Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selkeästi ole tarpeeksi kiinnostunut minusta. Silti roikun suhteessa. Voiko joku kertoa mikä minua vaivaa ja miten päästä siitä eroo...
01.08.2023 |
Olen tapaillut miestä jo vuoden ja olen aivan ihastunut. Nähdään n. 1x/vko. Minä olen aina aloitteellinen yhteydenpidossa ja tapaamisten sopimisessa. Mies kyllä aina haluaa nähdä kun kysyn tai ehdottaa itsekkin tapaamista JOS minä olen ensin sanonut että ilmoittele kun/jos haluat nähdä. En ole vielä uskaltanut katsoa mitä tapahtuu jos lopetan yhteydenpidon.
Tuntuu, että pitää jatkuvasti vähän käsivarrenmitan päässä eikä päästä kunnolla lähelle.
Tuntuu että tuo välttelevä käytös on kuin bensaa liekkeihin ja sitten välillä kun saan miehen puolelta jonkin pienenkin vähän syvemmän yhteyden ja läheisyyden niin se on kuin palkinto kaikesta kituuttamisesta.
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa on jotain patologista taustalla. Tätä varmaan useampi muukin on jo kommentoinut, itse en ole vielä koko ketjua lukenut. Minulla on myös vähän samanlainen tilanne päällä, joskin pyristelen siitä nyt eroon. Olen jo vuosia seurustellut miehen kanssa, jolle minä merkitsen paljon vähemmän kuin hän minulle. Itse haluaisin hänen kanssaan naimisiin, muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Hän on eronnut, ei halua enää naimisiin, haluaa pitää oman asuntonsa, ei päästä minua hänen kotiinsa kuin harvakseltaan, nähdään lähinnä kaupungilla tai minun luona. Lapsensa olen tavannut ohimennen vain muutamia kertoja ja heille mies on luvannut, ettei minusta tule mitään äitipuolta tms. vakavaa.
Kaikki järki sanoisi, että minun pitää erota. Kun on omaa traumataustaa lapsuudesta, ja ydinuskomus siitä, että en ole rakkauden arvoinen, enkä ikinä tule löytämään ketään joka välittäisi minusta, on kuitenkin todella vaikea irtautua. Yritän kyllä, ja olen tajunnut että miehestä henkisesti eroon pääsemiseksi minun on parasta vaihtaa ihan paikkakuntaakin, että en heikkoina ja ahdistuneina hetkinä taas päädy hänen kanssaan tekemisiin.
Sinä sabotoit omia mahdollisuuksiasi tulla rakastetuksi roikkumalla ihmisessä, joka ei rakasta.
Rakkaus pitää muutenkin löytää itsensä sisältä eikä etsiä sitä muualta. Uskotko sinä, että sinä voisit rakastaa itseäsi? Ja rakastatko itseäsi?
T. Toinen lapsuustraumatisoitunut, joka on kasvamassa siitä ulos
En ole Ap, mutta saanko kysyä miten olet päässyt kasvussa eteenpäin? Luitko jotain kirjallisuutta tai seurasitko jonkun nettivalmentajan videoita esim? Painin itse samojen asioiden kanssa kuin Ap, en siis ajankohtaisesti koska elän nyt aikaa hylkäyksen jälkeen ennen seuraavaa tuhoon tuomittua suhdetta, mutta haluaisin epätoivoisesti kierteestä eroon. Tunnistan pitkälti traumat ja niiden aiheuttamat tunnelukot, mutten osaa itse korjata niitä.
Youtube-videoita, kirjoja ja hoitokontakti eli keskusteluapua. En ole aloittanut enkä aloita yhtään uutta parisuhdetta, hädin tuskin edes ystävyyssuhdetta (sen voin, tarkan harkinnan jälkeen) ennen kuin olen kuivalla maalla tämän homman kanssa. Nyt keskityn vain ja ainoastaan itseeni, ei riitä energiaa (huonoille) suhteille. Olen edistynyt aika hyvin, mutten vielä maalissa.
Patrick Teahan on yksi youtuben suosikeista. Sitten on Crappy Childhood Fairy ja monia muita. Narsismiin olen tutustunut myös, koska niihin aina lankean ja saan osumaa. Ja läheisriippuvuuteen, ylikiltteyteen, häpeään, masennukseen, uupumukseen, tunnelukkoihin... joo, hoh hoijaa, kunnon työmaa.
