miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut kenenkään lapsellisen kadehtineen lapsetonta. Päin vastoin kyllä.

Johtuu varmasti siitä, että harva lapsellinen pystyy/kehtaa sanoa sitä ääneen. Eihän omaa valintaa voi enää muuttaa ja jättää lapsia hankkimatta. Itse en ikinä en ole ollut lapsellisille kateellinen, päin vastoin. Perhe-elämä pikkulasten kanssa kuulostaa omalta painajaiselta.

Eiköhän me kaikki ainakin välillä kadehdita muita, ja juuri niitä erilaisia elämänvalintoja tehneitä. Tai jos ei kadehdita, niin ainakin mietitään millaista se elämä olisi jos...

Olen itse lapseton ja kyllähän lapsiperhearki näyttäytyy välillä melkoisen rasittavana, toki riippuu perheestä ja tilanteesta. Toisaalta lapsiperheillä on varmasti paljon sellaisia iloja ja täyttymyksen tunteita, mitä itselläni ei ole.

Naapurin lapsiperheen äiti juoksee pää kolmantena jalkana ja pyykki- ym. hommat ovat loputtomia. Välillä katsoo minua pahasti kun istun kaikessa rauhassa omalla pihalla. Aivan varmasti on hetkittäin kateellinen. Ja saatan minäkin joskus olla vähän kateellinen, jos näen hänen viettävän onnellista aikaa lastensa kanssa.

Elämässä voi valita vain yhden tien (noin niin kuin pidemmällä tähtäimellä). Minusta olisi ihan ok, jos voisi tunnustaa että joskus kadehtii muita. Ei se ole kuin tunne, joka menee ohi. Ihan normaalia.

Ja vielä kommentti aloittajan havaintoon "piikittelystä": kyllähän sellainen ihminen on väsynyt ja kyllästynyt, jonka tarvitsee muita "piikitellä".

Jos heille tulee vain mieleen kuinka mukavaa oli nukkua pitkään ja tehdä lomalla mitä huvittaa mutta enää ei voi? En osaa sanoa, itselläni ei ole kiinnostusta piikitellä. En myöskään valita että voi kun ei enää voi nukkua pitkään ja lomakin pitää tehdä lapsia silmällä pitäen, sillä itsehän olen sen siinä samalla valinnut kun lapsia tein. Tuli vielä mieleeni että onkohan tässä siinä tapauksessa kysymys siitä vanhanajan ajattelutavasta joka kulkee sukupolvissa enemmän tai vähemmän. Naisen tarkoitus elämässä on löytää mies jonka kanssa lisääntyä ja he jotka eivät sitä tee ovat jotenkin ns. luonnonoikkuja tai ainakin ajattelevat vain omaa itseään ja on ihan vain oikein että asiasta jotenkin heille sanotaan. Sitä luulisi että nykyajan moderni maailma olisi päässyt irti tuosta ajattelutavasta mutta kai se on istutettu monilla heidän DNA-han ja sieltä se aina pomppaa esille 'tarpeen tullen.'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut kenenkään lapsellisen kadehtineen lapsetonta. Päin vastoin kyllä.

Johtuu varmasti siitä, että harva lapsellinen pystyy/kehtaa sanoa sitä ääneen. Eihän omaa valintaa voi enää muuttaa ja jättää lapsia hankkimatta. Itse en ikinä en ole ollut lapsellisille kateellinen, päin vastoin. Perhe-elämä pikkulasten kanssa kuulostaa omalta painajaiselta.

Tai siitä, että eivät yksinkertaisesti kadu valintaansa. Lapset ovat pieniä muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotettu kateutta. Kateus on viimeinen tunne mitä heitä kohtaan on. Eiköhän asia ole täysin päin vastoin. En ihmisenä olisi mistään hinnasta jättänyt lapsia kokematta, se on kehittänyt ihmisenä kaikkein eniten. Lapsettomat voivat olla itsekeskeisiä, sen olen huomannut niistä joita itse näin nelikymppisenä tunnen. Puhe on minä minä- tasoa, eivät ole oikein päässeet kehittymään siitä eteenpäin.

Kerropa sitten miten olet kehittynyt?

Tämä muuten kiinnostaa. Sitten voi vertailla helpommin lähtötasoakin.

