Päihteettömät ihmiset! Miten rentoudutte ja mistä saatte mielihyvää?

Jos päihderiippuvaisen henkilön elimistö ei saa sitä riippuvuutta aiheuttavaa ainetta, alkaa elimistö tuottamaan stressihormonia.

Hiljennyn ja rukoilen. Yhteys Jumalaan, hänen hoidossaan ja äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan oleminen on lopulta kaikki, mitä ihminen tarvitsee.

BDSM. On niin hauskaa, ettei tee mieli pilata kunnon kinkyilyä tylsällä kännillä.

Juoksu. Varsinkin luonnossa. Yksin, hiljaa. Meditatiivista. Tuo endorfiinihumalan, koukuttaa.

Suosittelen että aloitat luontoon liittyvän harrastuksen. Jos sulla on missään lähellä metsää, niin sinne sieniä bongailemaan ja keräämään jos tykkäät syödä.

Toinen on lintujen bongaus, samalla teet arvokasta luonnonsuojelutyötä. Lintukantojen koot ja niiden muutokset tiedetään harrastajien tekemien havaintojen ansiosta. Toki lintuharrastus on hedelmällisimmillään keväällä ja kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 59-vuotias mies ja olen kyllä nauttinut  päihteistä osani. En oikein ymmärrä, miksi päihteidenkäyttöä demonisoidaan.  Jos työpäivän jälkeen  stressiin ottaa pari lasia, niin ok.  Giltsikaverin kanssa olemme huomanneet, että arki on tylsää töiden jälkeen.  Vähän juodaan viiniä, poltellaan ja jutellaan, pusutellaan. Normi-iltana kireinä selät selkiä vasten puhumatta koko ilta.

Kaikki  on mennyt elämässä ookoo.  Yo, duuni, ihmissuhteet.  Päihteet on ihan ookoo.

Kasva aikuiseksi, jos ikäsi on 59. Mikä ihmeen giltsikaveri? Ja on teillä kyllä ankea elämä, siitä varmaan jokainen on samaa mieltä. Toiset osaavat olla olematta kireitä ilman alkoholia ja tupakkaa ja keksiä mielekästä tekemistä. Oman kumppanini kanssa ollaan touhuttu 25 vuotta yhdessä ja edelleen nautitaan yhdessä tekemisestä ja keksitään kaikkea kivaa, vaikkei kumpikaan käytä alkoholia. 

Moi. Olen aikuistunut viimeistään lapseni kuoleman jälkeen. Giltsi, eli Gimma, eli slangisana naisoletetulle.  Mun mielestä elämä on ihanaa, mutta vähän hauskempaa jos käyttää maltillisesti päihteitä.  Itse olen ope, böönäni sossuämmä , käymme usein teatterissa  ja vietämme hauskaa, aktiivista elämää.

Ilman hauskaakin voi olla viinaa.

Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?

Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.

Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.

Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.

Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.

Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.

Kun olet tarpeeksi kauan ilman päihteitä selvinpäin olo alkaa tuntua itsessään rentouttavalta. Ei tule nousuja ja laskuja. Voit herätä joka aamu ilman huonoa oloa. Olo tasapainottuu. Siihen voi mennä jonkin aikaa, muutamia viikkoja tai kuukausiakin, riippuen siitä paljonko olet käyttänyt ja mitä päihteitä.

Olemalla läheisten kanssa, lenkkeilemällä metsässä, joogaamalla, löhöämällä sohvalla kissan kanssa. Kosketus ja seksi on yksi parhaista stressin poistajista. Jos mahdollista, poistamalla stressinaiheuttaja.

Silloin kun käytän alkoholia, se liittyy iloon ja hauskanpitoon, ei negatiivisten tunteiden hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?

Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.

Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.

Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.

Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.

Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.

Mulla menossa päivä nro 3. Tuo että tarvii selvää päätä jonkin tekemiseen on varmaan suurin motiivini, haluan onnistua tekemisissä ja uskoisin että kohta saan enemmän energiaakin. Tämä päivä mennyt vielä ahdistuksessa. Kestokrapula varmaan.

