Lue keskustelun säännöt.
Päihteettömät ihmiset! Miten rentoudutte ja mistä saatte mielihyvää?
Olen kärsinyt pitkään päihdeongelmista ja haluaisin tehdä muutoksen. Käytän päihteitä rentoutuakseni ja nollatakseni stressin mikä on tietysti johtanut noidankehään. Kun lopetan, en tiedä mikä enää rentouttaisi tai auttaisi krooniseen stressiin.
Miten te päihteettömät ihmiset teette rentoutuaksenne, että selviätte arjesta, stressistä ja kriiseistä? Mikä tuottaa iloa ja auttaa jaksamaan?
Kommentit (521)
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?
Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.
Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.
Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.
Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.
Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.
Niinpä. Tarve kikseille on se olennainen juttu. Kun on iso osa ihmisiä, joka ei tarvitse kiksejä tai edes halua niitä. Olen pari kertaa elämässäni saanut jostain kiksit ja se tuntui epäterveeltä tunteelta, sellaiselta, etten halua olla sellaisen tunteen kanssa tekemisissä yhtään enempää. Mutta ymmärrän hyvin, että jos sellaisen kanssa jää pidemmäksi aikaa niin sitten muu ei oikein tunnu miltään, koska on siirtynyt ihan erilaiseen sfääriin ja eri lainalaisuuksien alle.
Kai se on ihmisen valinta, että kumpaa arvostaa ja kumpaan pyrkii. Toisille se valitulla alueella pysyminen on helpompaa kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukeminen, kirjoittaminen, neuleet ja käsityöt, kitaran ym. soittaminen, ystävien seurassa oleskelu, puhelimessa juttelu, lenkkeily, maalaaminen, musiikin kuuntelu... Kaikkea rentouttavaa ja ilahduttavaa tekemistä on maailma pullollaan! <3
Se, jos ihmisestä kaikki "normaali" tekeminen tuntuu tylsältä, on sen aiheuttamaa, että päihteiden käyttö on pahaksi. Nopean tunnelmannousun ja apean laskun sijaan hauskuutta riittää kyllä selvin päinkin. Huomaatte sen, jos pääsette päihteistä eroon. Olen jo nuorena viihtynyt ihan yhtä lailla tunnelma korkealla kaverien kanssa ihan päihteettömästikin, ja edelleen hyvä seura on parasta rentoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?
Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.
Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.
Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.
Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.
Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.
Niinpä. Tarve kikseille on se olennainen juttu. Kun on iso osa ihmisiä, joka ei tarvitse kiksejä tai edes halua niitä. Olen pari kertaa elämässäni saanut jostain kiksit ja se tuntui epäterveeltä tunteelta, sellaiselta, etten halua olla sellaisen tunteen kanssa tekemisissä yhtään enempää. Mutta ymmärrän hyvin, että jos sellaisen kanssa jää pidemmäksi aikaa niin sitten muu ei oikein tunnu miltään, koska on siirtynyt ihan erilaiseen sfääriin ja eri lainalaisuuksien alle.
Kai se on ihmisen valinta, että kumpaa arvostaa ja kumpaan pyrkii. Toisille se valitulla alueella pysyminen on helpompaa kuin toisille.
Kyse on valinnasta, mutta myös synnynnäisistä taipumuksista. Itse sain jo lapsena kiksejä milloin mistäkin, ja se ei suinkaan tuntunut epäterveeltä tunteelta. Päinvastoin, koin olevani kotonani ja aloin himoitsemaan näitä hetkiä. Sitten kun myöhemmin kokeilin päihteitä, tunnistin sen tutun euforian ja kiihkon, joten luonnollisesti jatkoin hommaa. Halusin vain jäädä sinne. Nyt haluan pois ja olen halunnut jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?
Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.
Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.
Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.
Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.
Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.
Niinpä. Tarve kikseille on se olennainen juttu. Kun on iso osa ihmisiä, joka ei tarvitse kiksejä tai edes halua niitä. Olen pari kertaa elämässäni saanut jostain kiksit ja se tuntui epäterveeltä tunteelta, sellaiselta, etten halua olla sellaisen tunteen kanssa tekemisissä yhtään enempää. Mutta ymmärrän hyvin, että jos sellaisen kanssa jää pidemmäksi aikaa niin sitten muu ei oikein tunnu miltään, koska on siirtynyt ihan erilaiseen sfääriin ja eri lainalaisuuksien alle.
