Onko lapsesi "arki viritetty liian kireälle"?

Vierailija kirjoitti:

On kyllä vaikea kuvitella miksi joku kuskaisi lapsiaan harrastuksiin, jos ne olisi niin lähellä ja turvallisen matkan päässä että lapsi voisi mennä sinne itse. Pienet nyt toki pitää kuskata, sen ymmärtää. 

Koska ne saattavat olla myöhään illalla. Koska talvisäät. Koska isot kassit. Koska vanhemmat haluavat seurata harrastusta. Tai mitä tahansa. Turvallisuuselinten voi olla mielipidekysymys.

En jaksa uskoa syynä olevan pääsääntöisesti lasten laiskuus. 

Ei ole lasten arki liian tiukkaa, mutta minun on. Molemmat lapset käyvät kahdessa eri harrastuksessa jotka ovat itse valinneet. Ainoa ehto on, että toisen niistä pitäisi olla jotenkin liikunnallista. Ikävä kyllä nämä harrastukset vievät itseltäni 5 iltaa viikosta, kun lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lasten arki liian tiukkaa, mutta minun on. Molemmat lapset käyvät kahdessa eri harrastuksessa jotka ovat itse valinneet. Ainoa ehto on, että toisen niistä pitäisi olla jotenkin liikunnallista. Ikävä kyllä nämä harrastukset vievät itseltäni 5 iltaa viikosta, kun lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin.

Eikö harrastuksia löydy viikonlopuille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että vanhaa ketjua on nostettu. Lukivatkos mammat ja papat eilen Hesarista artikkelin lasten harrastuskuskauksista?

 

Valtaosalla lapsista on alle kolmen kilometrin harrastusmatka, ja perheet viettävät siitä huolimatta iltansa autorumbassa. Osuiko ja upposiko kenelläkään? Itse voin tunnustaa. Arjen aikataulut ovat liian tiukat kolmen lapsen kanssa. Yritämme nyt syksyllä tsempata tässä asiassa ja järjestää mahdollisuuksien mukaan harrastusmatkat kävellen tai pyörällä.

Luin. Ei uponnut, kun suurkaupungissa emme omista autoa. Harrastukset on valittu sopivan välimatkan mukaan, mutta vaihtoehtoja onkin parin kilometrin välillä kymmeniä ja kymmeniä. Potkulautailemme niihin.

En ehkä lukenut juttua tarpeeksi tarkasti, mutta mielestäni siinä ohitettiin vähän lian helposti keskimääräiset välimatkat, lasten turvallisuus, harrastusten aikataulut, Suo

Paljon harrastuksia voisi siirtää lähikoulujen tiloihin. Täten kuskaustarve vähenisi. Mutta ainakin meidän kaupungissamme tuntuu, että niitä koulujakin lopetetaan koko ajan. Oman lapseni kamppailuharrastus siirtyy syksyllä pyörämatkan päästä automatkan päähän. Isot yksiköt ovat päättäjien mielestä niin kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä vaikea kuvitella miksi joku kuskaisi lapsiaan harrastuksiin, jos ne olisi niin lähellä ja turvallisen matkan päässä että lapsi voisi mennä sinne itse. Pienet nyt toki pitää kuskata, sen ymmärtää. 

Koska ne saattavat olla myöhään illalla. Koska talvisäät. Koska isot kassit. Koska vanhemmat haluavat seurata harrastusta. Tai mitä tahansa. Turvallisuuselinten voi olla mielipidekysymys.

En jaksa uskoa syynä olevan pääsääntöisesti lasten laiskuus. 

Ei kyse olekaan lasten vaan vanhempien laiskuudesta. Tätähän juuri käsiteltiin siinä artikkelissa. On täysin ymmärrettävää, että vanhemmat ovat huolissaan lapsen turvallisuudesta ja haluavat seurata lapsen harrastusta. Mutta kysymys onkin siitä, että miksi lapsi kuskataan autolla eikä vanhempi pyöräile yhdessä lapsen kanssa. Vanhemman pyörällä kulkisi isompikin kassi. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi soittelee kesälomalla kotonaan pianoa, ei ole tavoitteellista harrastamista. Tavoitteelliseen harrastamiseen kuuluu esimerkiksi soittotunneilla käynti. Myöskään ei ole tavoitteellista jalkapallon harrastamista, jos potkii palloa kotonaan autohallin oveen. Kyllä vähintään jokin joukkue täytyy olla, jos aikoo tavoitteellisesti harrastaa jalkapalloa.

