Lue keskustelun säännöt.
Voiko puolisoa pakottaa kirjoittamaan avioehtoa kun ollaan oltu naimisissa jo vuosikausia?!
31.07.2023 |
Ja mitenkä omaisuus muka edes jaettaisiin tasapuolisesti jne. Sen ymmärrän että jos mä ostan vaikka sukutilan niin haluan siitä tehdä paperit mutta että vuosien aikana kertynyt yhteinen omaisuus? En nyt tajua. Mies on saanut jostain päähänsä että nyt pitäisi tehdä avioehto.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
No tietenkään eron sattuessa se entinen vävy ei enää ole perhettä!
Hän saattaa mennä ja perustaa uuden perheen jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi pakottaa.
Mies näköjään suunnittelee eroa.
Tai suunnittelee itsemurhaa. Tai salaa sairastavansa sairautta, johon tulee kuolemaan pian
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon tekee jokainen järkevä ihminen.
Jaa, miksi?
Jos molemmilla ollut yhteen mennessään vaan tuulen huuhtoma perse, ja yhdessä saatu jotain omaisuutta kerättyä, niin mitä hemmetin järkeä koko avioehdossa siinä kohtaa on? 😅Jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, on kohtuullista, että se toinen myös omistaa enemmän ja saa pitää omistuksensa. Ja aina kumpikin voi saada perintöä, vaikka lähtötilanne on se tuulenhuuhtoma peffa.
Olen eri. Suuret perinnöt ja varsinkin niiden olemattomuus on yleensä hyvin tiedossa jo etukäteen. Jos toinen tekee erittäin hyväpalkkaista uraa, toinen yleensä mahdollistaa sen.
Minä lähdin puolisoni uran vuoksi ulkomaille ja maakin vaihtuu aina välillä. Ei siinä valitettavasti ole mahdolliusuutta kahteen yhtäläiseen uraan. Toisaalta puolisoni ei ikinä olisi edes ehdottanut tähän tilanteeseen avioehtoa, päinvastoin minulle on tehty aivan samat sijoitukset yms. ja jos huonosti käy, perin yksin kaiken (ei lapsia). Puolisoni mielestä tämä on vain oikein. Ilman minua hän ei olisi ulkomaille lähtenyt, olisi menettänyt unelmiensa uran ja rahaa tulisi selvästi vähemmän kuin jos olisimme jääneet Suomeen vaikka minä olisin silloin jatkanut oman alani ihan hyväpalkkaisissa korkeakoulututkintoa vaativissa töissä. Eivät nämä asiat ole niin yksinkertaisia kuin esität.
Ap, älä koskaan allekirjoita mitään mihin et todella suostu. Mielestäni kertoo huonoa puolisosi rakkaudesta sinua kohtaan, että hän yhtäkkiä haluaa laatia todennäköisesti sinulle epäedullisen avioehdon. Yleensä siitä puolisosta välitetään molemmin puolin sen verran, että halutaan turvata toisen asema kaikissa tilanteissa. Tämä ei nyt vaikuta siltä.
Kiitos tästä, ymmärsit ajatukseni 😊!
- se tuulen huuhtoma perse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
Kyse ei ollut perinnöstä vaan lahjoituksista, mittavista sellaisista. Viimeisen 5v aikana niitä on tullut liki 300 000 edestä. Ymmärrän vanhempiani täysin, eiväthän lastensa puolisoiden kanssa elä, ja eron sattuessa on aivan järkevää että tuollaiset summat otetaan huomioon.
En minäkään aio ottaa sitä riskiä että oman lapseni puoliso erossa nappaa miljoonan vanhempieni elämäntyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies yritti samaa, en suostunut. Niinpä miehen yrityksen konkurssissa menetin kotini ja kesämökin. Vouti kun ei kysele, kuka maksoi, vaan kenen nimet on papereissa. Jos olisin suostunut avioehtoon, olisin saanut pitää osuuteni.
Minun on hirveän vaikea uskoa tuota, että yrittäjällä ei ole avioehtoa.
Ei ole meillä ainakaan, mies on perustanut yrityksensä liittomme aikana, eikä ole ikinä edes ehdottanut avioehtoa.
Kai te olette suojanneet sinun omaisuuden huonojen aikojen varalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
No tietenkään eron sattuessa se entinen vävy ei enää ole perhettä!