Kai se on ihmisen valinta, että kumpaa arvostaa ja kumpaan pyrkii. Toisille se valitulla alueella pysyminen on helpompaa kuin toisille.
Kyse on valinnasta, mutta myös synnynnäisistä taipumuksista. Itse sain jo lapsena kiksejä milloin mistäkin, ja se ei suinkaan tuntunut epäterveeltä tunteelta. Päinvastoin, koin olevani kotonani ja aloin himoitsemaan näitä hetkiä. Sitten kun myöhemmin kokeilin päihteitä, tunnistin sen tutun euforian ja kiihkon, joten luonnollisesti jatkoin hommaa. Halusin vain jäädä sinne. Nyt haluan pois ja olen halunnut jo pitkään.
Joo. Mutta olet varmaan samaa mieltä, että ne kiksit yleensä tulee jostain epäterveestä, joko aineesta tai käytöksestä ja siksi se kiksittömyys olisi terveellisempi olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?
Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.
Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.
Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.
Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.
Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.
Hei. Minä kuulen sinua ihminen!
Olen juuri nyt kiireellinen, mutta toivon vilpittömästi kaikkea hyvää. Itse käytän erästä ainetta suonensisäisesti,: Mutta osaan hillitä haluni ja osaan mitoittaa käyttöni.
Kiitos ihana. Oma päihteeni on vähän sellainen, että jotkut pitävät riippuvuutta vitsinä. Itse kuitenkin tiedän olevani ehta nisti.
Eli polttelet ja/tai dokaat. Addiktithan yleensä tykkää hengata huonommassa jamassa olevien kanssa koska raittiit/kohtuukäyttäjät ei touhua katsele ja huonommassa jamassa oleviin nähden taas voi tuntea että eihän tässä vielä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?
Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.
Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.
Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.
Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.
Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.
Niinpä. Tarve kikseille on se olennainen juttu. Kun on iso osa ihmisiä, joka ei tarvitse kiksejä tai edes halua niitä. Olen pari kertaa elämässäni saanut jostain kiksit ja se tuntui epäterveeltä tunteelta, sellaiselta, etten halua olla sellaisen tunteen kanssa tekemisissä yhtään enempää. Mutta ymmärrän hyvin, että jos sellaisen kanssa jää pidemmäksi aikaa niin sitten muu ei oikein tunnu miltään, koska on siirtynyt ihan erilaiseen sfääriin ja eri lainalaisuuksien alle.
Kai se on ihmisen valinta, että kumpaa arvostaa ja kumpaan pyrkii. Toisille se valitulla alueella pysyminen on helpompaa kuin toisille.
Kyse on valinnasta, mutta myös synnynnäisistä taipumuksista. Itse sain jo lapsena kiksejä milloin mistäkin, ja se ei suinkaan tuntunut epäterveeltä tunteelta. Päinvastoin, koin olevani kotonani ja aloin himoitsemaan näitä hetkiä. Sitten kun myöhemmin kokeilin päihteitä, tunnistin sen tutun euforian ja kiihkon, joten luonnollisesti jatkoin hommaa. Halusin vain jäädä sinne. Nyt haluan pois ja olen halunnut jo pitkään.
Joo. Mutta olet varmaan samaa mieltä, että ne kiksit yleensä tulee jostain epäterveestä, joko aineesta tai käytöksestä ja siksi se kiksittömyys olisi terveellisempi olotila.
En pysty olemaan ihan samaa mieltä.
Olen saanut samat kiksit myös liikunnasta, taiteesta, luonnosta ja ihmissuhteista. Se ei vaan ole samalla tavalla automaattista kuin päihteillä, eli etukäteen ei voi ennakoida, milloin tuohon tilaan pääsee. En siis varsinaisesti tavoittele sitä, vaan joskus saan sen vähän kuin lahjana.
Edelleen väitän, että on ihan synnynnäistä, kuinka miellyttävänä tuota tilaa pitää. Minusta ei ole epätervettä tai haitallista, jos normaalilla juoksulenkillä pääsen euforiseen tilaan. Tai jos lempibiisi aiheuttaa kiksit.
