miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Lapseton nauttikoon lapsettomuudestaan, jos niin haluaa. Keneltä se on pois?

Omat lapseni ovat mun elämäni valo ja ilo. Toivon lapsettomillekin sitä tunnetta, jos he ovat joskus siihen valmiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Tästäkin kommentista huomaa ettei vanhemmuus itsessään tee kenestäkään aikuista. Voimia kasvuusi!

Olen lapseton ja vittuilen itsekin lapsettomille. Heiltä tuntuu tulevan niin ohutta yläpilveä liittyen heidän epäitsekkyyteen ja vastuullisuuteen, että ei sellaista jaksa kuunnella, yksinkertaisesti. Mitä epäitsekkyyttä se on, että matkustaa miehen kanssa kerta vuoteen ulkomaille, asutaan keskustassa, mutta täytyy olla silti päheä auto alla. Nautitaan viiniä ja lihaa ravintoloissa. Se on nimenomaan itsekkyyttä. Eihän siihen elämään lapset sovi. Se tarkottaisi, että joutuisi huomioimaan muitakin kuin itseään ja kumppaniaan

Vierailija kirjoitti:

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Lapseton ei ole yhtä kuin sinkku. Kyllä tuo kumppani aina välillä ainakin väittää kaipaavansa, vaikka en kyllä erityisesti sellaista kaipuuta keneltäkään tarvitse. Se taas on vain positiivista, ettei kukaan könyä aamuyöstä herättämään kesken unien.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotettu kateutta. Kateus on viimeinen tunne mitä heitä kohtaan on. Eiköhän asia ole täysin päin vastoin. En ihmisenä olisi mistään hinnasta jättänyt lapsia kokematta, se on kehittänyt ihmisenä kaikkein eniten. Lapsettomat voivat olla itsekeskeisiä, sen olen huomannut niistä joita itse näin nelikymppisenä tunnen. Puhe on minä minä- tasoa, eivät ole oikein päässeet kehittymään siitä eteenpäin.

No etpä se sinäkään ole liikaa päässyt kehittymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Välillä tämmöistä vastausta lukiessa ihmettelee, että eikö näin kirjoittava ihminen oivalla, että päätös pysyä lapsettomana sinkkuna johtuu usein siitä, ettei halua sinne omaan kotiinsa ketään odottamaan saati kömpimään aamuyöstä kainaloon?

Kirjoitin jo vähän aiemmin.  Miesten lapsettomuudesta ei käytännöllisesti puhuta lainkaan. 

Itse olen tosiaan vasta 48v. ja taas sinkkuna. 

Ellei ihmeitä tapahdu, niin minä en varmaan lisäänny. Ja anteeksi, en siis tarkoita siittämistä, vaan perhe-elämää. Aina kuvittelin itseni isäksi ja mitä kaikkea tehtäisiin. 

Tietty mun Faija sai klassisesti yhden yön jutusta lapsen ( yritän pitää yhteyttä siskopuoleen ) ja Sale hopeakettuna tekee presidentillisiä tekojaan. 

Onhan tämä nyt todella harmillista - minussakin menee potentiaalisesti ihan hyvä isä hukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja vittuilen itsekin lapsettomille. Heiltä tuntuu tulevan niin ohutta yläpilveä liittyen heidän epäitsekkyyteen ja vastuullisuuteen, että ei sellaista jaksa kuunnella, yksinkertaisesti. Mitä epäitsekkyyttä se on, että matkustaa miehen kanssa kerta vuoteen ulkomaille, asutaan keskustassa, mutta täytyy olla silti päheä auto alla. Nautitaan viiniä ja lihaa ravintoloissa. Se on nimenomaan itsekkyyttä. Eihän siihen elämään lapset sovi. Se tarkottaisi, että joutuisi huomioimaan muitakin kuin itseään ja kumppaniaan

Onko lääkkeet ottamatta?

En jaksa lukea koko juupas/eipäsketjua läpi.

Olen itse neljän jo täysi-ikäisen lapsen äiti. En tietääkseni ole koskaan suhtautunut nuivasti lapsettomiin. Päinvastoin jotkut lapsettomat ovat suhtautuneet minuun nuivasti, mm.esikoisen kummitädille en olisi saanut sanoa sanaakaan lapsestani. Hirveä huokailu ja silmien pyörittely, jos uskalsin kertoa jotain lapseen liittyvää.

Hyvä ystäväni on lapseton, samoin moni sukulaiseni. Mahdutaan hyvin samaan ilmatilaan heidän kanssaan.

Itseäni ärsyttää lapsettomissa kavereissa ainoastaan ajattelemattomuus. Itselläni on 7- ja 1-vuotiaat. Olin viiden päivän lomareissulla erään ystävän kanssa kaksin pari vuotta sitten. Samainen kaveri ehdottelee jatkuvasti viikonkin lomamatkoja ja ihmettelee, kun sanon etten voi tulla nyt kun on tuo pienempi lapsi. Minua itseäni ei haittaa olla menemättä, olen ehtinyt matkustella, mutta en jaksaisi aina selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Useimmin lapsettomat ovat työttömiä tai mt-ongelmaisia kuin lapsia saaneet. Ehkä hyväkin, että eivät lisäänny.