Olennaisin tähän mennessä on rajat, terve viha ja aggressio, jolla rajoja suojataan ja validaation löytäminen sisältä eikä ulkoa. Ei voi ulkoistaa sisäisiä toimintojaan muille ja rajat saa ja pitää määritellä ja saa aiheuttaa konfliktin ja olla vihainen ja pistää itsensä toisen edelle.
Tsemppiä sulle! <3
Minulla ehkä pikkuisen eri spektri ongelmia. En ole erityisen kiltti enkä vältä konflikteja, itseasiassa vähän päinvastoin, minussa istuu hyvin syvällä identiteetti pahana ihmisenä. Mutta häpeää ja arvottomuuden tunteita on paljon. Ja ajatus, että minä ansaitsen tämän kaiken.
Olen itsekin ajatellut etten aloita mitään tähän konkurssiin enää, mutta välillä se on haastavaa, kun edellinen vielä kummittelee sitkeästi mielessä ja tiedän että tehokkain keino ylipääsyyn on uusi.
Olisko sulla jotain epävakautta, kun on tuollaisia tunteita? Itse tutustuisin siihen aihepiiriin youtubessa ja miettisin sitten miten siitä eteen päin. Epävakaushan on hyvin hoidettavissa oleva, mutta hoitamattomana elämänlaatua todella paljon heikentävä ongelma.
Epävakautta, tunnelukkoja ja kiintymyssuhdetrauma jo itsediagnosoituna. Työstän näitä kyllä. Mutta työstäminen on pitkällistä ja hidasta ja jotenkin pitäisi selvitä siihen huomiseenkin.
Itse olen vain reaktiivisesti epävakaa ja triggeröidyn epävakaaksi, jos traumaan osuu liikaa. En siis käyttäydy aktiivisesti epävakaasti enkä jatkuvasti elämässäni tunne sellaisia tunteita. Omalla kohdallani olen todennut, että haluan vakauttaa elämäni niin, ettei noita tunneheilahteluja ja epätoivoisia tunteita ja reaktioita tule -> niitä aiheuttavat ihmiset ulos. En tiedä, voiko epävakaan persoonallisuuden omaava toimia samoin ja ilman terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Samaa mieltä. Mies, joka kyllästyy siksi että sai seksiä ei ole minulle sopiva kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on tilaisuus, lähde matkalle.
Muutamaksi päiväksi tai viikoksi.
Älä kerro miehelle mitään reissusta, ainakaan etukäteen.
Äläkä soita tai vastaa puheluihin.
Josko ikävä tai mustankipeys herättäisi tuon miehen.
Jos ei tule mitään reagointia, unohda tämä mies.
Ei ole sinulle tarkoitettu.
Oikea mies tulee vastaan silloin, kun vähiten odotat.
Olen satavarma
Jos yrität rakentaa luottamuksellista ihmissuhdetta noilla keinoilla niin unohda koko juttu. Tuolla tavalle ei montaa vuotta selviä eteenpäin. Fiksu mies ottaa ja lähtee.
Luulen, että tuollaisissa panosuhteissa vetovoima voi kestää pitkäänkin kun tavataan silloin tällöin ja laittautuneina. Ei ole sitä arkea ja elämän ongelmia, kuten sairauksia, väsymystä, huolta lapsista, taloudellisia haasteita ym. Usein aika väkeväkin keskinäinen seksuaalinen vetovoima hiipuu siinä arjen pyörityksessä.
Noissa seksisuhteissa tuskin kumpikaan odottaa tai edes haluaa mitään sitoutumista. Eli mielestäni se on eri asia kun seurustellaan tai asutaan yhdessä ja ainakin toinen osapuoli toivoo suhteen vakiintumista ja yhteistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Tyypillinen case kun mies on naista tasokkaampi.
Tasokkaampi osapuoli voi määritellä suhteelle "epäsymmetriset" ehdot, jolloin toinen saa mitä haluaa ja toinen ei.