Jokaisesta harrastuksesta ei saa tavoitteellista, vaikka miten vääntäisi. Ja se on hyvä asia, sillä nimenomaan ei-tavoitteelliset harrastukset luovat mielenrauhaa ja kehittävät persoonaa aivan omalla tavallaan. Olemme hukkuneet tuohon ajatukseen, että kaiken täytyisi olla tavoitteellista ollakseen arvokasta.

Harrastin lapsena oma-aloitteellisesti ja itsekseni ohjelmointia. Kukaan aikuinen ei koskaan opettanut asiaa sekuntiakaan. Kukaan ei kuskannut mihinkään. Kukaan ei edes ehdottanut tätä harrastusta minulle.

Tienaan nykyään hyvin ohjelmistosuunnittelijana.

Harrastuksen ei tarvitse olla ohjattua tai tavoitteellista jotta siitä olisi hyötyä. Se voi olla täysin lapsen omaehtoista tekemistä.

Harrastin lapsena oma-aloitteellisesti ja itsekseni ohjelmointia. Kukaan aikuinen ei koskaan opettanut asiaa sekuntiakaan. Kukaan ei kuskannut mihinkään. Kukaan ei edes ehdottanut tätä harrastusta minulle.

Tienaan nykyään hyvin ohjelmistosuunnittelijana.

Harrastuksen ei tarvitse olla ohjattua tai tavoitteellista jotta siitä olisi hyötyä. Se voi olla täysin lapsen omaehtoista tekemistä.

Kukaan tuskin tuota kiistää. Suurin osa ihmisistä päätyy mahdollisista harrastuksista huolimatta niihin töihin joihin perus- ja jatkokoulut ohjaavat. 

Kaikilla lapsilla ei myöskään riitä kaltaistasi motivaatiota oppia oma-aloitteisesti. Tuloksena tutkitusti aivan liian iso ruutuaika. 

Minusta on jotenkin kummallista, kun nykyään ajatellaan että jo vauvalla pitäisi olla "harrastuksia". Vauvajumppaa, vauvauintia, vauvamuskaria jne...

Meiltä kysyttiin 2 vuotiaan neuvolatarkastuksessa, että mitä harrastuksia lapsella on. Hämmennyin kysymyksestä, koska terkkari selvästi oletti että tietenkin joku harrastus on. Vastasin että lapsi leikkii ja touhuaa kaikenlaista. Lapsi on varhaiskasvatuksessa 6h viitenä päivänä viikossa joten ihan riittävästi on seuraa ja ohjattua toimintaa. Kotona ulkoillaan, leikitään, lauletaan, luetaan, piirretään, maalataan, retkeillään jne. Ei ole mitään harrastuksia.

Jotenkin surullista, että jo pienille lapsille tuputetaan päivät täyteen kaikenlaista toimintaa, vaikka lapselle tärkeintä olisi saada olla ihan vaan lapsi ja leikkiä. 

Kouluiässä 1 tai enintään 2 harrastusta on mielestäni riittävästi koulutyön ohelle. Ja harrastukset pitäisi olla lapsen mieltymysten mukaisia eikä vanhemman tai muun ympäristön lapselle tuputtamia. 

Nykymaailma on niin suorituskeskeinen että jo lapsien pitää alkaa suorittaa elämäänsä. Vanhemmat tass suorittavat vanhemmuutta oppikirjan mukaan. Lapselle tietysti halutaan parasta ja hänen toivotaan pärjäävän elämässä ja tässä jatkuvasti monimutkaistuvassa yhteiskunnassa. Kaikenlaisen suorittamisen, oppimisen ja tekemisen ajatellaan kehittävän aivoja ja parantavan suorituskykyä. Lapsia ikäänkuin valmennetaan kohti aikuisuutta. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jo 20-vuotiaat ovat uupuneita.

Ihan hölmöä määritellä harrastusten lukumäärää, eihän se vielä kerro harrastamisen määrästä. Jos pelaat futista tai lätkää 3-4 kertaa viikossa ja viikonlopun pelit päälle niin siinä on varmasti tarpeeksi. Mutta jos tiistaisin on luontokerho klo 13-14 koulupäivän jatkeeksi ja sunnuntaisin perheparkour, niin ei se varmaan kaikille olisi liioitteluna ottaa yksi harrastuskerta arki-iltoihin. Jollekin voi olla. 

