Lue keskustelun säännöt.
Tuli mahdollisuus jäädä kotiäidiksi, uskallanko?
01.08.2023 |
Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Miehen firmalla on ollut todella hyvät pari vuotta, meillä hyvin vakaa tilanne taloudellisesti. Pärjätään pelkän miehen palkalla helposti.
Olen tällä hetkellä töissä, mutta mies ehdotti, jos haluaisin jäädä kotiin hoitamaan lapsia, kunnes ovat esikouluikäisiä. Houkuttelisi valtavasti! Nykypäivän päiväkotimaailma kun on...no, ei siellä opi kuin sen, että aikuisilla on kiire. Lapset kipeinä vähän väliä.
Kyse olisi enää 3 vuoden ajasta, sitten voisin "huoletta" palata töihin. Uskallanko vain jäädä kotiin? Minulla on jonkin verran säästöjä ym, joten tyhjän päälle en tulevaisuudessa jäisi, vaikka en 3 vuoteen kovin paljoa tienaisi. Mutta olisi iso muutos, ja jännittää. Muita, jotka ovat jääneet kotiäideiksi?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Itse kokisin nöyryyttävänä olla jonkun muun elätettävänä, joten en jäisi.
Sinä ansaitsisit elantosi tekemällä omaa työtäsi, tässä tapauksessa lastenhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Mieti eläkettäsi.
+ vaikka kuinka onnellinen liittosi nyt onkin, tilanne voi aina muuttua.
Jäin yhden (!?) vuoden hoitovapaalle ja avioeron osituksessa sekin otettiin esiin loisimisena ja kosahti omaan nilkkaani. Ja tämä on tosi.
Ohis olitko hoitovapaalla omalla rahalla vai miehen rahoilla... Jos mies maksoi esim. lainanlyhennykset ja elämisen, niin tottakai se huomioidaan (vaikkei täysmääräisenä) osituksessa.
En sinuna jäisi. Kun elämänpiiri supistuu ja olet kotona lasten kanssa miehen mielenkiinto kääntyy helposti toiseen naiseen, joka on aina menossa ja saa virikkeitä ulkomaailmasta. Nähty niin monta kertaa
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies odottaa sinulta vastineeksi?
Muista että 50/50-malliin palaaminen on supervaikeaa, jos on tottunut olemaan oloneuvos työpäivien ulkopuolella. Kolmen vuoden jälkeen sulla voi olla työt JA kaikki kotiäitihommat vastuullasi.
Ei meillä ainakaan mennyt noin. Olin kolme vuotta kotona ja pääasiassa hoidin kotityöt, kun kerran ehdin ja jaksoin. Minusta oli ihanaa laittaa ruoka valmiiksi, kun mies tuli töistä ja ilta saatiin vaan oleilla perheenä tai käydä harrastuksissa. Mutta sen jälkeen kun palasin töihin, niin puoliso on hoitanut isomman osan kotitöistä, hoitanut lapsen lääkäri- ja neuvolakäyntejä, vienyt puistoon ym. että saan omaa aikaa kotona jne. Enemmän on kyse luonteesta, hän on ahkera ja aikaansaava ihminen, on aina ollut.
Olen kateellinen teille joilla puoliso oikeasti osallistuu kaikkeen ja pysyy uskollisesti rinnalla tuli elämässä vastaan mitä vaan. Olette onnekkaita. Kultalusikan suuhun saaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa aloittaisitte vaikka vuodella ettekä suunnittelisi elämää niin pirun pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelottaa?
Minä olin kotona kunnes nuorinkin oli eskarissa. Syynä oli juurikin tuo, että en uskonut päiväkodin varhaiskasvatuksen antavan lapsille yhtä paljon kuin kotona maailmaan tutustuminen. Juteltiin paljon lasten kanssa maailmasta ja sen ilmiöistä, näkivät isää näin paljon enemmän ja rauhallinen ympäristö oli etenkin esikoiselle tärkeä.
Koulusta on tullut vain kiitettäviä numeroita ja kavereita on kaikilla, joten ei tuo ainakaan mitenkään pieleen ole mennyt.
En oikein edes tiedä. Minulla niin hyvä ja vakaa tilanne, että miksi en jäisi? Kai sitä on vain niin tottunut siihen, että "kunnon" ihmisen täytyy tehdä töitä ja kokoaikainen viikko vähintään... Joku päähänpinttynyt ajatusmalli.
Hassua, ei minulle ole opetettu, että kunnon ihmisen pitää tehdä töitä vaikka lasten kustannuksella. Minulle on opetettu, että lapsista huolehtiminen on tärkeintä. Töitä olen silti ehtinyt tekemään kymmeniä vuosia jo, ja eläkkeellekin on vielä pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa jännä miten hirmuisen paljon on ihmisiä, jotka suhtautuvat ihan vihamielisesti siihen, että ap harkitsee määräaikaista kotiäitiyttä.
En keksi vihamielisyydelle muuta selitystä kuin kateuden.
Itse palasin töihin neljän vuoden kotonaolon jälkeen, kun tuntui, että tarvitsen jotakin älyllistä haastetta. Tein osa-aikatyötä ekat kaksi vuotta, lasten ollessa alle kouluikäisiä.
