Lue keskustelun säännöt.
Yläkoulun reaaliaineiden aineenopettaja - millaisia eri arviointitapoja käytät?
01.08.2023 |
Täällä oli äsken keskustelu siitä, millä mielellä opettajat aloittavat työnsä, mutta se ilmeisesti poistettiin jostakin syystä. Keskustelusta jäi mieleen montakin asiaa, mutta yhden otan tässä esille: arviontitavat.
Kiva olisi kuulla, millaisia eri arvoitavia juttuja te muut opettajat käytätte kokeiden, vihko- ja tuntityöskentelyn ohessa?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan mielelläni huomioon aivan kaiken, mitä oppilas onnistuu näyttämään. Sekin, että huomaan oppilaan seuraavan, kuuntelevan ja ymmärtävän ihan tavallisilla tunneilla, on jatkuvaa näyttöä.
Miten osoitat/todistat tämän, jos esim. vanhemmat kysyvät? Tuo puoli arvioinnissa on ainakin minulle täysin hämärän peitossa vielä ja tästä syystä suosin perinteisempiä tapoja, kuten kokeita.
No eipä ole kyselty 22 vuoteen.
Kannattaa muuten muistaa, ettei ops edes velvoita opettajia pitämään kokeita. Se velvoittaa nimenomaan ottamaan monipuolisesti huomioon jatkuvan näytön.
Itseasiassa jatkuvasta näytöstä on nyt luovuttu. Päättöarvioinnin kriteerien mukaiset näytöt ratkaisevat. Oppilaan pitää tietää, milloin hän on näyttöä antamassa.
Äläpä nyt puhu puuta heinää. Ihan jokainen tunti annetaan näyttöä. Esimerkiksi omassa aineessani eli äikässä päättöarvioinnissa on mm. semmoista kuin että kuuntelee, osallistuu keskusteluun, osaa antaa muille palautetta jne. Eiköhän ole kaikille selvää, että näistä näyttöä annetaan koko ajan tavallisilla tunneilla.
Tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita. Myös äikässä on oppilaalla oikeus ensin harjoitella (ja epäonnistua) ennen näyttöjen antamista.
Siis onko vaikka esitelmissä ensin harjoittelukerrat ja vasta sitten joku THE NÄYTTÖ?
Reaaliaineiden esitelmissä/tutkielmissa tms. pitäisi toimia näin. Eli ensin opetetetaan tekemään joku juttu, harjoitellaan sitä ja sitten näytetään opittiinko ja minkä verran.
Tässä esimerkit tälläisestä kriteeristä:
" Oppilas osaa to-
teuttaa raken-
teeltaan selkeän
maantieteellisen
tutkimuksen.
Oppilas havain-
nollistaa ja esit-
tää tuloksiaan
monipuolisesti
geomedian avulla
ja liittää tutki-
mustulokset
osaksi maantie-
teellisiä ilmiöitä"Enemmän kannattaisi opettajan miettiä, miten olla mahdollisimman hyvä opettamaan, jotta oppilaat oppivat tekemään näitä asioita.
Eikö koulussa käydä siksi, että opitaan elämää varten? Miksei oman opetuksen laatu ole yhtä monen viestin aihe kuin se, millä perusteilla numeroita todistukseen lätkitään?
Keskustelun otsikko olisi silloin eri. Nyt kysyttiin arvioinnista.
On kuvaavaa, että kiinnostaa enemmän oppilaan arviointi kuin oman opetuksen taso.
Tee aloitus opetuksen tasosta. Lupaan kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta oppilaiden arviointi on tasavertasta, se perustuu opetussuunnitelmassa ennakkoon määriteltyihin arviointikriteereihin, joita jokainen opettaja sitten omassa arvioinnissaan tarkastelee.
Tässä on asian ydin. Olen nuori opettaja ja työskennellyt vasta 2 vuotta alalla. Olen pannut merkille sen, että erityisesti vanhemmilla kollegoilla ei ole mitään käsitystä arvionnista. Siis siinä mielessä, että arvioinnin tulee perustua OPSin kriteereihin. Otetaan esimerkki: opettaja pitää kurssin aikana 3 itselaatimaansa koetta, joiden pohjalta hän antaa oppilaalle numeron. Kokeita ei ole kuitenkaan rakennettu arviointikriteereitä huomioiden. Näin ollen ne eivät mittaa osaamista arviointikriteeristön pohjalta ja niiden merkitys arvioinnista on näin ollen nolla.
