Yläkoulun reaaliaineiden aineenopettaja - millaisia eri arviointitapoja käytät?

Mikäs noissa on vikana?

Esitelmät, esseet, ryhmätyöt, projektit, plus-tehtävät, tutkielma. Onhan noita. Joskus teetin referaattejakin opetusvideoista. Kaikkea on kokeiltu. Montaa tulen varmasti vielä kokeilemaankin.

En kyllä käytä muita. Toiminko jotenkin väärin?

Vierailija kirjoitti:

Esitelmät, esseet, ryhmätyöt, projektit, plus-tehtävät, tutkielma. Onhan noita. Joskus teetin referaattejakin opetusvideoista. Kaikkea on kokeiltu. Montaa tulen varmasti vielä kokeilemaankin.

Nämä on kaikki hyviä, mutta myös työläitä. Lisäksi itselle on aina jäänyt epäselväksi, miten vaikkapa jokin esitelmä arvioidaan? Edellä mainituista syistä itse suosin kyllä kokeita enkä koe tässä syyllistyväni kovin suureen vääryyteen.

Työlästä on monipuolinen arviointi mutta en koskaan ole saanut valituksia numeroista 25 vuoden aikana, joten jotain varmaan teen oikein. Esitelmät arvioin asiapitoisuuden mukaan ihan niin kuin esseet ja ryhmätyötkin. Toki ryhmätöissä arvioin myös työskentelyä (ja esitelmissäkin, jos ne tehdään tunneilla). Plussaa annan hyvästä esittelystä mutta numero ei laske, vaikka olisi liian arka tai esiintyisi huonosti.

Aika paljon teen näiden kanssa työtä, mutta numeroita antaessa on helppo niitä jaella, kun on rivi todisteita ja monipuolisuus arvioinnissa ei sorra ketään luonteen perusteella.

Lisään vielä, että ei sitä työtä nyt mahdottomasti ole, jos esimerkiksi lukukauden aikana on yksi koe, yksi ryhmätyö ja yksi essee/projekti/esitelmä. Vihkoa en arvioi mutta merkkaan jokaiselta tunnilta ylös, kuka ei ole tehnyt läksyjä ja onko tehty plussatehtäviä. Nämä sitten huomioin siinä tuntityöskentelyarvioinnissa mukana.

Otan mielelläni huomioon aivan kaiken, mitä oppilas onnistuu näyttämään. Sekin, että huomaan oppilaan seuraavan, kuuntelevan ja ymmärtävän ihan tavallisilla tunneilla, on jatkuvaa näyttöä. Toki jos pystyy osallistumaan keskusteluun, niin aina parempi.

Minun velvollisuuteni on antaa erilaisia mahdollisuuksia osoittaa osaamista ja oppilaan velvollisuus on yrittää näyttää sitä.

Valitettavasti vaan vaikuttaa olevan hyvin usein niin, että samoilta oppilailta onnistuu esseet, ryhmätyöt, esitelmät, läksyt ja tuntityöskentely ja toisinpäin. Virallinen totuushan on se, että eri tavat auttavat eri oppilaita. Reaalimaailmassa se, joka onnistuu itsenäisissä projekteissa, on yleensä sama, joka loistaa myös tunnilla, ryhmätyössä ja kokeissa.

Yritän aina antaa mahdollisuuksia myös valita esimerkiksi visuaalisen esittämisen ja kirjoittamisen välillä jne. Käytännössä molemmissa näissäkin samat oppilaat pärjäävät.

Miksiköhän se ap:n mainitsema ketju poistettiin?

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se ap:n mainitsema ketju poistettiin?

Samaa ihmettelin. Hyvä ketju oli.

Vierailija kirjoitti:

Otan mielelläni huomioon aivan kaiken, mitä oppilas onnistuu näyttämään. Sekin, että huomaan oppilaan seuraavan, kuuntelevan ja ymmärtävän ihan tavallisilla tunneilla, on jatkuvaa näyttöä.

Miten osoitat/todistat tämän, jos esim. vanhemmat kysyvät? Tuo puoli arvioinnissa on ainakin minulle täysin hämärän peitossa vielä ja tästä syystä suosin perinteisempiä tapoja, kuten kokeita. 