Nämä suhteet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia joissa tasokkaampi osapuoli on mies. Jos case on toisin päin, kyse on kaverisuhteesta jossa ei harrasteta seksiä. Mies toivoisi saavansa enemmänkin, ja siksi tekee naiselle palveluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tuollaisissa panosuhteissa vetovoima voi kestää pitkäänkin kun tavataan silloin tällöin ja laittautuneina. Ei ole sitä arkea ja elämän ongelmia, kuten sairauksia, väsymystä, huolta lapsista, taloudellisia haasteita ym. Usein aika väkeväkin keskinäinen seksuaalinen vetovoima hiipuu siinä arjen pyörityksessä.
Noissa seksisuhteissa tuskin kumpikaan odottaa tai edes haluaa mitään sitoutumista. Eli mielestäni se on eri asia kun seurustellaan tai asutaan yhdessä ja ainakin toinen osapuoli toivoo suhteen vakiintumista ja yhteistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Onhan tuossakin pointti, kyllä, mutta kuka alkaa edes harkita rakentavansa lopunelämän parisuhdetta alamäkineen ja ylämäkineen ihmisen kanssa jonka kiinnostus lopahtaa siihen, että yhden kerran harrastetaan seksiä? Mikä sellaisen suhteen pohja oikein on, se että miestä panettaa, mies juoksee seksin perässä ja sitä kiinnostaa niin kauan, kun nainen panttaa seksiä?
Varsinkin, jos puhutaan jostain oikeasti pitkästä ihmissuhteesta, niin kyllä siinä pitää kohdata toinen ihan ihmisenä ja rakastaa sitä ihmistä.
Ja muuten, tämä oma "panomieheni" oli ainoa, joka piti minua kädestä kiinni, kun oli rankkaa ja sattui. Kerran hoivasi särkyneen sydämen ehjäksi, ruokki, juotti ja helli. Eli kyllä me oltiin ihan ihmisiä toisillemme, vaikka emme mitään aviopuolisoita kuitenkaan. Lämmöllä aina muistelen.
En haluaisi ikinä kokea sellaista, että mies koeajaisi minut seksissä ja jompikumpi tai molemmat toteaisi toisensa epäsopiviksi ja epäkelvoiksi. Oikeasti, arvostan itseäni sen verran, etten alentuisi tuollaiseen, että päästäisiin jonkun puolituntemattoman ihmisen testaamaan itseäni kaikkein intiimeimmällä ja herkimmällä alueella. Ymmärrän, että jotkut ajattelevat asiasta toisin, mutta on myös ihmisiä, jotka ajattelevat asiasta niinkuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Samaa mieltä. Mies, joka kyllästyy siksi että sai seksiä ei ole minulle sopiva kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Samaa mieltä. Mies, joka kyllästyy siksi että sai seksiä ei ole minulle sopiva kumppani.
No eihän se mies sinusta muuta halunnutkaan eikä sinua edes haluaisi.
Minulla on täysin päin vastainen ongelma kuin ap:lla. Suurinpiirtein kaikki miehet haluaa heti tavata ( ja tunnustavat rakkauttaan parin pvän/ viikon päästä) ja se ei käy. Siitä jo tietää, että mies ei ole tosissaan, vaan haluaa vaan seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen case kun mies on naista tasokkaampi.
Tasokkaampi osapuoli voi määritellä suhteelle "epäsymmetriset" ehdot, jolloin toinen saa mitä haluaa ja toinen ei.
Nämä suhteet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia joissa tasokkaampi osapuoli on mies. Jos case on toisin päin, kyse on kaverisuhteesta jossa ei harrasteta seksiä. Mies toivoisi saavansa enemmänkin, ja siksi tekee naiselle palveluksia.
Tasokkaampi millä tavalla? Ulkonäöltään, varallisuudeltaan, vai miten? Minusta ihminen, joka on valmis roikottamaan toista, leikkimään toisen tunteilla ja on henkisesti epäkypsä on kaikkea muuta kuin tasokas.
Oikeasti TASOKAS mieshän olisi suhteessa tasan sen naisen kanssa, jonka haluaa, kun olisi hänet saanut ja jättäisi tuommoiset teinien leikit leikkimättä. Vai onko kyse sadismista, että pitää pönkittää omaa egoa jonkun naisreppanan tunteilla leikkimällä? Eihän sellainenkaan ihminen oikein ole tasokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Samaa mieltä. Mies, joka kyllästyy siksi että sai seksiä ei ole minulle sopiva kumppani.
No eihän se mies sinusta muuta halunnutkaan eikä sinua edes haluaisi.