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Mutta kyllä opettajan täytyy luottaa, että oppikirjat on rakennettu arviointikriteerit huomioiden ja mikäli kokeissa oppikirjassa olevia asioita kysytään, ne ovat valideja arvioinnin pohjalla.
Valitettavasti totta vain osittain: jos tarkastelet arviointikriteereitä oppiaineesi osalta tarkasti ja vertaat niitä käyttämiisi kirjoihin, huomaat takuulla ettei kirjoissa ole läheskään kaikkea arviointikriteeristössä olevia sisältöjä.
Kyllä on. Jopa e-oppilaiden kirjoissa on ne minimit.
Ei ole. Kaikki käytännön näyttötehtävät puuttuvat.
Näyttöjä annetaan koko ajan.
Osassa oppiaineissa on erikseen määriteltyjä näyttötehtäviä, jotka esitellään sitten harjoittelun jälkeen kerralla. Asiaan ei välttämättä palata enää kertaakaan uudelleen. Oppiaineiden välillä on melkoiset erot tässä.
Kiitettävän kriteeri:
"Oppilas osaa
koostaa ohjeiden
mukaisesti laa-
jahkon ja huolel-
lisesti toteutetun
perinteisen tai
digitaalisen kas-
vikokoelman tai
muun digitaali-
sen eliökokoel-
man."" Oppilas suunnit-
telee ja toteut-
taa kasvatusko-
keen, arvioi ko-
keen tulosten
luotettavuutta
sekä selittää, mi-
ten kasvatuskoe
liittyy tarkastel-
tavaan biologi-
seen ilmiöön."
Ja montako kertaa kutakin tehtävää ehditään harjoitella ennen näyttökertaa? Montako näyttöä lukukaudessa siis on edes mahdollista suorittaa, kun tunneilla on tarkoitus myös opiskella?
1-2 harjoittelukertaa on ennen käytännön näyttöä. Esim. eliökokoelma tehdään pienenä versiona seiskalla ja lopullisena arvioitavana versiona kasilla. Kasvien kasvatus samoin ja myös alakoulussa kasvatetaan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta oppilaiden arviointi on tasavertasta, se perustuu opetussuunnitelmassa ennakkoon määriteltyihin arviointikriteereihin, joita jokainen opettaja sitten omassa arvioinnissaan tarkastelee.
Tässä on asian ydin. Olen nuori opettaja ja työskennellyt vasta 2 vuotta alalla. Olen pannut merkille sen, että erityisesti vanhemmilla kollegoilla ei ole mitään käsitystä arvionnista. Siis siinä mielessä, että arvioinnin tulee perustua OPSin kriteereihin. Otetaan esimerkki: opettaja pitää kurssin aikana 3 itselaatimaansa koetta, joiden pohjalta hän antaa oppilaalle numeron. Kokeita ei ole kuitenkaan rakennettu arviointikriteereitä huomioiden. Näin ollen ne eivät mittaa osaamista arviointikriteeristön pohjalta ja niiden merkitys arvioinnista on näin ollen nolla.
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Mutta kyllä opettajan täytyy luottaa, että oppikirjat on rakennettu arviointikriteerit huomioiden ja mikäli kokeissa oppikirjassa olevia asioita kysytään, ne ovat valideja arvioinnin pohjalla.
Valitettavasti totta vain osittain: jos tarkastelet arviointikriteereitä oppiaineesi osalta tarkasti ja vertaat niitä käyttämiisi kirjoihin, huomaat takuulla ettei kirjoissa ole läheskään kaikkea arviointikriteeristössä olevia sisältöjä.
Kyllä on. Jopa e-oppilaiden kirjoissa on ne minimit.
Ei ole. Kaikki käytännön näyttötehtävät puuttuvat.
Näyttöjä annetaan koko ajan.
Osassa oppiaineissa on erikseen määriteltyjä näyttötehtäviä, jotka esitellään sitten harjoittelun jälkeen kerralla. Asiaan ei välttämättä palata enää kertaakaan uudelleen. Oppiaineiden välillä on melkoiset erot tässä.
Kiitettävän kriteeri:
"Oppilas osaa
koostaa ohjeiden
mukaisesti laa-
jahkon ja huolel-
lisesti toteutetun
perinteisen tai
digitaalisen kas-
vikokoelman tai
muun digitaali-
sen eliökokoel-
man."" Oppilas suunnit-
telee ja toteut-
taa kasvatusko-
keen, arvioi ko-
keen tulosten
luotettavuutta
sekä selittää, mi-
ten kasvatuskoe
liittyy tarkastel-
tavaan biologi-
seen ilmiöön."