Jokuhan saa kiksit benjihypystä ja toinen siivoamisesta. Me todellakin halutaan kaikki erilaisia asioita elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut lapsesta asti stressaaja, asioista ylihuolestunut ja vatvojatyyppi. Lapset saatuani stressikäyrä (lue: kaikista mahdollisista asioista huolestuja ja uhkakuvia luova) kohosi pilviin. Siihen asti olin pysynyt ns bilekäyttäjänä mutta alusta asti alkoholista vahvoja kiksejä saaneena. Kun lapset olivat 5+, aloin tissutella viikonloppuisin. Se tunne, kun hartiat laskeutuu, vanne löystyy pään ympärillä ja huolipilvet katoaa...sitä en saanut mistään muualta. Äitinä olin tuolloin rennompi ja hauskempi. Kun lapset menivät nukkumaan, vedin känniin asti ja kävin nukkumaan ajatuksena, että näin muun pään pitäisi toimia aina. Ilman jatkuvaa huolissaan oloa pienistäkin asioista.
Jossain vaiheessa alko alkoi hallita vkonloppuja liikaa. En jaksanutkaan lähteä seuraavana päivänä uimaan, luistelemaan tai rakentamaan majoja. Hetken sitä kesti ja sitten tajusin lopettaa. Pysyvä stressi jäi enkä löytänyt helpotusta siihen mistään. Nyt lapset maailmalla ja stressaan edelleen. Juon satunnaisesti ja edelleen humalahakuisesti, koska haluan kevyen olotilan. Ei siihen auta pitkät lenkit eikä hengitysharjoitukset, kun pää vaan vatvoo ja vatvoo yötä päivää. Mun luonne on tällainen ja se on mun ristini kannettavaksi.
Mitä täällä tarkoitetaan nyt kikseillä? Itse mielestäni saan kiksit urheilusta, mieleisestäni musiikistä, taiteen tekemisestä, hyvästä seurasta, ruuasta ym. Ja omasta mielestäni kyse on aika pitkälle dopamiinitankkauksesta. Päihteistäkin varmaan saa kiksit, mutta loppupeleissä aiheuttaa toiseen suuntaan huonon olon. En käytä mitään stimulanttia, edes kahvia ja uskon, että ihminen pysyy silloin herkempänä aistimaan muita asioita.
Mutta ap:llä on addiktio ja tarvitsee hoitoa ja tukea moneen asiaan, että saisi ihan vain luonnosta ja muista ympärillä jo olevista ihanista asioista hyvän olon itsellensä.
Valtavasti tsemppiä ap ja muutkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta, luonto, netti, telkkari, elokuvat,herkut, sauna, nettishoppailu - siinä jotain rentoutumisjuttuja mulle.
Eli muuten samat kuin päihteelliselläkin, mutta puuttuu vain ne päihteet.
Oikeasti alkoholi aiheuttaa elimistössä stressireaktion, joten on outoa käyttää sitä stressinpoistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopeudu siihen, että et saa mielihyvää pariin vuoteen. Elämä on noin sen ajan taistelua. Jossakin vaiheessa huomaat että aivosi ovat toipuneet sen verran, että jotkut asiat alkavat kiinnostaa ja alat saada sitä mielihyvää.
Eli lopussa kiitos seisoo. Ole sitkeä ja sinnikäs.
T raitis riippuvainen.
Ps opettele myös puhumaan tunteistasi ja ottamaan vastaan tukea ja apua
Sellaiseen epämääräiseen ahdistukseen mikä tulee joskus stressaavista sosiaalisista jutuista ei oikein ole korvaavaa, mutta parhaimmaksi keinoksi olen havainnut sen että tiedostan olevani ahdistunut, joskus koetan lievittää sitä ohjaamalla ajatukset tietoisesti muuhun, tekemällä kodin arkirutiineja tai rasittavalla fyysisellä ponnistelulla, siis mitä tahansa kunhan ei alkoholia tai lääkkeitä. Helpommalla tosiaan voisi päästä jos nappaisi jonkun pillerin, mutta siihen kiipeliin en ole halunnut joutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti alkoholi aiheuttaa elimistössä stressireaktion, joten on outoa käyttää sitä stressinpoistoon.
Ei se ole kovin outoa kun alkoholi on ainoa laillinen päihde. Se vähemmän haitallinen on paljon parempi stressin poistoon. Olisi jo korkea aika vähintään sallia sen käyttö.
Itselleni oli tajunnanräjäyttävää, kun oivalsin että alkoholi oli sekä stressin syy että seuraus. Join todella paljon ja humalahakuisesti muutamia vuosia, koska kärsin stressistä.