Joku tuossa alussa hyvin kuvailikin sähköjäniksiä ja niitä toisia. Meillä on molempia lajeja. Toinen lapsi on kokeillut muutamaa ohjattua harrastusta mutta päätynyt aina kauden jälkeen siihen, että koulussa on riittävästi ohjattua/ryhmäaktiviteettia hänelle, ja harrastaa sitten omaehtoisesti piirtämistä, luonnossa liikkumista ja musiikkia. Toinen taas kaipaisi ohjelmaa ja nopeaa liikettä koko ajan. Toki hänen on tärkeä oppia myös hidastamista ja tylsyyden sietoa, ja tekemisiään voi keksiä itsekin, mutta ei tällaiselle lapselle ole liikaa harrastaa yhtä aikaa taekwondoa ja tennistä (kerta viikossa molempia). 

Nyt on mennyt joltain tavoitteellinen ja ohjattu sekaisin. Harrastaminen voi hyvinkin olla tavoitteellista ilman valmennusta/opetusta/ohjaamista ja toisin päin. 

Toinen lapseni pelaa futista seurassa. Ihan höntsää. Toinen harrastaa käsitöitä itsenäisesti. Jälkimmäisellä on tavoitteena tulla tekemisessään taitavaksi ja saada kiinnostuksenkohteelleen tunnettavuutta, ja hän on alakouluikäisenä tienannut tänä vuonna jo satoja euroja myymällä tuotteitaan. Ja siis ihan vieraille ihmisille, ei mummoille ja tädeille. Ei tämä kuitenkaan vielä ole osa-aikatyö, kun tekemisen ensisijainen motiivi on muu kuin raha. Mutta tavoitteellisen pitäisin, ja kehittyminen vaikka vuoden takaiseen verrattuna on hurjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä vaikea kuvitella miksi joku kuskaisi lapsiaan harrastuksiin, jos ne olisi niin lähellä ja turvallisen matkan päässä että lapsi voisi mennä sinne itse. Pienet nyt toki pitää kuskata, sen ymmärtää. 

Koska ne saattavat olla myöhään illalla. Koska talvisäät. Koska isot kassit. Koska vanhemmat haluavat seurata harrastusta. Tai mitä tahansa. Turvallisuuselinten voi olla mielipidekysymys.

En jaksa uskoa syynä olevan pääsääntöisesti lasten laiskuus. 

Etkö osaa lukea kohtaa "jos ne on niin lähellä ja turvallisen matkan päässä, että lapsi voi mennä itse"? Jos on paljon kantamista niin lyhytkin matka voi tietenkin olla liikaa lapsen kulkea itse, tai jos reitti ei ole turvallinen tai katuja ei ole aurattu. En siis usko että kukaan huvin vuoksi kuskaa, joku syy siihen on. 

Lapsi 8v ja 5 harrastusta, lisää haluaisi, mutta ei ehdi. Olin itse samanlainen, rakastin sekä liikuntaa että teatteria- ja käsityöharrastuksia. Kasvoin aktiiviseksi ja harrastukset ovat olleet suuressa roolissa menestyksessä työelämässä. Ilolla suon saman lapsilleni, asuinpaikka on valittu niin, että harrastuksiin pääsee helposti myös itse :) Ja jos viedään, kuten jäähallille, lähden itse treenien ajaksi juoksemaan koirien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä määritellä harrastusten lukumäärää, eihän se vielä kerro harrastamisen määrästä. Jos pelaat futista tai lätkää 3-4 kertaa viikossa ja viikonlopun pelit päälle niin siinä on varmasti tarpeeksi. Mutta jos tiistaisin on luontokerho klo 13-14 koulupäivän jatkeeksi ja sunnuntaisin perheparkour, niin ei se varmaan kaikille olisi liioitteluna ottaa yksi harrastuskerta arki-iltoihin. Jollekin voi olla. 

Joku tuossa alussa hyvin kuvailikin sähköjäniksiä ja niitä toisia. Meillä on molempia lajeja. Toinen lapsi on kokeillut muutamaa ohjattua harrastusta mutta päätynyt aina kauden jälkeen siihen, että koulussa on riittävästi ohjattua/ryhmäaktiviteettia hänelle, ja harrastaa sitten omaehtoisesti piirtämistä, luonnossa liikkumista ja musiikkia. Toinen taas kaipaisi ohjelmaa ja nopeaa liikettä koko ajan. Toki hänen on tärkeä oppia myös hidastamista ja tylsyyden sietoa, ja tekemisiään voi keksiä itsekin, mutta ei tällaisell

Kaikki liikuntaharrastukset meilläpäin, mitkä ei ole jotain koulun sählykerhoja, on jo alakouluikäisillle monta kertaa viikossa. Sellaista vaihtoehtoa ei täällä ole, että kävisi kerran viikossa. Pitää olla 3-4 kertaa.