Ja montako kertaa kutakin tehtävää ehditään harjoitella ennen näyttökertaa? Montako näyttöä lukukaudessa siis on edes mahdollista suorittaa, kun tunneilla on tarkoitus myös opiskella?
1-2 harjoittelukertaa on ennen käytännön näyttöä. Esim. eliökokoelma tehdään pienenä versiona seiskalla ja lopullisena arvioitavana versiona kasilla. Kasvien kasvatus samoin ja myös alakoulussa kasvatetaan jotain.
Entä ne lukuisat oppilaat, jotka vaihtavat välillä koulua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Totta kai se sisältää sen. Vai eikö yläkoululaisen tarvitse mielestäsi osata uida? Ei kävelemään tai juoksemaankaan opeteta koulussa, silti osaamista arvioidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta oppilaiden arviointi on tasavertasta, se perustuu opetussuunnitelmassa ennakkoon määriteltyihin arviointikriteereihin, joita jokainen opettaja sitten omassa arvioinnissaan tarkastelee.
Tässä on asian ydin. Olen nuori opettaja ja työskennellyt vasta 2 vuotta alalla. Olen pannut merkille sen, että erityisesti vanhemmilla kollegoilla ei ole mitään käsitystä arvionnista. Siis siinä mielessä, että arvioinnin tulee perustua OPSin kriteereihin. Otetaan esimerkki: opettaja pitää kurssin aikana 3 itselaatimaansa koetta, joiden pohjalta hän antaa oppilaalle numeron. Kokeita ei ole kuitenkaan rakennettu arviointikriteereitä huomioiden. Näin ollen ne eivät mittaa osaamista arviointikriteeristön pohjalta ja niiden merkitys arvioinnista on näin ollen nolla.
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Mutta kyllä opettajan täytyy luottaa, että oppikirjat on rakennettu arviointikriteerit huomioiden ja mikäli kokeissa oppikirjassa olevia asioita kysytään, ne ovat valideja arvioinnin pohjalla.
Valitettavasti totta vain osittain: jos tarkastelet arviointikriteereitä oppiaineesi osalta tarkasti ja vertaat niitä käyttämiisi kirjoihin, huomaat takuulla ettei kirjoissa ole läheskään kaikkea arviointikriteeristössä olevia sisältöjä.
Kyllä on. Jopa e-oppilaiden kirjoissa on ne minimit.
Ei ole. Kaikki käytännön näyttötehtävät puuttuvat.
Näyttöjä annetaan koko ajan.
Osassa oppiaineissa on erikseen määriteltyjä näyttötehtäviä, jotka esitellään sitten harjoittelun jälkeen kerralla. Asiaan ei välttämättä palata enää kertaakaan uudelleen. Oppiaineiden välillä on melkoiset erot tässä.
Kiitettävän kriteeri:
"Oppilas osaa
koostaa ohjeiden
mukaisesti laa-
jahkon ja huolel-
lisesti toteutetun
perinteisen tai
digitaalisen kas-
vikokoelman tai
muun digitaali-
sen eliökokoel-
man."" Oppilas suunnit-
telee ja toteut-
taa kasvatusko-
keen, arvioi ko-
keen tulosten
luotettavuutta
sekä selittää, mi-
ten kasvatuskoe
liittyy tarkastel-
tavaan biologi-
seen ilmiöön."
Ja montako kertaa kutakin tehtävää ehditään harjoitella ennen näyttökertaa? Montako näyttöä lukukaudessa siis on edes mahdollista suorittaa, kun tunneilla on tarkoitus myös opiskella?
1-2 harjoittelukertaa on ennen käytännön näyttöä. Esim. eliökokoelma tehdään pienenä versiona seiskalla ja lopullisena arvioitavana versiona kasilla. Kasvien kasvatus samoin ja myös alakoulussa kasvatetaan jotain.
Entä ne lukuisat oppilaat, jotka vaihtavat välillä koulua?
Onneksi niitä on täällä meillä vähän.