No rehellisesti kyllä siinä lopettamisessa vaikeinta oli se kun ei saa sitä päihteen aiheuttamaa nousun ja/tai helpotuksen kevyttä tunnetta.

Piti vain hyväksyä, että tätä tämä nyt on. Tylsää ja ankeaakin välillä, useinkin ehkä. Vuosi siinä meni, niinkuin olet ehkä kuullut sanottavan. Pari kuukautta että pääsi pahimmasta tarpeesta eroon, loppuvuosi siinä, että kävi kaikki pyhät ja tapahtumat läpi omalla tavallaan päihteettömästi.

Nyt olen ollut n. 7v raittiina. Nautin lapsista, kirjoista, rauhallisista illoista. Hyvästä ruoasta ja inkiväärioluesta parhaillaan. Piti oppia tuntemaan itsensä uudelleen ja matka on vielä kesken. 25v täytin vapaat päihteillä, tottakai vielä opetellaan muuta. Mielenkiinnon kohteet on vaihtunut, enkä hae enää sitä nousun tunnetta. Kammottaakin koko ajatus hieman.

Pitää kestää se vieroitusaika, kun elimistö on sekaisin. Sen jälkeen tasapainottuu.

Siihen kannattaa suhtautua niin, että se on ohimenevää ja hyväksyä se, elimistö on silloin rasittuneessa tilassa ja sairas, mutta se sairaus paranee, kun jaksaa odottaa vielä viikon tai kuukauden.

Mielitekoja voi toki tulla senkin jälkeen, mutta vaikein aika on se, kun elimistö ei ole vielä tottunut päihteettömyyteen.

Lautapelit, kirjat, leffat yms. Jostain syystä parhaiten stressiä poistaa äänikirjoina mahdollisimman rajut tositarinat, jotka eivät kuitenkaan tule liian lähelle, eli mielellään jotakin ulkomaalaisia tai historiasta, suomalaisten tarinat otan jotenkin henkilökohtaisemmin. Ehkä siinä saa kokea jännitystä turvassa ja samalla olla ajattelematta oman elämän stressaavia asioita.

Toinen minulle toimiva hyvä nollauskeino on alistetuksi tuleminen seksissä. Tämä vaatii toki turvallisen suhteen, jossa voi luottaa, mutta on ihanaa vaan tyhjentää pää ja olla toisen komennon alla.

Mun mielestä ihan mikä tahansa tekeminen mihin uppoutuu rentouttaa. Minä teen käsitöitä, mielellään haastavia, koska niitä tekiessä on pakko keskittyä siihen mitä tekee. 

Harva asia korvaa kyllä suoraan humalaa. Ehkä joku sellainen, missä adrenaliini ja dopamiini virtaa, eli jotain vähän vaarallista tai sitten talvella avantouintia. Mutta pointti siis se, että jos koettaa saavuttaa samaa tilaa kuin humalassa, niin sitä ei kyllä oikein ilman päihteitä saa.

Rentoutua ja nauttia voi muutenkin kuin päihtymällä ja sitä pitää opetella. Plussana päihteettömistä rentoutumiskeinoista on se, että ei tule krapulaa, ei tule tehtyä mitään tyhmyyksiä, tapaturmia sattuu vähemmän ja mainekin kestää parempana. Lisäksi mulla ainakin helpotti stressiä kun lopetti päihteet, koska vaikka ne tuntuukin rentouttavan, niin keholle ne on aikamoinen rasitus, eikä ne aivokemiallekaan hyvää tee. 

Rentoudun vain, ei siihen tarvita mitään, sehän on vähän niin kuin 

antaisi jonkun jutun tai asian olla ominaisuuksiltaan täydellistettävissä,

muttei ryhdy täydellistämään sitä mitenkään.

Alkoholista tulee minulle huono olo ja seuraava päivä menee tärviölle. itse voin juoda saunakaljan, oluen baarissa tai lasin kaksi viiniä mukavassa seurassa. Enempi ei vaan maistu minulle.

Stressi häviää kun oppii olemaan itselleen armollinen. Ei aina tarvitse ylisuorittaa. Kieltäytyy ylimääräisestä. Lopettaa turhan perässä juoksemisen. Aikaa jää enemmän niille asioille joista nauttii ja jotka haluaa tehdä hyvin.

