Lue keskustelun säännöt.
Tuli mahdollisuus jäädä kotiäidiksi, uskallanko?
01.08.2023 |
Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Miehen firmalla on ollut todella hyvät pari vuotta, meillä hyvin vakaa tilanne taloudellisesti. Pärjätään pelkän miehen palkalla helposti.
Olen tällä hetkellä töissä, mutta mies ehdotti, jos haluaisin jäädä kotiin hoitamaan lapsia, kunnes ovat esikouluikäisiä. Houkuttelisi valtavasti! Nykypäivän päiväkotimaailma kun on...no, ei siellä opi kuin sen, että aikuisilla on kiire. Lapset kipeinä vähän väliä.
Kyse olisi enää 3 vuoden ajasta, sitten voisin "huoletta" palata töihin. Uskallanko vain jäädä kotiin? Minulla on jonkin verran säästöjä ym, joten tyhjän päälle en tulevaisuudessa jäisi, vaikka en 3 vuoteen kovin paljoa tienaisi. Mutta olisi iso muutos, ja jännittää. Muita, jotka ovat jääneet kotiäideiksi?
Kommentit (106)
Jos sinä haluat jäädä niin jää. Itse menen kohta takaisin töihin 6kk äitiysloman jälkeen kun ei vaan pää kestä olla kotona lapsen kanssa. Mies hyppää puikkoihin. Kukin tekee niin kuin on itselleen hyvä ja jos on taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin ja itse sitä haluat niin miksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jää kotiin ja nauti perhe-elämästä ilman jatkuvaa kiirettä. Niin minäkin tein eikä mitään kamalaa tapahtunut. Kaikki on elämässä ok.
Kyse on tartuntatautien välttämisestä.
Kotona voi tietysti helpommin kontrolloida terveyttä. Mutta millaista elämää se on, pitää lapset väkisin kotona (vaikka oli joku syy delegoida heidät), jotta ei olisi niin paljon tauteja?
Mitä jos et vie lapsia tarhaan talvikautena, sinakaan epidemiahuippujen aikaan! Suomessa 1. epidemiahuippu on tyypillisesti loppusyksyllä-alkutalvella, ja toinen huippu on alkukeväällä; tietysti puhumme vain todennäköisyyksistä.
Lasten pitäminen terveenä on hyvä tavoite, ja parempi myöhään, kuin ei koskaan. Kunhan muistaa kokonaisuuden ja on avoin seuraamaan, millä tavoin suunnitelma toimii tai ei toimi. Ja varautua muutoksiin, jopa perääntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos et vie lapsia tarhaan talvikautena, sinakaan epidemiahuippujen aikaan! Suomessa 1. epidemiahuippu on tyypillisesti loppusyksyllä-alkutalvella, ja toinen huippu on alkukeväällä; tietysti puhumme vain todennäköisyyksistä.
Ei oo muuten noroa ollut. Tuleeko siihen monenkin vuoden immuniteetti?
Yleensä tarhojen riesana on hengitystieinfektiot, koska tarhat ottavat sairaitakin, runsaasti oireilevia lapsia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelottaa?
Minä olin kotona kunnes nuorinkin oli eskarissa. Syynä oli juurikin tuo, että en uskonut päiväkodin varhaiskasvatuksen antavan lapsille yhtä paljon kuin kotona maailmaan tutustuminen. Juteltiin paljon lasten kanssa maailmasta ja sen ilmiöistä, näkivät isää näin paljon enemmän ja rauhallinen ympäristö oli etenkin esikoiselle tärkeä.
Koulusta on tullut vain kiitettäviä numeroita ja kavereita on kaikilla, joten ei tuo ainakaan mitenkään pieleen ole mennyt.
Tämä on jännä, miten jotkut haukkuvat päiväkodin varhaiskasvatusta ja uskovat itse antavansa enemmän lapsilleen tietotaitoja. Olen itse tohtori ja opettaja, mutta en varhaiskasvattaja ja kunnioitan todella paljon sitä työtä, mitä päiväkodeissa tehdään lähtien taaperoiden varhaiskasvatuksesta. En missään universumissa uskoisi itse pystyväni (jaksavani) samaan.
Minusta ainakin varhaiskasvatus on mennyt jo överiksi. Nimenomaan tuputetaan tietoa ja taitoa jo liikaakin, ja ennen kaikkea vaaditaan pieniltä lapsilta aivan liikaa. Ja tämä johtaa myös vanhempien stressaantumiseen, kun päiväkodista kuullaan päivittäin jotain negatiivista palautetta, kun Liinu ei osaa sitä eikä tätä. Huolestutetaan vanhemmat monesti aivan suotta.