Minulla on täysin päin vastainen ongelma kuin ap:lla. Suurinpiirtein kaikki miehet haluaa heti tavata ( ja tunnustavat rakkauttaan parin pvän/ viikon päästä) ja se ei käy. Siitä jo tietää, että mies ei ole tosissaan, vaan haluaa vaan seksiä.
Sori nyt vaan, mutta jos yhden kerran, yksi pano riittää miehelle ja mies on sen jälkeen ihan kyllästynyt ja saanut tarpeekseen koko naisesta, niin se seksi on huonoa.
Vuoden. Ja kerran viikossa. Tuo mies ei todellakaan välitä sinusta hirveesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen case kun mies on naista tasokkaampi.
Tasokkaampi osapuoli voi määritellä suhteelle "epäsymmetriset" ehdot, jolloin toinen saa mitä haluaa ja toinen ei.
Nämä suhteet ovat lähes poikkeuksetta sellaisia joissa tasokkaampi osapuoli on mies. Jos case on toisin päin, kyse on kaverisuhteesta jossa ei harrasteta seksiä. Mies toivoisi saavansa enemmänkin, ja siksi tekee naiselle palveluksia.
Jätän eriävän mielipiteen. Miehillä on harhaisia käsityksiä omasta tasostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Samaa mieltä. Mies, joka kyllästyy siksi että sai seksiä ei ole minulle sopiva kumppani.
No eihän se mies sinusta muuta halunnutkaan eikä sinua edes haluaisi.
Minulla on täysin päin vastainen ongelma kuin ap:lla. Suurinpiirtein kaikki miehet haluaa heti tavata ( ja tunnustavat rakkauttaan parin pvän/ viikon päästä) ja se ei käy. Siitä jo tietää, että mies ei ole tosissaan, vaan haluaa vaan seksiä.Sori nyt vaan, mutta jos yhden kerran, yksi pano riittää miehelle ja mies on sen jälkeen ihan kyllästynyt ja saanut tarpeekseen koko naisesta, niin se seksi on huonoa.
Entä jos se on kuusi kierrosta yhdellä kertaa ja sitten kyllästyy? Aika monta kertaa piti panna ennenkuin tajusi sen olevan tosi huonoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin menettää koko mielenterveyteni juuri tuollaisesta dynamiikasta lähteneen suhteen takia. Jostain aivan käsittämättömästä syystä jaksoin alentaa itseäni siinä vuosia ja muutettiin yhteenkin. Voi ehkä kuulostaa paperilla Ap:n näkökulmasta hienolta että sentään suhde eteni, mutta valitettavasti yhtikäs mikään ei muuttunut. Kaikki ainoastaan paheni. Naurattaa ja itkettää edes muistella, mutta hyvin kuvaavaa oli että vietin jo ensimmäisen yön yhteisessä kodissamme yksin. Miehellä ei ollut mikään kiire päästä oikeasti aloittamaan sitä yhteistä elämää, vaikka yhteenmuutto oli hänen päähänpistonsa. Hän jatkoi omaa elämäänsä 100% samanlaisena kuin se oli ollut yksin asuessaankin. Ei tietenkään auttanut kotitöissä, ollut sen enempää henkisesti läsnä tai sitoutunut yhtään sen enempää. Mistään turhasta vanhasta tavarastakaan ei voinut muuttaessa luopua, vaan aivan kaikki piti varastoida sen varalta että mies muuttaa vielä takaisin omilleen. Mitään oikeaa laatuaikaa, jos sellaista oli aidosti koskaan ollutkaan, oli koko ajan vähemmän ja näin miestä vain vilaukselta kun hän tuli iltaisin harrastuksista, töistään ja lukuisten kavereiden näkemiseltä kotiin. Jos lähti vaikka johonkin juhliin, ei edes kysynyt haluaisinko lähteä mukaan vaan saattoi vaan ilmoittaa mitä tekisi mieli syödä sitten kun palaa. Ei puhettakaan, että olisi vienyt mihinkään treffeille tai että oltaisiin enää nähty kodin ulkopuolellekaan. Minä kuitenkin yritin ymmärtää ja aloin leikkimään jotain edes ulospäin idylliseltä näyttävää kotirouvan leikkiä. Se tuntui helpommalta aluksi, kuin myöntää että koko suhde oli virhe. Mies alkoi vältellä minua vaan enemmän ja heräsi aikaisin ennen minua, oli koko päivän pois joka päivä ja palatessa halusi aina vain syödä äkkiä iltapalan ja mennä nukkumaan, edes seksi ei kiinnostanut. No, telkkaria katsottiin yhdessä (miehen valitsemia ohjelmia, jos itse ehdotin hän kävi mielummin nukkumaan heti) että se oli sitä meidän upeaa yhdessäoloa se. Tuo teki minut täysin hulluksi, koska muutto oli ollut miehen idea. Olin jättänyt aiemman kotini ja elämäni, vaihtanut sen tuollaiseen suhteen irvikuvaan. Riitoja alkoi tietysti tulla, kun tajusin mihin olin lähtenyt ja miten ääliö olin ollut ja miten monia redflageja olin jättänyt huomiotta. Kun aloin puolustaa itseäni, miehestä alkoi tulla ihan vakavasti huolestuttavia piirteitä esiin. Keskustelu ei auttanut, mies vain sai mielessään lisää syitä vältellä ja tilanne mutkistui ja paheni. Jatkuu...