En oikein ymmärrä kysymystäsi päihteiden käytöstä stressiin. Stressi pysyy mutta päihteistä tulee vain uusi ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset näyttää olevan enimmäkseen ihmisiltä, joilla ei ole koskaan ollutkaan pakottavaa tarvetta päihteidenkäyttöön. Sitä Ap toki kysyikin, mutta liekö näistä vastauksista hyötyä hänelle. Ehkä jotain inspiraatiota voi saada?

Itse olen päihderiippuvainen ja taas vierottautumassa. Pari päivää mennyt nyt ilman päihteitä. Nyt on tämä vaihe, kun kaikki tuntuu epämiellyttävältä. Kohta sitten tulee se tyhjyys ja sitten taas ahdistus ja sitten tyhjyys jne.

Pari kertaa olen päässyt siihen asti, että vieroitusvaihe on ohi. Sillon olen saanut ihania kiksejä taiteesta, liikunnasta ja luonnosta. Tarve kikseille ja toisaalta ahdistuneisuus onkin ne syyt, miksi päihteet on aina houkutelleet. Näistä pyrin oppimaan pois, mutta ei se helppoa ole.

Jos ei ole ollut riippuvainen, ei voi edes tietää, mikä urakka vierottumisessa on. Muutenhan meillä ei olisi edes päihderiippuvuutta.

Luonnosta vielä se, että jossain landella on mielestäni huomattavasti helpompi olla selvinpäin. Kaupunkiympäristössä on jotain, joka ruokkii riippuvuustaipumusta. Harkitsen maallemuuttoa tämän takia. Luulen, että halonhakkuu ja kaikki sellainen tekisi poikaa.

Ehkä paras tapa päästä eroon päihteistä on kuitenkin joku suuri intohimo, jonka toteuttaminen vaatii selvää päätä. Sellaisen löytäminen on vaan usein vaikeaa.

Mulla menossa päivä nro 3. Tuo että tarvii selvää päätä jonkin tekemiseen on varmaan suurin motiivini, haluan onnistua tekemisissä ja uskoisin että kohta saan enemmän energiaakin. Tämä päivä mennyt vielä ahdistuksessa. Kestokrapula varmaan.

Hyvä sinä! Pysytään lujina. Vähän niin kuin flunssa, joka vaan pitää lusia läpi.

Minulla on kaksikin suurta lapsuuden unelmaa. En halua herätä vanhana siihen, että valitsin päihteet unelmieni tavoittelemisen sijaan. Se on ikivanha ja surullinen tarina.

Haaveilu, liikunta, leipominen, elokuvat, musiikki, kirjoittaminen, hyvän ruoan syöminen, netissä kiinnostavien juttujen lukeminen ja youtube-videoiden katseleminen, hiljaisuudessa istuminen ja seinän tuijottaminen.

Myös uusien vaatteiden katseleminen ja joskus tilaaminen vaatekauppojen nettisivuilta rentouttaa ja antaa mielihyvää. Tosin en voi kovin usein ostaa mitään.

Puutarhanhoito on itselleni tärkein vapaa-ajan puuha nykyään. Pihassa on tällä hetkellä huumaava tuoksu, kun kaikki ruusuni ovat täydessä kukassa. Vadelmia keräsin jo pakastimeen, seuraavaksi omenat, luumut, karhunvatukat. 

Koiran kanssa lenkkeily, sisarten kanssa syödään säännöllisesti yhdessä, lapset tulee viikonloppuna saunaan ja syömään, konsertit, rakastan yleisurheilun seuraamista meillä on ihan mahtavia urheilijoita tässä maassa ja heitä on mukava seurata ja kannustaa, töissä meillä on hyvä ilmapiiri kaikkien työntekijöiden ja jopa työnjohdon välillä. 

Elämä hymyilee kun antaa sen hymyillä. Positiivinen asenne. Kun heräät aamulla, niin sen sijaan että sadattelet mitä kaikkea kuraa elämässäsi taas onkaan, niin keksit viisi hyvää asiaa omasta elämästäsi