Hän saattaa mennä ja perustaa uuden perheen jonkun muun kanssa.
Samoin vanhemmat saattavat erota ja ottaa uuden puolison, mutta eivät aikuiset lapset voi vanhempiensa elämää kontrolloida.
Aikuisten lasten perhe on ensisijaisesti se oma perhe eikä lapsuudenperhe. Eroja tapahtuu tai puoliso voi kuolla, mutta ei siitä huolimatta voi olla napanuoralla kiinni lapsuudenperheessä niin kuin se olisi joku "oikea perhe".
Lisäksi ex-puoliso on aina kuitenkin lasten vanhempi, joten ei sekään side eroon katkea.
Vierailija kirjoitti:
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Me tehtiin testamentti, kun meidän ainoa lapsi meni naimisiin. Haluttiin varmistaa, että jos heidän avioliittonsa päättyy ikävissä merkeissä, niin meidän perintöä ei päädy lapsen puolisolle. Perintö on siis suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Tuohan ei estä sitä, etteikö lapsi voisi käyttää perintöä perheensä hyväksi. Se on vain suojaksi ikävän tilanteen varalle. Eikä meillä ole mitään lausekkeita, jotka estäisivät sen, että lapsen puoliso voisi lapsen kuoltua periä lapsen omaisuuden. Jos he pysyvät kuolemaan asti yhdessä, niin kyllä se meiltä peritty omaisuus joutaa sille lapsen valitsemalle puolisolle.
Myös lahjoituksia ollaan tehty tasapuolisesti molemmille. Asunto myytiin heille alihintaan, vaikka kumpikin olivat siinä ostajina 50/50 osuuksilla. Ja kun olemme lahjoittaaneet verovapaita summia (4999€/3v) niin ollaan annettu lapselle ja tämän puolisolle saman verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
Kyse ei ollut perinnöstä vaan lahjoituksista, mittavista sellaisista. Viimeisen 5v aikana niitä on tullut liki 300 000 edestä. Ymmärrän vanhempiani täysin, eiväthän lastensa puolisoiden kanssa elä, ja eron sattuessa on aivan järkevää että tuollaiset summat otetaan huomioon.
En minäkään aio ottaa sitä riskiä että oman lapseni puoliso erossa nappaa miljoonan vanhempieni elämäntyöstä.
Silti vanhempien ei pidä kiristää lapsiaan, vaikka olisi kuinka suuret summat kyseessä. Neuvoja voi antaa, mutta aikuiset lapset tekevät itse omat päätöksensä.
Vanhemmat ehtivät vielä itsekin erota ja tuhlata jäljellä olevan varallisuuden uuteen nuoreen puolisoon. Vanhemmat ihmiset ne vasta höynäytettävissä olevatkin, jos nuori kumppani vähän lirkuttelee. Aiotko uhata vanhempia siinä tapauksessa holhoukseen asettamisella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Me tehtiin testamentti, kun meidän ainoa lapsi meni naimisiin. Haluttiin varmistaa, että jos heidän avioliittonsa päättyy ikävissä merkeissä, niin meidän perintöä ei päädy lapsen puolisolle. Perintö on siis suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Tuohan ei estä sitä, etteikö lapsi voisi käyttää perintöä perheensä hyväksi. Se on vain suojaksi ikävän tilanteen varalle. Eikä meillä ole mitään lausekkeita, jotka estäisivät sen, että lapsen puoliso voisi lapsen kuoltua periä lapsen omaisuuden. Jos he pysyvät kuolemaan asti yhdessä, niin kyllä se meiltä peritty omaisuus joutaa sille lapsen valitsemalle puolisolle.
Myös lahjoituksia ollaan tehty tasapuolisesti molemmille. Asunto myytiin heille alihintaan, vaikka kumpikin olivat siinä ostajina 50/50 osuuksilla. Ja kun olemme lahjoittaaneet verovapaita summia (4999€/3v) niin ollaan annettu lapselle ja tämän puolisolle saman verran.
Oletteko määritelleet kenelle omaisuutenne menee, jos lapsenne kuoleekin ennen teitä?
Entä oletteko miettineet tilanteen, jossa lapsi on perinnön saadessaan pienituloinen (opiskelija, vanhempainvapaalla) eikä hänellä ole varaa maksaa perintöveroa?
