Lue keskustelun säännöt.
Päihteettömät ihmiset! Miten rentoudutte ja mistä saatte mielihyvää?
Olen kärsinyt pitkään päihdeongelmista ja haluaisin tehdä muutoksen. Käytän päihteitä rentoutuakseni ja nollatakseni stressin mikä on tietysti johtanut noidankehään. Kun lopetan, en tiedä mikä enää rentouttaisi tai auttaisi krooniseen stressiin.
Miten te päihteettömät ihmiset teette rentoutuaksenne, että selviätte arjesta, stressistä ja kriiseistä? Mikä tuottaa iloa ja auttaa jaksamaan?
Kommentit (521)
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta kauhean tylsiä ovat vaihtoehtonne, terv. Aapeen kohtalontoveri
Eihän ne ole. Milloin kokeilit viimeksi niin, että todella keskityit siihen mitä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunominen, suihkussa käynti ja hyvät vitut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä auta kuin alkoholi. Ihana tunne kun on juonut itsensä känniin ja voi yhden yön bailata baareissa vailla huolta huomisesta, töistä tai mistään muustakaan. Seuraavana päivänä herätessä kauhea olo tietysti mutta on se sen arvoista.
Ootko 19 v?
Nyt 34 v, tuon ikäisenä ei vielä paljon stressi painanut että sen takia olisi tarvinnut juoda.
Sun juominen sitä stressiä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostatteko, te alkoholista mielihyvää saavat ja sen avulla rentoutuvat, että teillä olisi ollut joku lapsuusiän trauma esim. seks hyväksikäyttöä, henkisesti tai fyysisesti väkivaltaiset vanhemmat, piti pitää itsestään huolta/ emotionaalisen tuen puute, alkoholisti/narsisti tms vanhempana?
Meinaan itselläni tämä ilmenee syömis- ei juomisongelmana. Alkoholista en saa tyydytystä, mutta ruoka lievittää, jos takaraivoon iskee joku ahdistus.
Itselläni on ollut aina kavereita, jotka saavat alkoholista mielihyvää ja porukassa ollaan juotu. Kaikki ovat siis ihan työelämässä, on perhettä, harrastavat liikuntaa jne. Eivät mitään laitapuolen kulkijoita, vaan alkoholi nyt vaan sattuu antamaan hauskan olon. Sitä en voi kiistää.
Omalla kohdallani yhdeksi syyksi myönnän kyllä melko pidättyvän luonteeni. Olen tullut rohkeammaksi ja avoimemmaksi vuosien saatossa ilman alkoholiakin kyllä. Kuitenkin juominen antaa erilaisen mielentilan ja se on irtautumista hetkeksi normaalista ja tasapainoisesta minästäni. Hauskaa vaihtelua. Silti se krapula kyllä rajoittaa juomista minun kohdallani huomattavasti eli juominen on melko harvinaista.
"Alkoholi kiihdyttää mielialaa säätelevien dopamiinin ja serotoniinin erityistä, ja mieli muuttuu iloiseksi ja innostuneeksi. Kun juhlat ovat ohi ja maksa hajottaa alkoholia verestä, myös alkoholin määrä aivoissa vähenee. Samalla dopamiinin ja serotoniinin eritys alkaa palautua normaaliksi."
Dopamiini on ainakin sellainen, että ihminen muuttuu sosiaalisemmaksi. Jos noista välittäjäaineista on kroonista pulaa, voisi miettiä, onko sitä sitten masentunut ja hoitaa sitä masennustaan alkoholilla? Joku toinen hoitaa lääkkeillä ja terapialla. Vai nautitko pidäkkeellisestä itsestäsi? Jos nautit, miksi silti tarvitset irtiottoja?
Nautin monesta asiasta. Krapula ja siitä aiheutuva päivien masennus on tehokas keino estää juomistani. Nautin normaalista olotilastani paljon enemmän. Pidäkkeellisestä itsestäni en varsinaisesti nauti, koska tämä elämä tuntuu olevan helpompaa sosiaalisille ja ulospäin suuntautuneille. Siksi se juominen tuo hauskaa vaihtelua. Miksi elämässä ei saisi olla vaihtelua? Täytyykö aina olla samanlaista? Jos joku juo vaikka 5 kertaa vuodessa, niin keneltä se on pois ja miksi?
Ei ole keneltäkään pois, ellet sitten käyttäydy jotain kohtaan vahingollisesti kännipäissäsi. Eikö sille pidäkkeelliselle itsellesi voisi tehdä jotain ja sitten juoda silti ne viisi kertaa vuodessa, jos huvittaa?
En tiedä oletko mies vai nainen, mutta miehet naisia useammin ottavat asiat annettuina eivätkä pyri muuttamaan niitä (pois lukien fyysiset ominaisuudet, joiden muokattavuuteen uskovat sitten monet todella paljonkin).
