Voiko puolisoa pakottaa kirjoittamaan avioehtoa kun ollaan oltu naimisissa jo vuosikausia?!
Ja mitenkä omaisuus muka edes jaettaisiin tasapuolisesti jne. Sen ymmärrän että jos mä ostan vaikka sukutilan niin haluan siitä tehdä paperit mutta että vuosien aikana kertynyt yhteinen omaisuus? En nyt tajua. Mies on saanut jostain päähänsä että nyt pitäisi tehdä avioehto.
Kommentit (199)
Ap:n tapauksessa mies yrittää hyötyä ap:n rahoista.
Ap, palkkaa oma asianajaja tekemään avioehto, joka on oikeudenmukainen ja huomioi myös sinun etusi, jos mies on teettänyt sellaisen, jossa yrittää hyötyä sinusta. Googlaa asianajaja ja teetä sopimus.
Älä allekirjoita miehen laatimaa paperia.
Voihan sitä kokeilla:"Nyt kyllä allekirjoitat tai otan eron" :D
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapauksessa mies yrittää hyötyä ap:n rahoista.
Ap, palkkaa oma asianajaja tekemään avioehto, joka on oikeudenmukainen ja huomioi myös sinun etusi, jos mies on teettänyt sellaisen, jossa yrittää hyötyä sinusta. Googlaa asianajaja ja teetä sopimus.
Älä allekirjoita miehen laatimaa paperia.
Toisaalta todennäköisesti printtaisin eropaperit ja kysyisin, haluaako mieskin allekirjoittaa ne, vai allekirjoitanko yksin. Tuo, että mies yrittää huojata sinulta jo saamiasi rahoja painostamalla rikkoisi avioliiton minun puoleltani lopullisesti.
No ei kai sitä toista voi pakottaa edes ennen avioliiton solmimista, mutta tietenkään kukaan järkevä ei naimisiin ilman avioehtoa mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.[/quote
Jos haluaa, että lapsesi puoliso ei peri sinun omaisuuttasi niin voit sen määrätä testamentissä. Silloin ei haittaa vaikka avioehtoa ei ole.
Voihan noin tehdä. Meillä on puoliso tehnyt sitten itse testamentin minun hyväkseni täydellä omistusoikeudella.
Ei kuulosta kovin loogiselta, että mies yrittää hyötyä ap:sta. Jos ap on varakkaampi, on nimenomaan ap:n etujen mukaista suojata omaisuutta avioehdolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Täysin mahdotonta jakaa omaisuutta ilman riitelyä. Jos olet ollut vaikka 20 vuotta yhdessä niin mitenkä sinä lasket arvon millekään tavaralle, mökille jne. Kumpi on esim. hoitanut lapset että toinen voi käydä töissä? Entä opiskelu-aika, entäs mahdolliset pidemmät sairaslomat kun toinen on tienannut vähemmän. Ihan turhaa ja mahdotonta jälkikäteen saada tasapuolista avioehtoa aikaiseksi!
Mielestäni se on nimenomaan helpompaa jälki- kuin etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.[/quote
Jos haluaa, että lapsesi puoliso ei peri sinun omaisuuttasi niin voit sen määrätä testamentissä. Silloin ei haittaa vaikka avioehtoa ei ole.
Voihan noin tehdä. Meillä on puoliso tehnyt sitten itse testamentin minun hyväkseni täydellä omistusoikeudella.
Sen tedtamentin voi helposti tehdä uudelleen ja uudelleen. En olisi niin sinisilmäinen.
ei kannata laittaa nimeä sillä mies suunnittelee eroa. voihan sanoa että kunnes kuolema eroittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.[/quote
Jos haluaa, että lapsesi puoliso ei peri sinun omaisuuttasi niin voit sen määrätä testamentissä. Silloin ei haittaa vaikka avioehtoa ei ole.
Voihan noin tehdä. Meillä on puoliso tehnyt sitten itse testamentin minun hyväkseni täydellä omistusoikeudella.
Verotuksellisesti huonompi vaihtoehto.
Jos avioehto päättyy toisen kuolemaan, saa leski osan tasinkona ilman perintöveroa.
Vierailija kirjoitti:
Itse annoin aikoinaan naimisiin mennessä ehdoksi sen, että en naimisiin mene jos ei avioehtoa tehdä.
