Ja yritän kerätä rohkeutta kysyä asioista.

Ap

Mikä suhde on tuollainen, ettei vuodenkaan päästä pysty puhumaan asioista avoimesti?

Kyllä mä ymmärrän AP ta.

Mies on antanut pikkurillin: tapailee ilmeisesti kuitenkin päivänvalossa eikä keskellä yötä jossain kopissa, on esitellyt muutaman läheisen ja ylläpitää pysyvyyttä vaikkei se edisty.

Joko hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja olet ajanvietettä (etenkin saatavilla oleva seksiseura) tai kyseessä on joku narsisti

Repäisin itseni vastikään irti suhteesta, jossa tunsin olevani aika vähämerkityksellinen itsestäänselvyys jo alle vuoden aikana.

Viesteihini jätettiin vastaamatta, tapaamiset minun ehdotuksestani, ei tehty mitään kivaa yhdessä, ellen itse ehdottanut. Toivoin koko ajan, että edes joku päivä olisi tullut viestiä, että tänään kulta vien sinut vaikka elokuviin ja syömään.

Mies väitti välittävänsä ja että olen hänelle tärkeä, mutta teoissa se ei juuri näkynyt. Olin koko ajan niin huonolla fiiliksellä, että lopulta sain tehtyä sen vaikean päätöksen, ja suhde onn nyt ohi. Surullinen fiilis ollut, mutta toisaalta myös helpottunut. Tuskinpa olisi suhde lähtenyt tuosta enää paranemaan.

Nuorena olin rakastunut yhteen mieheen. Tämä mies tuli satunnaisesti luokseni, harrastimme kiihkeää seksiä ja sitten hänellä oli aina joku meno. Toisinaan menin myös hänen luokse, silloin vietimme pidempiä aikoja yhdessä kun eihän mulla ollut mitään menoja. Olin valmis kuolemaan tämän tyypin takia. Tutustutin hänet kaikkiin ystäviini ja rakastuneena kerroin vanhemmillenikin. Itse näin pari hänen kaveria ja mua ei esitelty mitenkään minään tyttöystävänä. Tavallaan tiesin koko ajan pelin hengen, mutta sitten kuitenkaan en tiennyt.

Yksi kerta tämä mies totesi, että haluaisi muuttaa yhteen kanssani. Kävimme katsomassa asuntoja ja lopulta löysimmekin "sen oikean". Sitten hän vetäytyy pois, ei olekaan valmis. Lopulta, melkein vuoden kestäneen tapailun (eli panemisen) jälkeen kaverini paljastaa tämän miehen laittaneen hänelle viestiä, miten haluaa hänet. Mun koko maailma romahti. Soitin ja ilmoitin etten enää ikinä halua nähdä koko tyyppiä. Vielä nähtiin pari kertaa koska heikkona tähän sorruin. Mutta sitten se oli siinä.

Kerran olen pienessä humalassa nähnyt tämän miehen baarissa ja mennyt kuiskuttelemaan, että hän on paras sänkykumppani mitä mulla ikinä ollut. Se oli virhe, hänelle jäi ikuisesti sellainen olo, että sai erävoiton minusta. Niinku saikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi vaan pelätä että häneen sattuu, joten pitää sinut (alitajuisesti) riittävän loitolla.

Ja tämä on se klassinen vale jonka naiset kertovat itselleen ja jolla he oikeuttavat epätoivoisen roikkumisen miehessä jota ei vaan kiinnosta.

Mutta miksi se mies roikkuu suhteessa, joka ei häntä kiinnosta? Pelkkää seksiä saisi helpomminkin. Miksi mies haluaa loukata naista, vedättää tätä ja hyäksikäyttää tämän tunteita? Eikö miehillä ole omatuntoa, moraalia tai mitään vastuuntuntoa?

Ai pelkkää seksiä saisi helpommin? Mistä saa seksiä helpommin kuin vakipanolta? Ei mistään!

Eli siinä se syy on miksi mies roikkuu suhteessa. Helpon ja varman seksin vuoksi.