Epäitsekkäämmäksi, moniarvoisemmaksi, huomioivammaksi, toiset ensin, entistä valveutuneemmaksi, paremmaksi ihmiseksi. Lisäksi käytännön asioissa tehokkaammaksi multitaskaajaksi. Lapset tuovat elämään lukuisia eri ulottuvuuksia, joista lapsettomana olisi jäänyt paitsi. En kaipaa uhrauksista huolimatta lapsetonta aikaa.

Olen tuttaviani lapdesta asti seuraamalla havainnoinut, että jo lapsuus-/kouluaikana poikkeuksellisen itsenäiset, kypsät, luonnolliset multitaskaajat eivät ole nyt myöhemmin lapsia hankkineet. Ehkä tiedätte tyypin, omaavat hämmästyttävän kypsiä taitoja jo peruskouluaikana, menestyvät siinä mihin ryhtyvät. Ovat erikoisen uteliaita ja hommailevat kaikkea peruslapsista poikkeavaa, ehkä yritystoimintaa tai muuta poikkeuksellisen itseohjautuvaa. Ne, jotka erottuivat näillä taidoilla myös aikuisten silmissä aikanaan. Toki kyseessä on pieni otanta ja sattuma voi vaikuttaa.

Mutta todella näin on kuin onkin käynyt, useammassa tapauksessa.

Heh, tämä kuvaa hyvin minua. Tosin en ole mikään sarjamenestyjä, vaan enemmänkin keskikastia asiassa kuin asiassa, mitä nyt keskivertoa lahjakkaampi kuvataiteellisesti. Olin varhaiskypsä, koska vanhempien alkoholismi ohjasi siihen. Nyt en sitten tiedä olenko jäänyt lapsettomaksi sen takia, että kun on lapsesta saakka huolehtinut omista vanhemmistaan, ajatus uusista huollettavista tuntuu raskaalta, vai sen takia, että tuo luontainen uteliaisuus ja jatkuvat asioiden tutkiminen ja opiskelu vie kaiken vapaa-aikani, josta en haluaisi tinkiä yhtään.

Niin tai näin, itse en ole koskaan kuullut keneltäkään lapsiperheelliseltä arvostelua omasta valinnastani. Tai sitten lähipiirini on sen verran korrekteja, etteivät ala päin naamaa arvostelemaan.

Kiva kuulla kokemuksestasi, luulisin että monella on taustalla omat lapsuusperheen olot omaa valintaa miettiessä, minulla samantyylistä kuin sinulla.

Mutta henkilöt joista puhuin eivät olleet keskivertoja, kuten itse olen, vaan ikäluokassaan erittäin poikkeavia. Huomattavasti edellä lähes kaikessa, ikäluokkaansa mahtuu aina joitakin tällaisia. Eivät laitettavissa oikein mihinkään yksittäiseen perus-kategoriaan, 10:n tyttö, sosiaalinen, pikku-vanha, älykäs, maanläheinen, urheilija, lukutoukka, humaani, vaan olivat kaikkea tätä vaivattomasti, samaan aikaan. Sarjasuorittajia, mutta täysin vaivattoman oloisesti. Varmaan hyvät itseohjautuvuuden, itsesäätelyn ja organisoinnin taidot jo varhain. Edellä monia aikuisia, totta puhuen. Ja aikuisetkin sen tajusivat, ne joilla kyky siihen riitti. Luulen, että puhutaan erityisen älykkäistä ihmisistä. Sinänsä havaitsemani kuvio on itsessään jännä, ehkä yllättäväkin. Mutta ehkä vaan sattuma, en ole varma.

Vierailija kirjoitti:

Jos heille tulee vain mieleen kuinka mukavaa oli nukkua pitkään ja tehdä lomalla mitä huvittaa mutta enää ei voi? En osaa sanoa, itselläni ei ole kiinnostusta piikitellä. En myöskään valita että voi kun ei enää voi nukkua pitkään ja lomakin pitää tehdä lapsia silmällä pitäen, sillä itsehän olen sen siinä samalla valinnut kun lapsia tein. Tuli vielä mieleeni että onkohan tässä siinä tapauksessa kysymys siitä vanhanajan ajattelutavasta joka kulkee sukupolvissa enemmän tai vähemmän. Naisen tarkoitus elämässä on löytää mies jonka kanssa lisääntyä ja he jotka eivät sitä tee ovat jotenkin ns. luonnonoikkuja tai ainakin ajattelevat vain omaa itseään ja on ihan vain oikein että asiasta jotenkin heille sanotaan. Sitä luulisi että nykyajan moderni maailma olisi päässyt irti tuosta ajattelutavasta mutta kai se on istutettu monilla heidän DNA-han ja sieltä se aina pomppaa esille 'tarpeen tullen.'