Töissä käyvä puoliso ei veronmaksuun halua osallistua, jos hänet on suljettu testamentilla sen ulkopuolelle. Perintömökit saattavat siinä tilanteessa mennä myyntiin. Vai onko käteistä niin paljon, että siitä maksaa perintöverot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
No tietenkään eron sattuessa se entinen vävy ei enää ole perhettä!
Hän saattaa mennä ja perustaa uuden perheen jonkun muun kanssa.
Samoin vanhemmat saattavat erota ja ottaa uuden puolison, mutta eivät aikuiset lapset voi vanhempiensa elämää kontrolloida.
Aikuisten lasten perhe on ensisijaisesti se oma perhe eikä lapsuudenperhe. Eroja tapahtuu tai puoliso voi kuolla, mutta ei siitä huolimatta voi olla napanuoralla kiinni lapsuudenperheessä niin kuin se olisi joku "oikea perhe".
Lisäksi ex-puoliso on aina kuitenkin lasten vanhempi, joten ei sekään side eroon katkea.
No me lapset emme olekaan vanhemmillemme lahjoittamassa satoja tuhansia elämäntyömme hedelmistä niin meidän ei tarvitse huolehtia että meidän elämäntyömme menisi erossa jollekin isä- tai äitipuolelle.
Ja sille lapsensa ex-puolisolle ei satoja tuhansia euroja tarvitse antaa vaikka kuinka olisi lapsenlapsien vanhempi. Lapsenlapsille on menossa hyvät säästöt nyt jo tietysti.
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa jos lahjarahoja ei halua ottaa vastaan. Jos haluaa niin sitten avioehto.
Ja niiden lahjanantajien ei myöskään ole mikään pakko lahjoja antaa jolleivat halua.
Ei ole meidän sisarusten puolisoille ollut mikään ongelma näitä papereita allekirjoittaa, pääsevät kuitenkin nauttimaan lahjoitusten mahdolliatamasta elintasosta. Oma mieheni on myös varakas eikä sukuni rahoja edes sinällään kaipaa.
Emme ole kokeneet tuota mitenkään kontrolloimisena vaan fiksuna ohjeena siitä miten kannattaa toimia. Sekä vanhempieni, että meidän.
Lahjoja ei kannata antaa jos päätyvät huonoon käyttöön, ja avioon ei kannata mennä ilman ehtoa jos varallisuutta on.
Pitkän liiton jälkeen kun toinen alkaa avioiehdosta puhumaan, niin haisee taivaasen asti. Ei missään tapauksessa pidä suostua moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
No, ottakoon sitten eron jos tämä siitä on kiinni. En suostu kirjoittamaan avioehtoa. Jo pelkästään sen vuoksi että minä sain vuosia sitten ns. ylimääräistä rahaa jonka kulutin meidän yhteiseksi hyväksi. Tätä mies ei ottaisi millään muotoa edes huomioon. Että näin. Pitäköön paperinsa ilman allekirjoitustani! ap
Jos olisin sun mies, sillä samalla sekunnilla kun kieltäytyisit, alkaisin hukkaamaan varojani. Matkustaisin, kävisin ravintoloissa, käyttäisin kaikkeen sellaiseen, mikä ei jää kiinteästi olemaan. Vuokraisin ison talon, auton, veneen, moottoripyörän. Pelaisin vaikka nettikasinolla. Olisi edes hetken hauskaa. Kunnes myös nopealla aikataululla hakisin sen eron. Sitähän sinäkin suunnittelet selvästi.
Vain ja ainoastaan siksi, ettei sulle jäisi mitään eron myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
No tietenkään eron sattuessa se entinen vävy ei enää ole perhettä!
Hän saattaa mennä ja perustaa uuden perheen jonkun muun kanssa.
Samoin vanhemmat saattavat erota ja ottaa uuden puolison, mutta eivät aikuiset lapset voi vanhempiensa elämää kontrolloida.
Aikuisten lasten perhe on ensisijaisesti se oma perhe eikä lapsuudenperhe. Eroja tapahtuu tai puoliso voi kuolla, mutta ei siitä huolimatta voi olla napanuoralla kiinni lapsuudenperheessä niin kuin se olisi joku "oikea perhe".
Lisäksi ex-puoliso on aina kuitenkin lasten vanhempi, joten ei sekään side eroon katkea.