Miten kiinnostunut sinusta pitäisi sitten olla, että olisit tyytyväinen? Olla 24/7 yhteydessä sinuun vai riittääköhän sekään?

Vierailija kirjoitti:

Lopeta yhteydenpito, sittenhän se selviää. Teet asiat miehelle liian helpoksi.

Tämä. Mä lakkasin pitämästä yhteyttä (mulla siis samanlainen tapaus), enkä sen koommin ole tyypistä mitään kuullut. Jälkikäteen onnittelin itseäni, että pääsin perässä vedettävästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Saman kokeneena uskon, että yleensä näissä tilanteissa haluttomuus kysyä johtuu pohjimmiltaan siitä, että oikeastaan tietää jo sen vastauksen. Niin kauan kuin ei kysy, voi ainakin jollain tasolla ylläpitää harhaa. Tai uskotella itselleen, ettei se haittaa. Tai että toinen muuttaa vielä mieltään.

Näin minäkin ajattelin, ja lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja puhua. Siitä tuli riita, kyllä, mutta moni asia selkeni ja kävi ilmi että monessa asiassa olin myös tulkinnut miestä väärin, lähinnä omista peloistani johtuen. Olemme vieläkin yhdessä ja tiiviissä, normaalissa parisuhteessa.

Täällä usein väitetään, että jos ei tietyssä ajassa tiedä mitä haluaa ja ole umpirakastunut, sitä ei tapahdu koskaan. Aina ei ole näin. Varsinkin vanhemmalla iällä suhteen kehittyminen voi vaatia aikaa ja halua ymmärtää toisen traumoja, lukkoja ja pelkoja jotka ovat suhteen esteenä.

Aina on harvoja poikkeuksia, mutta niiden mainostaminen tässä yhteydessä todennäköisesti vaikeuttaa Ap:n tilannetta ruokkimalla turhaa toivoa ja roikottamalla Ap;ta tuhoon tuomitussa ihmissuhteessa.

No, se selviää puhumalla.

Kyllä ja ei. Joskus tällaisesta tilanteesta kehkeytyy seinää vasten laittamisen jälkeen vakava parisuhdekin. Oman elämänkokemuksen perusteella sellainen, jossa kumppani 99% todennäköisyydellä vaihdetaan myöhemmin lennosta johonkin ihmiseen joka kolahtaa oikeasti. Sellaiseen, jonka kanssa ei olisi koskaan arvottu vuositolkulla kiinnostaako se vai ei.

Ei tässä ollut tietenkään kyse seinää vasten laittamisesta tai parisuhteeseen painostamisesta vaan keskustelusta. Me jatkettiin harvakseltaan tapailua ja tuollaista löyhää suhdetta vielä varmaan toinenkin vuosi, ennen kuin mies alkoi rentoutua ja uskoa etten ole sellainen pirttihirmu joista hän oli traumatisoitunut ja minkä takia hän epäröi suhdetta. Sen jälkeen mies alkoi oma-aloitteisesti tiivistää yhdessäoloa ja nyt takana on useita rakkaudentäyteisiä vuosia takana.

Toki aina voi tulla vaihdetuksi lennosta toiseen, mutta oma elämänkokemus kertoo, että yleensä nämä ovat niitä tyyppejä joilla on taipumus rakastua ensi silmäyksellä niin että oksat pois. Jos oma suhteeni olisi alkanut noin, niin olisin enemmän huolissani. Tällainen ihminen ei tarvitse mitään tietoja rakkautensa kohteesta, pelkkä vilkaisu riittää ja se on menoa. Jokainen päivä on täynnä potentiaalisia rakastumisen mahdollisuuksia. Sillä ihmisellä, jonka rakkaus syntyy opettelemalla tuntemaan toisen hyvin, niitä potentiaalisia rakastumistilanteita tulee paljon vähemmän.