Mikähän tämäkin myytti on, että vanhemmuus estäisi rauhalliset aamut ja pitkät unet? Sellaisia lapsiahan ihmiset yleensä saavat kuin ovat itsekin. Meillä ollaan aamu-unisia. Lapsi heräilisi luonnostaan ysin maissa vasta, kun me itsekin nukutaan pitkään. Ihan samalla lailla lapsiperheet matkustelee, harrastaa, käyttää aikaa yhdessä ja erikseen. En ymmärrä mitä se, että on lapsi veisi omasta elämästä pois, mutta ymmärrän hyvin miten paljon se tuo lisää kuin mitä lapsettomilla elämä on.

niitä v....ttaa kun eivät voi tehdä samoja asioita vapaasti ja silloin kun huvittaa

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Välillä tämmöistä vastausta lukiessa ihmettelee, että eikö näin kirjoittava ihminen oivalla, että päätös pysyä lapsettomana sinkkuna johtuu usein siitä, ettei halua sinne omaan kotiinsa ketään odottamaan saati kömpimään aamuyöstä kainaloon?

Ja sinä et kykene oivaltamaan, että me perheelliset haluamme, että ympärillä on muitakin ihmisiä, se oma rakas perhe. Joku jolle me olemme maailman tärkeimpiä ihmisiä ja he meille. Se, että pääsee vapaasti lähtemään tiistaina jumppaan on aika surkeaa ja perheellisyys ei edes sulje sitä teidän vapauttanne millään muotoa pois.

Mihinkäs se lukutaito jäi? Tuossa lainaamassasi tekstissä ei esitetty mitään olettamaa perheellisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut kenenkään lapsellisen kadehtineen lapsetonta. Päin vastoin kyllä.

Johtuu varmasti siitä, että harva lapsellinen pystyy/kehtaa sanoa sitä ääneen. Eihän omaa valintaa voi enää muuttaa ja jättää lapsia hankkimatta. Itse en ikinä en ole ollut lapsellisille kateellinen, päin vastoin. Perhe-elämä pikkulasten kanssa kuulostaa omalta painajaiselta.

Tai siitä, että eivät yksinkertaisesti kadu valintaansa. Lapset ovat pieniä muutaman vuoden.

Murrosikä kestää muutaman vuoden....

Joku pitkään nukkumisen haave on kärpäsen kakka, eikä vaikuta millään tavalla sen arviointiin valitsisinko lapset uudelleen vai en. Olisin katkera jos olisin jäänyt lapsista paitsi. Kaikki tuntemani joilla on lapsia ovat heistä onnellisia. Miksi he valehtelisivat tällaista. Sen näkee kyllä ihan omin silmin. Kai lapsettomat haluavat kuvitella, että suurikin osa lapsen hankkineista katuu. Väärin luultu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut kenenkään lapsellisen kadehtineen lapsetonta. Päin vastoin kyllä.

Johtuu varmasti siitä, että harva lapsellinen pystyy/kehtaa sanoa sitä ääneen. Eihän omaa valintaa voi enää muuttaa ja jättää lapsia hankkimatta. Itse en ikinä en ole ollut lapsellisille kateellinen, päin vastoin. Perhe-elämä pikkulasten kanssa kuulostaa omalta painajaiselta.

Tai siitä, että eivät yksinkertaisesti kadu valintaansa. Lapset ovat pieniä muutaman vuoden.

Ja sitten se todellinen helvetti vasta alkaakin.

Jos julistat kuin uskovainen tai selkeästi kiusaat, niin varmaan siksi. Ei kai kukaan täysjärkinen ihminen enää nykyään välitä onko sinulla lapsia vai ei?

En ole huomannut tuollaista. En ole tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa jotka käyttäytyvät huonosti muita kohtaan. Ei se ole siitä kiinni onko lapsia vai ei vaan ihmisen luonteesta.

T. Lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut kenenkään lapsellisen kadehtineen lapsetonta. Päin vastoin kyllä.