Meillä lapsi on tuollainen ketjussa mainittu sähköjänis. Ainut lapsi, 9 v poika, ja haluaa olla ihmisten seurassa koko ajan. Viime vuonna maanantaisin oli koulun jälkeen parkour. Tiistaisin kokkikerho ja koripallo. Keskiviikkona pianotunti ja sählyä. Torstaina perhesähly isänsä kanssa. Lauantaina koripalloa. Lisäksi kävi talviaikaan vielä laskettelemassa kavereiden kanssa aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Näistä harrastuksista vain tuohon perhesählyyn ja laskettelemaan mennään autolla, ovat sen verran kaukana. Koripallo perhesählyn lisäksi ainut joka oli klo 16 jälkeen, muut ovat suoraan koulun jälkeen. 

"Kaikki liikuntaharrastukset meilläpäin, mitkä ei ole jotain koulun sählykerhoja, on jo alakouluikäisillle monta kertaa viikossa. Sellaista vaihtoehtoa ei täällä ole, että kävisi kerran viikossa. Pitää olla 3-4 kertaa."

Missä tällaista on? 

Täällä 10v voi harrastaa kerran viikossa esimerkiksi: kamppailulajeja, jalkapalloa, tanssia, parkouria, sirkusta, tennistä, uintia, suunnistusta, sählyä, kiipeilyä, cheerleadingia, luistelua, amerikkalaista jalkapalloa...

Kuopio kuittaa. 

Ihan paras tuo kommentti jossa sanottiin että kyllä jo 20 vuotta sitten meillä silloisella lapsilla oli monia harrastuksia ja ihan terveitä aikuisia meistä kasvoi :D Samaan aikaan kun nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat suuremmat kuin koskaan :D hyvä esimerkki kyllä tosiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin kummallista, kun nykyään ajatellaan että jo vauvalla pitäisi olla "harrastuksia". Vauvajumppaa, vauvauintia, vauvamuskaria jne...

Meiltä kysyttiin 2 vuotiaan neuvolatarkastuksessa, että mitä harrastuksia lapsella on. Hämmennyin kysymyksestä, koska terkkari selvästi oletti että tietenkin joku harrastus on. Vastasin että lapsi leikkii ja touhuaa kaikenlaista. Lapsi on varhaiskasvatuksessa 6h viitenä päivänä viikossa joten ihan riittävästi on seuraa ja ohjattua toimintaa. Kotona ulkoillaan, leikitään, lauletaan, luetaan, piirretään, maalataan, retkeillään jne. Ei ole mitään harrastuksia.

Jotenkin surullista, että jo pienille lapsille tuputetaan päivät täyteen kaikenlaista toimintaa, vaikka lapselle tärkeintä olisi saada olla ihan vaan lapsi ja leikkiä. 

Kouluiässä 1 tai enintään 2 harrastusta on mielestäni riittävästi koulutyön ohelle. Ja harrastukset pitäisi olla lapsen mieltymysten mukais

Vauvojen harrastukset ovat kotona olevaa vanhempaa varten. Tai itse ainakin kävin niissä oman mielenterveyteni takia. Ja onhan se jotain erilaista tekemistä vauvan kanssa. Kaikki eivät sellaista kaipaa ja sekin on ok. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan paras tuo kommentti jossa sanottiin että kyllä jo 20 vuotta sitten meillä silloisella lapsilla oli monia harrastuksia ja ihan terveitä aikuisia meistä kasvoi :D Samaan aikaan kun nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat suuremmat kuin koskaan :D hyvä esimerkki kyllä tosiaan. 

Kävin 30 vuotta sitten jossain höntsäkerhossa joka päivä. Sunnuntaisin vielä pyhäkoulu. Se oli kivaa ja ainoana lapsena toi elämää elämään. Ei mielenterveysongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi 8v ja 5 harrastusta, lisää haluaisi, mutta ei ehdi. Olin itse samanlainen, rakastin sekä liikuntaa että teatteria- ja käsityöharrastuksia. Kasvoin aktiiviseksi ja harrastukset ovat olleet suuressa roolissa menestyksessä työelämässä. Ilolla suon saman lapsilleni, asuinpaikka on valittu niin, että harrastuksiin pääsee helposti myös itse :) Ja jos viedään, kuten jäähallille, lähden itse treenien ajaksi juoksemaan koirien kanssa.

Minulla kans samanlainen lapsi, vuotta vanhempi. Hirveästi haluaisi harrastaa ja on innokas tekemään kaikkea. Nyt on tarkoitus opettaa kulkemaan bussilla itse, se laajentaa mahdollisuuksia aika paljon kun pääsee sitten jo aiemmin iltapäivällä alkaviin harrastuksiin. Jää aikaa olla perheenkin kanssa.