Minusta nykyajassa ruokitaan utopistista, naivia, narsistista ja vahingollista kuvaa rakkaudesta, ja sitä edusti mm. täällä viesti jossa neuvottiin kuinka seurustelukumppanin pitäisi suhtautua sinuun kuin lottovoittoon, koska olet lottovoitto. Ihan kuin toisen pitäisi nähdä päällepäin sun hienoutesi ja teidän yhteensopivuutenne. Lähinnä tuollainen toimii suhteissa joissa rakastutaan ulkonäköön. Itse voin sanoa, etten vielä muutaman vuodenkaan jälkeen tiennyt onko kumppanini lottovoitto vai ei. Se sitten selvisi kun aikaa kului, aloin tuntea hänet hyvin ja oli tarpeeksi yhteistä kokemusta takana. Hänellä oli varmaan sama. Kokisin itseni kyllä aika narsistiseksi jos olisin vaatinut että hänen olisi pitänyt kokea minut lottovoitoksi ensitreffien jälkeen, tuntematta minua yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Saman kokeneena uskon, että yleensä näissä tilanteissa haluttomuus kysyä johtuu pohjimmiltaan siitä, että oikeastaan tietää jo sen vastauksen. Niin kauan kuin ei kysy, voi ainakin jollain tasolla ylläpitää harhaa. Tai uskotella itselleen, ettei se haittaa. Tai että toinen muuttaa vielä mieltään.

Näin minäkin ajattelin, ja lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja puhua. Siitä tuli riita, kyllä, mutta moni asia selkeni ja kävi ilmi että monessa asiassa olin myös tulkinnut miestä väärin, lähinnä omista peloistani johtuen. Olemme vieläkin yhdessä ja tiiviissä, normaalissa parisuhteessa.

Täällä usein väitetään, että jos ei tietyssä ajassa tiedä mitä haluaa ja ole umpirakastunut, sitä ei tapahdu koskaan. Aina ei ole näin. Varsinkin vanhemmalla iällä suhteen kehittyminen voi vaatia aikaa ja halua ymmärtää toisen traumoja, lukkoja ja pelkoja jotka ovat suhteen esteenä.

Aina on harvoja poikkeuksia, mutta niiden mainostaminen tässä yhteydessä todennäköisesti vaikeuttaa Ap:n tilannetta ruokkimalla turhaa toivoa ja roikottamalla Ap;ta tuhoon tuomitussa ihmissuhteessa.

No, se selviää puhumalla.

Kyllä ja ei. Joskus tällaisesta tilanteesta kehkeytyy seinää vasten laittamisen jälkeen vakava parisuhdekin. Oman elämänkokemuksen perusteella sellainen, jossa kumppani 99% todennäköisyydellä vaihdetaan myöhemmin lennosta johonkin ihmiseen joka kolahtaa oikeasti. Sellaiseen, jonka kanssa ei olisi koskaan arvottu vuositolkulla kiinnostaako se vai ei.

Ei tässä ollut tietenkään kyse seinää vasten laittamisesta tai parisuhteeseen painostamisesta vaan keskustelusta. Me jatkettiin harvakseltaan tapailua ja tuollaista löyhää suhdetta vielä varmaan toinenkin vuosi, ennen kuin mies alkoi rentoutua ja uskoa etten ole sellainen pirttihirmu joista hän oli traumatisoitunut ja minkä takia hän epäröi suhdetta. Sen jälkeen mies alkoi oma-aloitteisesti tiivistää yhdessäoloa ja nyt takana on useita rakkaudentäyteisiä vuosia takana.

Toki aina voi tulla vaihdetuksi lennosta toiseen, mutta oma elämänkokemus kertoo, että yleensä nämä ovat niitä tyyppejä joilla on taipumus rakastua ensi silmäyksellä niin että oksat pois. Jos oma suhteeni olisi alkanut noin, niin olisin enemmän huolissani. Tällainen ihminen ei tarvitse mitään tietoja rakkautensa kohteesta, pelkkä vilkaisu riittää ja se on menoa. Jokainen päivä on täynnä potentiaalisia rakastumisen mahdollisuuksia. Sillä ihmisellä, jonka rakkaus syntyy opettelemalla tuntemaan toisen hyvin, niitä potentiaalisia rakastumistilanteita tulee paljon vähemmän.