Johtuu varmasti siitä, että harva lapsellinen pystyy/kehtaa sanoa sitä ääneen. Eihän omaa valintaa voi enää muuttaa ja jättää lapsia hankkimatta. Itse en ikinä en ole ollut lapsellisille kateellinen, päin vastoin. Perhe-elämä pikkulasten kanssa kuulostaa omalta painajaiselta.

Tai siitä, että eivät yksinkertaisesti kadu valintaansa. Lapset ovat pieniä muutaman vuoden.

Ja sitten se todellinen helvetti vasta alkaakin.

Ok, ei meillä ainakaan. Harmi jos sulla on huonommat kortit. Tsempit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Sulla on vanhana ihmisenä joku muu kuin aviomiehesi kömpimässä kainaloon tai kaipaamassa kotiin? En ymmärrä tälläista ilkeilymentaliteettia nykysomessa, ei tarvita vastakkain asettelua. Toiset on tyytyväisiä elämään perheineen, toiset haluaa pienemmän perheen. Ei ole keltään mikään pois kun kyseessä oma valinta. Miksi olla ilkeä? Kiltteys ei maksa mitään.

Hassu vertaus joku lapselliset vs. Lapsettomat. Ihanku lapsellisten elämä olis samanlaista tai lapsettomien. Elämää ja arkea taitaa määrittää aika monet muutkin asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut kenenkään lapsellisen kadehtineen lapsetonta. Päin vastoin kyllä.

Johtuu varmasti siitä, että harva lapsellinen pystyy/kehtaa sanoa sitä ääneen. Eihän omaa valintaa voi enää muuttaa ja jättää lapsia hankkimatta. Itse en ikinä en ole ollut lapsellisille kateellinen, päin vastoin. Perhe-elämä pikkulasten kanssa kuulostaa omalta painajaiselta.

Tai siitä, että eivät yksinkertaisesti kadu valintaansa. Lapset ovat pieniä muutaman vuoden.

Ja sitten se todellinen helvetti vasta alkaakin.

Ok, ei meillä ainakaan. Harmi jos sulla on huonommat kortit. Tsempit!

Teillä on sitten peruskoulu, murrosikä ja teinivuodet lusittu?

Vierailija kirjoitti:

Kateellisuus. Itse olen sinkku ja lasten lukumäärä 0. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, voin tehdä mitä huvittaa miettimättä sen tarkemmin, duunissa menee uran kannalta oikein hyvin, matkustan paljon vapaajalla ynm..

Minä joudun kuuntelemaan usein kavereitten valituksia siitä että lapset (perhe) sitoo heitä ja ei pysty enää elää vapaasti. Ymmärrän heidän tuskaa, mutta ei ole minun ongelma. Mutta en myöskään vedä hernettä nenään siitä kun tuska purkautuu minuun, kun ymmärrän taustan ja mekanismin.

Toiveajattelua. Tulkitset asiat noin, vaikka monelle se saattaa olla ihan humblebragia.

Kyllä se pikemmin on niin, että perheelliset ja naimisissa olevat kokevat olevansa vähän enemmän kuin lapseton sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Joku pitkään nukkumisen haave on kärpäsen kakka, eikä vaikuta millään tavalla sen arviointiin valitsisinko lapset uudelleen vai en. Olisin katkera jos olisin jäänyt lapsista paitsi. Kaikki tuntemani joilla on lapsia ovat heistä onnellisia. Miksi he valehtelisivat tällaista. Sen näkee kyllä ihan omin silmin. Kai lapsettomat haluavat kuvitella, että suurikin osa lapsen hankkineista katuu. Väärin luultu.

Uskon, että valtaosa lapsia saaneista ovat heistä erittäin onnellisia. Miksipä eivät olisi. En toivo, että joku omaa elämäänsä elävä olisi minun lapsettomasta elämästäni kateellinen, mitä se kummankaan elämään toisi? Ei se edes vaikuttaisi mihinkään, ellei sitten käytökseen ja siinäkään mielessä kateus ei tuo hyviä asioita suuntaani. Minun ei tarvitse elämääni muiden elämään, eikä muidenkaan kannata. Ja muutenkin on tärkeämpää itsensä kannalta hyväksyä asiat kuten ne ovat ja yrittää siinä kehyksessä parhaansa. Jos valinnat osoittautuvat hyviksi, mikä sen ihanampaa. Jos eivät, asia täytyy käsitellä ja tehdä mitä voi. Jokainen tietää itse, miltä mikäkin tuntuu, toisen puolesta ei voi tätä päättää.