Vaimoni suostui siihen ja se riitti minulle. Ei koskaan tehty avioehtoa, koska halusin vain tietää, että onko puolisoni minun kanssani vain rahan vuoksi. Ei ollut.
ei kannata luottaa,
Meillä mies yritti samaa, en suostunut. Niinpä miehen yrityksen konkurssissa menetin kotini ja kesämökin. Vouti kun ei kysele, kuka maksoi, vaan kenen nimet on papereissa. Jos olisin suostunut avioehtoon, olisin saanut pitää osuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.
Perintöhän voi jättää siten vaikka lapsilleen, että siinä poissujetaan nahdolliset aviopuolisot. Avioehto on avioparin sopimus eikä siihen kummankaan vanhempien mielipiteiden, toiveiden tai perintöjen pidä vaikuttaa kun voivat suojata itse testamentilla perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Jos on perintöä tulossa tai omaisuutta jo valmiiksi niin kyllä avioehto on järkevä jo nuorena.
Minun vanhempani olivat fiksuja, ovat säännöllisesti lahjoittaneet meille lapsille vielä aikuisinakin omaisuuttaan, sanoivat että jos avioehtoja ei ole niin heillä ei ole sitten luottamusta siihen että heidän lahjoittamansa omaisuus pysyy perheessä ja lahjoitukset loppuvat.
Kaikilla meillä sisaruksilla on avioehdot. Ihan reilut, joissa perinnöt, omiatukset, sijoitukset, ja saadut lahjat suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Eron sattuessa mieheni ottaa sen minkä itse on tienannut joka sekin on menestyvällä yrittäjällä paljon. Minun ja sukuni omaisuuteen hänellä ei ole asiaa. Yhdessä hankittu omaisuus menee eron sattuessa puoleksi.[/quote
Jos haluaa, että lapsesi puoliso ei peri sinun omaisuuttasi niin voit sen määrätä testamentissä. Silloin ei haittaa vaikka avioehtoa ei ole.
Voihan noin tehdä. Meillä on puoliso tehnyt sitten itse testamentin minun hyväkseni täydellä omistusoikeudella.
Näin meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon tekee jokainen järkevä ihminen.
Jaa, miksi?
Jos molemmilla ollut yhteen mennessään vaan tuulen huuhtoma perse, ja yhdessä saatu jotain omaisuutta kerättyä, niin mitä hemmetin järkeä koko avioehdossa siinä kohtaa on? 😅
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Miehen omilla vanhemmilla on ero päällä ja avioehtoa ei ole. Aikuiset lapset ovat nyt puuttuneet omaisuuden jakamiseen mielestäni ihan liikaa! Eihän se heille kuulu mitä vanhemmat erossa päättävät?! Nyt mies vissiinkin kuvittelee että jos meille tulee ero ja suostun ehtoon niin hän saa sitten enemmän kuin minä vaikka mitään perusteita sille ei ole. ap
Vanhempani erosivat ollessani sen verran nuori, että ehdin oppia, ettei naimisiin kannata mennä. Itse asiassa opin, että parisuhteeseen ei tarvita edes yhteistä osoitetta saati taloutta. Lisäksi lapset on hoidettu ja heidän kulunsa maksettu puoliksi, joten siitäkään on paha alkaa tappelemaan, koska kumpikaan ei ole tehnyt enemmän tai vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon tekee jokainen järkevä ihminen.
Jaa, miksi?
Jos molemmilla ollut yhteen mennessään vaan tuulen huuhtoma perse, ja yhdessä saatu jotain omaisuutta kerättyä, niin mitä hemmetin järkeä koko avioehdossa siinä kohtaa on? 😅
Jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, on kohtuullista, että se toinen myös omistaa enemmän ja saa pitää omistuksensa. Ja aina kumpikin voi saada perintöä, vaikka lähtötilanne on se tuulenhuuhtoma peffa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon tekee jokainen järkevä ihminen.
Jaa, miksi?
Jos molemmilla ollut yhteen mennessään vaan tuulen huuhtoma perse, ja yhdessä saatu jotain omaisuutta kerättyä, niin mitä hemmetin järkeä koko avioehdossa siinä kohtaa on? 😅Jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, on kohtuullista, että se toinen myös omistaa enemmän ja saa pitää omistuksensa. Ja aina kumpikin voi saada perintöä, vaikka lähtötilanne on se tuulenhuuhtoma peffa.
Elämä nyt ei vain ole noin mustavalkoista lapshyvä. Voi voi..
Tällä testamentti määräyksellä tarkoitetaankin ensisijassa avioero tilannetta.
Ettei avioeron osituksessa, toinen puoliso saa puolta vaikkapa perityistä kesämökistä, tai asunnosta tai kiinteistöistä, kuten metsätiloista