Taitaapi olla tämä joku lokki joka tahtoo rikkaisiin naimisiin ilman avioehtoa...! 😂
Yhdenkään rikkaan perheen vesa ei naimisiin ehdotta mene...! Kyllä näistä pidetään huoli ja niin kuuluukin pitää! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
No tietenkään eron sattuessa se entinen vävy ei enää ole perhettä!
Hän saattaa mennä ja perustaa uuden perheen jonkun muun kanssa.
Samoin vanhemmat saattavat erota ja ottaa uuden puolison, mutta eivät aikuiset lapset voi vanhempiensa elämää kontrolloida.
Aikuisten lasten perhe on ensisijaisesti se oma perhe eikä lapsuudenperhe. Eroja tapahtuu tai puoliso voi kuolla, mutta ei siitä huolimatta voi olla napanuoralla kiinni lapsuudenperheessä niin kuin se olisi joku "oikea perhe".
Lisäksi ex-puoliso on aina kuitenkin lasten vanhempi, joten ei sekään side eroon katkea.
No me lapset emme olekaan vanhemmillemme lahjoittamassa satoja tuhansia elämäntyömme hedelmistä niin meidän ei tarvitse huolehtia että meidän elämäntyömme menisi erossa jollekin isä- tai äitipuolelle.
Ja sille lapsensa ex-puolisolle ei satoja tuhansia euroja tarvitse antaa vaikka kuinka olisi lapsenlapsien vanhempi. Lapsenlapsille on menossa hyvät säästöt nyt jo tietysti.
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa jos lahjarahoja ei halua ottaa vastaan. Jos haluaa niin sitten avioehto.
Ja niiden lahjanantajien ei myöskään ole mikään pakko lahjoja antaa jolleivat halua.
Ei ole meidän sisarusten puolisoille ollut mikään ongelma näitä papereita allekirjoittaa, pääsevät kuitenkin nauttimaan lahjoitusten mahdolliatamasta elintasosta. Oma mieheni on myös varakas eikä sukuni rahoja edes sinällään kaipaa.
Emme ole kokeneet tuota mitenkään kontrolloimisena vaan fiksuna ohjeena siitä miten kannattaa toimia. Sekä vanhempieni, että meidän.
Lahjoja ei kannata antaa jos päätyvät huonoon käyttöön, ja avioon ei kannata mennä ilman ehtoa jos varallisuutta on.
Meillä vanhemmat hassasivat omassa erossaan isovanhempiemme perintöjä, joten kyllä eläkeiässä eroavat osaavat sekoilla ihan riittävästi.
Onko teiltä aikuisilta lapsilta siis vaadittu avioehto nähtäville? Ikinä en tosiaan tuollaiseen kontrollointiin aikuisena ihmisenä suostuisi. Ainahan voi vaan sanoa, että avioehto on tehty vaikka ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies yritti samaa, en suostunut. Niinpä miehen yrityksen konkurssissa menetin kotini ja kesämökin. Vouti kun ei kysele, kuka maksoi, vaan kenen nimet on papereissa. Jos olisin suostunut avioehtoon, olisin saanut pitää osuuteni.
Minun on hirveän vaikea uskoa tuota, että yrittäjällä ei ole avioehtoa.
Ei ole meillä ainakaan, mies on perustanut yrityksensä liittomme aikana, eikä ole ikinä edes ehdottanut avioehtoa.
Kai te olette suojanneet sinun omaisuuden huonojen aikojen varalta?
Minkä mun omaisuuden? Mulla ei ole omaisuutta, Meillä on. Me oomme tasaväkisiä tässä liitossa, ei tämä oo mikään kilpailu. Ei meillä ole sun ja mun omaisuutta..
Onko omia lapsia?
Jos toisella tai kummallakin on omia lapsia ja lisäksi yhteisiä, avioehto on reilu teko.
Muutoin yhteiset lapset perisivät enemmän kuin omat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
No tietenkään eron sattuessa se entinen vävy ei enää ole perhettä!
Hän saattaa mennä ja perustaa uuden perheen jonkun muun kanssa.
Samoin vanhemmat saattavat erota ja ottaa uuden puolison, mutta eivät aikuiset lapset voi vanhempiensa elämää kontrolloida.