Ovat pulassa ja vielä suuremmissa ongelmissa ovat heidän opettajansa. Pääkaupunkiseudulla kun sopivasti muuttaa, on jokaisena yläkoulun lukuvuonna vain ihmisen biologiaa. Osa kunnista on laittanut sen seitsemännelle, osa kahdeksannelle ja osa yhdeksännelle. Sen päättöarvioinnin antavan opettajan pitäisi sitten ysin aikana taikoa oppilaalle näyttömahdollisuudet muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Uinnin harjoittelu on "kotitehtävä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitosen kriteeri yhdeksännellä : "Oppilas osaa uida 10 m."
Jos ei osaa, tai ei ole suostunut antamaan näyttöä, tulee tästä osuudesta 4.
Vihkotyöskentely?? Keskittykää aineeseen, jota opetellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Totta kai se sisältää sen. Vai eikö yläkoululaisen tarvitse mielestäsi osata uida? Ei kävelemään tai juoksemaankaan opeteta koulussa, silti osaamista arvioidaan.
Mitä varten koulua käydään, jos siellä arvioidaan asioita, joita ei opeteta koulussa? Arvioidaanko matematiikassa toisen asteen yhtälöitä siten, ettei niitä opetella ensin? Lukemista ilman että oppilaita opetetaan lukemaan?
Pitääkö viiden tai 10 englannin tunnin jälkeen ymmärtää Shakespearen tekstejä englannin kielellä?
Uinti on ainoa pakollinen liikunnan opsissa, se kannattaa muistaa. Sillä on siis oma painoarvonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Uinnin harjoittelu on "kotitehtävä".
Ei vapaa-ajalle voi määrätä tuollaista tehtävää, joka vaatii aikuisen valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Totta kai se sisältää sen. Vai eikö yläkoululaisen tarvitse mielestäsi osata uida? Ei kävelemään tai juoksemaankaan opeteta koulussa, silti osaamista arvioidaan.
Mitä varten koulua käydään, jos siellä arvioidaan asioita, joita ei opeteta koulussa? Arvioidaanko matematiikassa toisen asteen yhtälöitä siten, ettei niitä opetella ensin? Lukemista ilman että oppilaita opetetaan lukemaan?
Pitääkö viiden tai 10 englannin tunnin jälkeen ymmärtää Shakespearen tekstejä englannin kielellä?
Koulussa opetellaan uinnin tekniikkaa. Yleensä opettajana on ihan uimaopettaja. Harjoittelu tehdään itse.
Samoin koulussa opetetaan miten kertotaulut toimivat. Kertotaulujen ulkoa opettelu tehdään itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viitosen kriteeri yhdeksännellä : "Oppilas osaa uida 10 m."
Jos ei osaa, tai ei ole suostunut antamaan näyttöä, tulee tästä osuudesta 4.
Erikoinen kriteeri, kun koulussa ei saa niin paljoa uintiopetusta, että se riittäisi hyvää arvosanaan, useinkaan ei edes siihen vitoseen.
Miksi arvioidaan uimataitoa ilman riittävän opetuksen järjestämistä? Käytännössähän siinä arvioidaan kotien aktiivisuutta opettaa lapsi uimaan.
Yhtä hyvin matematiikassa voitaisiin vaatia osaamistasoa, jota ei kouluopetuksessa ole mahdollista saavuttaa vaan siinä vaadittaisiin kodin järjestämää lisäkoulutusta.
Olennaista on, että henkilö suorittaa oppivelvollisiuttaan; MITEN hän sen suorittaa, kunhan ei muita häiritse, on triviaalia.
Henkilöä voi käytännössä suosia, henkilökohtaisista syistä... mutta häneltä ei saa edellyttää (!) miellyttämistä, esim. kauneutta ja ystävällisyyttä, jotta arvosana olisi hyvä, ellei kyseessä ole käytöksen arviointi. Suosiminen voi olla vain ylimääräistä; ihmisiä ei saa syrjiä esim. ulkonäön tai arvojen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Totta kai se sisältää sen. Vai eikö yläkoululaisen tarvitse mielestäsi osata uida? Ei kävelemään tai juoksemaankaan opeteta koulussa, silti osaamista arvioidaan.
Mitä varten koulua käydään, jos siellä arvioidaan asioita, joita ei opeteta koulussa? Arvioidaanko matematiikassa toisen asteen yhtälöitä siten, ettei niitä opetella ensin? Lukemista ilman että oppilaita opetetaan lukemaan?
Pitääkö viiden tai 10 englannin tunnin jälkeen ymmärtää Shakespearen tekstejä englannin kielellä?