Kaipaat elämältäsi jännitystä ja olet tylsistynyt
Miehet ovat jo kauan sitten ymmärtäneet, että joka ikisen ihmisen kanssa ei tarvitse yrittää vääntää parisuhdetta. Miksi naiset eivät tajua sitä? Mieti, kuinka moni nainen olisi löytänyt itsensä ja ehkä jopa oikean toiveet ja tarpeet täyttävän parisuhteen, jos he eivät yrittäisi väkisin luoda suhdetta.
Ja kun ap kysyit, että miten irrottautua, niin ainoa vaihtoehto on polttaa se silta kokonaan. Vain mielikuvitus on rajana. Käyttäydy tavalla, jolla voit olla varma ettei hän enää halua hyväksikäyttää sinua. Kerro sitten tänne mitä keksit. Sen jälkeen voidaan alkaa pohtimaan mitä sinä voisit tehdä elämälläsi ja mitä kaikkia puolia sinusta vielä löytyykään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin menettää koko mielenterveyteni juuri tuollaisesta dynamiikasta lähteneen suhteen takia. Jostain aivan käsittämättömästä syystä jaksoin alentaa itseäni siinä vuosia ja muutettiin yhteenkin. Voi ehkä kuulostaa paperilla Ap:n näkökulmasta hienolta että sentään suhde eteni, mutta valitettavasti yhtikäs mikään ei muuttunut. Kaikki ainoastaan paheni. Naurattaa ja itkettää edes muistella, mutta hyvin kuvaavaa oli että vietin jo ensimmäisen yön yhteisessä kodissamme yksin. Miehellä ei ollut mikään kiire päästä oikeasti aloittamaan sitä yhteistä elämää, vaikka yhteenmuutto oli hänen päähänpistonsa. Hän jatkoi omaa elämäänsä 100% samanlaisena kuin se oli ollut yksin asuessaankin. Ei tietenkään auttanut kotitöissä, ollut sen enempää henkisesti läsnä tai sitoutunut yhtään sen enempää. Mistään turhasta vanhasta tavarastakaan ei voinut muuttaessa luopua, vaan aivan kaikki piti varastoida sen varalta että mies muuttaa vielä takaisin omilleen. Mitään oikeaa laatuaikaa, jos sellaista oli aidosti koskaan ollutkaan, oli koko ajan vähemmän ja näin miestä vain vilaukselta kun hän tuli iltaisin harrastuksista, töistään ja lukuisten kavereiden näkemiseltä kotiin. Jos lähti vaikka johonkin juhliin, ei edes kysynyt haluaisinko lähteä mukaan vaan saattoi vaan ilmoittaa mitä tekisi mieli syödä sitten kun palaa. Ei puhettakaan, että olisi vienyt mihinkään treffeille tai että oltaisiin enää nähty kodin ulkopuolellekaan. Minä kuitenkin yritin ymmärtää ja aloin leikkimään jotain edes ulospäin idylliseltä näyttävää kotirouvan leikkiä. Se tuntui helpommalta aluksi, kuin myöntää että koko suhde oli virhe. Mies alkoi vältellä minua vaan enemmän ja heräsi aikaisin ennen minua, oli koko päivän pois joka päivä ja palatessa halusi aina vain syödä äkkiä iltapalan ja mennä nukkumaan, edes seksi ei kiinnostanut. No, telkkaria katsottiin yhdessä (miehen valitsemia ohjelmia, jos itse ehdotin hän kävi mielummin nukkumaan heti) että se oli sitä meidän upeaa yhdessäoloa se. Tuo teki minut täysin hulluksi, koska muutto oli ollut miehen idea. Olin jättänyt aiemman kotini ja elämäni, vaihtanut sen tuollaiseen suhteen irvikuvaan. Riitoja alkoi tietysti tulla, kun tajusin mihin olin lähtenyt ja miten ääliö olin ollut ja miten monia redflageja olin jättänyt huomiotta. Kun aloin puolustaa itseäni, miehestä alkoi tulla ihan vakavasti huolestuttavia piirteitä esiin. Keskustelu ei auttanut, mies vain sai mielessään lisää syitä vältellä ja tilanne mutkistui ja paheni. Jatkuu...