Tuohan on sitä jatkuvaa näyttöä eli jos oppilas on tunnilla ahkera, tekee pyydetyt tehtävät ja kuuntelee kiinnostuneesti, laitat siitä positiivisen merkinnän Wilmaan ja numeroa antaessa huomioit nämä merkinnät. Eikö tuo ole nyt yksi helpoimmista tavoista arvioida?

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on sitä jatkuvaa näyttöä eli jos oppilas on tunnilla ahkera, tekee pyydetyt tehtävät ja kuuntelee kiinnostuneesti, laitat siitä positiivisen merkinnän Wilmaan ja numeroa antaessa huomioit nämä merkinnät. Eikö tuo ole nyt yksi helpoimmista tavoista arvioida?

Näin minustakin. Erinomainen tapa nimenomaan jatkuvan näytön käyttämiseen arviointimuotona. Tärkeää tässä on vain se, että ne merkinnät on siellä Wilmassa eikä vain opettajan omassa päässä. Muuten tuolta katoaa sitten pohja, mikäli tosiaan vanhemmat alkaisi kysellä.

Minun käyttämät tavat: kokeet, tuntimerkinnät, vihko. Toki esitelmiäkin ym., mutta en niistä numeroita anna.

Minulla vielä tuohon lisäksi merkinnät, miten läksyt on ollut tehtynä. Suinkaan aina en tarkasta läksyjä, mutta kerron oppilaille jo lukukauden alussa, että satunnaisesti tarkistan ja laitan sen pohjalta merkinnät.

Eli asian osaaminen ei vaikuta, läsnäolo, pärstäkerroin ja se onko sosiaalinen

Vierailija kirjoitti:

Eli asian osaaminen ei vaikuta, läsnäolo, pärstäkerroin ja se onko sosiaalinen

Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Eli asian osaaminen ei vaikuta, läsnäolo, pärstäkerroin ja se onko sosiaalinen

Mikäli tässä viitataan siihen, että esim. ujojen oppilaiden osaaminen voi jäädä joskus piiloon siitä syystä, että he eivät uskalla osallistua oppitunneilla, niin asia on relevantti ja olen itsekin sitä miettinyt. Tässä mielessä olen sitä mieltä, että kovin suurta painoarvoa pelkälle viittaamiselle ja osallistumiselle ei voi antaa.

Anteenksti jos kysymys on typerä, mutta miksi joku ei tiedä miten esitelmiä arvioidaan?

Sähän voit valita arviointikriteereiksi ihan mitä vaan opetussuunnitelman tavoitteisiin kuuluvaa, kunhan listaat ne kriteerit etukäteen. Siitä onkin sitten helppo laatia arviointi ja dokumentoida palaute tavalla, joka kyllä tyydyttää niitä vanhempiakin. Mitä vaikeaa tässä on?

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on sitä jatkuvaa näyttöä eli jos oppilas on tunnilla ahkera, tekee pyydetyt tehtävät ja kuuntelee kiinnostuneesti, laitat siitä positiivisen merkinnän Wilmaan ja numeroa antaessa huomioit nämä merkinnät. Eikö tuo ole nyt yksi helpoimmista tavoista arvioida?

En ole tästä kyllä ihan samaa mieltä. Jotta oppilaiden arviointi on tasavertasta, se perustuu opetussuunnitelmassa ennakkoon määriteltyihin arviointikriteereihin, joita jokainen opettaja sitten omassa arvioinnissaan tarkastelee. Mielestäni epämääräiset aktiivisuusmerkinnät oppitunneilta eivät voi tässä mielessä olla kovinkaan merkittävässä roolissa arvioinnissa. Ainakaan minä en haluaisi, että omaa lastani näiden pohjalta arvioitaisiin.

Kyllä se taitaa olla niin, että perinteinen koe on edelleen se vedenpitävin arviointimenetelmä, kunhan vain pitää huolen siitä ettei yksittäisen kokeen merkitys nouse liian suureksi ja että mahdollisuuksia antaa myös muita näyttöjä on. Parempiakin tapoja varmasti on, mutta valtaosalle opettajista nuo lienevät turhan työläitä toteutettaviksi kaiken muun hässäkän keskellä.

Niin, kumpi onkaan tärkeämpää: osaaminen vai aktiivisuus?

Monet ovat varsin ujoja ala- ja yläasteella. On kiusaamistakin.