Aikuisten lasten perhe on ensisijaisesti se oma perhe eikä lapsuudenperhe. Eroja tapahtuu tai puoliso voi kuolla, mutta ei siitä huolimatta voi olla napanuoralla kiinni lapsuudenperheessä niin kuin se olisi joku "oikea perhe".
Lisäksi ex-puoliso on aina kuitenkin lasten vanhempi, joten ei sekään side eroon katkea.
Taitaapi olla tämä joku lokki joka tahtoo rikkaisiin naimisiin ilman avioehtoa...! 😂
Yhdenkään rikkaan perheen vesa ei naimisiin ehdotta mene...! Kyllä näistä pidetään huoli ja niin kuuluukin pitää! 😂
Olen jo perinyt isovanhemmiltani ja vanhemmiltani talot ja mökit, joten älähän huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon tekee jokainen järkevä ihminen.
Jaa, miksi?
Jos molemmilla ollut yhteen mennessään vaan tuulen huuhtoma perse, ja yhdessä saatu jotain omaisuutta kerättyä, niin mitä hemmetin järkeä koko avioehdossa siinä kohtaa on? 😅Jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, on kohtuullista, että se toinen myös omistaa enemmän ja saa pitää omistuksensa. Ja aina kumpikin voi saada perintöä, vaikka lähtötilanne on se tuulenhuuhtoma peffa.
Höpöhöpö! Meillä mies on voinut kartoittaa omaisuuttaan ja tienata firmallaan, mutta juurikin siksi, että mä olen hoitanut lapset. Yhteistyötä se on vaatinut, ja silloin katson tilanteen niin, että mulle kuuluu tasan yhtä paljon, kuin hänelle 🤷🏻
Ei vaan kyllä se mies on antanut mahdollisuuden sinun jäädä kotiin hoitamaan lapsia, kun sinä niin olet halunnut. Ilman sinua ja lapsia voisi tehdä vielä enemmän töitä ja olisi vielä enemmän rahaa säästössä.
Et ole mahdollistanut yhtään mitään vaan olet rajoittanut hänen tienestejään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Omaisuus pysyy perheessä? Vanhempiesi mielestä siis sinun perheesi ei ole perhe vaan vain lapsuudenperhe on se oikea perhe.
En suostuisi vanhempien kiristykseen perinnön suhteen. Parisuhteeni asiat eivät ole heidän päätettävissään vaan päätämme puolison kanssa haluammeko avioehdon vai ei. Pitäköön rahansa, jos kuvittelevat että voivat niillä jotenkin aikuisia lapsiaan kontrolloida.
Onneksi vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en kyllä heidän eläessäänkään suostunut heidän kontrolloint yrityksiinsä elämäni suhteen.
No tietenkään eron sattuessa se entinen vävy ei enää ole perhettä!
Hän saattaa mennä ja perustaa uuden perheen jonkun muun kanssa.
Samoin vanhemmat saattavat erota ja ottaa uuden puolison, mutta eivät aikuiset lapset voi vanhempiensa elämää kontrolloida.
Aikuisten lasten perhe on ensisijaisesti se oma perhe eikä lapsuudenperhe. Eroja tapahtuu tai puoliso voi kuolla, mutta ei siitä huolimatta voi olla napanuoralla kiinni lapsuudenperheessä niin kuin se olisi joku "oikea perhe".
Lisäksi ex-puoliso on aina kuitenkin lasten vanhempi, joten ei sekään side eroon katkea.
Taitaapi olla tämä joku lokki joka tahtoo rikkaisiin naimisiin ilman avioehtoa...! 😂
Yhdenkään rikkaan perheen vesa ei naimisiin ehdotta mene...! Kyllä näistä pidetään huoli ja niin kuuluukin pitää! 😂
Tiesitkö, että se myös huomioidaan sitten niissä laskelmissa jos toinen on käyttänyt rahaa paljon lyhyessä ajassa ennen eroa. Eli joudut viel pahimmassa tapauksessa maksaa elintasoelareita puolisolle eron jälkeen jos katsotaan, että mies on tuhlannut miljoonan puolessa vuodessa vs vaimo 10000€ :D
Minä sain melkoisen potin korona-aikana ja vst mies menetti työt.
Laitoin kaikki perheen hyvään.
Todellakaan jos nyt sanoisi tehdään avioehto, nämä laitettaisiin minun hyväksi