Eli jos olisin sun sijassa, tekisin osa-aikatyötä. Tai opiskelisin kotiäitiyden rinnalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset? Minäkin tein tuon ratkaisun, vaikka jotkut pelotteli että voi olla vaikea päästä töihin enää kotiäiteilyn jälkeen. Tiesin, että alallani on usein työvoimapula ja luotin että pääsen. Ja kyllä, 7 vuoden kotoilun jälkeen heti toinen haettu työpaikka tärppäsi, koulutstani vastaavaa it-alan työtä sain.
Äiteily ja kotoilu, hyi v*ttu.
Tuohan on mahtava tilanne. Jää vaan mutta älä nyt säästöjäsi käytä, kai miehesi edelleenkin haluaa
osallistua perheen kuluihin ja tuossa tilanteessa isommalla panoksella.
Lapsille varmasti mukava elää rauhallista kotielämää ilman aikaisia heräämisiä.
Kartoita mukavia puolipäiväkerhoja ym jolloin voit tehdä itseksesi jotakin ilman lapsia.
Tuskinpa tulet katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäin kotiäidiksi paljon pidemmäksi ajaksi enkä koskaan ole katunut. Nautin ajasta, jonka sain viettää lasteni kanssa, kasvattaa heidät itse omien ja mieheni arvojen mukaisesti. Me vietimme aktiivista elämää, emme todellakaan jumittuneet 4 seinän sisälle emmekä olleet riippuvaisia älylaitteista ja sosiaalisesta mediasta. Kävimme leikkipuistoissa, metsäretkillä, muskarissa, kirjastossa, luettiin paljon ja oltiin yhdessä.
Lapsista kasvoi iloisia ja sosiaalisia ja he menestyivät hyvin koulussa. Koko perhe oli tyytyväinen elämän ollessa rauhallista ilman jatkuvaa työ/päiväkoti-rumbaa, kotityöt ehti hoitaa rauhassa, laittaa päivittäin hyvää kotiruokaa, käydä kaupassa jne, eikä tarvinnut viikonloppuisin viettää -laatuaikaa- ostoskeskuksissa.
Itsestään selvästi ja omasta halustaan mies maksoi kulut kotonaoloajalta ja hän on aina osallistunut kotitöihin sen minkä on ehtinyt, valittamatta.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Mieti eläkettäsi.
3 vuotta ja mieti eläkettäsi! Ei paljon heilauta suuntaan jos toiseen 😂
Niin pienestä kertymästä kyse, että lasten kannalta hyöty suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos päädytte tuohon, pidä huoli, että mies korvaa sulle tulonmenetyksiä ja eläkettä. Ei ole oikein, että vain toinen vanhempi kärsii lapsenteosta taloudellisesti.
No, kait se mies elättää, jos on yhtä mieltä vaimon kanssa asiasta. Ei ole järkeä jäädä kotiin, jos pitää omia säästöjä käyttää sen sijaan, että töissä kävisi.
Tuossahan mies on ehdottanut mahdollisuutta jäädä kotiin.
Jos minun mies ehdottaa, oletan, että myös elättää. En suostuisi säästöjäni käyttämään.
Jos teillä ei ole avioehtoa, ja talous on yhteinen, niin jää kotiin vaan.
Vierailija kirjoitti:
En sinuna jäisi. Kun elämänpiiri supistuu ja olet kotona lasten kanssa miehen mielenkiinto kääntyy helposti toiseen naiseen, joka on aina menossa ja saa virikkeitä ulkomaailmasta. Nähty niin monta kertaa
Wtf 😳
Mihin tämä maailma on menossa, kun aina mies haalii jonkun mielestä muita naisia?!
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen teille joilla puoliso oikeasti osallistuu kaikkeen ja pysyy uskollisesti rinnalla tuli elämässä vastaan mitä vaan. Olette onnekkaita. Kultalusikan suuhun saaneita.
Minulla ei ole kultalusikka suussa, vaikka osakseni perhekeskeisen miehen sain.
Ai kolmeksi vuodeksi!? Kuvittelin että tässä olisi kyse jostain "kunnes lapset muuttavat pois kotoa". Kolme vuotta ei ole yhtään mitään! Huomenna huomaat että se meni jo.
Ellei työsi ole jotain supermielenkiintoista ja huippupalkattua ja jotain, josta tippuu heti kärryiltä, niin jää kotiin!
Kuka maksaa eläkkeesi? Mitä teet, mikäli eroatte? Mitä osaat?
Itse olin vanhempainvapaalla toisesta lapsesta kolme vuotta kun asuimme ulkomailla. Myöhemmin sain ylimääräistä rahaa, jolla olin kaksi vuotta pois työelämästä. Työllistävältä alalta itsekin. Ikäsyrjintä tosin tulee alalla kuin alalla jossain vaiheessa eteen.
Miettisin myös sitä antaako pelkkä kotiäitiys jotain sinulle. Opiskelu, omat harrastukset, ystävät, oma auto - kaikkinämä tarpeen. Kotona oleminen voi lamauttaa nopeastikin ilman säännöllisiä ja erityyppisiä kontakteja kodin ulkopuoliseen maailmaan.