En perusluonnettani ole onnistunut muuttamaan, mutta olen oppinut hyväksymään sen. Olen introvertti ja viihdyn paljon omissa oloissani. En näe mitään ongelmaa siinä, että otan joskus alkoholia, koska se on melko harvoin. Enkä oikeastaan tiedä, miksi minun pitäisi muuttaa itseäni. Kyllä silti kehitän itseäni työssäni, urheillessa, lukiessa jne.
Vierailija kirjoitti:
Saunominen, suihkussa käynti ja hyvät vitut.
Kas kun ei prspillut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
En saa mielihyvää mistään. Elämäni on tyhjä paperi jossa ei ole mitään sisältöä. Lopetin alkoholin juomisen vuosia sitten ja samalla loppui sosiaalinen elämä. Ei kavereita, ei läheisiä eikä mitään. Olen kuin haamu, ihmiset ei puhu minulle eikä ne edes näe minua.
Mene mt-palveluihin kertomaan tilanteestasi. Saat apua.
en ole mt ongelmainen. Se ettei elämässä ole tekemistä ei tarkoita että olisi mielenvikainen.
Se, että mikään ei kiinnosta on aika varmasti masennuksen oire. Siihen olisi hyvä tarttua, ettei tilanne pääse pahemmaksi pitkään jatkuessaan.
Toivon sulle hyviä hetkiä, jonkin iloa tuottavan asian parissa ja muutenkin.
Kiltti mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
En saa mielihyvää mistään. Elämäni on tyhjä paperi jossa ei ole mitään sisältöä. Lopetin alkoholin juomisen vuosia sitten ja samalla loppui sosiaalinen elämä. Ei kavereita, ei läheisiä eikä mitään. Olen kuin haamu, ihmiset ei puhu minulle eikä ne edes näe minua.
Mene mt-palveluihin kertomaan tilanteestasi. Saat apua.
en ole mt ongelmainen. Se ettei elämässä ole tekemistä ei tarkoita että olisi mielenvikainen.
"En saa mielihyvää mistään. Elämäni on tyhjä paperi jossa ei ole mitään sisältöä. Ei kavereita, ei läheisiä eikä mitään."
Juu, sun ongelmat on pikkuisen syvempiä kuin että ei ole tekemistä. Jos sulla olisi nuppi kunnossa kykenisit ihmissuhteisiin ja järjestämään itsellesi mielekästä tekemistä vauvapalstalla roikkumisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 59-vuotias mies ja olen kyllä nauttinut päihteistä osani. En oikein ymmärrä, miksi päihteidenkäyttöä demonisoidaan. Jos työpäivän jälkeen stressiin ottaa pari lasia, niin ok. Giltsikaverin kanssa olemme huomanneet, että arki on tylsää töiden jälkeen. Vähän juodaan viiniä, poltellaan ja jutellaan, pusutellaan. Normi-iltana kireinä selät selkiä vasten puhumatta koko ilta.
Kaikki on mennyt elämässä ookoo. Yo, duuni, ihmissuhteet. Päihteet on ihan ookoo.
En tiedä. Yritän pärjätä jotenkin päivä kerrallaan. Masentuneisuuteen ja ahdistukseen taipuvana olo on useammin hankala kuin hyvä kaikesta liikunnasta, hengitysharjoituksista jne. huolimatta. Tiedän kuitenkin, että päihteiden käyttö pitkällä tähtäimellä tekisi olosta vain pahemman, ja siksi niitä olen viimeiseen asti pyrkinyt ahdistukseen käyttämään, vaikka hetkeksi toisivatkin helpotusta.
Näillä mennään toistaiseksi ja yritetään olla tyytyväisiä, jos olo on edes siedettävä. Kyllähän sitä toivoo, että saisi joskus rauhan, edes jonkinasteisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 59-vuotias mies ja olen kyllä nauttinut päihteistä osani. En oikein ymmärrä, miksi päihteidenkäyttöä demonisoidaan. Jos työpäivän jälkeen stressiin ottaa pari lasia, niin ok. Giltsikaverin kanssa olemme huomanneet, että arki on tylsää töiden jälkeen. Vähän juodaan viiniä, poltellaan ja jutellaan, pusutellaan. Normi-iltana kireinä selät selkiä vasten puhumatta koko ilta.
Kaikki on mennyt elämässä ookoo. Yo, duuni, ihmissuhteet. Päihteet on ihan ookoo.
Kasva aikuiseksi, jos ikäsi on 59. Mikä ihmeen giltsikaveri? Ja on teillä kyllä ankea elämä, siitä varmaan jokainen on samaa mieltä. Toiset osaavat olla olematta kireitä ilman alkoholia ja tupakkaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Oman kumppanini kanssa ollaan touhuttu 25 vuotta yhdessä ja edelleen nautitaan yhdessä tekemisestä ja keksitään kaikkea kivaa, vaikkei kumpikaan käytä alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 59-vuotias mies ja olen kyllä nauttinut päihteistä osani. En oikein ymmärrä, miksi päihteidenkäyttöä demonisoidaan. Jos työpäivän jälkeen stressiin ottaa pari lasia, niin ok. Giltsikaverin kanssa olemme huomanneet, että arki on tylsää töiden jälkeen. Vähän juodaan viiniä, poltellaan ja jutellaan, pusutellaan. Normi-iltana kireinä selät selkiä vasten puhumatta koko ilta.