Tämä tulee kyllä selkeästi esiin ihan päivittäin uutisia lukiessa, toinen toistaan hirveämpiä asioita juurikin vanhemmat tekevät omille lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Välillä tämmöistä vastausta lukiessa ihmettelee, että eikö näin kirjoittava ihminen oivalla, että päätös pysyä lapsettomana sinkkuna johtuu usein siitä, ettei halua sinne omaan kotiinsa ketään odottamaan saati kömpimään aamuyöstä kainaloon?

Ja sinä et kykene oivaltamaan, että me perheelliset haluamme, että ympärillä on muitakin ihmisiä, se oma rakas perhe. Joku jolle me olemme maailman tärkeimpiä ihmisiä ja he meille. Se, että pääsee vapaasti lähtemään tiistaina jumppaan on aika surkeaa ja perheellisyys ei edes sulje sitä teidän vapauttanne millään muotoa pois.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko juupas/eipäsketjua läpi.

Olen itse neljän jo täysi-ikäisen lapsen äiti. En tietääkseni ole koskaan suhtautunut nuivasti lapsettomiin. Päinvastoin jotkut lapsettomat ovat suhtautuneet minuun nuivasti, mm.esikoisen kummitädille en olisi saanut sanoa sanaakaan lapsestani. Hirveä huokailu ja silmien pyörittely, jos uskalsin kertoa jotain lapseen liittyvää.

Hyvä ystäväni on lapseton, samoin moni sukulaiseni. Mahdutaan hyvin samaan ilmatilaan heidän kanssaan.

Tämäkään ketju ei ole mitään muuta kuin meidän vanhempien haukkumista. Jos se lapseton elämä on niin hienoa, niin miksi pitää käyttää aikaa meidän lasten vanhempien haukkumiseen. Olkaa siellä hienossa glamour elämässänne sitten ihan rauhassa.

Kateutta en tiettävästi ole kohdannut, mutta ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä sitäkin enemmän. Ja kyllä lapsellisten on välillä kovin vaikea hyväksyä vapaaehtoista lapsettomuutta.

Tämmönen lapselliset vs. Lapsettomat taistelu on ihan tyhmää ja turhaa. Ja se onko elämä ollut helppoa vai vaikeaa niin siihen vaikuttaa kyllä TODELLA monet eri asiat, ei kukaan voi sanoa että sun elämä on helppoa tms oli lapsia tai ei.

En ole koskaan kuullut kenenkään lapsellisen kadehtineen lapsetonta. Päin vastoin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että jos kauheasti joutuu haukkumaan toisen tekemiä päätöksiä, joista ei ole kenellekään muulle hamia, kielii se aina jostain henkilökohtaisesta tyytymättömyydestä. Usein tietenkin siitä, että sen oman päätöksen kanssa ei olla sinut ja sen takia toisen vastakkainen päätös tuntuu niin henkilökohtaiselta, vaikkei se omaa elämää edes kosketa. Ja tämä koskee niin perheellisiä kuin (vapaaehtoisesti)lapsettomiakin.

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta en ole ikinä kokenut tarpeelliseksi haukkua lapsiperheitä edes täällä netin anonyymiyden suojaamana. Pidän vilpittömästi lapsista, en koe lapsiperheiden etujen olevan minulta mitenkään pois, enkä koskaan hauku lapsia ja siinä sivussa heidän äitejään sellaisella sanahirvityksellä kuin p*rsehedelmä, kuten täällä jotku lapsettomat toistuvasti tekevät. En tunne tarvetta haukkua, eikä muiden haukut ja arvostelut saa minussa tunnereaktiota aikaan, koska olen sinut oman päätökseni kanssa.

Todella hyvin kirjoitettu. Tämä ilmiö ei tosiaan koske vain lapsettomuutta tai lapsien hankkimista, vaan ihan kaikkia elämänvalintoja. Suututaan muiden valinnoista, kun ei olla pohjimmiltaan sinut itsensä kanssa. 

Kiitos! Tämän takia liputan aina itsereflektion puolesta. Kun ei tarvitse alati sotia itsensä kanssa, silloin ei pahemmin tarvitse sotia maailmankaan kanssa. Tai ainakaan heidän kanssa, jotka oikeasti eivät ole vihollisia.

Tavallaan harmi, että olet vela, koska sinulla on viisautta, joka on kasvattajalle eduksi ;) 

Mutta vakavasti puhuen elämä on kyllä kaikin tavoin helpompaa, kun tätä ei ajattele kilpailuna tai peräti sotana. Itsereflektioon taipuvaiset ihmiset ovat parasta seuraa, lepoa aivoille. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja vittuilen itsekin lapsettomille. Heiltä tuntuu tulevan niin ohutta yläpilveä liittyen heidän epäitsekkyyteen ja vastuullisuuteen, että ei sellaista jaksa kuunnella, yksinkertaisesti. Mitä epäitsekkyyttä se on, että matkustaa miehen kanssa kerta vuoteen ulkomaille, asutaan keskustassa, mutta täytyy olla silti päheä auto alla. Nautitaan viiniä ja lihaa ravintoloissa. Se on nimenomaan itsekkyyttä. Eihän siihen elämään lapset sovi. Se tarkottaisi, että joutuisi huomioimaan muitakin kuin itseään ja kumppaniaan

Lapselliset tekevät tuota kaikkea samaa...

Kateellisia. Heitä vi*tuttaa se, että itse tekivät sen virheen, että sikisivät.

En suhtaudu nuivasti ellei minuun suhtauduta. Jotkut lapsettomat ovat kuitenkin nuivia, joten pidän etäisyyttä.