Ai mitä varten? No paikkaamaan kodin puutteita. Kai nyt opetat pentusi edes käyttäytymään, tervehtimään, kiittämään, istumaan paikoillaan, syömään asiallisesti, odottamaan vuoroaan ja ottamaan muut huomioon jo ennen kouluikää?
Useimmat meistä opettavat myös paljon muuta.
Kai ymmärrät, että kouluun mennessä jo sujuvasti lukeva lapsi on aika eri asemassa kuin lapsi, joka ei edes kirjaimia tunnista eka luokan keväälläkään. Tai käsin ompelemaan ja virkkaava lapsi vrt. lapsi, joka ei edes saksia osaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaikka liikunnassa saa lintsata ja perseillä jatkuvasti, kunhan jollain "näyttökerralla" juoksee kovimman ajan ja saa kympin?
No ei.Liikunnan kriteerit eivät toimi noin. Ja tämä keskustelu koski lähinnä reaaliaineita.
Uinti on näyttötehtävä, muut tämän tyyppisiä:
"Oppilas työsken-
telee kaikkien
kanssa ja edistää
ryhmän toimin-
taa ja oppimista."Opetetaanko koulussa uintia niin paljon, että sen perusteella voidaan arvioida oppilaita? Mikäli muistan, uintitunteja on niin vähän, etteivät ne riitä edes alkeellisen uimataidon saavuttamiseen.
Pitäisi opettaa. Jos ei opeteta, niin reksin kautta kunnan päättäviin elimiin valitus. He päättävät rahoituksesta. Uintiretket ovat valtavan kalliita.
Jokainen tietää, ettei opeteta. Uintia ei voi tosiasiallisesti arvioida, koska sitä ei opeteta niin paljon, että uimataito olisi mahdollista saavuttaa kouluopetuksessa. Esimerkiksi lasten alkeisuimakouluissa, joissa uintia on paljon enemmän, tavoite on, että lapsi oppii laittamaan pään veden alle.
Jotta lapsi osaa uida 25 tai 50 metrin altaan päästä päähän, vaaditaan jo seuraavia kursseja. Koulussa uintia ei ole edes alkeisuimakoulun vertaa. Toivottavasti arviointi ei sisällä ainakaan sitä, että oppilaan pitäisi osata uida.
Totta kai se sisältää sen. Vai eikö yläkoululaisen tarvitse mielestäsi osata uida? Ei kävelemään tai juoksemaankaan opeteta koulussa, silti osaamista arvioidaan.
Mitä varten koulua käydään, jos siellä arvioidaan asioita, joita ei opeteta koulussa? Arvioidaanko matematiikassa toisen asteen yhtälöitä siten, ettei niitä opetella ensin? Lukemista ilman että oppilaita opetetaan lukemaan?
Pitääkö viiden tai 10 englannin tunnin jälkeen ymmärtää Shakespearen tekstejä englannin kielellä?
Aloitus onkin woken aivopieru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitosen kriteeri yhdeksännellä : "Oppilas osaa uida 10 m."
Jos ei osaa, tai ei ole suostunut antamaan näyttöä, tulee tästä osuudesta 4.
Erikoinen kriteeri, kun koulussa ei saa niin paljoa uintiopetusta, että se riittäisi hyvää arvosanaan, useinkaan ei edes siihen vitoseen.
Miksi arvioidaan uimataitoa ilman riittävän opetuksen järjestämistä? Käytännössähän siinä arvioidaan kotien aktiivisuutta opettaa lapsi uimaan.
Yhtä hyvin matematiikassa voitaisiin vaatia osaamistasoa, jota ei kouluopetuksessa ole mahdollista saavuttaa vaan siinä vaadittaisiin kodin järjestämää lisäkoulutusta.
Kiitettävään numeroon vaaditaan esimerkiksi biologiassa muutamassa kohdin sellaista itsenäistä työskentelyä, jota ei tehdä koulussa eikä opettajan johdolla.
Oppilaan on tarkoitus opetella asioita myös itse. Esimerkiksi englannin sanat opetellaan kotona itse, niitä ei koulussa jauheta (kun ei ole aikaa).
Odotahan, kun nuoresi on lukiolainen. Itsenäistä opiskelua tulee vielä enemmän.
Perseilevät woket puhuvat käytöstavoista ja käyttävät sitä tekosyynä MIELIVALTAAN...
Ja montako kertaa kutakin tehtävää ehditään harjoitella ennen näyttökertaa? Montako näyttöä lukukaudessa siis on edes mahdollista suorittaa, kun tunneilla on tarkoitus myös opiskella?