Joo, vähän samanlainen kokemus. Mies vaan oli lisäksi sairaalloisen mustasukkainen ja vahti minua. Olin liian nuori enkä tajunnut ihmissuhteista mitään. Mies oli luonnevikainen, luultavasti narsisti. Onneksi sain tarpeekseni yhdessä asumisesta puolessa vuodessa enkä sen jälkeen ole suostunut tapaamaan miestä kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Samaa mieltä. Mies, joka kyllästyy siksi että sai seksiä ei ole minulle sopiva kumppani.
No eihän se mies sinusta muuta halunnutkaan eikä sinua edes haluaisi.
Minulla on täysin päin vastainen ongelma kuin ap:lla. Suurinpiirtein kaikki miehet haluaa heti tavata ( ja tunnustavat rakkauttaan parin pvän/ viikon päästä) ja se ei käy. Siitä jo tietää, että mies ei ole tosissaan, vaan haluaa vaan seksiä.
No mutta juuri tämä. Mitä siinä häviää? Pääsee eroon äijästä joka ei ollutkaan niin kiinnostunut. Pahempi on se, että pedataan pitkään ja sitten toinen muuttaakin mielensä koska seksi ei yhtään toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yleensä iso virhe aloittaa seksielämä ennenkuin koko suhdetta on edes määritelty. Siinä ottaa sen riskin, että mies kyllästyy samantien, ei ole ainakaan hulluna sinuun eikä tiedä mitä tahtoo.
No haloo. Jos mies kyllästyy samantien, jos sen kanssa menee kerran sänkyyn, niin pitikö se mies sinusta koskaan oikeasti? Oliko kemiaa, seksuaalista vetovoimaa oikeasti koskaan?
Mulla on ollut seksisuhteita, joissa on ollut kyse puhtaasti seksistä ja yhteisestä hauskanpidosta ja pisin niistä kesti miltei vuosikymmenen, vaikka vain pantiin, niin eipä se mies ainakaan koskaan kyllästynyt. Jos tuohon kaatuu koko homma, että kettu käy kerran kolossa, niin menkööt!
Samaa mieltä. Mies, joka kyllästyy siksi että sai seksiä ei ole minulle sopiva kumppani.
No eihän se mies sinusta muuta halunnutkaan eikä sinua edes haluaisi.
Minulla on täysin päin vastainen ongelma kuin ap:lla. Suurinpiirtein kaikki miehet haluaa heti tavata ( ja tunnustavat rakkauttaan parin pvän/ viikon päästä) ja se ei käy. Siitä jo tietää, että mies ei ole tosissaan, vaan haluaa vaan seksiä.No mutta juuri tämä. Mitä siinä häviää? Pääsee eroon äijästä joka ei ollutkaan niin kiinnostunut. Pahempi on se, että pedataan pitkään ja sitten toinen muuttaakin mielensä koska seksi ei yhtään toimi.
Kaikki eivät halua harrastaa irtoseksiä tai seksiä vieraiden ihmisten kanssa.
Hei haloo, ei kai kukaan halua alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, joka valehtelee itsensä ja suhteen, mutta pointti on siinä, että koska se valehtelija valehtelee, hänen kanssaan suhteeseen ryhtyvä ei tiedä, että hänelle syötetään pajunköyttä.