Kaikki on mennyt elämässä ookoo. Yo, duuni, ihmissuhteet. Päihteet on ihan ookoo.
Pääsi olet kyllä pehmentänyt ellet ymmärrä että aloittaja puhuu tässä ongelmakäytöstä, ei jostain parista viinilasillisesta. Tosin ankealta tuokin kuullostaa että muuten "kireinä selät selkiä vasten puhumatta koko ilta", pitääkö juoda se giltsikaveri kiinnostavaksi seuraksi tai eikö osaa muuten rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin oikeasti sydämestäni niistä päivistä, kun ei vituta saatanasti jatkuvasti. Harvoinhan sitä tietysti tapahtuu.
Minulla ei ole ollut päihdeongelmaa, mutta olen toki nuorena juonut osani. Yleensä vain viikonloppuisin.
Nykyään olen ensisijaisesti äiti, mutta lapsi sen ikäinen, että omiakin menoja voi jo olla.
Käyn joka vuosi festareilla ja juhlissa eikä mua haittaa vaikka muut ovat kännissä.
Jos juot stressiin ensisijaisesti niin pystyisitkö mitenkään vähentämään stressiäsi poistamalla tai muuttamalla elämässäsi jotain?
Toki jos on alkoholiongelma niin se pitää vaan päättää lopettaa ja kärsiä.
Mieti mistä itse pidät? Se voi olla luonto, leffat, kirjat joku urheilu- tai taideharrastus, käsityöt tai mitä tahansa ja keskity siihen tai pariin kivaan juttuun.
Tsemppiä sulle! Kyllä sä onnistut kun keksit jonkun muunkin rentouttavan tavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nautin oikeasti sydämestäni niistä päivistä, kun ei vituta saatanasti jatkuvasti. Harvoinhan sitä tietysti tapahtuu.
Just tämä! Itsellä kans ne päivät niin harvassa, että kun sellainen tulee vastaan, oikein keskittyy siihen tavallista tyynempään oloon ja yrittää saada siitä irti mahdollisimman paljon niin kauan kuin sitä kestää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautin oikeasti sydämestäni niistä päivistä, kun ei vituta saatanasti jatkuvasti. Harvoinhan sitä tietysti tapahtuu.
Just tämä! Itsellä kans ne päivät niin harvassa, että kun sellainen tulee vastaan, oikein keskittyy siihen tavallista tyynempään oloon ja yrittää saada siitä irti mahdollisimman paljon niin kauan kuin sitä kestää
MIkä teitä oikein vit**taa? Itselle kun se on aika vieras tunne ja perusolo on hyvä.
En ole koskaan kokenut että minun pitäisi jotenkin erityisesti "nollata", "rentoutua" tai irtautua arjesta. APtä en tunne, mutta muutama tuttava on lähes pakonomainen rentoutuja. Heille arki ja juhla+oma vapaa-aika ovat yhtä suorittamista. Kaikki työstä kotitöiden kautta harrastuksiin ja nukkumiseen, siis koko elämä, on tarkoin suunniteltu performanssi, ja sen pinnistelyn vastapainoksi on "ihan pakko nollata."
Liikunta on minulle parasta lääkettä stressiin, se on ihan elinehto ja henkireikä. Parasta on liikunta, jonka aikana on mahdotonta ajatella jotain muuta, kuten seinäkiipeily tai metsässä juokseminen, jolloin on pakko keskittyä hetkeen koko ajan. Jos se liikuntasuoritus on niin onnistunut, että pääsen ihan flow-tilaan, en osaa edes kuvailla miten hyvä se kokonaisvaltainen fiilis voi olla. Olen ihan eri ihminen sen jälkeen monen tunnin ajan.
Itselleni se on autolla ajaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen. Uskallan väittää, että lähes jokaiselle ihmiselle löytyy uusia paikkoja, joissa ei ole käynyt ihan muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoa.
Itse yritän päästä eroon samalla alkoholista, tupakasta ja ylensyönnistä. En tiedä millä ne kaikki korvaisin. Seksi toimii itsellä parhaiten, mutta olen sinkku niin sekin toimii huonosti.
Oon aina käyttänyt aika vähän alkoholia, joten en oo oppinut ap:n tapaa.
Ite pääsen irti arjesta ja senhetkisistä huolista vaikka uppoutumalla kirjaan, peliin, leffaan, sarjaan, sudokuun. Varmaan ihan sama mekanismi, mutta ilman krapulaa. Ehkä vähän terveellisempiä tapoja.
Pitkälti tottumiskysymys, mikä toimii.