Toisen henkilön tuella ja -älkää nyt naurako - av:ta lukemalla tajusin, että juurikin alkoholin käyttö aiheuttaa minulle stressiä. Asiat tulee hoidettua krapulassa huonosti, töitä jäi tekemättä kun piti ehtiä keskiviikkona ja perjantaina aikaisin pois töistä vähän rentoutumaan. Elimistö oli ylikierroksilla, pienikin ponnistelu hikoilutti ja hengästytti enkä saanut kunnolla palauttavaa unta varmaan vuosiin.
Lopetin alkoholin käytön kuin seinään pari vuotta sitten. Koska juominen oli tapa niin korvasin alkoholin makuvissyillä, joita kului varmasti satoja litroja. Aina kun teki mieli juoda niin join reilusti vissyä.
Pahin tuska kesti kolmisen kuukautta, sitten alkoi helpottaa. Ihan kuin aistit olisivat kirkastuneet. Stressiäkään ei enää ole, koska saan kaikki asiat hoidettua hyvin ja ajallaan. Tunnepuolella on myös helpompaa, koska pystyn käsittelemään henkilökohtaiset vaikeat asiat ilman kännissä sönköttämiatä.
Join ennen keskimäärin varmaankin noi 2 kertaa kuukaudessa, se oli juuri sellaista rentoutumista ystävieni kanssa. Juominen loppui asiaan X ja se harmitti kovasti minua, masennuin kun en enää voi pitää hauskaa ja minusta tuli melko yksinäinen kun en enää juuri missään käy. Nyt olen ollut juomatta noin 5 vuotta.
Minulla on työpaikka ja arkisin työt vie aikaa aika paljon joten viikonloppuisin rentoudun ja saan mielihyvää ps5 konsolista, hyvästä ruuasta ja ihan siitä että lähden vaikka aamulla kävelylle.
Positiivista juomattomuudessa on se että rahaa säästyy koska baarit on kalliita, ei ole krapuloita mutta negatiivisena asiana on se että sosiaalisuus vähenee huomattavasti kun ei enää tapaa juurikaan muita ihmisiä.
M32
Päihteiden käyttäjät kokoavat "stressin nimissä" syitä päihteiden käyttöön. Kaikki negatiiviset asiat kelpaavat syyksi juoda, kun elämä on keljua. Jos ei muuta syytä ole niin ainakin paska akka tai v.mäinen mies.
Ensin on hyväksyttävä, että elämä on täynnä vaikeuksia. Jokainen joutuu hoitamaan omat murheensa itse. Minä luen psykologista kirjallisuutta. Opi antamaan anteeksi kaikille, koska hekin ovat vain IHMISIÄ.
Vierailija kirjoitti:
Päihteiden käyttäjät kokoavat "stressin nimissä" syitä päihteiden käyttöön. Kaikki negatiiviset asiat kelpaavat syyksi juoda, kun elämä on keljua. Jos ei muuta syytä ole niin ainakin paska akka tai v.mäinen mies.
Ensin on hyväksyttävä, että elämä on täynnä vaikeuksia. Jokainen joutuu hoitamaan omat murheensa itse. Minä luen psykologista kirjallisuutta. Opi antamaan anteeksi kaikille, koska hekin ovat vain IHMISIÄ.
Olen erimieltä. Uskallan väittää että ihmiset käyttävät päihteitä juuri siksi kun ne tuovat nautintoa ja iloa elämään, vähän sama kun joku saa nautintoa sekä iloa elämään liikunnasta,toinen seksistä ja joku päihteistä.
En halua masentaa tai pelotella sinua ap, mutta lopeta juominen välittömästi ennen kuin on liian myöhäistä.
Itse melkein alkoholisoiduin lopullisesti, raskaaksi tullessani lopetin alkoholin kanssa läträämisen kerrasta poikki menetelmällä, sen jälkeen olen ollut raivoraitis. Lapsi on kohta kymmenen vuotta, mutta kykyni tuntea mielihyvää ja palautua stressistä ei ole vieläkään palautunut. Syypää tähän on alkoholi ja sen aiheuttamat muutokset neurologiassa ja hormonitoiminnassa. Pelkään, että muutos on pysyvä.
Alkoholi, stressi, tupakointi, huumeet, epäterveelliset elämäntavat, psyykeeseen vaikuttavat lääkkeet jne saattavat vaikuttaa epäsuotuisasti ja peruuttamattomasti ihmisen neurologiaan, hormonitoimintaan jne., jonka jälkeen tietyt hyvään elämänlaatuun vaikuttavat asiat eivät enää ole mahdollisia. Paska juttu, mutta mikäs teet.