Minusta nykyajassa ruokitaan utopistista, naivia, narsistista ja vahingollista kuvaa rakkaudesta, ja sitä edusti mm. täällä viesti jossa neuvottiin kuinka seurustelukumppanin pitäisi suhtautua sinuun kuin lottovoittoon, koska olet lottovoitto. Ihan kuin toisen pitäisi nähdä päällepäin sun hienoutesi ja teidän yhteensopivuutenne. Lähinnä tuollainen toimii suhteissa joissa rakastutaan ulkonäköön. Itse voin sanoa, etten vielä muutaman vuodenkaan jälkeen tiennyt onko kumppanini lottovoitto vai ei. Se sitten selvisi kun aikaa kului, aloin tuntea hänet hyvin ja oli tarpeeksi yhteistä kokemusta takana. Hänellä oli varmaan sama. Kokisin itseni kyllä aika narsistiseksi jos olisin vaatinut että hänen olisi pitänyt kokea minut lottovoitoksi ensitreffien jälkeen, tuntematta minua yhtään.

Haluan vielä lisätä, että tarkoitukseni ei ole luoda turhia toiveita ap:lle tai muille suhteissa roikkuville, vaan rohkaista keskusteluun. Jotkut luottavat varmoina omiin tuntemuksiinsa, mutta loppujen lopuksi me ei olla ajatustenlukijoita ja muilla ihmisillä on niin paljon kaikkea mistä me emme tiedä eikä meillä ole kokemusta ja silti me vain tulkitsemme heitä omien kokemustemme läpi. Itse koin koko suhteen alkuajan ettei mies välitä minusta eikä suhteesta tule mitään, mutta keskustelun jälkeen ymmärsin että tulkitsin asioita omista peloistani käsin enkä selviäkään merkkejä uskaltanut tulkita myönteisesti koska en halunnut toivoa liikoja ja pettyä. 

Ja voi se olla myös toisinpäin, moni etsii positiivisia merkkejä vaikka kiven kolosta. Pointtini on se, että jos uskoo pelkästään omia tunteitaan ja elää vain niiden varassa, jää asioista lopulta melkoisen yksipuolinen kuva. Elää vähän niin kuin side silmillään.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on just tollasia selkärangattomia niljakkeita, jotka paremman puutteessa käyttävät toisia vaan hyväkseen.

Olehan sinä ghostaava nainen siellä selkärangoista vähän hiljempaa.

Jos se tuntuu epäilyttävältä niin se on sitä. Asiat on juuri sitä miltä ne näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehellä on traumoja tai hänellä ei ole kokemusta kenenkään lähelle päästämisestä. Sinun kannattaa ottaa asia hänen kanssaan puheeksi. Että toivot henkisesti läheisempää suhdetta, ja että miehen täytyy uskaltaa avata itseään sinulle jos haluaa pidemmän suhteen kanssasi.

Ei voi olla mahdollista, mies on aina katala ja paha sikanarsisti eikä mikään voi hänellä johtua traumoista yms. kuten viattomilla ja puhtailla naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Saman kokeneena uskon, että yleensä näissä tilanteissa haluttomuus kysyä johtuu pohjimmiltaan siitä, että oikeastaan tietää jo sen vastauksen. Niin kauan kuin ei kysy, voi ainakin jollain tasolla ylläpitää harhaa. Tai uskotella itselleen, ettei se haittaa. Tai että toinen muuttaa vielä mieltään.

Näin minäkin ajattelin, ja lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja puhua. Siitä tuli riita, kyllä, mutta moni asia selkeni ja kävi ilmi että monessa asiassa olin myös tulkinnut miestä väärin, lähinnä omista peloistani johtuen. Olemme vieläkin yhdessä ja tiiviissä, normaalissa parisuhteessa.

Täällä usein väitetään, että jos ei tietyssä ajassa tiedä mitä haluaa ja ole umpirakastunut, sitä ei tapahdu koskaan. Aina ei ole näin. Varsinkin vanhemmalla iällä suhteen kehittyminen voi vaatia aikaa ja halua ymmärtää toisen traumoja, lukkoja ja pelkoja jotka ovat suhteen esteenä.