Kyseessähän piti olla päiväKOTI, milloin ja kuka halusi siitä muutettavan kouluksi/ koulutukseksi. Päiväkodit ovat nykyään kuin mitäkin tarkkailulaitoksia, joissa lapsista etsimällä etsitään vikoja. Kaukana siitä mitä paperilla väitetään : "Jokainen lapsi on yksilö. Jokaisella lapsella on oikeus kehittyä omaantahtiinsa." Bullshittiä, missään käytännössä ei tämä periaate vain näy.
En arvosta tällaista lapsuuden huolettomuutta tuhoavaa laitosta. Minä vihaan sitä.
Elämää ei kannata elää peläten. Jos ei uskalla elää kuten haluaa, vaan pelkää jotain pahaa tapahtuvan niin on sama kuolla pois samantien.
Elämässä kuuluu ottaa riskejä. Silloin elämä palkitsee ja se on elämisen arvoista.
Pelkurit pysyköön lestissään. Me rohkeat kukoistakaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olin 3 vuotta kotona lasten ollessa pieniä. Elämäni parasta aikaa. Ei ole klisee, että nuo vuodet hurahtivat kuin siivillä! Lapset ovat hetken pieniä, ehtivät kyllä päiväkoti - ja koulurumbaan myöhemminkin. Olivat terveempiä, perhe-elämä rauhallisempaa ilman aamuisia kiirelöhtöjä puoliunisten lasten kanssa ym.ym.
Hyvä, että säästät eläkettä, niin minäkin tein. Nyt jo työelämässä ja isot lapset ovat monesti sanoneet, että oli ihanaa olla kotona ja toisen tulla koulusta kotiin kun äiti oli kotona!
Jää vaan.
Kannattaisi kuitenkin eläke- ja verosuunnittelun vuoksi maksaa miehen palkka puoliksi teille kummallekin. Veroprosentti tippuu huimasti ja sun eläke pysyy taattuna. Yrittäjänä miehesi voi tehdä noin. Sun titteli voi olla "innovaattori ja työpisteenä etätyö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Go for it. Tosin lapset ovat sen ikäisiä että helpommalla pääsee kun menee töihin ja laittaa lapset päivähoitoon. Olin 3v kotiäitinä ja sen jälkeen palasin töihin (ei täyttä päivää kuitenkaan) koska töissä pääsi helpommalla.
Eli 3v kotona on ok kun lapsi on vauva - 3 vuotias.
Leikki-ikäiset tarvitsevat käsittämättömän paljon virikkeitä ja tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai jäät.
Mitä miettimistä tossa edes on?
Ihana mahdollisuus! Jäisin sinuna ilman muuta.
Lapset menivät osapäivähoitoon 3v ja 4v. Ja olivat vain kerran vuodessa sairaana. Isommat lapset kun pysyy terveenä helpommin kun käsihygienia on jo hanskassa, vessa-asiat hoituu, ei imeskellä sormia tai leluja enää. Tosin me vanhemmatkin olimme ja yhä olemme tosi harvoin sairaita.
Itse kokisin nöyryyttävänä olla jonkun muun elätettävänä, joten en jäisi.
Sinä eläisit omilla säästöilläsi ja miehesi kartuttaisi omaisuuttaan? Reilu meininki, vai mitä, ja vielä siihen avioehto päälle?
Ehkä sait inspiraation tähän otsikkoon Koivun Helenan tilanteesta, joka on aika paha keissi. Tavallinen suomalaisakka joutuu itse huolehtimaan, että saa vähintään eläkkeen, eli miehesi pitäisi ottaa sinulle vapaaehtoinen eläkevakuutus. Sehän on selvää, että kotiäidillä pitäisi olla miehensä kanssa yhteiset rahat.
Älä edes uneksi kotiäitiydestä, jos sinulla on sellainen harha, että tasa-arvo tarkoittaa kaikkien kulujen jakamista tasan.
Aika moni menestyvä yrittäjä painaa töitä kellon ympäri, joka viikonpäivä.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Mieti eläkettäsi.
+ vaikka kuinka onnellinen liittosi nyt onkin, tilanne voi aina muuttua.
Jäin yhden (!?) vuoden hoitovapaalle ja avioeron osituksessa sekin otettiin esiin loisimisena ja kosahti omaan nilkkaani. Ja tämä on tosi.
Elämää ei kuitenkaan voi suunnitella talvikausien varaan...