Tuli mahdollisuus jäädä kotiäidiksi, uskallanko?

Vierailija kirjoitti:

Kuka maksaa eläkkeesi? Mitä teet, mikäli eroatte? Mitä osaat?

Suomessa puhutaan yleensä n.3 vuodesta. Eipä siinä eroa eläkkeeseen tule. Olin lasteni kanssa kotona, katuisin niin paljon jos en olisi sitä tehnyt nyt kun ovat aikuisia. Se aika meno niin nopeasti.

Ei kannata lähteä vertaamaan hörhöjenkkien touhuihin. Kotiäiti on eri asia kuin kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä ei ole avioehtoa, ja talous on yhteinen, niin jää kotiin vaan.

Eikö avioehdossa ole yhteistä taloutta? Vai joutuuko toinen osapuoli maksamaan vuokraa? Tämä ei ole keljuilua vaan ihan oikea kysymys.

Minä olen käsittänyt avioehdon niin, että mahdollisessa erossa, ei omaisuutta jaeta.

Olen käsittänyt myös, että talostellaan yhdessä, juoksevat kulut lapsineen maksetaan yhdessä.

Onko sinulla kolmen vuoden kuluttua työpaikka, johon palata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sinuna jäisi. Kun elämänpiiri supistuu ja olet kotona lasten kanssa miehen mielenkiinto kääntyy helposti toiseen naiseen, joka on aina menossa ja saa virikkeitä ulkomaailmasta. Nähty niin monta kertaa

Wtf 😳

Mihin tämä maailma on menossa, kun aina mies haalii jonkun mielestä muita naisia?!

Ja ihan kuin työelämä ei voisi tehdä tuota samaa miehelle. Elämänpiiri supistuu vain niihin työkavereihin, työasioihin, ainaiseen stressiin ja väsymykseen ja kiireeseen, että vapaa ajalla ei jaksa eikä huvita mikään. Meillä ainakin kävi näin.

Itse olin lasten kanssa virkeä ja aktiivinen. Lasten kanssa kerhot, harrastukset, vapaaehtoistoiminta, paljon uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja ympärillä. Aina jotain menoa ja mukavaa toimintaa. Mies raahusti töissä ja kävi kotona syömässä ja nukkumassa. Työkavereissa ei edes ollut naisia ja jos olisi ollutkin, niin tuskinpa olisi jaksanut kiinnostua.

Itse jäisin ja jäinkin. Raha tulee takaisin vaikka töitä tekemällä tai mies voi kompensoida. Lapset se sijaan ovat vain kerran pieniä. Omien kotivuosieni vaikutus eläkkeeseen on todella pieni vs. myöhempien vuosien uraliikkeet.

Minusta kotiäitiys/-vanhemmuus on ihannoitava konsepti ja oikeissa olosuhteissa ryhtyisin siihen mielelläni.

MUTTA ota ensisijaisesti huomioon työllistymisesi usean kotona vietetyn vuoden jälkeen. Oma äitini oli todella pitkään kotona usean lapsen kanssa mutta sairaanhoitajana töitä irtosi heti. Itse olen DI ja tiedän etten voisi olla sivussa työelämästä vuosikausia vaikka haluaisin ja vain kävellä johonkin töihin. Nuorempia, tuoreemman koulun käyneitä ja alaan tatsin omaavia tekijöitä menee jo nyt ohi vasemmalta ja oikealta joten oman alan trendeistä ja kuvioista ulosjääminen vuosiksi olisi todella riskaabeli liike. Uusia systeemejä, ohjelmistoja, prosesseja ja sääntöjä ja säädöksiä tulee jatkuvalla hihnalla. Itselleni ura ei ole ihmeemmin edes merkityksellinen, mutta koska rahaa on jostain saatava ja työuraa on jäljellä, on pakko ajatella pitkällä tähtäimellä. Voisin itse jäädä työelämän ulkopuolelle vain jos kumppani olisi miljonääri ja jos saisin sen mukaista elatusta joka antaa sellaisen puskurin ettei töihin ole kiire.

Tuossa kohtaa haluaisin myös sopia jonkinlaisesta kuukausittaisesta korvauksesta jonka mies maksaa minulle ikäänkuin tulonmenetyksenä. Tuo raha ei olisi mikään perheen yhteinen ruokaraha vaan sitä omaa löysää rahaa mitä työssäkäyvällekin jää ja josta ostetaan meikit ja vaatteet ja laitetaan säästöön ja sijoituksiin.

Mieti myös pidemmän ajan taloudellisia realiteetteja sekä asemaasi sekä tee laskelmia ansionmenetyksistä, puskurista, näkymistäsi jos mies esimerkiksi menehtyy tai tulee ero. Liikaa ei pidä maalata piruja seinille mutta on hyvä pohtia etukäteen kaikenlaisia vaihtoehtoja ja miettiä olisiko mahdollista että olisit vuorotteluvapaalla tai osa-aikatyössä. Eräs ystäväni on huomattavan varakkaan miehen kumppani ja hän tekee keikkaa lähihoitajana vaikkei taloudellisesti pakkoa olisikaan ihan vaan ansaitakseen ihan ihka omaa rahaa ja ollakseen esimerkkinä lapsilleen. :) Olen silti sitä mieltä ettei työ ketään autuaaksi tee ja on aivan mahtava mahdollisuus vähentää työn määrää jos sellainen taloudellinen mahdollisuus on.