Aina on harvoja poikkeuksia, mutta niiden mainostaminen tässä yhteydessä todennäköisesti vaikeuttaa Ap:n tilannetta ruokkimalla turhaa toivoa ja roikottamalla Ap;ta tuhoon tuomitussa ihmissuhteessa.

No, se selviää puhumalla.

Kyllä ja ei. Joskus tällaisesta tilanteesta kehkeytyy seinää vasten laittamisen jälkeen vakava parisuhdekin. Oman elämänkokemuksen perusteella sellainen, jossa kumppani 99% todennäköisyydellä vaihdetaan myöhemmin lennosta johonkin ihmiseen joka kolahtaa oikeasti. Sellaiseen, jonka kanssa ei olisi koskaan arvottu vuositolkulla kiinnostaako se vai ei.

Ei tässä ollut tietenkään kyse seinää vasten laittamisesta tai parisuhteeseen painostamisesta vaan keskustelusta. Me jatkettiin harvakseltaan tapailua ja tuollaista löyhää suhdetta vielä varmaan toinenkin vuosi, ennen kuin mies alkoi rentoutua ja uskoa etten ole sellainen pirttihirmu joista hän oli traumatisoitunut ja minkä takia hän epäröi suhdetta. Sen jälkeen mies alkoi oma-aloitteisesti tiivistää yhdessäoloa ja nyt takana on useita rakkaudentäyteisiä vuosia takana.

Toki aina voi tulla vaihdetuksi lennosta toiseen, mutta oma elämänkokemus kertoo, että yleensä nämä ovat niitä tyyppejä joilla on taipumus rakastua ensi silmäyksellä niin että oksat pois. Jos oma suhteeni olisi alkanut noin, niin olisin enemmän huolissani. Tällainen ihminen ei tarvitse mitään tietoja rakkautensa kohteesta, pelkkä vilkaisu riittää ja se on menoa. Jokainen päivä on täynnä potentiaalisia rakastumisen mahdollisuuksia. Sillä ihmisellä, jonka rakkaus syntyy opettelemalla tuntemaan toisen hyvin, niitä potentiaalisia rakastumistilanteita tulee paljon vähemmän.

Minusta nykyajassa ruokitaan utopistista, naivia, narsistista ja vahingollista kuvaa rakkaudesta, ja sitä edusti mm. täällä viesti jossa neuvottiin kuinka seurustelukumppanin pitäisi suhtautua sinuun kuin lottovoittoon, koska olet lottovoitto. Ihan kuin toisen pitäisi nähdä päällepäin sun hienoutesi ja teidän yhteensopivuutenne. Lähinnä tuollainen toimii suhteissa joissa rakastutaan ulkonäköön. Itse voin sanoa, etten vielä muutaman vuodenkaan jälkeen tiennyt onko kumppanini lottovoitto vai ei. Se sitten selvisi kun aikaa kului, aloin tuntea hänet hyvin ja oli tarpeeksi yhteistä kokemusta takana. Hänellä oli varmaan sama. Kokisin itseni kyllä aika narsistiseksi jos olisin vaatinut että hänen olisi pitänyt kokea minut lottovoitoksi ensitreffien jälkeen, tuntematta minua yhtään.

Jos ihminen on oikeasti lottovoitto niin ei sen huomaamiseen todellakaan tarvitse vuosia, ei edes kuukausia. Hän on niin erilainen (hyvällä tavalla) kuin kukaan muu aiemmin ja tulee sellainen sisäinen tieto, että paremmin minulle sopivaa en tule löytämään, ainakaan helposti. Uskon että itselle oikean ihmisen tunnistaa nopeasti, ei tarvitse arpoa onko tämä sitä vai ei.

Jos vasta vuosien jälkeen tajuaa että tämä on lottovoitto, tulee mieleen että on katseltu muita vaihtoehtoja ja todettu että koska parempaakaan en saa, ehkä tämä sitten on sitä. Romantikkona en oikein perustaisi tällaisesta.